Lue keskustelun säännöt.
Riita lapsen synttärikakusta
17.04.2016 |
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Kommentit (160)
Väsynyt... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut viime aikoina työmatkoilla eikä ole tässä sotarintamalla ollut. Oli kuitenkin sanonut äidillensä samaa kuin minä että lapsi on itse päättänyt kakkunsa mutta mies kokee tämän kakkuasian ihan naurettavana eikä ole paljon tähän puuttunut. -ap
Jos ei mies ota tuo enemmän kantaa, niin miksi sinäkään? En käsitä näitä perheitä, joissa riitoja käydään puolison vanhempien kanssa.
Öh... Niitä riitoja joutuu käymään sellaisten sukulaisten kanssa, joiden kanssa rajat hämärtyy. Siskoni on oikein tyyppiesimerkki. Hän on tunkenut veljeni perheen kaikkiin juhliin ruoanlaittajaksi. Samaten tunki ihan pyytämättä minun häihini. Lasten synttärikakuista veti kamalat pultit.
Sitten jos yrittää pyytää, että "voisitko sinä esimerkiksi tehdä sitten tämän" alkaa vinkua kuinka me juoksutamme tai että me emme osaa - vaikka idea on se, että yritän sitten antaa hänelle sen siivun ja pitää itselläni sen oman perheeni juhlan!
Tai sitten tekee niin, että koskaan ei voi tietää, aikooko osallistua vai ei. Yhtenä jouluna kantaa pakettiautollisen ruokaa ja seuraavana ei tuokaan mitään. Eli ihan mahdoton kenenkään muun enää toimia mitenkään!
TAI jos joutuu hätätilanteessa pyytämään lapselle yökyläpaikkaa (toinen lapsi ambulanssilla sairaalaan, eikä viisivuotiasta haluaisi raahata mukaan), saa kuulla kyliltä, kuinka ei itse hoideta lapsiakaan ja öisinkin tungetaan niitä hoitoon. TAI sitten siitä että kerran tarvitaan apua, otetaankin heti se asenne, että meille voi tunkea aina ja alkaa määrätä kaikesta.
KUN EI NE RAJAT PYSY!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen lapsen on joskus itsenäistyttävä ja aikuistuttava, vaikka se pahoittaisi jonkun mielen. Kouluiässä on hyvä aloittaa, vaikka ei sentään ihan vielä aikuistumista.
Ei kukaan voi elää elämään toisten ihmisten ehdoilla. Ei sinunkaan lapsesi, vaan joskus on opittava tekemään päätöksiä, ja kantamaan myös niiden seuraukset. Tästä kakkujupakasta voi seurata se, että isoäidin kanssa ei enää olla niin hyvissä väleissä. Hyvä asia on se, että lapsi oppii , että saa päättää itse omista asioistaan ja sen, että niistä saattaa seurata yhtä ja toista, joka kannattaa ottaa huomioon.
Synttärikakku on oikein sopiva oman päätösvallan osoittamiskohde 7-vuotiaana.
Väsynyt... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on ollut viime aikoina työmatkoilla eikä ole tässä sotarintamalla ollut. Oli kuitenkin sanonut äidillensä samaa kuin minä että lapsi on itse päättänyt kakkunsa mutta mies kokee tämän kakkuasian ihan naurettavana eikä ole paljon tähän puuttunut. -ap
Jos ei mies ota tuo enemmän kantaa, niin miksi sinäkään? En käsitä näitä perheitä, joissa riitoja käydään puolison vanhempien kanssa.
Öh... Niitä riitoja joutuu käymään sellaisten sukulaisten kanssa, joiden kanssa rajat hämärtyy. Siskoni on oikein tyyppiesimerkki. Hän on tunkenut veljeni perheen kaikkiin juhliin ruoanlaittajaksi. Samaten tunki ihan pyytämättä minun häihini. Lasten synttärikakuista veti kamalat pultit.
