Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiset rahat parisuhteessa
22.04.2016 |
Törmäsin varsin ennakkoluuloiseen olettamukseen yhtenä päivänä.. Puhuin erään tuttavani (ei erityisen läheinen) kanssa jotain raha-asioista ja mainitsin, että meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat ja tilit. Tuttava oli hyvin hämmästynyt, että niinkö, eikö sinulla ole omaa rahaa? Entä jos haluaisit vaikka ostaa itsellesi jonkun vaatteen tai tavaran? Tämä kysymys hämmensi puolestaan minua.
Te, joilla ei ole yhteiset rahat puolisonne kanssa, ajatteletteko yleisemminkin, että rahankäytöstä oltaisiin tällaisessa tilanteessa jotenkin tilivelvollisia kumppanille? Siis että ne yhteiset rahat eivät ole kummankaan omia, jos ymmärrätte mitä yritän kysyä? :D Siis tarkoitan sitä, jos ihmisillä on yhteinen koti, niin onhan se heidän kummankin oma koti ihan siinä kuin se yhdenkin ihmisen omistama oma koti.
Kommentit (148)
Terve parisuhde ei ole symbioosi. Aluksi voidaan olla symbioosissa hetken aikaa, mutta silloinkin siitä pitää kypsyä ja kasvaa pois. Terveessä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla on omia ystäviä, omia harrastuksia, omaa aikaa - ja myös omaa rahaa.
Eikä tämä sulje pois rakkautta, avioliittoa, yhteistä taloa, eikä lapsia. Niihin ei tarvita eikä kuulu symbioosi. Symbioosi tarkoittaa että ihmisillä ei enää ole minää eikä rajoja, eikä se tuota hyvää parisuhdetta pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi olla myös ne omat tilit, ja siellä sitten vaikka vain muutama sata euroa.
Nimittäin, jos teistä toinen kupsahtaa, ei tuolla yhteisellä tilillä ole käyttöoikeutta ennen kuin on perunkirjoitus ym. tehty.
Taika sana Tai.
Meillä on omat tilit ja yhteiset rahat. Hyvin toimii ja helppoa, ei olla vaivauduttu hankkimaan yhteistä tiliä kun olisi kuitenkin ihan turha. Maksellaan ihan miten sattuu vuoron perään tai randomisti kumman vain tililtä. Jos toisella ei ole rahaa johonkin, niin sitten toinen maksaa. Ostellaan omin päin asioita, mutta kaikki isommat hankinnat ollaan puhuttu yhdessä jo ennen avioliittoakin tai rahojen yhteiseksi muuttumista, niin ei mitään ongelmaa siinäkään. Ehkä olisi eri asia jos viettäisiin itsellisempää/erillisempää elämää muuten, mutta kun ollaan niin paljon yhdessä, niin tämä on kaikista luonnikkainta. Mies on todella tarkka rahasta ja hoitaa muutenkin valtaosan meidän taloudenpidosta, vakuutus-, lasku- yms. asioista kun jaksaa aina kilpailuttaa ja laskea loputtomalla tarmolla budjetteja ties mille, niin on hyvin perillä aina kaikesta ja homma toimii. Minä tulisin hulluksi jos joutuisin jatkuvasti soittelemaan vakuutusyhtiöihin, pankkeihin ja ties minne, mutta harrastuksensa kullakin...
Aikuisuuteen kuuluu se, että voi päättää omista asioistaan.
Parisuhteeseen kuuluu se, että on otettava huomioon itsensä lisäksi joku toinen, lapsiperheessä varsinkin.
Ymmärrätte varmaan, että on aivan eri asia ostaa omilla rahoillaan mitä mieli tekee, vaikka itselleen moottoripyörän, jos rahaa on riittävästi kuin silloin, kun kumpikin joutuu tinkimään jopa tarpeellisista ostoista.
Ei taatusti ole kovin onnellinen se parisuhde, jossa toinen ostaa omilla rahoillaan auton tai moottoripyörän vaikka toisella ei ole varaa edes kunnon kenkiin tai talvitakkiin.
