Minut pakotettiin työpajalle väsäämään keramiikkaa ym.

Rakkaudella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kielsit mt-ongelmat? Olet varmaan ollut aika huonossa kunnossa jos tässä on 9 vuotta mennyt. Kuntouttavan kautta työelämään palaaminen hissukseen on varmasti paras vaihtoehto sun tilanteessa. Kotonako sun pitäis antaa olla loppuikäsi?

Ei sitä masennusta ole kestänyt yhdeksää vuotta vaan ensin oli joku muutaman kuukauden jakso jolloin olin vain sängyssä ja suihkussa käyntikin oli väsyttävää. Kun siitä parannuin, jäi vain olo etten saa mitään aikaiseksi. En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut.

Ap

Mikään ei muutu, ellet sinä itse muutu. Ihan oikeasti. Suurimmalla osalla meistä työssäkäyvistäkään arki ei todellakaan ole mitään herkkua, jaksamisen äärirajoilla mennään. Ero on siinä, että väsymyksen ja ajoittaisen alakulon keskellä pakotamme itsemme nousemaan, lähtemään töihin ja vetämään päivän lävitse. Se, että pärjää itse taloudellisesti ilman kenenkään apua nostaa myös itsetuntoa. Pienet/suuret ilot auttavat jaksamaan; itselläni ne ovat oma rakas pitkäaikainen hulluna töitä tekevä mieheni, kuvankaunis melkein aikuinen elämäniloinen tytär, aina hymyilevä teini-ikäinen poika. Itsellänikin on edessä ammatillinen uudellenkoulutus vielä näin vanhemmalla iällä ammattitaudin takia, mutta minkäs teet, elämä nyt sattui menemään näin. Muista, että sinunkin elämäsi on valintoja täynnä. Vielä kerraan, MIKÄÄN EI MUUTU; ELLET SINÄ ITSE MUUTU.

Teillä on siinä yksi oleellinen ero, teillä on työ ja siitä maksetaan palkkaa. Jopa motivoi toisella lailla, vielä kun kaksi ihmistä tienaa, niin alkaa jäämään jotain viivan allekin ja saa hankittua vaikka omistusasunnon. mutta menkääpä pajalle tai työkokeiluun ihan vertailun vuoksi.

Koittaa päivä kun työttömät alkaa olla henkisesti niin loppu että kaikki vaan ilmaiseksi tekemään kuntouttavaa toimintaa.

Mitä mä just luin?

"En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut."

 

Lopeta tuo itses ja muiden petkutus. Olet vaan patalaiska ja työt ei kiinnosta. Että korpeaa tällaiset tyypit. Justiinsa tämmösiä  "onko pakko jos ei halua"-tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kielsit mt-ongelmat? Olet varmaan ollut aika huonossa kunnossa jos tässä on 9 vuotta mennyt. Kuntouttavan kautta työelämään palaaminen hissukseen on varmasti paras vaihtoehto sun tilanteessa. Kotonako sun pitäis antaa olla loppuikäsi?

Ei sitä masennusta ole kestänyt yhdeksää vuotta vaan ensin oli joku muutaman kuukauden jakso jolloin olin vain sängyssä ja suihkussa käyntikin oli väsyttävää. Kun siitä parannuin, jäi vain olo etten saa mitään aikaiseksi. En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut.

Ap

Mikään ei muutu, ellet sinä itse muutu. Ihan oikeasti. Suurimmalla osalla meistä työssäkäyvistäkään arki ei todellakaan ole mitään herkkua, jaksamisen äärirajoilla mennään. Ero on siinä, että väsymyksen ja ajoittaisen alakulon keskellä pakotamme itsemme nousemaan, lähtemään töihin ja vetämään päivän lävitse. Se, että pärjää itse taloudellisesti ilman kenenkään apua nostaa myös itsetuntoa. Pienet/suuret ilot auttavat jaksamaan; itselläni ne ovat oma rakas pitkäaikainen hulluna töitä tekevä mieheni, kuvankaunis melkein aikuinen elämäniloinen tytär, aina hymyilevä teini-ikäinen poika. Itsellänikin on edessä ammatillinen uudellenkoulutus vielä näin vanhemmalla iällä ammattitaudin takia, mutta minkäs teet, elämä nyt sattui menemään näin. Muista, että sinunkin elämäsi on valintoja täynnä. Vielä kerraan, MIKÄÄN EI MUUTU; ELLET SINÄ ITSE MUUTU.

