Lue keskustelun säännöt.
Vaikeasti vammaisen lapsen äiti avautuu
21.04.2016 |
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vaikeasti-vammaisen-pojan-a…
Joskus olen miettinyt tätä elämää, johon välillä syntyy näitä "erilaisia" lapsia auttamaan meitä tavallisia pulliaisia kasvamaan ihmisinä. Toden totta heitä tarvitaan tähän pikkusieluisten maailmaan kipeästi!
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Minun moraalini mukaan ei ole oikeen päättää toisen elämän oikeutta.
Siinä tapauksessa et varmaankaan hanki koskaan lapsia. Koska toisen synnyttäminen on mitä suurimmassa määrin päätös hänen elämästään!
NYT jotain rajaa pikku-Hitler siellä!
Ymmärrän ja kannatan lämpimästi sitä, että naisilla on oikeus päättää abortista, jos sikiö paljastuu raskausseuloissa vaikeasti vammaiseksi.
Mutta on kammottavaa, että aikuiset ihmiset alkavat tuohon tapaan - kuin mitä sinä nyt harrastat - vaatia vammaisten abortoimista ikään kuin ainoana oikeana päätöksenä.
Sitä se ei ole. Jos haluamme olla sivistynyt yhteiskunta, meidän pitää kantaa vastuu sairaista ja vammaisistakin, ja siinä se mitataan, miten suhtaudumme muun muassa vammaisiin lapsiin. Vammaisuus ei lapselle ole mikään automaattinen taakka, jos hän saa tarvitsemansa tuen, hoidon ja hyväksynnän. Likikään kaikkeen vammaisuuteen EI liity kipuja ja tuskaa, jos me emme yhteiskuntana ja lähimmäisinä sellaisia hänelle aiheuta syrjinnällä ja inholla. Mieti tätä oikein tarkkaan - se voit olla sinä tai lapsesi, joka vammautuu joskus. Tuskin silloin ajattelet, että elämä on tuhoutunut, ja sietää tulla päätetyksi siihen.
(en ole ap, enkä ajattele, että lapseni autismi olisi jotenkin tarkoitettu meidän terveiden opiksi ja ojennukseksi. Tuhat kertaa mieluummin ottaisin terveen lapsen! Mutta toki - kun hän nyt sattuu olemaan autistinen - siitä voin ihmisenä oppia monenlaista suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä!)
Tai kuten romaaniperheet tekevät, heidän vammainen lapsi kuolee "oudosti" kätkytkuoleman.
Lähde? Siis saisiko vaikka jotain tilastoa vammaisten romanivauvojen kokemista kätkytkuolemista valtaväestön kätkytkuolemiin verrattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Et nyt tainnut ymmärtää aloituksen pointtia. Tosiasia on, että jotkut syntyvät vähän erilaisina. Heidän ja läheisten elämä on usein erityisen raskasta siksi, että ympäristö tuomitsee, eristää, kiusaa jne. Toisaalta sellainen olemassaolo herättää kysymyksiä, mikä tarkoitus tällaisella elämällä on, joka on niin kärsimystä täynnä ja nyt kun maltat saat vastauksen: Nämä vammaisena syntyneet opettavat meille "terveille" ja "normaaleille" ymmärtämään erilaisuutta. He kasvattavat meitä suvaitsevammiksi ja viisaammiksi näkemään mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää. On tärkeää myöntää, että heillä on ihan samat ihmisoikeudet kuin meillä muillakin. Meniköhän tällä kertaa perille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Minun moraalini mukaan ei ole oikeen päättää toisen elämän oikeutta.
Siinä tapauksessa et varmaankaan hanki koskaan lapsia. Koska toisen synnyttäminen on mitä suurimmassa määrin päätös hänen elämästään!
NYT jotain rajaa pikku-Hitler siellä!
Ymmärrän ja kannatan lämpimästi sitä, että naisilla on oikeus päättää abortista, jos sikiö paljastuu raskausseuloissa vaikeasti vammaiseksi.
