Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiset rahat parisuhteessa
22.04.2016 |
Törmäsin varsin ennakkoluuloiseen olettamukseen yhtenä päivänä.. Puhuin erään tuttavani (ei erityisen läheinen) kanssa jotain raha-asioista ja mainitsin, että meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat ja tilit. Tuttava oli hyvin hämmästynyt, että niinkö, eikö sinulla ole omaa rahaa? Entä jos haluaisit vaikka ostaa itsellesi jonkun vaatteen tai tavaran? Tämä kysymys hämmensi puolestaan minua.
Te, joilla ei ole yhteiset rahat puolisonne kanssa, ajatteletteko yleisemminkin, että rahankäytöstä oltaisiin tällaisessa tilanteessa jotenkin tilivelvollisia kumppanille? Siis että ne yhteiset rahat eivät ole kummankaan omia, jos ymmärrätte mitä yritän kysyä? :D Siis tarkoitan sitä, jos ihmisillä on yhteinen koti, niin onhan se heidän kummankin oma koti ihan siinä kuin se yhdenkin ihmisen omistama oma koti.
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Sä et sitten tajua.
Ja sä et näköjään osaa selittää, jos tuo on ainoa mitä osaat sanoa asiaan. Kerro mieluummin miten nuo kommenttini skenaariot toimivat yhteisillä rahoilla ilman keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
No mutta neuvotteletko edes ajan käytöstä vai onko sinulla oikeus määrätä sekin ihan itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Sä et sitten tajua.
Ja sä et näköjään osaa selittää, jos tuo on ainoa mitä osaat sanoa asiaan. Kerro mieluummin miten nuo kommenttini skenaariot toimivat yhteisillä rahoilla ilman keskustelua?
Jos haluaa välttyä keskusteluilta, kannattaa jättää paitsi yhteiset rahat niin myös parisuhde ja perheen perustaminen väliin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
No mutta neuvotteletko edes ajan käytöstä vai onko sinulla oikeus määrätä sekin ihan itse?
Tottakai mulla on pääsääntöisesti oikeus päättää ajankäytöstäni, ihan niinkuin puolisollakin! Ja tottakai puolison kanssa keskustellaan isommista asioista, kuten siitä että lähteäkö vaikka kesälomalla kuukauden reissuun tms. Miten tämä nyt rahaan liittyy? Jos on "pakko" neuvotella joistakin asioista, niin sama sitten neuvotella ihan kaikesta mahdollisesta? Minusta ei, kyllä minä haluan säilyttää maksimimäärän itsemääräysoikeuttani myös parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Sä et sitten tajua.
Ja sä et näköjään osaa selittää, jos tuo on ainoa mitä osaat sanoa asiaan. Kerro mieluummin miten nuo kommenttini skenaariot toimivat yhteisillä rahoilla ilman keskustelua?
Jos haluaa välttyä keskusteluilta, kannattaa jättää paitsi yhteiset rahat niin myös parisuhde ja perheen perustaminen väliin..
Eli jos sinä et halua hankkia puolisosi kanssa yhteisiä vaatteita ja keskustella joka päivä miten niitä käytetään, niin sun kannattaa jättää myös parisuhde ja perheen perustaminen väliin? Koska ne asiat on tarkoitettu vain ihmisille jotka nauttivat siitä, että kaikesta mahdollisesta neuvotellaan joka välissä? Logiikka on pettämätön. Jos ei halua yhteisiä rahoja, on parisuhde- ja perhekelvoton. Right.
Sitäpaitsi, nytkö myönnät että yhteiset rahat ILMAN neuvottelua ei vaan onnistu? Koska sitähän minä tässä peräsin, ja mulle väitettiin että kyllä onnistuu. Kumma kun pitää alkaa harhauttaa keskustelua ihan sivuraiteille sen sijaan, että voisi myöntää olevansa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Keskustelisin noista muutenkin edes ilmoitusluontoisesti vaikka meillä ei olisi yhteisiä rahoja. Kuvailemasi kaltaisia tilanteita ei myöskään tule parisuhteessa, jossa rahaa on suhteellisen runsaasti ja kulutustottumukset ovat samanlaisia. Esimerkiksi meillä ei ostella uutta ennen kuin entinen on rikki tai oikeasti tarvitaan jotakin. Kumpikaan ei oikeastaan osta mitään isoa vain siksi, että tekee mieli. Tämä ei liity rahaan mitenkään vaan on enemmänkin periaate ja tapa elämää.