Sitten jos yrittää pyytää, että "voisitko sinä esimerkiksi tehdä sitten tämän" alkaa vinkua kuinka me juoksutamme tai että me emme osaa - vaikka idea on se, että yritän sitten antaa hänelle sen siivun ja pitää itselläni sen oman perheeni juhlan!
Tai sitten tekee niin, että koskaan ei voi tietää, aikooko osallistua vai ei. Yhtenä jouluna kantaa pakettiautollisen ruokaa ja seuraavana ei tuokaan mitään. Eli ihan mahdoton kenenkään muun enää toimia mitenkään!
Meilläkin tällainen sukulainen. Aina tunkee apuansa kaikkialle, mutta avun laadun kanssa on niin ja näin.
Lapsemme ristiäisiinkin oli suunnitellut tekevänsä vaikka mitä tarjottavaa. Olin kuitenkin jo ehtinyt tilata pitopalvelusta. Onneksi, sillä ko sukulainen tuli puolituntia myöhässä. (oli pitänyt kääntyä takaisin hakemaan lahjaa, asuivat 10 min. päässä kirkolta) Siinä olisivat sitten myöhästyneet tarjottavatkin. Ja ei ollut protestimyöhästyminen. Hänellä on vain tapana tehdä asiat siihen suuntaan, kelloa katsomatta...
On myös kovasti hinkunut lastamme hoitoon. Lapsi sairastui sitten eräänä maanantaina oksennustautiin. Tämä sukulainen sanoi ottavansa lapsen hoitoon, jos käy niin huonosti että me sairastumme samanaikaisesti. Kas kummaa, loppuviikosta olimme molemmat samassa taudissa, lapsi aivan täydessä vedossa. Epätoivoisina kysyimme, voisiko tämä sukulainen ottaa, kun oli luvannut. No eihän se siinä kohtaa käynyt, kun ei ollut bussiin rahaa ja sitä ja tätä. Asumme 1,5 km päässä toisistamme, ja olisimme tietenkin maksaneet kulut....
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän. Mummon kakku ei enää kelpaa, se on nolo ja hylätty. Mummo on tarpeeton.
Näin jos mummon ainoa rooli on kakku kerran vuodessa.
Meillä oli ristiäiset ja anoppi hups ihan vahingossa pudotti tekemäni ristiäiskakun lattialle. Ja mitenkä kummassa hänellä olikin täytekakku autossa mukana.
Että sellaisia anoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ristiäiset ja anoppi hups ihan vahingossa pudotti tekemäni ristiäiskakun lattialle. Ja mitenkä kummassa hänellä olikin täytekakku autossa mukana.
Että sellaisia anoppeja.
Olisin heittänyt anopin kakun ikkunasta ulos.
Ehkäpä tuossa kakussa on nyt tarpeettoman iso arvolataus. Anopille se kakku tosiaan saattaa edustaa hänen arvoaan isoäitinä, vaikka teidän taholtanne kyse nyt vain on siitä, että lapsi haluaisi teemakakun, ja te vaikuttaa itse perheenne sisäisiin tapoihin. Olenpa minäkin todennut, että miniänä minun ikään kuin odotetaan asettuvan ja mukautuvan tapoihin, joita on perheessä ylläpidetty aina siihen asti, kun poika on päässyt itsenäistymään, ja kaikki muutokset horjuttavat balanssia. Mikä siis neuvoksi? Minusta toimitte hyvin, kun pidätte ovet avoinna anopille, mutta ette kuitenkaan luovu suunnitelmistanne hänen mielikseen. Kun tämä rajanveto tulisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja myöhemmin se voi olla paljon kipeämpi prosessi.