Mutta on kammottavaa, että aikuiset ihmiset alkavat tuohon tapaan - kuin mitä sinä nyt harrastat - vaatia vammaisten abortoimista ikään kuin ainoana oikeana päätöksenä.
Sitä se ei ole. Jos haluamme olla sivistynyt yhteiskunta, meidän pitää kantaa vastuu sairaista ja vammaisistakin, ja siinä se mitataan, miten suhtaudumme muun muassa vammaisiin lapsiin. Vammaisuus ei lapselle ole mikään automaattinen taakka, jos hän saa tarvitsemansa tuen, hoidon ja hyväksynnän. Likikään kaikkeen vammaisuuteen EI liity kipuja ja tuskaa, jos me emme yhteiskuntana ja lähimmäisinä sellaisia hänelle aiheuta syrjinnällä ja inholla. Mieti tätä oikein tarkkaan - se voit olla sinä tai lapsesi, joka vammautuu joskus. Tuskin silloin ajattelet, että elämä on tuhoutunut, ja sietää tulla päätetyksi siihen.
(en ole ap, enkä ajattele, että lapseni autismi olisi jotenkin tarkoitettu meidän terveiden opiksi ja ojennukseksi. Tuhat kertaa mieluummin ottaisin terveen lapsen! Mutta toki - kun hän nyt sattuu olemaan autistinen - siitä voin ihmisenä oppia monenlaista suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä!)
Tai kuten romaaniperheet tekevät, heidän vammainen lapsi kuolee "oudosti" kätkytkuoleman.
Lähde? Siis saisiko vaikka jotain tilastoa vammaisten romanivauvojen kokemista kätkytkuolemista valtaväestön kätkytkuolemiin verrattuna?
Mitäpä luulet, olisiko tämä sellainen tieto, jota ei ikinä tulla julkaisemaan virallisesti? Mahtaiskohan olla samanlaiset jutut taustalla kuin maahanmuuttoasioiden pimityksessä?
Vierailija kirjoitti:
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
No jopas nyt.
Jos sinun lapsesi vammautuu esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, olen sitä mieltä, että pitäisi toteuttaa aktiivinen eutanasia. Ei tuommoisia veronmaksajien harteille. Ja jos et eutanasiaan suostu, tulisi sinun maksaa itse kaikki vammautuneen lapsesi hoitoon sisältyvät kulut. Ei mitään kela-korvauksia lääkkeistä, ei omaishoitajan palkkioita, ei fysioterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
No jopas nyt.
Jos sinun lapsesi vammautuu esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, olen sitä mieltä, että pitäisi toteuttaa aktiivinen eutanasia. Ei tuommoisia veronmaksajien harteille. Ja jos et eutanasiaan suostu, tulisi sinun maksaa itse kaikki vammautuneen lapsesi hoitoon sisältyvät kulut. Ei mitään kela-korvauksia lääkkeistä, ei omaishoitajan palkkioita, ei fysioterapiaa.
Pikkuisen on eri asia, että tapetaanko 17-vuotias tai sikiö. Sut aivottomana vois kyllä nyt eliminoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Minun moraalini mukaan ei ole oikeen päättää toisen elämän oikeutta.
Siinä tapauksessa et varmaankaan hanki koskaan lapsia. Koska toisen synnyttäminen on mitä suurimmassa määrin päätös hänen elämästään!
NYT jotain rajaa pikku-Hitler siellä!
Ymmärrän ja kannatan lämpimästi sitä, että naisilla on oikeus päättää abortista, jos sikiö paljastuu raskausseuloissa vaikeasti vammaiseksi.
Mutta on kammottavaa, että aikuiset ihmiset alkavat tuohon tapaan - kuin mitä sinä nyt harrastat - vaatia vammaisten abortoimista ikään kuin ainoana oikeana päätöksenä.