Symbioosi se ei silti tarvitse olla, mutta kyllä koko perheellä pitäisi olla sama elintaso tuloeroista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Monilla perheillä rahaongelmat ja luottotietojen menettäminen johtuu juuri siitä, ettei asioista puhuta.
Eli jos teillä tulee kummallakin 2000 euroa rahaa kuussa, eli yhteensä 4000 euroa. Ei sitä ole kuukaudessa teillä yhtään enempää, vaikka ne olisi ns, omaa rahaa omalla tilillä. Yhtä persaukisia olette, jos miehesi päättäisi ostaa 2000 euron pyörän ns. omilla rahoillaan keskustelematta sinun kanssasi. Jonkun on kuitenkin maksettava lainat ja laskut yms.. Teillä on kaikesta huolimatta sinä kuukautena 2000 euroa vähemmän käyttörahaa, osti mies sen pyörän keskustelematta omalta tililtään tai teidän yhteiseltä tililtä.
Ihmisillä on ihmeellinen luulo, että perheessä on enemmän rahaa tuhlata, jos rahat ovat omilla tileillään. Jos toinen päättää hassata puhumatta rahansa johonkin, niin se toinen maksaa sitten laskut ja kas...perheellä on vähemmän käytössä rahaa, vaikka se olisi millä tilillä.
Me keskustellaan kerran vuodessa ne yhteiset menot ja laitetaan automaattiset tilisiirrot vuodeksi kuntoon laskuja varten. Sitten voi kumpikin kuukausittain miettiä mitä tekee sillä lopulla, säästääkö, hassaako vai viekö perheen sirkukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terve parisuhde ei ole symbioosi. Aluksi voidaan olla symbioosissa hetken aikaa, mutta silloinkin siitä pitää kypsyä ja kasvaa pois. Terveessä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla on omia ystäviä, omia harrastuksia, omaa aikaa - ja myös omaa rahaa.
Eikä tämä sulje pois rakkautta, avioliittoa, yhteistä taloa, eikä lapsia. Niihin ei tarvita eikä kuulu symbioosi. Symbioosi tarkoittaa että ihmisillä ei enää ole minää eikä rajoja, eikä se tuota hyvää parisuhdetta pitemmän päälle.
Miksi yhteinen tili sulkee pois oman rahan?
Ihan samalla tavalla teen ostoksia yhteiseltä tililtä, kun ennen tein omaltani. Samoin mies tekee ostoksia yhteiseltä tililtä ihan samalla tavalla, kuin ennenkin omaltaan.
Olemme vain kokeneet helpommaksi tämän, että rahat tulee yhteiselle tilille, missä näkee kokonaisuuden ja talouden suunnittelu on helpompaa.
Omaa rahaa se silti on, vaikka on yhteisellä tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Monilla perheillä rahaongelmat ja luottotietojen menettäminen johtuu juuri siitä, ettei asioista puhuta.
Eli jos teillä tulee kummallakin 2000 euroa rahaa kuussa, eli yhteensä 4000 euroa. Ei sitä ole kuukaudessa teillä yhtään enempää, vaikka ne olisi ns, omaa rahaa omalla tilillä. Yhtä persaukisia olette, jos miehesi päättäisi ostaa 2000 euron pyörän ns. omilla rahoillaan keskustelematta sinun kanssasi. Jonkun on kuitenkin maksettava lainat ja laskut yms.. Teillä on kaikesta huolimatta sinä kuukautena 2000 euroa vähemmän käyttörahaa, osti mies sen pyörän keskustelematta omalta tililtään tai teidän yhteiseltä tililtä.
Ihmisillä on ihmeellinen luulo, että perheessä on enemmän rahaa tuhlata, jos rahat ovat omilla tileillään. Jos toinen päättää hassata puhumatta rahansa johonkin, niin se toinen maksaa sitten laskut ja kas...perheellä on vähemmän käytössä rahaa, vaikka se olisi millä tilillä.
Me keskustellaan kerran vuodessa ne yhteiset menot ja laitetaan automaattiset tilisiirrot vuodeksi kuntoon laskuja varten. Sitten voi kumpikin kuukausittain miettiä mitä tekee sillä lopulla, säästääkö, hassaako vai viekö perheen sirkukseen.