Meillä tämä rajanveto venyi siihen pisteeseen, että anoppi kulki omin avaimin talossa, saneli käytännössä täysin, milloin meillä tehdään mikäkin askare hänen aikataulujensa mukaan, ja kävi läksyttämässä minua useampaankin kertaan tekemättömistä töistä. Tämä paisui aivan uskomattomiin mittasuhteisiin (hän kävi varta vasten mm. vakavahenkisen keskustelun erään sukulaiseni kanssa minun edesottamuksistani miniänä), ja rajanveto vaati parikin eri kokoontumista. Lopputulos oli, että "hän ei tule lainkaan, kun ei kerran apu kelpaa". Eikä ole tullutkaan lukuun ottamatta joitakin todella harvoja pikakäyntejä. Nykyään välimme ovat asialliset, ja minä olen helpottunut, kun saa vihdoinkin hengittää kotonaan ilman pelkoa, että hän paukkaa aamulla omin avaimin sisään minua moittimaan ja läksyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ristiäiset ja anoppi hups ihan vahingossa pudotti tekemäni ristiäiskakun lattialle. Ja mitenkä kummassa hänellä olikin täytekakku autossa mukana.
Että sellaisia anoppeja.
Olisin heittänyt anopin kakun ikkunasta ulos.
Ja minä myös anopin!
sopuapeliin kirjoitti:
Teemakakku kuuluu pienten lasten juhlaan. Sukulaisille tarjotaan aikuisten kakku. Teemakakut ei aina ole kummoisia.
Eli koska synttärisankarin mielipide on "väärä",se voidaan huoletta sivuuttaa?! Mielenkiintoinen näkemys.
Lapsi:"Haluiaisin sellaisen prinsessakakun,kun kaverin juhlisssa oli."
Aikuinen:"Et halua,sellainen onn lapsellinen ja surkea.Oikeasti haluat mummon leipoman mansikkakakun,nyt ja niin kauan kuin mummossa henki pihisee."
Minusta ap:n anoppi kuulostaa siltä,että hänellä on paha uhmaikä,mikä on kyllä aika erikoista mummoikäiseltä,mutta tiedän tällaisia jalanpolkijoita todellisessakin elämässä.Onhan tuo kuitenkin aika koomista.
Äiti:"Ajateltiin tänä vuonna tilata kakku leipomosta,kun synttärisankari haluaa teemakakun.Tule juhliin vain vieraana,ei tarvitse leipoa mitään tänä vuonna."
Mummo:"Mut kun mä haluu-uu-uun leipoa mansikkakakun!En tykkää teistä enää,jos en saa tehdä kakkua.En sit tule koko juhliin,oot ihan tyhmä!"
Hassua että tällaistakin käytöstä on jotkut täällä puolustelleet,onko teillä itsellännekin uhmaikä tai jokin marttyyrimainen asennevamma?Sääli läheisiänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuossa kakussa on nyt tarpeettoman iso arvolataus. Anopille se kakku tosiaan saattaa edustaa hänen arvoaan isoäitinä, vaikka teidän taholtanne kyse nyt vain on siitä, että lapsi haluaisi teemakakun, ja te vaikuttaa itse perheenne sisäisiin tapoihin. Olenpa minäkin todennut, että miniänä minun ikään kuin odotetaan asettuvan ja mukautuvan tapoihin, joita on perheessä ylläpidetty aina siihen asti, kun poika on päässyt itsenäistymään, ja kaikki muutokset horjuttavat balanssia. Mikä siis neuvoksi? Minusta toimitte hyvin, kun pidätte ovet avoinna anopille, mutta ette kuitenkaan luovu suunnitelmistanne hänen mielikseen. Kun tämä rajanveto tulisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja myöhemmin se voi olla paljon kipeämpi prosessi.