Teillä on siinä yksi oleellinen ero, teillä on työ ja siitä maksetaan palkkaa. Jopa motivoi toisella lailla, vielä kun kaksi ihmistä tienaa, niin alkaa jäämään jotain viivan allekin ja saa hankittua vaikka omistusasunnon. mutta menkääpä pajalle tai työkokeiluun ihan vertailun vuoksi.

Niin. Ap on kertomansa mukaan ollut 9 vuotta kotona ja ammatiltaan kokki. Ensin muutaman kuukauden masennusjakso, sen jälkeen ei omien sanojensa mukaan "ole saanut aikaiseksi tehdä mitään". Jos olisi, niin kyllä sitä palkkatuloakin olisi alkanut kertymään, viivan alle saanut jotain ja ehkä jopa sen oman pienen omistusasunnonkin. Jälleen kerran: ELÄMÄ ON VALINTOJA. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Totta, vastikkeettomat kuukausirahat tulisi todella lopettaa. Aivan älytöntä holhousta.

Vapaaherrojen aika saisi jo loppua, naurettavaa touhua.

Kyllä! Ja laittamalla kaikki työttömät savipajalle tekemään kippoja nostaa Suomen kilpailukyvyn viivasuoraan nousuun!

Toinen hyvä, ja ennenkaikkea halvempi vaihtoehto olisi, että jokaiselle työttömälle annettaisiin kaksi saavia ja pieni ämpäri. Toinen saavi täytettäisiin vedellä ja siitä sitten työtön sillä pienellä ämpärillä siirtäisi sen veden siihen toiseen saaviin. Ja sitten taas takaisin. Tätä voisi työtön tehdä 8 h päivässä, yksi tauko sallittaisiin. Työttömät voisi sijoittaa esim. työpaikkojen eteisiin tekemään tätä, ikäänkuin varoittavaksi esimerkiksi. Samalla työssäkäyvät voisivat valvoa työtöntä, ettei lepäile ja käytä hänen verovarojaan loikoilemalla.Työttömällä ei olisi oikeutta käyttää työpaikan taukotiloja, vaan siinä omalla työpisteellä saisi syödä eväät. Eläkettä saati lomaa tämä ei tietenkään kerryttäisi. Jos konttori on kiinni heinäkuussa kun työntekijät ovat lomalla, niin työtön sijoitettaisiin johonkin toiseen työpaikkaan. Vähän kuin päiväkodin varahoito.

Joo, jotain varmaan tarttis tehdä, mutta joku savipaja... Kuka näitä oikeasti keksii? Ja paljonko jonkin savipajan pyörittäminen maksaa? Eikö tossa nyt olis hyödyllisempää ensin ohjata ap päivittämään osaamistaan ja suorittamaan vaikka hygieniapassin ja sitten harjoittelun kautta keittiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, vastikkeettomat kuukausirahat tulisi todella lopettaa. Aivan älytöntä holhousta.

Vapaaherrojen aika saisi jo loppua, naurettavaa touhua.

Kyllä! Ja laittamalla kaikki työttömät savipajalle tekemään kippoja nostaa Suomen kilpailukyvyn viivasuoraan nousuun!

Toinen hyvä, ja ennenkaikkea halvempi vaihtoehto olisi, että jokaiselle työttömälle annettaisiin kaksi saavia ja pieni ämpäri. Toinen saavi täytettäisiin vedellä ja siitä sitten työtön sillä pienellä ämpärillä siirtäisi sen veden siihen toiseen saaviin. Ja sitten taas takaisin. Tätä voisi työtön tehdä 8 h päivässä, yksi tauko sallittaisiin. Työttömät voisi sijoittaa esim. työpaikkojen eteisiin tekemään tätä, ikäänkuin varoittavaksi esimerkiksi. Samalla työssäkäyvät voisivat valvoa työtöntä, ettei lepäile ja käytä hänen verovarojaan loikoilemalla.Työttömällä ei olisi oikeutta käyttää työpaikan taukotiloja, vaan siinä omalla työpisteellä saisi syödä eväät. Eläkettä saati lomaa tämä ei tietenkään kerryttäisi. Jos konttori on kiinni heinäkuussa kun työntekijät ovat lomalla, niin työtön sijoitettaisiin johonkin toiseen työpaikkaan. Vähän kuin päiväkodin varahoito.