No keskustelettehan se menoistanne, vaikka ensin väitit, että uusi auto saattaa tupsahtaa pihaan yllätyksenä toiselle tai moottoripyörä autotalliin, koska ette halua keskustella toistenne kanssa omien rahojen käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terve parisuhde ei ole symbioosi. Aluksi voidaan olla symbioosissa hetken aikaa, mutta silloinkin siitä pitää kypsyä ja kasvaa pois. Terveessä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla on omia ystäviä, omia harrastuksia, omaa aikaa - ja myös omaa rahaa.
Eikä tämä sulje pois rakkautta, avioliittoa, yhteistä taloa, eikä lapsia. Niihin ei tarvita eikä kuulu symbioosi. Symbioosi tarkoittaa että ihmisillä ei enää ole minää eikä rajoja, eikä se tuota hyvää parisuhdetta pitemmän päälle.
Toki näin. Mutta ennustaa kyllä varsin hyvin parisuhteen tulevaisuutta, päättääkö omasta vapaa-ajastaan tai omasta rahastaan (joka voi aivan hyvin olla arjen helpottamiseksi ja kyselyjen vähentämiseksi yhteisellä tilillä) itse vai neuvotellen kumppanin kanssa.
Minusta olisi minua vähättelevää, jos puoliso vain ilmoittelisi (tai jopa häipyisi ilmoittelematta) lähtevänsä jonnekin omiin menoihinsa kysymättä, onko se minulle ok. Saattaisihan olla, että minulla olisi sovittuna joku tärkeä meno juuri samaan aikaan, jota ei voi siirtää. Eikä se tarkoita, etteikö omaa aikaa kuuluisi olla, sen ajankohdasta vaan parisuhteessa tulisi voida neuvotella.
Tai jos puoliso käyttäisi 2000 e johonkin omaan menoon eikä minulle jäisi rahaa ostaa kesärenkaita.
Jotenkin tunnen itseni hölmöksi, kun tällaista itsestäänselvyyttä edes suostun tänne kirjoittamaan.
Nyt taitaa itsesuojeluvaisto pelastaa minut pois tästä koneelta!
Ja vielä muuten, nyt ymmärrän, mistä niitä itsekkäitä ihmisiä oikein kumpuaa, jotka eivät puolison ollessa kipeinä halua edes hakea tälle jotain mieleistä syömistä tai juomista kaupasta.
Onneksi minulla on aviomies, joka on jakanut arvomaailmani jo yli 20 vuotta. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta, kotitöistä tai ajankäytöstä. Kaikesta on aina saatu sovittua hyvässä hengessä.
Mua aina ihmetyttää se, miten vähän ihmiset edes puhuvat keskenään. Meillä ei jo senkään takia tule mitään yllätyshankintoja, koska jos jotain kiinnostavaa löytyy, niin kyllä siitä tulee aina ensin intoiltua puolisolle, että kato, tollasiakin on, tai että mitäs jos hankkisin tuollaisen, mitäs sinä tykkäisit. Sitten katsellaan olisiko parempaa tarjolla, mistä saisi parhaalla hinnalla tai muuten vain puhutaan asiasta ja hankinnan kannattavuudesta. Niin kuin kaikesta muustakin. Ei siksi, että pitäisi tai olisi saatava hyväksyntä, vaan siksi että kyllä sen toisen kanssa vain haluaa jakaa kaiken kiinnostavan tai innostavan ihan automaattisestikin. Autot ollaan ostettu yhdessä, vaikka vain toinen ostaisikin, koska se on vain hauskaa katsella niitä yhdessä. Kaupassakin käydään yhdessä kun on hauskaa pohtia mitäs viikon mittaan kokkailtaisiin, mitä kumpikin tahtoisi syödä ja josko kaupassa olisi muutakin kiinnostavaa, helposti menee useampi tunti sellaisellakin reissulla haahuillessa ja katsellessa. Kai me sitten ollaan oikeastikin myös toistemme parhaat ystävät kun halutaan aina viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ja jakaa elämämme ja kuulumiset, vaikka omia menoja ja touhuja aina onkin. Rahankäyttö mukailee sitten tuota kätevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni tienaa yli 150 000 vuodessa ja minä tavallisessa työssä tienaan vain 50 000 euroa vuodessa. Meillä yhteiset rahat. Minä en ainakaan suostuisi siihen että mies ostelee itselleen rolexeja ja elää "leveää" elämää kun minä ja lapset budjetoidaan että voiko tässä kuussa ostaa vaatteita vai ei. Jos mies haluaisi pitää omat rahat itsellään, niin sellaisen kanssa en perhettä olisi lähtenyt perustamaan.
