Lue keskustelun säännöt.
Vaikeasti vammaisen lapsen äiti avautuu
21.04.2016 |
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vaikeasti-vammaisen-pojan-a…
Joskus olen miettinyt tätä elämää, johon välillä syntyy näitä "erilaisia" lapsia auttamaan meitä tavallisia pulliaisia kasvamaan ihmisinä. Toden totta heitä tarvitaan tähän pikkusieluisten maailmaan kipeästi!
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulikin mieleen miten tyttöystävän kanssa puhutaan kaupan erikoislimuista aina "spesiaalilapsen limuina" :D kerran yksi nainen katsoi pahasti. Olikohan sillä kotona "erilainen"
Onko tuossa jokin vitsi? En yhtään hahmota, mitä te edes tuolla tarkoitatte.
Ei varsinaisesti. Import-juomat ovat tavallaan "spesiaalilimuja" ja jotenkin se on meidän puheessa muuttunut spesiaalilapsen limuksi. Tyty tekee vammaääniä, kun haluaa sellaisen limun :D ei siis varsinaisesti liittynyt, tuli vain mieleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Minun moraalini mukaan ei ole oikeen päättää toisen elämän oikeutta.
Moraalisi voi kuitenkin päättää aiheuttaa toiselle elinikäisen kärsimyksen ja tuskan, synnyttämällä vakavasti sairaan lapsen.
Miten se vamma varjostaa ihmisen elämää? Voisiko joku näin väittävä perustella näkemyksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näistä on ollut juttua? Hyvin harvinaista kai kuitenkin, että vanhemmat tietoisesti tekisivät näin.
Muistan ainakin yhden tvdokumentin muutamien vuosien takaa missä vanhemmilla oli 50% mahdollisuus saada vaikeavammainen lapsi. En valitettavasti muista juuri mitään yksityiskohtaa millä kuuklailla jos netissä olisi mitään jäljellä tästä. Geenivirhe oli kait jommalla kummalla vanhemmalla ja sattuman kauppaa periytyykö se hedelmoittymisen yhteydessä vai ei. Muistaakseni heillä oli kolme lasta joista yksi terve ja kaksi ihan vihannesta. Siis ihan vihannesta, ei mitään hauskaa down-tyyppiä vaan käytännössä reagoimattomia "nukkeja". Surullista.
Olivatko he tietoisesti hankkineet lapsia jo tietäessään mahdollisuudesta vammaan? Yleensä periytyvä vamma selviää vasta, kun yksi vammainen on perheeseen tullut. Joskus perheessä voi olla jo useampikin vammainen tai sairas lapsi ennen kuin asia selviää. Näin voi käydä, jos on vamma tai sairaus,jonka oireet tulevat esiin vasta muutaman vuoden iässä.
Jos en ihan väärin muista niin ensimmäinen lapsi oli vihannes. Sitten selvitettiin miksi ja saatiin väistämättömät kertoimet selville. Päättivät sitten kuitenkin yrittää tervettä lasta. Toinenkin oli vihannes. Kolmas terve.
Kyllä puhut rumasti. Ihminen ei ole vihannes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarvitaan vaikeasti vammaisia lapsia kasvattamaan meitä ihmisinä? Melkoisen oksettavaa välineellistämistä. Eiköhän jokaisella ole oikeus olla syntymättä elämään, jota vakava vamma varjostaa.
Eiköhän jokaisella ole oikeus syntyä? Ja mitenpä toisaalta estäisit syntymästä? Perin harva vamma kun ilmoittelee itsestään ennen syntymää.
Monet vammat ja sairaudet voidaan kuitenkin nähdä ennen syntymää, ja silloin ainoa moraalisesti oikea teko on abortti.
Minun moraalini mukaan ei ole oikeen päättää toisen elämän oikeutta.
Moraalisi voi kuitenkin päättää aiheuttaa toiselle elinikäisen kärsimyksen ja tuskan, synnyttämällä vakavasti sairaan lapsen.
Vaan kun en edes voi tietää onko lapsella sellainen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaapa mikä on sellainen tuskia tuottava sairaus tai vamma, joka näkyy lapsella jo kohdussa?
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tosiaan kummallinen käsitys siitä, että ainoastaan tällainen kahdella jalalla kävelevä ja toimistohommiin pystyvä ihminen eläisi sitä täyttä elämää, ja muunlainen elämä on jotenkin vajaata ja jonkin puutteen "varjostamaa". Esimerkiksi aivokuolleiden ihmisten elämästä ja päänsisäisistä liikkeistä tiedetään hyvin vähän. Mistä sen tietää, vaikka tämä henkilö eläisi päänsä sisällä elämänsä onnellisinta aikaa?