Jos taas suhteessa, jossa on omat rahat, rahaa on yleisesti vähän käytössä, joutuisi joka tapauksessa keskustelemaan mihin perheessä rahat riittävät ja mitkä priorisoidaan milloinkin muita asioita korkeammalle.
Ja minä en tosiaan näe mitään ongelmaa siinä, että juttelen ostoksistani mieheni kanssa. Ei hän koskaan kiellä mitään. Silloinkin kun meillä oli rahat tiukassa, ja halusin ostaa jotain ns. turhaa itselleni, hän ei koskaan sanonut ettei minun pitäisi. Itseltänikin muistan vain yhden kerran, kun olen kehottanut miestäni jättää jotakin ostamatta, koska tuntui, että se oli liian kallis juttu juuri silloin tehtäväksi. Ehkä me olemme vähän poikkeavia nyyään kun oikeasti haluamme ilahduttaa toisiamme. Jos näen mieheni ostaneen meidän yhteisillä rahoilla jotakin hänelle tärkeää, se ilahduttaa minuakin kovasti. Samoin hän ilahtuu siitä jos hyvällä mielellä esittelen hänelle vaikka uusia vaatehankintojani. Meillä asenne on se, että yhdessä tavoitellaan yhteisiä sekä kummankin henkilökohtaisia unelmia. Ne unelmat voi olla pieniä tai suuria ja jotkut niistä ovat materialistisia. En vain näe tässä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
No mutta neuvotteletko edes ajan käytöstä vai onko sinulla oikeus määrätä sekin ihan itse?
Tottakai mulla on pääsääntöisesti oikeus päättää ajankäytöstäni, ihan niinkuin puolisollakin! Ja tottakai puolison kanssa keskustellaan isommista asioista, kuten siitä että lähteäkö vaikka kesälomalla kuukauden reissuun tms. Miten tämä nyt rahaan liittyy? Jos on "pakko" neuvotella joistakin asioista, niin sama sitten neuvotella ihan kaikesta mahdollisesta? Minusta ei, kyllä minä haluan säilyttää maksimimäärän itsemääräysoikeuttani myös parisuhteessa.[/quot
Ok, tämä selvensi paljon! Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erilliset rahat parisuhteessa on eräänlainen harha. Toki tilit voi olla eri ja käytönnön syistä kannattaakin olla. Oikeasti parisuhde on symbioosi ja kompromisseja.
Toivottavasti et oo tosissas. Kompromisseja joo, mutta ei todellakaan symbioosi. Ja meillä ainakin oli alusta asti selvää ettei mitään yhteistilejä tule, kummallakin on omat rahat ja omaisuus joita käytetään just mihin huvittaa. Yhteiset menot (ruoat, reissut, sähkölaskut sun muut) maksetaan about puoliksi tai vuorotellen. Ikinä ei ole tarvinnut edes keskustella saati kiistellä rahankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi olla myös ne omat tilit, ja siellä sitten vaikka vain muutama sata euroa.
Nimittäin, jos teistä toinen kupsahtaa, ei tuolla yhteisellä tilillä ole käyttöoikeutta ennen kuin on perunkirjoitus ym. tehty.
Riippuu siitä onko kyse Matti ja Maija vai Matti tai Maija muotoisesta tilistä. Tai-muotoinen on kuoleman sattuessa helpompi.
Riippuumatta siitä että onko kysessää ja vai tai muotoinen tili, niin se tili jäädytetään jossa vainaja on osallisena. Siksi mielläkin on omat tilit, joilla on sen verran rahaa että selviää ainakin siihen asti että saa muutettua palkkansa omalle tililleen. On sovittu että jos toinen heittää veivinsä, niin toinen nostaa heti yhteisen tilin tyhjäksi. Rahasotkut ehtii selvittää myöhemmin.
Puhutko kokemuksesta? Vai luuletko vaan. Minä puhun ihan kokemuksesta, vanhemmillani oli tai-tili. Sitä ei jäädytetty. Ja tämä tapahtui 4 kk sitten.
