Siis miksi mä en sais vaatia että mulle puhutaan työpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko, AP, sama, joka täällä aika monessa viestissä on valittanut, että joku tietty nainen työpaikalla ei suostu puhumaan sulle? 

En. Mä en käsitä miten voi olla ylivoimaista joillekin ihmisille jutella small talkia. Vitun ärsyttäviä sulkeutuneita hissukoita.

Mutta meillä on oikeus olla sellaisia kuin olemme. Joten sinun täytyy vaan kestää oma ärtymyksesi, koska me jatkamme olemista sellaisia kuin olemme, huolimatta siitä ärsyttääkö sinua vai ei.

En itsekään jaksa tyhjänpäiväistä löpinää työpaikalla. Samanhenkisiä siellä ei oikein ole ja en jaksa puhua niitänäitä vain koska pitää puhua jotain.

Mitäpä jos nyt näpäytät niitä työkavereitasi ja irtisanoudut. Sittenpähän näkevät siat!

Viestisi kertoo sen verran, etten ihmettele yhtään miksei sulle siellä jutella.

Riippuu työstä, mutta omassa työssäni ei voi juurikaan puhua muille töiden teossa. Avokonttorissa juttelu esim sermien yli on työpaikallani kiellettyä, koska työkaverit tarvitsevat työrauhaa. Syömässä ja tauolla toki voi puhua mitä haluaa, mut eihän ketään voi vaatia puhumaan kanssaan. Tervehdykset toki kuuluvat käytöstapoihin.

Leopardi tuubitopissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai työpaikalla pitää tervehtiä kaikkia ja olla kohtelias. Työttömänä on niin paljon fiksuja ja normaaleja ihmisiä, että jos ei kykene edes alkeelliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa, on aika päästää toiset tilalle.

Kumman uskot työnantajan valitsevan, hiljaisen ja työteliään vai yltiösosiaalisen joka keskittyy lähinnä juoruiluun työpaikalla?

Ihmeen hyvin muuten oikeasti korreiloi tuo kiinnostus töihin ja hiljainen luonne. Pälättäjistä löytyy juuri ne jotka yrittää vain kerätä mahdollisimman paljon työtunteja mahdollisimman vähällä työllä.

Saman olen huomannut. Meillä suurimmat äänessä olijat ovat niitä jotka raporttien mukaan tekevät vähiten. Meillä tilastoidaan lähes kaikki.

Riippuu varmaan vähän alasta tuo korrelaatio.

Totta. Joillain työpaikoilla keskustelu asioista kuuluu tavallaan toimenkuvaan.

Mutta kuten joku totesi, muut ihmiset on sellaisia kuin on ja jokaisella on siihen myös oikeus, eikä se asia todellakaan vaatimuksilla ja riitelyillä muuksi muutu. Lähtemällä valittamaan siitä millainen joku on, vain myrkyttää ja riitauttaa ilmapiiriä.

Jos minulle ei puhuttaisi työpaikalla (kun itse ensin vaikka avaisin keskustelun), ottaisin yhteyttä esimieheen ja kertoisin että koen työilmapiirin huonoksi ja kysyisin voiko puhumattomuuden tulkita työpaikkakiusaamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko, AP, sama, joka täällä aika monessa viestissä on valittanut, että joku tietty nainen työpaikalla ei suostu puhumaan sulle? 

En. Mä en käsitä miten voi olla ylivoimaista joillekin ihmisille jutella small talkia. Vitun ärsyttäviä sulkeutuneita hissukoita.

Minä en käsitä, miten joku voi väenvängällä haluta tuhlata aikaa ja energiaa täysin tyhjänpäiväiseen ja turhaan small talkkiin. Työkavereiden henkilökohtaiset jutut ei kiinnosta ja vielä vähemmän kiinnostaa niiden "kyllä on ilmoja pidellyt" -kommentit. Ei jaksa kiinnostaa se sisällyksetön tyhjä löpinä, mitä hiljaisuutta pelkäävät päästävät suustaan.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kiinnostaa tyhjänpäiväinen latteuksien luritteleminen työkavereille. Ja kyse ei ole siitä, että en hallitsisi small talkia vaan siitä, että se on loppujen lopuksi työkavereiden kesken täysin hyödytöntä. Asiakkaiden kohdalla tilanne on toinen, varsinkin ulkomaalaisten asiakkaiden.  Onneksi olen alalla, jossa on etätyömahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle ei puhuttaisi työpaikalla (kun itse ensin vaikka avaisin keskustelun), ottaisin yhteyttä esimieheen ja kertoisin että koen työilmapiirin huonoksi ja kysyisin voiko puhumattomuuden tulkita työpaikkakiusaamiseksi.

Riippuu mitä tarkoitat keskustelun avauksella...jos olet itsekin ollut hiljakseen muutaman viikon ja sitten yllättäin sanotkin jotain, johon toisella ei ole mitään vastattavaa vai että yrität joka päivä monta kertaa aloittaa keskustelun ja toinen ei vastaa. Jos joku aloittaa keskustelun tuleepa hanasta lämmintä vettä, siihen ei välttämättä ole mitää lisättävää. Jos sen sijaan kysyt, onkohan tässä hanassa jotain vikaa, kun tulee lämmintä vettä?...voi olla että siihen tulee jokin vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kummalliselta. Ei työkavereiden kanssa ystävystyä tarvitse, mutta ihan normaalit tervehdykset ja jutustelu esim. kahvitauolla kuuluvat mielestäni hyviin tapoihin.

Onko tämä totta, että tällaisia ennen niin normaaleja käytöstapoja kuin tervehtimistä pidetään nykyään liikaa vaadittuna? Kahvitauolla voi keskutella ihan tavallisista arkiasioista tyyliin " kylläpä on ikävä lumisade tähän aikaan" tai " tänään onkin ollut kovin rauhallista kun on niin vähän asiakkaita". Ei se vaadi juoruilua poissaolevista eikä myöskään ylenpalttista omien asioitten selostusta.

Jos näin on, taidan sittenkin unohtaa työnhaut ja pysyä ihan vaan kotosalla. Ei minua täälläkään paljon puhutella eikä tervehditä, mutta kissa sentään saattaa kehrätä kun sitä silittää.

Onko jossain  vielä kahvitaukoja? Huomenet vaihdetaan ja haetaan kahvit ja tullaan tekemään se työ johon on palkattu.

Et kai tarvitse  taukoa kun istut päivät perseelläsi. Toista se on duunareilla.