Jos minä olisin paremmin tienaava, niin minä ainakin kokisin huonoa omatuntoa siitä että minulla on omaa rahaa jota tuhlaisin miten haluan jos toisella olisi vähemmän rahaa käytettävissää (esim. opiskelijana). Perhe on yhteinen yritys. Perheessä ei pelata omaan pussiin.
omat säästöt taas tuntuvat oman selän turvaamiselta eron varalta, joka on huono lähtökohta elämään ja avioliittoon.
Suomen laissa on myös aviopuolisoilla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Monilla perheillä rahaongelmat ja luottotietojen menettäminen johtuu juuri siitä, ettei asioista puhuta.
Eli jos teillä tulee kummallakin 2000 euroa rahaa kuussa, eli yhteensä 4000 euroa. Ei sitä ole kuukaudessa teillä yhtään enempää, vaikka ne olisi ns, omaa rahaa omalla tilillä. Yhtä persaukisia olette, jos miehesi päättäisi ostaa 2000 euron pyörän ns. omilla rahoillaan keskustelematta sinun kanssasi. Jonkun on kuitenkin maksettava lainat ja laskut yms.. Teillä on kaikesta huolimatta sinä kuukautena 2000 euroa vähemmän käyttörahaa, osti mies sen pyörän keskustelematta omalta tililtään tai teidän yhteiseltä tililtä.
Ihmisillä on ihmeellinen luulo, että perheessä on enemmän rahaa tuhlata, jos rahat ovat omilla tileillään. Jos toinen päättää hassata puhumatta rahansa johonkin, niin se toinen maksaa sitten laskut ja kas...perheellä on vähemmän käytössä rahaa, vaikka se olisi millä tilillä.
Ei, vaan miehellä olisi 2000e vähemmän käyttörahaa. Yhteiset menot luonnollisesti maksetaan puoliksi, ja jos sen jälkeen mies päättää käyttää omista rahoistaan 2000e pyörään, niin senkun käyttää (tai tässä esimerkissä vaikka 1500e joka olisi jäljellä sen jälkeen, kun ne yhteiset pakolliset menot olisi kuitattu). Jos siinä on hänen viimeiset rahansa, niin sitten HÄN on x ajan verran ostelematta vaatteita tai puhelimia tai jotain muuta, mihin hänen rahansa yleensä menevät. Ei omat rahat tietenkään tarkoita sitä, ettei yhteisistä menoista huolehdittaisi!
Jos ihmisellä taas on taipumus siihen että tuhlaa rahansa ENNEN kuin pakolliset/yhteiset menot on maksettu, niin eihän yhteiset rahat suojaa siltä mitenkään - päinvastoin, tuossa esimerkissä se toinen tuhlaisi todennäköisesti kaikki sen yhteisen tilin 4000e, ja sitten kellään ei olisi rahaa. Eli siinäkin tapauksessa JOS toinen on hunsvotti joka ei osaa käyttää rahaa, ovat erilliset rahat parempi ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terve parisuhde ei ole symbioosi. Aluksi voidaan olla symbioosissa hetken aikaa, mutta silloinkin siitä pitää kypsyä ja kasvaa pois. Terveessä parisuhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla on omia ystäviä, omia harrastuksia, omaa aikaa - ja myös omaa rahaa.