Meillä tämä rajanveto venyi siihen pisteeseen, että anoppi kulki omin avaimin talossa, saneli käytännössä täysin, milloin meillä tehdään mikäkin askare hänen aikataulujensa mukaan, ja kävi läksyttämässä minua useampaankin kertaan tekemättömistä töistä. Tämä paisui aivan uskomattomiin mittasuhteisiin (hän kävi varta vasten mm. vakavahenkisen keskustelun erään sukulaiseni kanssa minun edesottamuksistani miniänä), ja rajanveto vaati parikin eri kokoontumista. Lopputulos oli, että "hän ei tule lainkaan, kun ei kerran apu kelpaa". Eikä ole tullutkaan lukuun ottamatta joitakin todella harvoja pikakäyntejä. Nykyään välimme ovat asialliset, ja minä olen helpottunut, kun saa vihdoinkin hengittää kotonaan ilman pelkoa, että hän paukkaa aamulla omin avaimin sisään minua moittimaan ja läksyttämään.
Mun mummo teki tätä myös,kun olin pieni.Omavaltainen touhu loppui vasta,kun muutettiin toiseen kaupunkiin.Omituisia tällaiset sukulaiset,kun eivät tajua,että aikuinen lapsi on tosiaan aikuinen,joka asuu omillaan,eikä siis kaipaa "apua" eli yllätysvisiittejä äidiltä.Onneksi oma äitini asuu kaukana eikä hänellä ole avainta kotiini,hirveä ajatus että pitäisi olla koko ajan "valmiustilassa" koska se pölähtää kutsumatta paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ymmärrän. Mummon kakku ei enää kelpaa, se on nolo ja hylätty. Mummo on tarpeeton.
Näin jos mummon ainoa rooli on kakku kerran vuodessa.
Jos näin on,ehkä mummo voisi miettiä,miten sitä roolia voisi muuttaa niin että olisi enemmän läsnä lastenlasten elämässä? Tietenkään kaikki eivät ole sukurakkaita,mutta jos mummo kokee että koko hänen roolinsa on joku synttärikakku,vika ei välttämättä ole pelkästään lapsessa/lapsen puolisossa,ehkä mummo voisi marttyyroida vähemmän ja pitää yhteyttä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilasin lapseni ristiäisiin 40 hengen kakun, vieraita oli kutsuttu n. 20.kymmenen näistäkin oli "ylimääräisiä", anopin kutsumia koska kyllähän nyt ristiäiset on koko suvun juhla! Noh, kakun koko ei kuitenkaan anoppia miellyttänyt ja kuulin jälkeenpäin että oli leiponut vielä itse kakun kahdellekymmenelle... Oli autossa jemmassa juhlien ajan:D
Syömättä jäi, kuten osa minunkin kakustani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuossa kakussa on nyt tarpeettoman iso arvolataus. Anopille se kakku tosiaan saattaa edustaa hänen arvoaan isoäitinä, vaikka teidän taholtanne kyse nyt vain on siitä, että lapsi haluaisi teemakakun, ja te vaikuttaa itse perheenne sisäisiin tapoihin. Olenpa minäkin todennut, että miniänä minun ikään kuin odotetaan asettuvan ja mukautuvan tapoihin, joita on perheessä ylläpidetty aina siihen asti, kun poika on päässyt itsenäistymään, ja kaikki muutokset horjuttavat balanssia. Mikä siis neuvoksi? Minusta toimitte hyvin, kun pidätte ovet avoinna anopille, mutta ette kuitenkaan luovu suunnitelmistanne hänen mielikseen. Kun tämä rajanveto tulisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja myöhemmin se voi olla paljon kipeämpi prosessi.
Meillä tämä rajanveto venyi siihen pisteeseen, että anoppi kulki omin avaimin talossa, saneli käytännössä täysin, milloin meillä tehdään mikäkin askare hänen aikataulujensa mukaan, ja kävi läksyttämässä minua useampaankin kertaan tekemättömistä töistä. Tämä paisui aivan uskomattomiin mittasuhteisiin (hän kävi varta vasten mm. vakavahenkisen keskustelun erään sukulaiseni kanssa minun edesottamuksistani miniänä), ja rajanveto vaati parikin eri kokoontumista. Lopputulos oli, että "hän ei tule lainkaan, kun ei kerran apu kelpaa". Eikä ole tullutkaan lukuun ottamatta joitakin todella harvoja pikakäyntejä. Nykyään välimme ovat asialliset, ja minä olen helpottunut, kun saa vihdoinkin hengittää kotonaan ilman pelkoa, että hän paukkaa aamulla omin avaimin sisään minua moittimaan ja läksyttämään.