Joo, jotain varmaan tarttis tehdä, mutta joku savipaja... Kuka näitä oikeasti keksii? Ja paljonko jonkin savipajan pyörittäminen maksaa? Eikö tossa nyt olis hyödyllisempää ensin ohjata ap päivittämään osaamistaan ja suorittamaan vaikka hygieniapassin ja sitten harjoittelun kautta keittiöön.

Oletko kysynyt ap:lta onko näitä hänelle mainitsemiasi toimenpiteitä kenties ehdoteltu hänelle tässä vuosien aikana? Luulen että on, mutta hän on kieltäytynyt kaikesta.

Miten on ap, millaisia ehdotuksia oman työllistymisesi eteen olet saanut vuosien aikana? Erilaisia keittiöalan kursseja, hygieniapassin tms.suorittamista, keittiöharjoittelua tms? Kai nyt jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kielsit mt-ongelmat? Olet varmaan ollut aika huonossa kunnossa jos tässä on 9 vuotta mennyt. Kuntouttavan kautta työelämään palaaminen hissukseen on varmasti paras vaihtoehto sun tilanteessa. Kotonako sun pitäis antaa olla loppuikäsi?

Ei sitä masennusta ole kestänyt yhdeksää vuotta vaan ensin oli joku muutaman kuukauden jakso jolloin olin vain sängyssä ja suihkussa käyntikin oli väsyttävää. Kun siitä parannuin, jäi vain olo etten saa mitään aikaiseksi. En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut.

Ap

Mikään ei muutu, ellet sinä itse muutu. Ihan oikeasti. Suurimmalla osalla meistä työssäkäyvistäkään arki ei todellakaan ole mitään herkkua, jaksamisen äärirajoilla mennään. Ero on siinä, että väsymyksen ja ajoittaisen alakulon keskellä pakotamme itsemme nousemaan, lähtemään töihin ja vetämään päivän lävitse. Se, että pärjää itse taloudellisesti ilman kenenkään apua nostaa myös itsetuntoa. Pienet/suuret ilot auttavat jaksamaan; itselläni ne ovat oma rakas pitkäaikainen hulluna töitä tekevä mieheni, kuvankaunis melkein aikuinen elämäniloinen tytär, aina hymyilevä teini-ikäinen poika. Itsellänikin on edessä ammatillinen uudellenkoulutus vielä näin vanhemmalla iällä ammattitaudin takia, mutta minkäs teet, elämä nyt sattui menemään näin. Muista, että sinunkin elämäsi on valintoja täynnä. Vielä kerraan, MIKÄÄN EI MUUTU; ELLET SINÄ ITSE MUUTU.

Teillä on siinä yksi oleellinen ero, teillä on työ ja siitä maksetaan palkkaa. Jopa motivoi toisella lailla, vielä kun kaksi ihmistä tienaa, niin alkaa jäämään jotain viivan allekin ja saa hankittua vaikka omistusasunnon. mutta menkääpä pajalle tai työkokeiluun ihan vertailun vuoksi.

Niin. Ap on kertomansa mukaan ollut 9 vuotta kotona ja ammatiltaan kokki. Ensin muutaman kuukauden masennusjakso, sen jälkeen ei omien sanojensa mukaan "ole saanut aikaiseksi tehdä mitään". Jos olisi, niin kyllä sitä palkkatuloakin olisi alkanut kertymään, viivan alle saanut jotain ja ehkä jopa sen oman pienen omistusasunnonkin. Jälleen kerran: ELÄMÄ ON VALINTOJA. Niin makaa kuin petaa.