Sama minun vanhemmillani, mutta äiti joutui tekemään jokaisesta nostosta selvityksen kuolinpesälle. Perukirjaan tuli kuolinpäivän tieto ja koska osa äidin nostoista liittyi hautajaisiin (OK) ja osa omiin menoihin (vähennetään lesken osuudesta kuolinpesän jaossa), niin setvittiin aikamme tiliotteita ja kuitteja.
No se on taas ihan eri asia. Leski ei tietenkään saa hassata kuolinpesän rahoja. Ja kaikki omaisuus kirjataan kuolinpäivän mukaan. Mutta tai-muotoista tiliä ei JÄÄDYTETÄ, eli sen kanssa leski jatkaa elämäänsä ihan tavanomaisesti, voi käydä kaupassa ja maksaa ostokset tiliin kuuluvalla kortillaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Keskustelisin noista muutenkin edes ilmoitusluontoisesti vaikka meillä ei olisi yhteisiä rahoja. Kuvailemasi kaltaisia tilanteita ei myöskään tule parisuhteessa, jossa rahaa on suhteellisen runsaasti ja kulutustottumukset ovat samanlaisia. Esimerkiksi meillä ei ostella uutta ennen kuin entinen on rikki tai oikeasti tarvitaan jotakin. Kumpikaan ei oikeastaan osta mitään isoa vain siksi, että tekee mieli. Tämä ei liity rahaan mitenkään vaan on enemmänkin periaate ja tapa elämää.
Jos taas suhteessa, jossa on omat rahat, rahaa on yleisesti vähän käytössä, joutuisi joka tapauksessa keskustelemaan mihin perheessä rahat riittävät ja mitkä priorisoidaan milloinkin muita asioita korkeammalle.
Ja minä en tosiaan näe mitään ongelmaa siinä, että juttelen ostoksistani mieheni kanssa. Ei hän koskaan kiellä mitään. Silloinkin kun meillä oli rahat tiukassa, ja halusin ostaa jotain ns. turhaa itselleni, hän ei koskaan sanonut ettei minun pitäisi. Itseltänikin muistan vain yhden kerran, kun olen kehottanut miestäni jättää jotakin ostamatta, koska tuntui, että se oli liian kallis juttu juuri silloin tehtäväksi. Ehkä me olemme vähän poikkeavia nyyään kun oikeasti haluamme ilahduttaa toisiamme. Jos näen mieheni ostaneen meidän yhteisillä rahoilla jotakin hänelle tärkeää, se ilahduttaa minuakin kovasti. Samoin hän ilahtuu siitä jos hyvällä mielellä esittelen hänelle vaikka uusia vaatehankintojani. Meillä asenne on se, että yhdessä tavoitellaan yhteisiä sekä kummankin henkilökohtaisia unelmia. Ne unelmat voi olla pieniä tai suuria ja jotkut niistä ovat materialistisia. En vain näe tässä ongelmaa.
Niin, eli teilläkin KESKUSTELLAAN asiasta vaikka ensin väität että ei tarvitse keskustella. Sanoit "Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa" vaikka näin ei ollutkaan - eli olin ihan oikeassa, pakko on keskustella ja neuvotella jos rahat on yhteiset.
Sinä et näe ongelmaa, minä (ja muutes myös puolisoni) näemme. Olisi hemmetin raskasta alkaa jokaikistä ostosta tai säästöön siirtoa edes ilmoitusluontoisesti käymään läpi toisen kanssa. Molemmat olemme kovin pihejä, ja esim. teemme useimmiten ostoksia huutokaupoista tai outleteistä, kun pitkään etsitty asia tulee halvalla vastaan. Ei silloin ole aikaa alkaa soitella puolisolle ja alkaa hänen kanssa tuhraamaan että mitenkäs jos nyt ostan tämän ja tämän, niin oliko sulla aikeita muulle rahan menolle tai meinasitko just tässä kuussa laittaa tonnin säästöön tms. Se ostos menisi silloin usein sivu suun. Joskus mulle tulee palkkapäivänä mieleen että nyt vedän säästökuukauden, ja jätän käyttötilille vaan muutaman satasen ja loput säästöön. Kyllä vituttaisi jos tätäkään ei saisi itse päättää, vaan pitäisi pitää joku hitsin palaveri puolison kanssa (vaikka hän asiaan todnäk myöntyisikin). Olen kuitenkin itsenäinen henkilö, ja sillä on suuri merkitys minulle henkisesti, että myös itse saan rahoistani määrätä.
