Totuus rakastumisesta
Ihmiset puhuu rakastumisesta kuin se olisi joku ainutlaatuinen tapahtuma joka voi tapahtua vain näiden kahden tietyn ihmisen kesken. Tosiasiassa ihminen voi rakastua vaikka kuinka moneen ihmiseen, ei välttämättä samalla kertaa, mutta se kuka nyt sattuu olemaan se kehen rakastuu on pitkälti sattumasta kiinni että kuka nyt sattui kohdalle sillä sopivalla hetkellä.
Miehet pystyy rakastumaan melkein keneen hyväänsä naiseen jota pitää kauniina (mitä kauniimpi, sitä syvempi rakkaus). Naiset taas pystyy rakastumaan melkein keneen hyvänsä mieheen jolla on naiselle riittävän korkea sosiaalinen status (aina vähintään hieman naista korkeampi status, mitä korkeampi, sitä syvempi rakkaus). Näin yksinkertaista se on pohjimmiltaan.
Kommentit (24)
No ei ole kyllä. Ensinnäkään en tiedä mistä otat ajatuksen siitä, että ihmiset sanovat, että voivat rakastua vain kerran. Toisekseen rakastumista ohjaa kyllä alttius rakastua, mutta ei niinkään toisen status tms. vaan henkiset haavat/haavattomuus. Esim. johonkin hyvästatuksiseen rakastuu sellainen, jolla ei ole käsiteltäviä haavoja ja johonkin reppanaan omia haavojaan käsittelevä jne. Miesten rakastumisesta en niin tiedä, mutta siitäkin on sanottu, että nainen jossa on miehen äidin piirteitä on kohderyhmässä todennäköisemmin kuin nainen, jossa ei ole.
Täsmennetään että tuo sosiaalinen status tulee olla siitä piiristä johon nainen joko kuuluu tai haluaa kuulua. Esim. harva fantasioi Martti Ahtisaaresta vaikka hänellä on korkea status tietyissä piireissä, mutta esim. oman työyhteisön alfauros on se johon nainen rakastuu, koska kuuluu naisen omiin piireihin.
Rakastuneella on taipumus rakentaa kertomusta itsensä ja rakkautensa kohteen ympärille. Toissijaiset ominaisuudet usein saa näissä kertomuksissa suuremman merkityksen kuin mikä niiden todellinen merkitys on ollut rakkauden syttyessä. Esim. "Minttu rakastui Kimin tavallisuuteen." Ihastuminen syttyi koska Kimillä on statusta ja edustaa sitä elämänpiiriä johon Minttu halusi kuulua (Monacon jetset-elämä tms.), mutta itselle luodaan kertomus että rakastuttiin Kimin "tavallisuuteen".
Itsekin nuorena uskoin tähän rakkauden ainutlaatuisuuteen ja "siihen oikeaan" ja "sielunkumppanuuteen" ja muuhun tällaiseen. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi tavallaan. Tai käytännöllisempi ihmisen kannalta. Jos jokaiselle olisi olemassa vain "se oikea", niin ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon, koska nämä "oikeat" harvoin kohtaisi, ellei sitten usko kohtaloon, joka on taas taikauskoa.
Suurin osa ei edes tiedä mitä eroa on rakastumisen ja ihastumisen välillä.
Peukku ylös >> kirjoittaja on naisiin ja elämään kateroitunut mies.
Peukku alas >> kirjoittaja on nainen.
Vierailija kirjoitti:
Peukku ylös >> kirjoittaja on naisiin ja elämään kateroitunut mies.
Peukku alas >> kirjoittaja on nainen.
Mitä väliä?