Onpa ylimielistä! Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat elämästä selviytymiseen. Myös voimavarat vaihtelevat. Ap sanoi selättäneensä masennuksen, mutta todennäköisesti ei ole, ainakaan niin hyvin, että jaksaminen riittäisi elämästä yksin selviytymiseen. Jos turvaverkkoakaan ei ole minkäänlaista, helposti liukuu elämä vaan hengissä pysymiseen päivästä toiseen. Mieti nyt vähän, kuka nuori ihminen haluaa omasta tahdosta jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Me kaikki emme ole vahvoja selviytyjiä, tätä kannattaisi monen mene töihin -länkyttäjän miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kielsit mt-ongelmat? Olet varmaan ollut aika huonossa kunnossa jos tässä on 9 vuotta mennyt. Kuntouttavan kautta työelämään palaaminen hissukseen on varmasti paras vaihtoehto sun tilanteessa. Kotonako sun pitäis antaa olla loppuikäsi?

Ei sitä masennusta ole kestänyt yhdeksää vuotta vaan ensin oli joku muutaman kuukauden jakso jolloin olin vain sängyssä ja suihkussa käyntikin oli väsyttävää. Kun siitä parannuin, jäi vain olo etten saa mitään aikaiseksi. En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut.

Ap

Mikään ei muutu, ellet sinä itse muutu. Ihan oikeasti. Suurimmalla osalla meistä työssäkäyvistäkään arki ei todellakaan ole mitään herkkua, jaksamisen äärirajoilla mennään. Ero on siinä, että väsymyksen ja ajoittaisen alakulon keskellä pakotamme itsemme nousemaan, lähtemään töihin ja vetämään päivän lävitse. Se, että pärjää itse taloudellisesti ilman kenenkään apua nostaa myös itsetuntoa. Pienet/suuret ilot auttavat jaksamaan; itselläni ne ovat oma rakas pitkäaikainen hulluna töitä tekevä mieheni, kuvankaunis melkein aikuinen elämäniloinen tytär, aina hymyilevä teini-ikäinen poika. Itsellänikin on edessä ammatillinen uudellenkoulutus vielä näin vanhemmalla iällä ammattitaudin takia, mutta minkäs teet, elämä nyt sattui menemään näin. Muista, että sinunkin elämäsi on valintoja täynnä. Vielä kerraan, MIKÄÄN EI MUUTU; ELLET SINÄ ITSE MUUTU.

Teillä on siinä yksi oleellinen ero, teillä on työ ja siitä maksetaan palkkaa. Jopa motivoi toisella lailla, vielä kun kaksi ihmistä tienaa, niin alkaa jäämään jotain viivan allekin ja saa hankittua vaikka omistusasunnon. mutta menkääpä pajalle tai työkokeiluun ihan vertailun vuoksi.

Niin. Ap on kertomansa mukaan ollut 9 vuotta kotona ja ammatiltaan kokki. Ensin muutaman kuukauden masennusjakso, sen jälkeen ei omien sanojensa mukaan "ole saanut aikaiseksi tehdä mitään". Jos olisi, niin kyllä sitä palkkatuloakin olisi alkanut kertymään, viivan alle saanut jotain ja ehkä jopa sen oman pienen omistusasunnonkin. Jälleen kerran: ELÄMÄ ON VALINTOJA. Niin makaa kuin petaa.

Onpa ylimielistä! Kaikilla ei todellakaan ole samanlaiset lähtökohdat elämästä selviytymiseen. Myös voimavarat vaihtelevat. Ap sanoi selättäneensä masennuksen, mutta todennäköisesti ei ole, ainakaan niin hyvin, että jaksaminen riittäisi elämästä yksin selviytymiseen. Jos turvaverkkoakaan ei ole minkäänlaista, helposti liukuu elämä vaan hengissä pysymiseen päivästä toiseen. Mieti nyt vähän, kuka nuori ihminen haluaa omasta tahdosta jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle. Me kaikki emme ole vahvoja selviytyjiä, tätä kannattaisi monen mene töihin -länkyttäjän miettiä.

Ylimielistä vai realismia? Luuletko että kenelläkään meistä "vahvoista selviytyjistä" ei esim.ole masennuslääkitystä? On ja sen kanssa opetellaan selviytymään ja pärjäämään työelämässä. Suomi on masennuksen ja alakulon luvattu maa. 