Sitä se ei ole. Jos haluamme olla sivistynyt yhteiskunta, meidän pitää kantaa vastuu sairaista ja vammaisistakin, ja siinä se mitataan, miten suhtaudumme muun muassa vammaisiin lapsiin. Vammaisuus ei lapselle ole mikään automaattinen taakka, jos hän saa tarvitsemansa tuen, hoidon ja hyväksynnän. Likikään kaikkeen vammaisuuteen EI liity kipuja ja tuskaa, jos me emme yhteiskuntana ja lähimmäisinä sellaisia hänelle aiheuta syrjinnällä ja inholla. Mieti tätä oikein tarkkaan - se voit olla sinä tai lapsesi, joka vammautuu joskus. Tuskin silloin ajattelet, että elämä on tuhoutunut, ja sietää tulla päätetyksi siihen.
(en ole ap, enkä ajattele, että lapseni autismi olisi jotenkin tarkoitettu meidän terveiden opiksi ja ojennukseksi. Tuhat kertaa mieluummin ottaisin terveen lapsen! Mutta toki - kun hän nyt sattuu olemaan autistinen - siitä voin ihmisenä oppia monenlaista suvaitsevaisuudesta ja erilaisuuden sietämisestä!)
Tai kuten romaaniperheet tekevät, heidän vammainen lapsi kuolee "oudosti" kätkytkuoleman.
Lähde? Siis saisiko vaikka jotain tilastoa vammaisten romanivauvojen kokemista kätkytkuolemista valtaväestön kätkytkuolemiin verrattuna?
Mielenkiintoinen aihe. Olen ollut lääkärinä 20 v ajan, ja paljon kohdannut myös romaneja. Vasta tällä kuulla ensimmäisen kerran tapasin mustalaisperheen, jossa oli vammainen pieni poika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
No jopas nyt.
Jos sinun lapsesi vammautuu esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, olen sitä mieltä, että pitäisi toteuttaa aktiivinen eutanasia. Ei tuommoisia veronmaksajien harteille. Ja jos et eutanasiaan suostu, tulisi sinun maksaa itse kaikki vammautuneen lapsesi hoitoon sisältyvät kulut. Ei mitään kela-korvauksia lääkkeistä, ei omaishoitajan palkkioita, ei fysioterapiaa.
Pikkuisen on eri asia, että tapetaanko 17-vuotias tai sikiö. Sut aivottomana vois kyllä nyt eliminoida.
Mutta 1-vuotiaan kohdalla voisi eutanasian toteuttakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Etkö ymmärrä, mitä eroa on estää vammaisia syntymästä ja kohdella elossa olevia vammaisia huonosti? Nuohan ovat toistensa vastakohdat. Kukaan ei menetä mitään siinä, ettei ole olemassa. Eihän ole ketään, joka voisi tämän menetyksen kokea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Et nyt tainnut ymmärtää aloituksen pointtia. Tosiasia on, että jotkut syntyvät vähän erilaisina. Heidän ja läheisten elämä on usein erityisen raskasta siksi, että ympäristö tuomitsee, eristää, kiusaa jne. Toisaalta sellainen olemassaolo herättää kysymyksiä, mikä tarkoitus tällaisella elämällä on, joka on niin kärsimystä täynnä ja nyt kun maltat saat vastauksen: Nämä vammaisena syntyneet opettavat meille "terveille" ja "normaaleille" ymmärtämään erilaisuutta. He kasvattavat meitä suvaitsevammiksi ja viisaammiksi näkemään mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei niin tärkeää. On tärkeää myöntää, että heillä on ihan samat ihmisoikeudet kuin meillä muillakin. Meniköhän tällä kertaa perille?