Ja turha vetää tähän mitään "me muutes haluamme ilahduttaa toisiamme" (piilomerkityksellä "te joilla on erilliset rahat, ette halua ilahduttaa puolisojanne"). Ei kai se toisen ilahtuminen ostoksistaan yhtään vähene siitä, että puoliso on käyttänyt ostokseen rahoja omalta tililtään vs. yhteiseltä tililtä... Paljon iloisempi tuo puolisokin näyttää olevan kun saa rauhassa ostaa sen mitä haluaa, ilman että pitäisi neuvotella vaimon kanssa eli "kysyä hallitukselta lupa", niinkuin monet kaverinsa vitsailevat.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole tapana... meillä on. No, auton hintaluokan ostoksista vähän keskustellaan etukäteen, lähinnä niistä ominaisuuksista... että mitä tarvitaan ja mikä on järkevää, mutta kumpikin hoitaa rahoituksen omaan autoonsa ihan itse. Joku tietokone... ostan jos lystää ja jos ei lystää niin olen ilman.
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin se, että se maksaa jolla rahaa on. Mutta tilanteessa jossa molemmilla on rahaa ja tiliä ei vedetä nollille joka kk (omassa viitekehyksessäni siis normaalitilanne) tarvitaan joku oikeudenmukaisempi laskujen jakoperuste.
No näin meilläkin. Joskus on ihan yllärinä autotallissa uus moottoripyörä, mies voi sellaisen ostaa omilla rahoillaan ihan lupaa kyselemättä, ihan samoin kuin mäkin uuden auton kun joka sentin siitä ja sen kuluista itse maksan. Tuntuis ihan omituiselta neuvotella jostain vaikka uuden sohvan ostamisesta, että sopiiko se nyt varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
No mutta neuvotteletko edes ajan käytöstä vai onko sinulla oikeus määrätä sekin ihan itse?
Tottakai mulla on pääsääntöisesti oikeus päättää ajankäytöstäni, ihan niinkuin puolisollakin! Ja tottakai puolison kanssa keskustellaan isommista asioista, kuten siitä että lähteäkö vaikka kesälomalla kuukauden reissuun tms. Miten tämä nyt rahaan liittyy? Jos on "pakko" neuvotella joistakin asioista, niin sama sitten neuvotella ihan kaikesta mahdollisesta? Minusta ei, kyllä minä haluan säilyttää maksimimäärän itsemääräysoikeuttani myös parisuhteessa.
Ok, tämä selvensi paljon! Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Ei onneksi olekaan :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ole tapana... meillä on. No, auton hintaluokan ostoksista vähän keskustellaan etukäteen, lähinnä niistä ominaisuuksista... että mitä tarvitaan ja mikä on järkevää, mutta kumpikin hoitaa rahoituksen omaan autoonsa ihan itse. Joku tietokone... ostan jos lystää ja jos ei lystää niin olen ilman.
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin se, että se maksaa jolla rahaa on. Mutta tilanteessa jossa molemmilla on rahaa ja tiliä ei vedetä nollille joka kk (omassa viitekehyksessäni siis normaalitilanne) tarvitaan joku oikeudenmukaisempi laskujen jakoperuste.
No näin meilläkin. Joskus on ihan yllärinä autotallissa uus moottoripyörä, mies voi sellaisen ostaa omilla rahoillaan ihan lupaa kyselemättä, ihan samoin kuin mäkin uuden auton kun joka sentin siitä ja sen kuluista itse maksan. Tuntuis ihan omituiselta neuvotella jostain vaikka uuden sohvan ostamisesta, että sopiiko se nyt varmasti.