Eikä tämä sulje pois rakkautta, avioliittoa, yhteistä taloa, eikä lapsia. Niihin ei tarvita eikä kuulu symbioosi. Symbioosi tarkoittaa että ihmisillä ei enää ole minää eikä rajoja, eikä se tuota hyvää parisuhdetta pitemmän päälle.
Miksi yhteinen tili sulkee pois oman rahan?
Ihan samalla tavalla teen ostoksia yhteiseltä tililtä, kun ennen tein omaltani. Samoin mies tekee ostoksia yhteiseltä tililtä ihan samalla tavalla, kuin ennenkin omaltaan.
Olemme vain kokeneet helpommaksi tämän, että rahat tulee yhteiselle tilille, missä näkee kokonaisuuden ja talouden suunnittelu on helpompaa.
Omaa rahaa se silti on, vaikka on yhteisellä tilillä.
Mistä tiedät kuukauden alussa, paljonko voit vaikka laittaa rahaa säästöön? Et voi vaan laittaa summaa x, koska et tiedä, paljonko puolisosi tarvitsee siinä kuussa rahaa.
Minä voin laittaa palkkapäivänä säästöön ihan sen verran mitä ITSE lasken voivani, sillä tiedän, mitä (isompaa) aion siinä kuussa ostaa ja paljonko tilille pitää jäädä. Eipä onnistuisi jos olisi yhteinen tili, ts. rahat eivät olisi vapaasti käytettävissäni. Silloin en kokisi että rahat on omia - omista rahoista kun voisi ihan vapaasti päättää, mitä niillä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin paremmin tienaava, niin minä ainakin kokisin huonoa omatuntoa siitä että minulla on omaa rahaa jota tuhlaisin miten haluan jos toisella olisi vähemmän rahaa käytettävissää (esim. opiskelijana). Perhe on yhteinen yritys. Perheessä ei pelata omaan pussiin.
omat säästöt taas tuntuvat oman selän turvaamiselta eron varalta, joka on huono lähtökohta elämään ja avioliittoon.
Suomen laissa on myös aviopuolisoilla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.
Hyvä lähtökohta on se, että pienempituloinen vastuunvälttelijä käyttää toisen tuloja kuin omiaan? Pahimmassa tapauksessa VAATII oikeuden kumppanin palkkatuloihin.
Elatusvelvollisuus ei muuten ole sama asia kuin oikeus tuhlailla toisen rahoja huvituksiin tai elämänlaadun kohottamista ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää se, miten vähän ihmiset edes puhuvat keskenään. Meillä ei jo senkään takia tule mitään yllätyshankintoja, koska jos jotain kiinnostavaa löytyy, niin kyllä siitä tulee aina ensin intoiltua puolisolle, että kato, tollasiakin on, tai että mitäs jos hankkisin tuollaisen, mitäs sinä tykkäisit. Sitten katsellaan olisiko parempaa tarjolla, mistä saisi parhaalla hinnalla tai muuten vain puhutaan asiasta ja hankinnan kannattavuudesta. Niin kuin kaikesta muustakin. Ei siksi, että pitäisi tai olisi saatava hyväksyntä, vaan siksi että kyllä sen toisen kanssa vain haluaa jakaa kaiken kiinnostavan tai innostavan ihan automaattisestikin.
On ihan eri asia "intoilla" tulevista hankinnoista, kuin joutua keskustelemaan niiden budjetista. Esim. meillä hankin vastikään viihde-elektroniikkaa kotiin. Puolison mielestä vanhakin olisi riittänyt, joten tein+maksoin hankinnat itse. Toki näytin hänelle välillä "katso, tällainen olisi, olisikohan tämä hyvä" tai "tuosta on hyvät arvostelut" tai "miltä tällainen näyttäisi". Mutta kun lopulta tuli eräässä outletissa vastaan yksi malli (jota en ollut puolisolle edes näyttänyt koska normaalihinnalta oli yli budjettini), niin tilasin sen heti. Ei tarvinnut mennä kyselemään puolisolta että sopisiko tällainen, onko liian kallis, onko meillä tähän varaa... Ei, koska maksoin itse.