Jep, tuo on juuri sitä oksettavaa välineellistämistä. Eikö käsite ole tuttu? Sillä tarkoitaan ihmisen arvon ja merkityksen määrittelemistä vain suhteessa muiden heistä saatavaan hyötyyn, tässä tapauksessa noiden oppimiskokemusten tuottamiseen. Samat asenteet olivat 1800-teollisuusporvareilla. Heidän mukaansa maailmassa piti aina olla köyhiä, jotta rikkaat eivät liiaksi ylpistyisi.
Vammaisen ihmisoikudet eivät liity tähän asiaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Ihan oikeesti, minkälainen elämän laatu on sellaisella "ihmisellä", jolla ei ole mitään edellytystä oppia kävelemään, puhumaan, ylipäätään kommunikoimaan mistään muusta puhumattakaan. Siihen lisänä hoitoa ja kipuja vaativia fyysisiä ongelmia, esim. sydänvika... eikö tuollaisille olisi armollisempaa antaa ikiuni jo ennen syntymää? Itse en haluaisi elää noin, enkä todellakaan haluaisi moista kohtaloa omalle lapselle!
Ei ei varmaan minkäänlainen mutta miksi ihmeessä arvioit toisen ihmisen elämän mielekkyyttä sillä perusteella mikä sinulle on mielekästä? Ja ne ovat kyllä ihan ihmisiä. Ilman heittomerkkejä.
Niin. Omien arvojen perusteella kai kaikki arvioivat?
Mutta etkö siis ymmärrä, että tuo on ainoastaan sinun näkemys jonkun toisen ihmisen elämästä (josta et siis oikeasti tiedä yhtään mitään)? Miksi sinun arvojen perusteella pitäisi jaella ihmisille kuolemantuomioita? Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki mustaihoisetkin tai naiset tappaa, vai hyväksytkö heidät?
Kerropas, millä tavalla sinun mielipiteesi tästä asiasta on niin paljon parempi kuin minun? Kuolemantuomiosta en ole puhunut, vaan elämisen laadusta. Sekä vammaisen, että tämän omaisten. Lievästi vammaisilla, esim. down-ihmisillä on hyvätkin edellytykset onnelliseen elämään. Jopa onnellisempaan, kun ei aivokapasiteetti riitä kaikkeen murehtimiseen... kerro myös miten lähes vihanneksen tasolla oleva ihmisreppana kykenee nauttimaan elämästään, kun nyt niin hyvin osaat muiden puolesta tietää tommoisia asioita!
Tuo kommentti mustaihoisten tappamisesta taitaa olla ihan sun oma märkä päiväuni....
Olenko jossain väittänyt että mielipiteeni olisi parempi kuin sinun? Toin vain esiin sen faktan että sinä arvioit vammaisen elämän mielekkyyttä omasta näkökulmastasi. Et voi tietää miten se vammainen oman elämänsä kokee (laadukkaaksi vai ei ).
Pelko vammaisuutta kohtaan johtuu ehkä tiedosta, että kuka tahansa voi vammautua. Se oma täydellinen lapsi voi yhtäkkiä olla vaikeasti kehitysvammainen. Niin pelottavaa, että ei haluaisi nähdä yhtään vammaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Etkö ymmärrä, mitä eroa on estää vammaisia syntymästä ja kohdella elossa olevia vammaisia huonosti? Nuohan ovat toistensa vastakohdat. Kukaan ei menetä mitään siinä, ettei ole olemassa. Eihän ole ketään, joka voisi tämän menetyksen kokea!
Miten niin eri asia? Täällä julistetaan että ainoa oikea tapa vammaisille olisi abortoiminen jo sikiönä. Näin ollenhan kaikki elävät vammaiset ovat heidän mielestään vain kävelevää sairaalajätettä jolla ei ole oikeutta elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Ihan oikeesti, minkälainen elämän laatu on sellaisella "ihmisellä", jolla ei ole mitään edellytystä oppia kävelemään, puhumaan, ylipäätään kommunikoimaan mistään muusta puhumattakaan. Siihen lisänä hoitoa ja kipuja vaativia fyysisiä ongelmia, esim. sydänvika... eikö tuollaisille olisi armollisempaa antaa ikiuni jo ennen syntymää? Itse en haluaisi elää noin, enkä todellakaan haluaisi moista kohtaloa omalle lapselle!