Mun mummo teki tätä myös,kun olin pieni.Omavaltainen touhu loppui vasta,kun muutettiin toiseen kaupunkiin.Omituisia tällaiset sukulaiset,kun eivät tajua,että aikuinen lapsi on tosiaan aikuinen,joka asuu omillaan,eikä siis kaipaa "apua" eli yllätysvisiittejä äidiltä.Onneksi oma äitini asuu kaukana eikä hänellä ole avainta kotiini,hirveä ajatus että pitäisi olla koko ajan "valmiustilassa" koska se pölähtää kutsumatta paikalle.
Mun mun mummo teki tätä! Aivan järkyttävää.. Mummo asui naapurissa. Minulla oli useita harrastuksia ja pitkä koulumatka, joten mummo piti huolen, etten viikonloppunakaan nukkunut myöhään. 6:30 paukutti huoneeni ikkunaa joka lauantai ja sunnuntai, ei pidä viikonloppuja lorvia sängyssä. Joka arkiaamu kelloni soi jo ennen kuutta että ehdin koulubussiin, joka lähti seitsemältä vähän kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo-o kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä tuossa kakussa on nyt tarpeettoman iso arvolataus. Anopille se kakku tosiaan saattaa edustaa hänen arvoaan isoäitinä, vaikka teidän taholtanne kyse nyt vain on siitä, että lapsi haluaisi teemakakun, ja te vaikuttaa itse perheenne sisäisiin tapoihin. Olenpa minäkin todennut, että miniänä minun ikään kuin odotetaan asettuvan ja mukautuvan tapoihin, joita on perheessä ylläpidetty aina siihen asti, kun poika on päässyt itsenäistymään, ja kaikki muutokset horjuttavat balanssia. Mikä siis neuvoksi? Minusta toimitte hyvin, kun pidätte ovet avoinna anopille, mutta ette kuitenkaan luovu suunnitelmistanne hänen mielikseen. Kun tämä rajanveto tulisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, ja myöhemmin se voi olla paljon kipeämpi prosessi.
Meillä tämä rajanveto venyi siihen pisteeseen, että anoppi kulki omin avaimin talossa, saneli käytännössä täysin, milloin meillä tehdään mikäkin askare hänen aikataulujensa mukaan, ja kävi läksyttämässä minua useampaankin kertaan tekemättömistä töistä. Tämä paisui aivan uskomattomiin mittasuhteisiin (hän kävi varta vasten mm. vakavahenkisen keskustelun erään sukulaiseni kanssa minun edesottamuksistani miniänä), ja rajanveto vaati parikin eri kokoontumista. Lopputulos oli, että "hän ei tule lainkaan, kun ei kerran apu kelpaa". Eikä ole tullutkaan lukuun ottamatta joitakin todella harvoja pikakäyntejä. Nykyään välimme ovat asialliset, ja minä olen helpottunut, kun saa vihdoinkin hengittää kotonaan ilman pelkoa, että hän paukkaa aamulla omin avaimin sisään minua moittimaan ja läksyttämään.
Mun mummo teki tätä myös,kun olin pieni.Omavaltainen touhu loppui vasta,kun muutettiin toiseen kaupunkiin.Omituisia tällaiset sukulaiset,kun eivät tajua,että aikuinen lapsi on tosiaan aikuinen,joka asuu omillaan,eikä siis kaipaa "apua" eli yllätysvisiittejä äidiltä.Onneksi oma äitini asuu kaukana eikä hänellä ole avainta kotiini,hirveä ajatus että pitäisi olla koko ajan "valmiustilassa" koska se pölähtää kutsumatta paikalle.