Puoliso ei olisi ikinä halunnut maksaa edes puolta tuon laitteen hinnasta, koska ei nähnyt sen hankinnalle tarvetta. Mutta koska meillä on omat rahat, niin sain tehdä sellaisen hankinnan jonka itse halusin. Taas: kylläpä olisi vituttanut jos ei olisi yhteisten rahojen takia saanut panostaa sellaiseen mihin haluaa, tai kylläpä puolisoa olisi vituttanut laittaa x000 euroa rahaa johonkin, joka hänen mielestään oli ihan turhaa. Nyt minä sain mitä halusin ilman mitään omantunnon tuskia, ja puoliso on tyytyväinen kun hänen ei tarvinnut hankintaan osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi minua vähättelevää, jos puoliso vain ilmoittelisi (tai jopa häipyisi ilmoittelematta) lähtevänsä jonnekin omiin menoihinsa kysymättä, onko se minulle ok. Saattaisihan olla, että minulla olisi sovittuna joku tärkeä meno juuri samaan aikaan, jota ei voi siirtää.
Miksi SINÄ et olisi kertonut tuosta sovitusta menosta puolisollesi? Eikös oman logiikkasi mukaan sekin ole vähättelevää, että olet mennyt moista sopimaan kysymättä puolisolta?
Yhteinwn elämä, yhteiset rahat ja talous ollut 30 v. Kummankin palkka tulee omalle tilille, pari yhteistä tiliä. Rahasta ei ole koskaan riidelty,nuorina opiskelijoina oltiin köyhiä, nyt keskituloisia. Sina olen voinut ostas mitä tarvitsen / haluan sillä edellytyksellä, että on varaa,mies samoin. Rahatilanne on aina kummankin tiedossa ja hallinnassa, isoista hankinnoista keskustellaan, arvostetaan toisen tarpeita, halutaan molempien olevan tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti oltava omat tilit. En todellakaan alkaisi omia harrastuksia ym maksaa "puoliksi" miehen rahoista, enkä kyllä kovin mielellään kustantaisi hänen harrastuksiaan, kalliita kun ovat nekin. Yhteinen tili on käytössä ruokaostoksia, laskuja, vuokranmaksua ym.varten.
Rahan määrä ei muutu miksikiään tilien määrällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä olisin paremmin tienaava, niin minä ainakin kokisin huonoa omatuntoa siitä että minulla on omaa rahaa jota tuhlaisin miten haluan jos toisella olisi vähemmän rahaa käytettävissää (esim. opiskelijana). Perhe on yhteinen yritys. Perheessä ei pelata omaan pussiin.
omat säästöt taas tuntuvat oman selän turvaamiselta eron varalta, joka on huono lähtökohta elämään ja avioliittoon.
Suomen laissa on myös aviopuolisoilla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.
Hyvä lähtökohta on se, että pienempituloinen vastuunvälttelijä käyttää toisen tuloja kuin omiaan? Pahimmassa tapauksessa VAATII oikeuden kumppanin palkkatuloihin.
Elatusvelvollisuus ei muuten ole sama asia kuin oikeus tuhlailla toisen rahoja huvituksiin tai elämänlaadun kohottamista ylipäätään.
En ole vastuunvälttelijä. Vaikka tienaan vähemmän, hoidan perhettä ja kotia, tuen miestäni että hän voi tienata enemmän ja keskittyä siihen tienaamiseen. Avioliitossa tulot ja menot ovat perheen yhteisiä (=yhteinen talous, perhe). En vaadi mitään, mutta sanoin vain, että en olisi mennyt naimisiin ja perustanut perhettä miehen kanssa joka ei jaa tätä ajatusmaailmaa kanssani.
Elatusvelvollisuus on juuri sitä, että samassa perheessä elävät eivät voi elää eri tasoista elämää niin että toinen huvittelee ja toinen laskee euroja
Alue: Aihe vapaa
Kuoleman tullessa ei yleensäkään ole enää omaa rahaa. Avioparin omaisuus lasketaan yhteen, on ne sitten millä tilillä tahansa.