Yhteiset rahat parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on tärkeää kokea, että on "omaa rahaa"?

Mulle se on ihan itsemääräämisoikeuskysymys. Ja se, että haluan voida käyttää rahojani ilman huonoa omaatuntoa, enkä halua stressata puolison rahan käytöstä. Kuten sanottu, ollaan puolison kanssa molemmat pihejä ihmisiä. Tiedän, että puolisoa harmittaisi jos minä käyttäisin yhteistä rahaa johonkin mikä hänen mielestään on turhaa, ja että minua harmittaisi jos hän käyttäisi yhteistä rahaa johonkin minun mielestäni turhaan. Kun rahat on erilliset, ei kummankaan tarvitse stressata toisen rahoista hölkäsen pöläystä. Eikä tarvitse jotain omaa ostostaan tehdessä pelätä, että toinen tykkää siitä pahaa, tai olisi käyttänyt sen rahan mieluummin johonkin muuhun. Se vaan vähentää huomattavasti stressiä ja poistaa yhden turhan riidan aiheen. Varmaan tämä on pitkälti luonnekysymys - hövelimmälle ihmiselle ei varmaan sitä stressiä alkujaan tulisikaan, jos olisi "ihan sama" minne rahaa menee ja jääkö sitä säästöön.

Esim. puolisoni osti jokin aika sitten kalliin trendipuhelimen, kun sen niin kovin halusi. Hän kyllästyi siihen kahdessa kuukaudessa, ja möi pois. Jos tämä olisi tehty yhteisillä rahoilla, minua harmittaisi suunnattomasti että rahaa meni tuohon kokeiluun hukkaan yli 200e (= minkä verran hinta oli tippunut kun puhelimen möi pois). Ja jatkossa varmasti mäkättäisin puolison ostoksista, että oletkos nyt varma että pidät tuosta pidempäänkin, ja eikö olisi halvempaa jne jne. Mutta nyt saatoin vaan sanoa "ai, kiva puhelin" ja "hyvä että sait myytyä pois". Ei stressannut yhtään, eikä puoliso joutunut vielä huonon ostoksen harmituksen lisäksi katsomaan minun myrtynyttä ilmettäni kaupan päälle. En vaan keksi mitenkään, kuinka yhteiset rahat esim. tässä tilanteessa olisivat voineet olla parempi ratkaisu. Mitä hyötyä niistä olisi tullut korvaamaan nämä haittapuolet?

Hyötyä olisi oikeasta kumppanista.

MINÄ, MINÄ , MINÄ..........

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä haluan varmuuden siitä, että rahaa on tilillä ja saan ostaa mitä haluan tekemättä siitä miehelle raporttia. Mitä jos mieskin ajattelisi samalla ostaa itselleen jotain ja rahaa ei sitten tilillä olisikaan? Avioliittoa takana 16 vuotta ja ehdottomasti oma pankkitili ja siis omat rahatkin, mutta sillä ei väliä kuka niitä laskuja maksaa. 

Juuri noin. Kohta 30 vuotta ja aina ollut omat tilit mutta yhteiset rahat ja hyvin on aina mennyt. En käsitä miten jotkut viitsii vielä rahasta tehdä lisäongelmaa elämään. Tulee niitä muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Aviomieheni tienaa yli 150 000 vuodessa ja minä tavallisessa työssä tienaan vain 50 000 euroa vuodessa. Meillä yhteiset rahat. Minä en ainakaan suostuisi siihen että mies ostelee itselleen rolexeja ja elää "leveää" elämää kun minä ja lapset budjetoidaan että voiko tässä kuussa ostaa vaatteita vai ei. Jos mies haluaisi pitää omat rahat itsellään, niin sellaisen kanssa en perhettä olisi lähtenyt perustamaan.

Aika helvetin monta lasta teillä ilmeisesti on, jos ei 50 000 vuosituloista riitä sulle vaaterahaa  ja puolta lasten kuluista, vai pukeudutteko koko kööri johonkin Pradaan tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme tyyppejä jotka sanoo että eri tilit tarkoittaa että on itsekkäitä eikä huolehdi toisesta, eikä keskustele. Vaikka minulla on omaa rahaa, ja saan tehdä sillä mitä haluan, miksi oletetaan että tuhlaan sen vain itseeni ja annan muiden pärjätä miten pärjäävät? Minä ostan sillä lapselle sievän vaatteen joka on ehkä turha, vien meidät kaikki pizzalle vaikka voisin laittaa kotona ruokaa, ostan miehelle sukkia koska häneltä on loppu. Ja sitten jos haluan, sanon perheelle että  nyt minulla on shoppailupäivä ja tulen joskus illalla. Menen kaupungille, käyn kahvilassa syömässä turhan leivoksen ja juomassa turhan erikoiskahvin, ostan turhan romanttisen pokkarin ja luen sitä leivoksen ääressä. Ostan ehkä turhan huivin ja turhan laukun. Ja tämän kaiken teen pyytämättä rahaa mieheltä, koska olen sen ihan itse tienannut, ja ihan itse tiedän että tässä kuussa tähän on varaa, eikä se ole keneltäkään pois. Ei minun tarvitse kotiin tultua selittää mitä olen syönyt tai ostanut, en minä tee joka liikkeestäni tiliä kenellekään.