Ei ei varmaan minkäänlainen mutta miksi ihmeessä arvioit toisen ihmisen elämän mielekkyyttä sillä perusteella mikä sinulle on mielekästä? Ja ne ovat kyllä ihan ihmisiä. Ilman heittomerkkejä.
Niin. Omien arvojen perusteella kai kaikki arvioivat?
Mutta etkö siis ymmärrä, että tuo on ainoastaan sinun näkemys jonkun toisen ihmisen elämästä (josta et siis oikeasti tiedä yhtään mitään)? Miksi sinun arvojen perusteella pitäisi jaella ihmisille kuolemantuomioita? Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki mustaihoisetkin tai naiset tappaa, vai hyväksytkö heidät?
Kerropas, millä tavalla sinun mielipiteesi tästä asiasta on niin paljon parempi kuin minun? Kuolemantuomiosta en ole puhunut, vaan elämisen laadusta. Sekä vammaisen, että tämän omaisten. Lievästi vammaisilla, esim. down-ihmisillä on hyvätkin edellytykset onnelliseen elämään. Jopa onnellisempaan, kun ei aivokapasiteetti riitä kaikkeen murehtimiseen... kerro myös miten lähes vihanneksen tasolla oleva ihmisreppana kykenee nauttimaan elämästään, kun nyt niin hyvin osaat muiden puolesta tietää tommoisia asioita!
Tuo kommentti mustaihoisten tappamisesta taitaa olla ihan sun oma märkä päiväuni....
Olenko jossain väittänyt että mielipiteeni olisi parempi kuin sinun? Toin vain esiin sen faktan että sinä arvioit vammaisen elämän mielekkyyttä omasta näkökulmastasi. Et voi tietää miten se vammainen oman elämänsä kokee (laadukkaaksi vai ei ).
Vammaiset voivat olla onnellisia vain siksi, että ovat elossa. Samanlaiseen johtopäätökseen tulee usein ne ihmiset, jotka käyvät kuoleman porteilla ja oppivat, mikä elämässä oikeasti on tärkeää (eli vaikea sairaus tai vaikka onnettomuudesta selviäminen pistää elämän arvot uusiksi). Tällöin on pakko kysyä, kumpi on se viisaampi, ihminen, joka on onnellinen vai siitä, että on elossa, vai ihminen (tyypillinen nykynuori), joka ei ole tyytyväinen mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Ihan oikeesti, minkälainen elämän laatu on sellaisella "ihmisellä", jolla ei ole mitään edellytystä oppia kävelemään, puhumaan, ylipäätään kommunikoimaan mistään muusta puhumattakaan. Siihen lisänä hoitoa ja kipuja vaativia fyysisiä ongelmia, esim. sydänvika... eikö tuollaisille olisi armollisempaa antaa ikiuni jo ennen syntymää? Itse en haluaisi elää noin, enkä todellakaan haluaisi moista kohtaloa omalle lapselle!
Ei ei varmaan minkäänlainen mutta miksi ihmeessä arvioit toisen ihmisen elämän mielekkyyttä sillä perusteella mikä sinulle on mielekästä? Ja ne ovat kyllä ihan ihmisiä. Ilman heittomerkkejä.
Niin. Omien arvojen perusteella kai kaikki arvioivat?
Mutta etkö siis ymmärrä, että tuo on ainoastaan sinun näkemys jonkun toisen ihmisen elämästä (josta et siis oikeasti tiedä yhtään mitään)? Miksi sinun arvojen perusteella pitäisi jaella ihmisille kuolemantuomioita? Pitäisikö sinun mielestäsi kaikki mustaihoisetkin tai naiset tappaa, vai hyväksytkö heidät?