Jokainen elää elämäänsä niistä omista lähtökohdista ja eikä kenenkään elämän mielekkyyttä tai onnettomuutta voi verrata toisen ihmisen standardeilla. Esimerkiksi minäkin tuntisin naisena elämäni kokoajan puutteelliseksi ja huonoksi, jos vertaisin itseäni miehen elämään. En pysty siittämään lapsia eikä minulla ole penistä. Tähän on sanontaki, että jos arvioit kalaa sillä perusteella kuin hyvin se osaa kiivetä puuhun, niin tottakai kalan elämä vaikuttaa vajaalta ja hyödyttömältä.
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Laitoksissa ei oikeen enää ole ketään, kun viimeisetkin puretaan. Tekisi tosiaan hyvää tulla meille työpaikalle näkemään miten hyvää elämää vammainenkin voi elää. Tosin näillä vaikeimmin vammaisilla on aina sellainen syy vammaan, ettei se raskausaikana näy. Julmaa elämä ei tosiaankaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä on sellainen tuskia tuottava sairaus tai vamma, joka näkyy lapsella jo kohdussa?
Luuletko että ultraäänitutkimuksia tai lapsivesitutkimuksia tehdään ihan vaan huvikseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä on sellainen tuskia tuottava sairaus tai vamma, joka näkyy lapsella jo kohdussa?
Luuletko että ultraäänitutkimuksia tai lapsivesitutkimuksia tehdään ihan vaan huvikseen?
Downin syndroomaa seuloilla etsitään. Ja joku muukin löytyy. Mutta suurin osa vammoista ja sairauksista ei. Ja kysyin, että mikä on sellainen tuskallinen, joka selviää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa mikä on sellainen tuskia tuottava sairaus tai vamma, joka näkyy lapsella jo kohdussa?
Luuletko että ultraäänitutkimuksia tai lapsivesitutkimuksia tehdään ihan vaan huvikseen?
Niitä tehdään, että voitaisiin abortoida ne vammaiset, jotka löytyvät. Ihan vanhempien takia. Mikä sitten onkaan se jatkuvaa kärsimystä itse lapselle aiheuttava vamma.
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en nyt mitään järjestelmällistä eugeniikkaa kannata mutta en ymmärrä niitä muutamia julkisuudessa olleita tapauksia joissa ennalta tiedetään että vanhempien geenien takia hyvin vaikeasta vammaisen lapsen saamisen mahdollisuudet ovat jopa 50% ja silti väkerretään monta lasta joista osa sitten on. Onko pakko hakata päätä seinään, miksi ei voi esimerkiksi adoptoida tervettä lasta joka tarvitsisi vain rakastavan kodin?
Adoptioon on hyvin tiukat vaatimukset ja vaikka pääsisit jo adoptiojonoon asti niin sekään ei takaa että lapsen saa. Lisäksi adoptiossa ei koskaan voi olla varma että lapsi on terve. Adoption yhteydessä joutuu myös valikoimaan minkälaisia sairauksia/vammoja lapsella saa olla. Ja jos ei mitään saa lapsella olla niin siinä sitten saakin odottaa varsin kauan lasta. Sekään ei sitten takaa että saa terveen lapsen. Joistakin maista kansainväliseen adoptioon tulee myös vain ns. erityistarpeisia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Laitoksissa ei oikeen enää ole ketään, kun viimeisetkin puretaan. Tekisi tosiaan hyvää tulla meille työpaikalle näkemään miten hyvää elämää vammainenkin voi elää. Tosin näillä vaikeimmin vammaisilla on aina sellainen syy vammaan, ettei se raskausaikana näy. Julmaa elämä ei tosiaankaan ole.
No sitten sä et varmaan ole nähnyt ja hoitanut vaikeavammaisia. Minä olen, ja se on kamalaa katseltavaa, kun toinen itkee äänetöntä itkua, ja ei osaa kertoa mikä on, mihin koskee yms. Ei myöskään ole kiva katsoa, kun toinen meinaa tukehtua jatkuvasti ruokaan, erittää paksua limaa, fyssahoidot sattuu jne.
Ei ole elämänarvoista, että tyypin elämä kuluu sängyn pohjalla muiden syötettävänä, käänneltävänä, nostettavana, pestävänä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Laitoksissa ei oikeen enää ole ketään, kun viimeisetkin puretaan. Tekisi tosiaan hyvää tulla meille työpaikalle näkemään miten hyvää elämää vammainenkin voi elää. Tosin näillä vaikeimmin vammaisilla on aina sellainen syy vammaan, ettei se raskausaikana näy. Julmaa elämä ei tosiaankaan ole.
No sitten sä et varmaan ole nähnyt ja hoitanut vaikeavammaisia. Minä olen, ja se on kamalaa katseltavaa, kun toinen itkee äänetöntä itkua, ja ei osaa kertoa mikä on, mihin koskee yms. Ei myöskään ole kiva katsoa, kun toinen meinaa tukehtua jatkuvasti ruokaan, erittää paksua limaa, fyssahoidot sattuu jne.