Mihin tuossa tarvittiin sitä omaa tiliä?

Omaa tiliä tarvitaan oman turhan laukun tai turhan huivin ostoon. Ei tule sitten tunnetta, että jotenkin olisi yhteisistä rahoista pois. Toiseksi ei ole puolisolla mitään kyselemistä "mitä sinä niilläkin rahoilla olet ostanut" kun näkee tilitiedot.

Jotain omaa ja yksityistä pitää olla jokaisella siinäkin tapauksessa, että on yhteiset rahat ja yhteinen tili.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen koti ei tarkoita sitä, että kumpikin saa tehdä mitä tahtoo. Jos toinen haluaa korja moottorisahaa keittiön pöydällä, on puolisolla yleensä lupa ilmaista asiasta mielipiteensä. Sama yhteisten rahojen kanssa: ei niitä käytetä keskustelematta toisen kanssa.

Ei meillä mitään lupia tarvitse kysellä. Minä teen kodissani mitä haluan ja mies samoin. En ole mikään Pykälä-Pirkko, enkä sellaiseksi aio ryhtyä. Jos hän haluaa rassata roottoreitaan keittiön pöydällä, niin siitä vaan. Kyllä aikuinen mies osaa jälkensä siivota. Samaten molemmat huolehtii omista rahoistaan ja laskuistaan. Yhteisiä raha-asioita varten on yhteiset tilit. Kommuuniasuminen on erikseen.

Meillä yhteiset rahat, mutta omat tilit. Ei olla tilivelvollisia omista hankinnoista, mutta totta kai isommista mainitaan. En siis ostaisi 200e:n juttua sanomatta siitä puolisolleni. Mutta se on maininta/yhdessä pohdinta eikä todellakaan luvan kysyminen. Jos on yhteiset rahat, niin silloin luotetaan toisen päätöskykyyn ja puhutaan avoimesti rahankäytöstä. Esim. täytyyhän minun tietää onko puolisollani jotain kallista ostettavaa, ennen kuin ostan itse jotain kallista. 

Mutta siis periaatteessa samanlainen ajatustapa kuin teillä ap. Minusta olisi todella outoa kysyä vaikka johonkin vaatteeseen lupaa. Jännä että toiset ajattelevat yhteisten rahojen/tilin tarkoittavan tuota. Mutta toki siis jutellaan ja kerrotaan toisillemme hankinnoista, miten sitä muuten eri tileillä pysyisi perillä loppukuulle jäävästä summasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme tyyppejä jotka sanoo että eri tilit tarkoittaa että on itsekkäitä eikä huolehdi toisesta, eikä keskustele. Vaikka minulla on omaa rahaa, ja saan tehdä sillä mitä haluan, miksi oletetaan että tuhlaan sen vain itseeni ja annan muiden pärjätä miten pärjäävät? Minä ostan sillä lapselle sievän vaatteen joka on ehkä turha, vien meidät kaikki pizzalle vaikka voisin laittaa kotona ruokaa, ostan miehelle sukkia koska häneltä on loppu. Ja sitten jos haluan, sanon perheelle että  nyt minulla on shoppailupäivä ja tulen joskus illalla. Menen kaupungille, käyn kahvilassa syömässä turhan leivoksen ja juomassa turhan erikoiskahvin, ostan turhan romanttisen pokkarin ja luen sitä leivoksen ääressä. Ostan ehkä turhan huivin ja turhan laukun. Ja tämän kaiken teen pyytämättä rahaa mieheltä, koska olen sen ihan itse tienannut, ja ihan itse tiedän että tässä kuussa tähän on varaa, eikä se ole keneltäkään pois. Ei minun tarvitse kotiin tultua selittää mitä olen syönyt tai ostanut, en minä tee joka liikkeestäni tiliä kenellekään.

Mihin tuossa tarvittiin sitä omaa tiliä?

Omaa tiliä tarvitaan oman turhan laukun tai turhan huivin ostoon. Ei tule sitten tunnetta, että jotenkin olisi yhteisistä rahoista pois. Toiseksi ei ole puolisolla mitään kyselemistä "mitä sinä niilläkin rahoilla olet ostanut" kun näkee tilitiedot.

Jotain omaa ja yksityistä pitää olla jokaisella siinäkin tapauksessa, että on yhteiset rahat ja yhteinen tili.

En ole se jolle vastasit. Mutta kannattaa ymmärtää, että toisten parisuhteissa on ihan ok ostaa itselle laukku yhteiseltä tililtä. Meitä on moneksi, eikä kaikilla siitä tule huonoa omatuntoa lainkaan. Tähän vaikuttaa se kokonaistulotilanne, parisuhteen oma kulttuuri ja molempien luonteet. Meillä eri tilit, mutta en kokisi minään ongelmana yhteistä tiliä. Tai no ainoa ongelma olisi, jos haluaisin yllättää toisen jollain oikein kalliilla ostoksella.