Puhut turvaverkosta ja nuoren ihmisen jäämisestä yhteiskunnan ulkopuolelle. Pahinta nykyajassa on, että erilaisista yhteiskunnan punomista turvaverkoista (jos omia ei ole) huolimatta (tai ehkä juuri niistä johtuen) kasvava joukko nuoria jää kotiin makaamaan, koska erilaiset kannustusloukut mahdollistavat sen.

Ymmärräthän, että on olemassa "vahvoja selviytyjiä", jotka sormia napsauttamalla selviävät kaikista elämänsä haasteista? No ei ole, me vaan selviämme niistä, osa paremmin, osa huonommin. Siltikään emme ajattele, että voisimme jäädä kotiin vuosikymmeneksi yhteiskunnan tukien varaan.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudella kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kielsit mt-ongelmat? Olet varmaan ollut aika huonossa kunnossa jos tässä on 9 vuotta mennyt. Kuntouttavan kautta työelämään palaaminen hissukseen on varmasti paras vaihtoehto sun tilanteessa. Kotonako sun pitäis antaa olla loppuikäsi?

Ei sitä masennusta ole kestänyt yhdeksää vuotta vaan ensin oli joku muutaman kuukauden jakso jolloin olin vain sängyssä ja suihkussa käyntikin oli väsyttävää. Kun siitä parannuin, jäi vain olo etten saa mitään aikaiseksi. En katso olevani enään masentunut enkä mielenterveysongelmainen. Olen vain täysin lannistunut.

Ap

Mikään ei muutu, ellet sinä itse muutu. Ihan oikeasti. Suurimmalla osalla meistä työssäkäyvistäkään arki ei todellakaan ole mitään herkkua, jaksamisen äärirajoilla mennään. Ero on siinä, että väsymyksen ja ajoittaisen alakulon keskellä pakotamme itsemme nousemaan, lähtemään töihin ja vetämään päivän lävitse. Se, että pärjää itse taloudellisesti ilman kenenkään apua nostaa myös itsetuntoa. Pienet/suuret ilot auttavat jaksamaan; itselläni ne ovat oma rakas pitkäaikainen hulluna töitä tekevä mieheni, kuvankaunis melkein aikuinen elämäniloinen tytär, aina hymyilevä teini-ikäinen poika. Itsellänikin on edessä ammatillinen uudellenkoulutus vielä näin vanhemmalla iällä ammattitaudin takia, mutta minkäs teet, elämä nyt sattui menemään näin. Muista, että sinunkin elämäsi on valintoja täynnä. Vielä kerraan, MIKÄÄN EI MUUTU; ELLET SINÄ ITSE MUUTU.

Teillä on siinä yksi oleellinen ero, teillä on työ ja siitä maksetaan palkkaa. Jopa motivoi toisella lailla, vielä kun kaksi ihmistä tienaa, niin alkaa jäämään jotain viivan allekin ja saa hankittua vaikka omistusasunnon. mutta menkääpä pajalle tai työkokeiluun ihan vertailun vuoksi.

Eikö tuolla työpajalla kuitenkin ole aika rentoa? Jos on vaikka useita vuosia työttömänä, niin kyllä siinä ajassa on jo kerännyt yhteiskunnalta melkoisen potin. Sen ei kuulukaan riittää luksukseen ja omistusasuntoon vaan ihmisarvoiseen elämään. Eli kyllä sä voit varmaan siellä pajalla käydä, varmaan se on vähintä, mitä voit tässä tilanteessa tehdä. Ne saamasi tuet ovat kuitenkin jonkun tienaamia rahoja. Moni olisi tyytyväinen siitä, että on paljon omaa aikaa eikä tarvitsisi joka päivä pakottaa itseään töihin. Sinne on kuitenkin pakko mennä, koska ei ole mahdollista, että kaikki olisivat työttömiä. Puolensa ja puolensa siis kaikella.

Miksi noilla työpajoilla toiminta on tuon tasoista, keramiikkaa ym? Enemmän moni hyötyisi vaikka kieliopinnoista, kirjanpitokurssista, avoimen yliopiston kursseista tms. Joku keramiikka on todella nöyryyttävää ja turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sun mielestä mättää? Mikset ole töissä?