Ei ole elämänarvoista, että tyypin elämä kuluu sängyn pohjalla muiden syötettävänä, käänneltävänä, nostettavana, pestävänä jne.
Olen hoitanut kaikkein vaikeimmin vammaisia. Meillä ei tosin ketään ole pidetty sängyn pohjalla koko elämäänsä. Joka päivä jokainen pääsee muuallekin. En näe elämää noin kamalana kuin sinä. Ja edelleenkin, kun nämä vaikeimmat vammat eivät raskausaikana näy. Useat ovat tulleetkin syntymän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista tuollainen, että syntymisessä vammautuu. Ja todella surullista, että ihmiset laukoo noin typeriä suustaan päin näköä.
Muuten olen sitä mieltä, että jos sikiö todetaan vaikeavammaiseksi, niin se raskaus tulisi keskeyttää. Jos vanhemmat eivät istä tee, niin maksakoot itse kaikki fyssa-, hoito- yms. kulut.
Ja se jos mikä on rakkautta ettei synnytä sitä vaikeavammaista lasta. Jos sellaista odottaa, niin pitäisi olla mahdollisuus käydä laitoksessa tai perheessä katsomassa tällaista arkea. Se on julmaa. Se on julmaa sen vaikeavammaisen kohdalla, ja se on julmaa sen perheen muiden jäsenten kohdalla.
Laitoksissa ei oikeen enää ole ketään, kun viimeisetkin puretaan. Tekisi tosiaan hyvää tulla meille työpaikalle näkemään miten hyvää elämää vammainenkin voi elää. Tosin näillä vaikeimmin vammaisilla on aina sellainen syy vammaan, ettei se raskausaikana näy. Julmaa elämä ei tosiaankaan ole.
No sitten sä et varmaan ole nähnyt ja hoitanut vaikeavammaisia. Minä olen, ja se on kamalaa katseltavaa, kun toinen itkee äänetöntä itkua, ja ei osaa kertoa mikä on, mihin koskee yms. Ei myöskään ole kiva katsoa, kun toinen meinaa tukehtua jatkuvasti ruokaan, erittää paksua limaa, fyssahoidot sattuu jne.
Ei ole elämänarvoista, että tyypin elämä kuluu sängyn pohjalla muiden syötettävänä, käänneltävänä, nostettavana, pestävänä jne.
Aika jännä ajatus, jos olemmekin töissä samassa paikassa. Miten eri tavalla näemme asiat ja suhtaudumme vammaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Ihan oikeesti, minkälainen elämän laatu on sellaisella "ihmisellä", jolla ei ole mitään edellytystä oppia kävelemään, puhumaan, ylipäätään kommunikoimaan mistään muusta puhumattakaan. Siihen lisänä hoitoa ja kipuja vaativia fyysisiä ongelmia, esim. sydänvika... eikö tuollaisille olisi armollisempaa antaa ikiuni jo ennen syntymää? Itse en haluaisi elää noin, enkä todellakaan haluaisi moista kohtaloa omalle lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, tämänkin keskustelun asenteet paljastavatkin sen miksi se vammaisten elämä on usein niin vaikeaa. Ei se vamma itsessään elämästä vaikeaa tee, vaan tämä muiden ihmisten suhtautuminen vammaisiin. Että sairaalajätteeksi ne vammaiset on oikeasti tarkoitettu, ei syntymään tähän maailmaan.
Ihan oikeesti, minkälainen elämän laatu on sellaisella "ihmisellä", jolla ei ole mitään edellytystä oppia kävelemään, puhumaan, ylipäätään kommunikoimaan mistään muusta puhumattakaan. Siihen lisänä hoitoa ja kipuja vaativia fyysisiä ongelmia, esim. sydänvika... eikö tuollaisille olisi armollisempaa antaa ikiuni jo ennen syntymää? Itse en haluaisi elää noin, enkä todellakaan haluaisi moista kohtaloa omalle lapselle!
Edelleenkin ihmettelen mikä on sellainen vamma tai sairaus, josta tuollaiset asiat voidaan tietää jo ennen syntymää?
Ohis mutta minun mielestäni sinulla on oksettava asenne. Että vammainenko ei ansaitsisi elämää ja hänen elämänsä on vain turhaa ja vamman varjostamaa? Juuri sinunkaltaiset ihmiset ovat niitä, joiden takia vamma VARJOSTAA noiden vammaisten elämää. Miksi siihen vammaan pitää suhtautua tuolla tavalla ja nostaa tikunnokkaan että henkilö on vammainen? Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Ja monet vammaiset elävät hyvinkin onnellista ja täyttä elämää.