Tietenkin ihmiset suhteessa ollessaan kiintyy toisiinsa ja suhde syvenee ja siitä tulee tällä tavalla ainutlaatuista, koska samanlaista kiintymyssuhdetta ei ole muodostettu muiden kanssa, mutta se lähtökohta tälle suhteelle olisi voinut tapahtua vaikka kuinka monen eri ihmisen kanssa. Se, että päädyttiin yhteen jonkun tietyn kanssa on pitkälti sattumaa. Kun satutiin samaan baariin, samaan kouluun, samalle työpaikalle.
No johan oli taas puhdasta paskaa.
Vierailija kirjoitti:
No johan oli taas puhdasta paskaa.
Aloitus on erittäin syvällinen, vaikka itse sanonkin. AP
Vierailija kirjoitti:
Itsekin nuorena uskoin tähän rakkauden ainutlaatuisuuteen ja "siihen oikeaan" ja "sielunkumppanuuteen" ja muuhun tällaiseen. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi tavallaan. Tai käytännöllisempi ihmisen kannalta. Jos jokaiselle olisi olemassa vain "se oikea", niin ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon, koska nämä "oikeat" harvoin kohtaisi, ellei sitten usko kohtaloon, joka on taas taikauskoa.
Eihän sielunkumppanuus ja se, että ihmisellä voi olla monia sielunkumppaneita ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Minä uskon edelleen sielunkumppaniin, mutta uskon, että heitä ovat ihmiset mahdollisimman samalla henkisellä ilmapiirillä kotitaustoinaan kuin mitä itsellä oli. Ulkoinen ilmapiiri voi näillä erota, mutta henkisessä on jotakin sellaista samuutta, mikä sitten siinä toisessa ihmisessä puhuttelee tavallista enemmän.
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin nuorena uskoin tähän rakkauden ainutlaatuisuuteen ja "siihen oikeaan" ja "sielunkumppanuuteen" ja muuhun tällaiseen. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi tavallaan. Tai käytännöllisempi ihmisen kannalta. Jos jokaiselle olisi olemassa vain "se oikea", niin ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon, koska nämä "oikeat" harvoin kohtaisi, ellei sitten usko kohtaloon, joka on taas taikauskoa.
Eihän sielunkumppanuus ja se, että ihmisellä voi olla monia sielunkumppaneita ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Minä uskon edelleen sielunkumppaniin, mutta uskon, että heitä ovat ihmiset mahdollisimman samalla henkisellä ilmapiirillä kotitaustoinaan kuin mitä itsellä oli. Ulkoinen ilmapiiri voi näillä erota, mutta henkisessä on jotakin sellaista samuutta, mikä sitten siinä toisessa ihmisessä puhuttelee tavallista enemmän.
2
Joo, onhan tuo totta tavallaan, mutta tuossakin on se statuskysymys taustalla ensimmäisenä. Ei ihmiset edes alas tarkkailemaan toistensa henkistä yhteensopivuutta jolleivat ole samaa statusluokkaa sosiaalisesti.
Nämä "vmp" -kirjoittelijat ilmeisesti uskoo kohtaloon ja siihen että rakkaus on kirjoitettu tähtiin.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ihmiset suhteessa ollessaan kiintyy toisiinsa ja suhde syvenee ja siitä tulee tällä tavalla ainutlaatuista, koska samanlaista kiintymyssuhdetta ei ole muodostettu muiden kanssa, mutta se lähtökohta tälle suhteelle olisi voinut tapahtua vaikka kuinka monen eri ihmisen kanssa. Se, että päädyttiin yhteen jonkun tietyn kanssa on pitkälti sattumaa. Kun satutiin samaan baariin, samaan kouluun, samalle työpaikalle.
Sattumaa toki monellakin tavalla.