No tuo nyt tietysti riippuu, tuleeko sohva omaan vai yhteiseen kämppään. Aika outoa musta olisi, jos puoliso ostaisi sohvan yhteiseen kotiimme minulta kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Olen niin samaa mieltä. Kun palkastani on otettu päältä yhteiselle tilille se mitä on tarpeen, se mitä ruokakaupan jälkeen jää käteen, on ihan minun päätettävissäni. Jos haluan ostaa sillä merkkilaukun, minun ei tarvitse keskustella siitä miehen kanssa, että "onhan sinulla jo käsilaukkuja". Samoin jos hän haluaa vaihtaa ihan toimivan tietokoneensa uuteen omista rahoistaan, niin ei siihen minun lupaani tarvita.
Jos säästetään yhteistä lomamatkaa varten, niin katsotaan hinta-arvio ja aletaan laittaa rahaa säästötilille. Jos vielä jää omaa rahaa yli, niin edelleen, menee vaikka katsomaan romanttista elokuvaa ja syö suklaata. Kysymättä siihen kenenkään lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mulla on pääsääntöisesti oikeus päättää ajankäytöstäni, ihan niinkuin puolisollakin! Ja tottakai puolison kanssa keskustellaan isommista asioista, kuten siitä että lähteäkö vaikka kesälomalla kuukauden reissuun tms. Miten tämä nyt rahaan liittyy? Jos on "pakko" neuvotella joistakin asioista, niin sama sitten neuvotella ihan kaikesta mahdollisesta? Minusta ei, kyllä minä haluan säilyttää maksimimäärän itsemääräysoikeuttani myös parisuhteessa.
Jännä ajatella miten erilaisia parisuhteita on, ja miten eri tavoilla suhtaudutaan - ainahan täällä on niitä keskusteluja "saako" puoliso mennä yksinään/kavereiden kanssa reissuun, eli onko oikeus päättää itse omasta ajan- ja rahankäytöstään. Meillä siis ainakin ihan mahdoton ajatus että toinen "kieltäisi" toiselta lomareissun tms. Neuvotella tietysti tarvitsee sen verran että saadaan koiran hoito järjestettyä.
Yhteist rahat ei toimi jos toinen on hunsvotti tai hyväksikäyttäjä.
Tasapuolisessa ja toista arvostavassa suhteessa se toimii.
Meillä on miehen kanssa omat tilimme mutta olemme sillä aseteella et rahat on silti yhteiset. Eli minäkin voin ihan hyvin maksaa miehen laskuja jos hänellä ei rahat niihin riitä eikä myöskään tapella et kumpi makso ruuat viimeksi ja kumman vuoro nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai mulla on pääsääntöisesti oikeus päättää ajankäytöstäni, ihan niinkuin puolisollakin! Ja tottakai puolison kanssa keskustellaan isommista asioista, kuten siitä että lähteäkö vaikka kesälomalla kuukauden reissuun tms. Miten tämä nyt rahaan liittyy? Jos on "pakko" neuvotella joistakin asioista, niin sama sitten neuvotella ihan kaikesta mahdollisesta? Minusta ei, kyllä minä haluan säilyttää maksimimäärän itsemääräysoikeuttani myös parisuhteessa.
Jännä ajatella miten erilaisia parisuhteita on, ja miten eri tavoilla suhtaudutaan - ainahan täällä on niitä keskusteluja "saako" puoliso mennä yksinään/kavereiden kanssa reissuun, eli onko oikeus päättää itse omasta ajan- ja rahankäytöstään. Meillä siis ainakin ihan mahdoton ajatus että toinen "kieltäisi" toiselta lomareissun tms. Neuvotella tietysti tarvitsee sen verran että saadaan koiran hoito järjestettyä.
Eihän keskustelu tai neuvottelu tarkoita luvan kysymistä. Jos perheessä on lapsia tai pariskunnalla halu tehdä asioita yhdessä, on keskusteltava, milloin mitäkin tehdään. Ainakin hyvässä ja kestävässä parisuhteessa.
Jos minä ostan kengät, kerron siitä miehelleni ja esittelen ostostani, en kertoakseni, että tililtämme on nyt mennyt x-määrä rahaa näihin vaan että ostin kengät. Etukäteen en välttämättä asiasta ole kertonut, ellen sitten ole maininnut, että menen huomenna etsimään/ostamaan itselleni kenkiä.