Olen jo luovuttanut että pääsisin töihin. Kukaan ei palkkaa pitkäaikaistyötöntä kun saa suoraan koulunpenkiltä valmistuneita kokkeja. Ap

Ei sun pakko ole sinne työpajalle mennä jos ehdotat, että voisitko mennä vaikkapa kuntasi jonkun koulun tai muun ruokalan keittiöön mieluummin hommiin. Saisit oman alan työkokemusta (varmaan asioita on yhdeksässä vuodessa muuttunut ja olisi syytä vähän päivittää tietoja tai ainakin rutiineja/ripeyttä kehittää pitkän tauon jälkeen...ja sitä kautta ehkäpä työpaikkakin olisi askeleen lähempänä)?

Jotain tällaista tarkoitin kun ihmettelin miksi tarjotaan jotain pajaa eikä oman alan töitä jotta vois kokeilla ja nähdä miten menee.

Mutta sitten ulistaan kun ei makseta palkkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sun mielestä mättää? Mikset ole töissä?

Olen jo luovuttanut että pääsisin töihin. Kukaan ei palkkaa pitkäaikaistyötöntä kun saa suoraan koulunpenkiltä valmistuneita kokkeja. Ap

Ei sun pakko ole sinne työpajalle mennä jos ehdotat, että voisitko mennä vaikkapa kuntasi jonkun koulun tai muun ruokalan keittiöön mieluummin hommiin. Saisit oman alan työkokemusta (varmaan asioita on yhdeksässä vuodessa muuttunut ja olisi syytä vähän päivittää tietoja tai ainakin rutiineja/ripeyttä kehittää pitkän tauon jälkeen...ja sitä kautta ehkäpä työpaikkakin olisi askeleen lähempänä)?

Jotain tällaista tarkoitin kun ihmettelin miksi tarjotaan jotain pajaa eikä oman alan töitä jotta vois kokeilla ja nähdä miten menee.

Mutta sitten ulistaan kun ei makseta palkkaa

Ulistaan, kun ei makseta palkkaa.. Just, kyllä ihmiset on pihalla asioista, teitä on todella helppo höynäyttää ilmaistöihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noilla työpajoilla toiminta on tuon tasoista, keramiikkaa ym? Enemmän moni hyötyisi vaikka kieliopinnoista, kirjanpitokurssista, avoimen yliopiston kursseista tms. Joku keramiikka on todella nöyryyttävää ja turhaa.

Työtön ei saa opiskella, tai ainakin sitä rajoitetaan kovasti. Et esim. edes halutessasi voi täyttää päiviäsi opiskelemalla avoimessa ja näin täydentää osaamistasi - ja saada sinne CV:hen jotain järkevää täytettä.  Noista voisi nääs olla jollekin hyötyä. Työtön saa osallistua just näihin pajoihin ja työkkärin työllistymiskursseille, joissa on siten samalla kurssilla ap:n kaltaiset työelämän pudokkaat ja sinne takaisin pyrkivät ja vaikkapa 6 kk työttömänä olleet alansa asiantuntijat, joilla todellakin cv ja hakutaidot on kunnossa. Varmaan hirveästi hyötyä kaikille. Muistan, kun joku kertoi täällä olleensa työkkärin kurssilla, jossa oli tarkoitus opetella tekemään LinkedIn -profiili, mutta kurssin vetäjä ei ollut osannut käyttää koko LinkedIniä ja kurssilaiset olivat joutuneet neuvomaan vetäjää asiassa. No, joku konsulttiyritys kääri siitäkin hyvät hillot.

Työpajoilla on tarjolla noita askarteluhommia siksi, että niille ohjattuja työttömiä pidetään lähtökohtaisesti päihdeongelmaisina tai mielenterveysongelmaisina, jotka eivät kykene mihinkään. Alunperin kuntouttava työtoiminta oli tarkoitettu niille työttömille, joilla oli terveydessä tai elämänhallinnassa sellaisia puutteita, joita ei voi korjata muilla työkkärin toimenpiteillä. Sittemmin kun työttömyys on lähtenyt nousuun, on pajoihin alettu ohjata enemmän ja enemmän porukkaa, eikä enää mietitä, että olisiko työttömälle itselleen parempi esimerkiksi mennä kurssille tai työkokeiluun yritykseen.