Kerropas, millä tavalla sinun mielipiteesi tästä asiasta on niin paljon parempi kuin minun? Kuolemantuomiosta en ole puhunut, vaan elämisen laadusta. Sekä vammaisen, että tämän omaisten. Lievästi vammaisilla, esim. down-ihmisillä on hyvätkin edellytykset onnelliseen elämään. Jopa onnellisempaan, kun ei aivokapasiteetti riitä kaikkeen murehtimiseen... kerro myös miten lähes vihanneksen tasolla oleva ihmisreppana kykenee nauttimaan elämästään, kun nyt niin hyvin osaat muiden puolesta tietää tommoisia asioita!
Tuo kommentti mustaihoisten tappamisesta taitaa olla ihan sun oma märkä päiväuni....
Olenko jossain väittänyt että mielipiteeni olisi parempi kuin sinun? Toin vain esiin sen faktan että sinä arvioit vammaisen elämän mielekkyyttä omasta näkökulmastasi. Et voi tietää miten se vammainen oman elämänsä kokee (laadukkaaksi vai ei ).
Vammaiset voivat olla onnellisia vain siksi, että ovat elossa. Samanlaiseen johtopäätökseen tulee usein ne ihmiset, jotka käyvät kuoleman porteilla ja oppivat, mikä elämässä oikeasti on tärkeää (eli vaikea sairaus tai vaikka onnettomuudesta selviäminen pistää elämän arvot uusiksi). Tällöin on pakko kysyä, kumpi on se viisaampi, ihminen, joka on onnellinen vai siitä, että on elossa, vai ihminen (tyypillinen nykynuori), joka ei ole tyytyväinen mihinkään?
Minä aina epäilen ihmistä joka stereotyyppisesti puhuu "tyypillisistä nykynuorista". Ihan niin kuin tällaista ei olisi aikaisemmin kuultu. Aika iso vaatimus että elossa olemisen täytyy riittää onnellisuuden takeeksi. Voihan se joillekin olla, mutta samalla sitten siivutetaan iso joukko muita. En ole vammainen. Mutta minulla on ollut 4 kertaa post traumaattinen stressihäiriö ja erään painajaisen aikana tajusin että elossa ollessa henkinen kuoleminen on kivuliaampaa ja syvempää kuin fyysinen kuolema voi koskaan olla.
Oma tyttäreni vammautui synnytyksessä hoitovirheen takia. Vaikean hapenpuutteen aiheuttama laaja-alainen aivovaurio, jonka seurauksena löytyy vaikea cp-vamma, laajat toiminnallisen näön käytön vaikeudet, vaikea puhevamma sekä muuta pientä ongelmaa. Kyllä arki on hetkittäin ihan helvetin raskasta ja välillä ärsyttää nämä perinteiset "kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa" jne. Et voi ääneen sanoa, että väsyttää, harmittaa jne. Heti ihmiset tuomitsee ympärillä, kun pitäisi olla kiitollinen siitä, että lapsi jäi ennusteista huolimatta henkiin ja vammasta huolimatta käy koulussa ja on fiksu jne. No tottakai olen kiitollinen ja rakastan lastani äärettömän paljon. Mutta kyllä se vamma tuo mukanaan myös paljon paljon enemmän ja suurempia murheita ja unettomia öitä, mitä ikinä terveiden lasten kanssa on tullut eteen. Ja monet ihan arkiset asiat on tosi vaikeita; ulos lähteminen on hidasta, monet liikkeet on ahtaita pyörätuolin kanssa kulkea, leikkipuistot ja liikuntapaikat jne. on melkoisen huonosti suunniteltu liikuntarajoitteisen näkökulmasta katsottuna. Hidasteita on paljon, mutta kyllä me pyritään elämään mahdollisimman normaalia elämää. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Onko tappaminen koskaan oikein? ja asettua Jumalan yläpuolelle. On aika suuri vastuu päättää ihmiselämästä. Minun mielestäni tappaminen ei ole koskaan oikein ja abortti on ihmishengen riistämistä. Jokainen ihmiselämä on elämänarvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Laitoksissa ei oikeen enää ole ketään, kun viimeisetkin puretaan. Tekisi tosiaan hyvää tulla meille työpaikalle näkemään miten hyvää elämää vammainenkin voi elää. Tosin näillä vaikeimmin vammaisilla on aina sellainen syy vammaan, ettei se raskausaikana näy. Julmaa elämä ei tosiaankaan ole.