Neuvotteluakin yhteisten rahojen kanssa tarvitaan, maksetaanko lapsen mopokortti x-tililta vai y-tilille laitetuista säästöistä tms. Tuskinpa tuo neuvotteluitta hoituisi teilläkään.
Mutta ylipäätään, miksi olla parisuhteessa, jos tärkeintä on säilyttää itsemääräämisoikeus kaikessa mahdollisessa? Eikö silloin olisi vain helpointa asua yksin ja pysyä sinkkuna? Parisuhteen mukanaan tuomia etuja mun mielestäni on arjen helpottuminen, kun asioita ei tarvitse hoitaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.
Minä olen aikuinen ihminen, ja haluan käyttää rahojani keskustelematta siitä toisen kanssa. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se että saa päättää itse tietyistä asioista; siitä miten pukeutuu, mitä harrastaa, ja myös sen mihin käyttää rahansa. Siksi meillä on erilliset rahat.
Disclaimer: jos joku nyt alkaa olkiukkoilla siitä kuinka ei ole mahdollista että toinen ostaa koko palkallaan jakoavaimia ja toinen joutuu maksamaan sitten elämisen, niin bitch please. Oletetaan nyt että puhe on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, eikä typeristä kärjistyksistä.
Vaikka meillä on yhteiset tilit, käytän rahaa keskustelematta siitä puolisoni kanssa. Juurikin koska kyse on normaalista elämästä ja normaaleista asioista, ei mistään jakoavainten ostamisesta koko palkalla. Ei yhteiset rahat sulje tätä pois.
Sulkeehan. Jos sinä haluat laittaa kaiken kk:n ylimääräisen (=raha joka jää pakollisten hankintojen ja laskujen jälkeen) vaikka säästöön ja puolisosi haluaisikin juuri siinä kuussa ostaa uuden polkupyörän, niin eipä ilman keskustelua hoidu. Tai jos sinä haluat ostaa uuden läppärin ja mies keksiikin että tarvitsee uuden kellon (ja näiden yhteishinta on enemmän kuin tilillä on "ylimääräistä" rahaa). Ja juuri tätä minä en halua tehdä - keskustella ja neuvotella asioista, jotka "omilla rahoilla" hoituu ilman sen kummempaa palaveria. Sen kun katson paljonko MINULLA on ylimääräistä rahaa ja ostan sen mitä haluan. Tai jätän tässä kuussa ostamatta ja laitan vaikka puolen vuoden ajan ne ylimääräiset säästöön.
Jos rahat olisivat yhteisiä, en ikinä tietäisi ilman miehen konsultointia paljonko sitä ylimääräistä on ja mitä sillä uskaltaa tehdä. Tämä on asia, jota en täysvaltaisena aikuisena vaan halua tehdä, enempää kuin haluaisin yhteiset ulkoiluvaatteet joista joutuisi aina keskustelemaan, että kumpiko tarvitsee tänään enemmän sadetakkia ja kumpi toppavaatteita.
Monilla perheillä rahaongelmat ja luottotietojen menettäminen johtuu juuri siitä, ettei asioista puhuta.
Eli jos teillä tulee kummallakin 2000 euroa rahaa kuussa, eli yhteensä 4000 euroa. Ei sitä ole kuukaudessa teillä yhtään enempää, vaikka ne olisi ns, omaa rahaa omalla tilillä. Yhtä persaukisia olette, jos miehesi päättäisi ostaa 2000 euron pyörän ns. omilla rahoillaan keskustelematta sinun kanssasi. Jonkun on kuitenkin maksettava lainat ja laskut yms.. Teillä on kaikesta huolimatta sinä kuukautena 2000 euroa vähemmän käyttörahaa, osti mies sen pyörän keskustelematta omalta tililtään tai teidän yhteiseltä tililtä.
Ihmisillä on ihmeellinen luulo, että perheessä on enemmän rahaa tuhlata, jos rahat ovat omilla tileillään. Jos toinen päättää hassata puhumatta rahansa johonkin, niin se toinen maksaa sitten laskut ja kas...perheellä on vähemmän käytössä rahaa, vaikka se olisi millä tilillä.
Alue: Aihe vapaa
Sä et sitten tajua.