Askartelu on myös halpaa järjestää. Tarvitaan vain iso halli ja vähän materiaaleja, jotka on helppo kerätä lahjoituksina. Ohjaaja ei tarvitse erityisosaamista, joten tämän palkka on pienempi. Esimerkiksi kaikille hyödylliset taloudenhallinnan, kirjanpidon ja asiakaspalvelun kurssit taas vaatisivat koulutetun opettajan, jolle pitää maksaa tuplasti enemmän palkkaa puolet pienemmällä ryhmäkoolla.

Keksitäänköhän kohta, että työttömät laitetaan opettamaan kursseja toinen toisilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sun mielestä mättää? Mikset ole töissä?

Olen jo luovuttanut että pääsisin töihin. Kukaan ei palkkaa pitkäaikaistyötöntä kun saa suoraan koulunpenkiltä valmistuneita kokkeja. Ap

Ei sun pakko ole sinne työpajalle mennä jos ehdotat, että voisitko mennä vaikkapa kuntasi jonkun koulun tai muun ruokalan keittiöön mieluummin hommiin. Saisit oman alan työkokemusta (varmaan asioita on yhdeksässä vuodessa muuttunut ja olisi syytä vähän päivittää tietoja tai ainakin rutiineja/ripeyttä kehittää pitkän tauon jälkeen...ja sitä kautta ehkäpä työpaikkakin olisi askeleen lähempänä)?

Jotain tällaista tarkoitin kun ihmettelin miksi tarjotaan jotain pajaa eikä oman alan töitä jotta vois kokeilla ja nähdä miten menee.

Mutta sitten ulistaan kun ei makseta palkkaa

öööö, miksi siitä ei maksettaisi palkkaa? Jos siis ihminen menee sinne tekemään töitä? Kyllä kai sen nyt aika nopeasti huomaa, onko kyseessä tolkun ihminen vai ei. esim. viikossa tai kahdessa ja työkokeilustatuksen vuoksi siitä työntekijästä on sitten helppo päästä myös eroon. Miksi työkökeilijankaan tarvitsisi tehdä sitä samaa työtä mitä muutkin tekevät ilman palkkaa? Ymmärrän jonkun tutustumisjakson, esim. pari viikkoa, mutta noissahan ollaan kuukausitolkulla ja ihan töissä. Suostuisitko sinä tekemään työtäsi palkatta?

Muuhun en ota kantaa, mutta keramiikan tekeminen on ihan huikeeta hommaa. Olin muutama vuosi takaperin Göteborgissa vaihdossa tekemässä opintoja, ja suurin osa pakollisten kurssien ulkopuolisesta ajasta meni koulun keramiikkapajalla. Suosittelen vahvasti! :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sulla on pohjakoulutus, työtausta ja paljonko on ikää? Ja kuinka kauan olet ollut työttömänä.

Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä taustatekijöitä.

Olen kokki, työtausta on keittiöapulaisen hommat ja olen 33-vuotias. Työttömänä olen ollut 9-vuotta.

Ap

Just. Työt ei siis maistu. Tuollainen työttömyys tuolla koulutuksella on oma valinta tai sitten jätät jotain tosi oleellista kertomatta.

Meidän 19 vuotias revittiin jo koulusta töihin (opiskeli kokiksi). Ala on kyllä sillä tavalla raaka, että siellä ei laiskoja ja oppimiskyvyttömiä tumpeloita pitkään katsella. Mutta jos tekee työnsä, niin hommia kyllä riittää.

Mene töihin niin ei tarvi valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olisin maailman onnellisin ihminen jos pääsisin "väsäämään" keramiikkaa.

Niin minäkin!

Terveisin konsultti

Vierailija kirjoitti:

Ensin kuntouttavaa ja sitten vaikka työkokeiluun omalle alalle, niin pääset taas työrytmiin ja saat varmistettua että pärjäät kiireisessä keittiössä.

TYÖKOKEILUUN EI PÄÄSE OMALLE ALALLE

TYÖKOKEILUUN EI PÄÄSE OMALLE ALALLE

TYÖKOKEILUUN EI PÄÄSE OMALLE ALALLE

t. SE SAMA TYÖKKÄRIN TÄTI JOKA KÄY JOKA PÄIVÄ SANOMASSA TÄMÄN SAMAN ASIAN NÄISSÄ TYÖTTÖMYYSKETJUISSA