No sitten sä et varmaan ole nähnyt ja hoitanut vaikeavammaisia. Minä olen, ja se on kamalaa katseltavaa, kun toinen itkee äänetöntä itkua, ja ei osaa kertoa mikä on, mihin koskee yms. Ei myöskään ole kiva katsoa, kun toinen meinaa tukehtua jatkuvasti ruokaan, erittää paksua limaa, fyssahoidot sattuu jne.
Ei ole elämänarvoista, että tyypin elämä kuluu sängyn pohjalla muiden syötettävänä, käänneltävänä, nostettavana, pestävänä jne.
Toivottavasti et tule ikinä meille töihin hoitamaan vaikeastivammaisia. Toki joskus se elämä on hankalampaa ja inhottavaa esim. infektioiden aikana tai elämän loppupuolella, mutta kyllä sitä hyvää elämää pystyy elämään noista luettelemistasi asioista huolimatta. Sitä paitsi, mikäli hoidat tarpeeksi pitkään tiettyä ihmistä opit lukemaan tätä mm. kehonkielestä ja ilmeistä. Tällöin löytyy myös jossain vaiheessa syy esim. kipuihin ja sitten voit lievittää niitä joko lääkkeillä tai muilla menetelmillä. Itseilmaisuuteen ei aina tarvitse sanoja.
Luulenpa, että yksi kommentoija ei oikeasti edes työskentele tai ole työskennellyt vaikeasti vammaisten kanssa. Silloin tietäisit, että mikäli esimerkiksi syöminen on joka kerta hengenvaarallista, voidaan ravintoa antaa myös muilla tavoin. Kuten PEG-letkustolla.
Toi äiti on julkisuuden kipeä. Ekaks oli elämä lapselle konsertissa esillä, sitten jossain poliisi ohjelmassa ja nyt tää.
Fiksusti kirjoitettu. Sellainen huomio, että se vammainen lapsi voi olla paljon rakkaampi kuin terve lapsi. Ongelma ei ole siinä, etteikö vammainen saisi rakkautta, mutta ongelma on siinä, että "hyvin koulutettu yhteiskuntamme" ei hyväksy erilaisuutta. Tämä toistuu lihavuus, tupakointi, alkoholi jne keskusteluissa. Fiksu yhteiskunta - jota me emme siis ole - osaa käyttää myös vammaisten tuomia ajatuksia hyväkseen.
Monet huippututkijat esimerkiksi, tai nerotkin, ovat vammaisia (synestesia). Yhdysvalloissa jos käytte kaupassa, saattaa siellä olla laittamassa ruokaa muovikasseihin downin syndrooman omaava ihminen. Tai tekemässä jotain sellaista, johon vammaisella riittää kyvyt. Meillä vammaiset, lihavat, rumat jne pelotellaan koteihinsa tietokoneiden taakse - pelkäämään sitä maailmaa, mitä "oikeutetut", eli ns. "sterotypisesti" oikeanlaiset ihmiset pyörittävät. Tämä ei voi johtaa mihinkään hyvään, vaan käytännössä meidän sivistymättömyys karkottaa loputkin älyköt tästä maasta. Ehkä voimme ottaa kohta mallia esimerkiksi Kiinasta, jossa vammaiset voidaan tappaa tuosta vain? Tai kuten romaaniperheet tekevät, heidän vammainen lapsi kuolee "oudosti" kätkytkuoleman.