Satuttiin samaan paikkaan, satuttiin puhumaan juuri tietystä, molemmille tärkeästä asiasta, satuin horjahtamaan hieman liian lähelle sinua jonkun ohittaessa minut toiselta puolelta ja päädyimme koskettamaan toisiamme (-> hormoneja vapautui verenkiertoon tavanomaista enemmän), satuin ymmärtämään juuri niitä heikkouksiasi ja outouksiasi joita naiset yleensä vieroksuvat ja sinä satuit pitämään ulkonäössäni juuri niistä puutteista, joista saan yleensä kritiikkiä ja tunnen epävarmuutta. Myöhemmin satuin olemaan hyvällä tuulella juuri niillä treffeillä joilla sinä olit vittuuntunut ja joihin koko juttu olisi voinut päättyä koska teit hieman tavallista pahemman mokan tämän seurauksena. Mutta koska minä olin niin hyvällä tuulella, jaksoin katsoa sormien läpi. Sitten vielä myöhemmin, kun tuli ilmi että minulla on seksuaalisia patoumia, satuimme olemaan jo niin ihastuneita toisiimme että päätit suhtautua kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti niihin. Vielä myöhemmin ehkäisy sattui pettämään ja koska kumpikaan ei halunnut aborttia, päätimme mennä naimisiin. Jne.
Mutta ei tämä nyt kuitenkaan aivan noin simppeliä ole kuin ap antaa avauksessa ymmärtää. Olen itse eronnut pitkästä suhteesta ja nyt uudelleen deittaillessani ympärillä pyörii kyllä useampia korkean statuksen miehiä (kaikki sellaisista "piireistä", joihin voisin haluta kuulua), mutta ainoastaan yhteen heistä olen ihastunut, vaikka hänen statuksensa ei suinkaan ole korkein tarjolla olevista vaihtoehdoista. Toki tiedän, ettei hän ole viimeinen mies johon minun on mahdollista ihastua, mutta niin kauan kuin ihastusta kestää (tai myöhemmin jopa rakkautta, jos sinne asti pääsemme), en tule näkemään ketään toista miestä kiinnostavana, ja tunnen itseni käsittämättömän onnekkaaksi kun olen sattunut tapaamaan juuri hänen kaltaisensa ihmisen.
Eli jos minulla on matala status, niin rakastunko mieheen jolla on korkea status? Vai samaa statusluokkaa olevaan?
Vierailija kirjoitti:
Itsekin nuorena uskoin tähän rakkauden ainutlaatuisuuteen ja "siihen oikeaan" ja "sielunkumppanuuteen" ja muuhun tällaiseen. Todellisuus on kuitenkin paljon raadollisempi tavallaan. Tai käytännöllisempi ihmisen kannalta. Jos jokaiselle olisi olemassa vain "se oikea", niin ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon, koska nämä "oikeat" harvoin kohtaisi, ellei sitten usko kohtaloon, joka on taas taikauskoa.
Olet kyllä hieman kyyninen. Itsekin uskoin kai nuorena, enkä ole varma uskonko enää. Ainakaan välillä en ole uskonut. Mutta sen verran olen myös elämää nähnyt, että olen havainnut, että ON pariskuntia, jotka ovat varsin onnellisia pitkän yhteisen elämän jälkeen. On niitä, joille toinen on oikeasti Se Oikea, vikoineen. Ja on ihastumisia ja rakastumisia ja parisuhteita, ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka vain eivät todellakaan ole "match made in heaven" eivätkä sovi tai kuulu yhteen millään tavalla.
Jos mietin itseäni, saatan kyllä olla ihastunut kymmeniä kertoja, mutta tiedostanut toki itsekin, että ei näistä juuri kukaan ole ollut ihminen, jonka kanssa olisi oikeasti ollut avaimia mihinkään toimivaan ja pitkäaikaiseen.
Olen huomannut sen itseni kohdalla, että ihminen voi rakastua vain kerran. Rakastan erästä miestä ehdoitta ja hänen mukaan olen nimennyt esikoispoikanikin. Lapsen isä ei tästä tiedä.
Ketään muuta miestä en ikinä ole sen jälkeen rakastanut enkä ennen sitä. Tuskin edes tulen rakastamaankaan.
Puhut vain omasta puolestasi.