Mun mun mummo teki tätä! Aivan järkyttävää.. Mummo asui naapurissa. Minulla oli useita harrastuksia ja pitkä koulumatka, joten mummo piti huolen, etten viikonloppunakaan nukkunut myöhään. 6:30 paukutti huoneeni ikkunaa joka lauantai ja sunnuntai, ei pidä viikonloppuja lorvia sängyssä. Joka arkiaamu kelloni soi jo ennen kuutta että ehdin koulubussiin, joka lähti seitsemältä vähän kauempaa.
Jollain kierolla tavalla lohdullista tietää,että muillakin on mummoja, jotka eivät ole mitään satujen herttaisia sukkaa kutovia,keksejä paistavia mummeleita :D
Nämä hullut kontrollifriikkisukulaiset voisivat kyllä pysähtyä hetkeksi miettimään,kumpi on tärkeämpää,saada olla marttyyri vai pitää välit kunnossa läheisiin.Meillä ei veljen kanssa ole montaakaan mukavaa muistoa lapsuudesta mummon kanssa,joten emme näin aikuisenakaan pidä juuri yhteyttä mummoon.
Niin makaa kuin petaa,jos esimerkiksi ap:n anoppi pilaa yhden kakun takia välit lapseen ja lapsenlapseen,voi olla yksinäistä vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Tilasin lapseni ristiäisiin 40 hengen kakun, vieraita oli kutsuttu n. 20.kymmenen näistäkin oli "ylimääräisiä", anopin kutsumia koska kyllähän nyt ristiäiset on koko suvun juhla! Noh, kakun koko ei kuitenkaan anoppia miellyttänyt ja kuulin jälkeenpäin että oli leiponut vielä itse kakun kahdellekymmenelle... Oli autossa jemmassa juhlien ajan:D
Syömättä jäi, kuten osa minunkin kakustani.
Tuo ylenpalttinen ruuantuputtaminen tuntuu olevan marttyyrimammojen suosikkipuuhaa :D Silloin harvoin kun käymme äidinäidin luona,siellä on sen seitsemää sorttia lämpimiä ruokia eikä hän ole tyytyväinen ennen kuin vierailla on ähky.Kaipa se kauhea kakkujen teko ja yletön kokkaaminen antaa jotain tarpeellisuuden tunnetta.
Anoppi on sairas, et sinä. Voit kertoa lapselles ihan suoraan syyn miksei mummi tullut synttäreille. Mitäs sitä kiertelemään, tajuaa lapsikin miten sekaisin mumminsa on.
Iso kiitos kaikille, ette arvaa että olen täällä itku kurkussa näitä kommentteja lukenut... Lohdullista tietää, etten ole ainoa jolla on vastaavia kokemuksia. Tästä paisui ihan hirveä draama, eikä anoppi puhu enää kenellekään meistä... No ei voi mitään. Anoppi tietää että meillä on muutenkin viime aikoina ollut vaikeaa, mutta silti pitää tästä pikkuasiasta vääntää huoh. -ap
Tsemppiä! Jatkatte vain samaa rauhallista ja ystävällistä linjaa tinkimättä lapsen edusta. Eli alleviivaatte että ovat tervetulleita mutta ette lähde tuohon ihme peliin. Pelaajamamma tosin soittaisi nyt heti anopin sukulaiset läpi itku kurkussa että miksei mummu tule juhliin ;) Ennenkuin anoppi soittelee oman versionsa.
Vierailija kirjoitti:
Iso kiitos kaikille, ette arvaa että olen täällä itku kurkussa näitä kommentteja lukenut... Lohdullista tietää, etten ole ainoa jolla on vastaavia kokemuksia. Tästä paisui ihan hirveä draama, eikä anoppi puhu enää kenellekään meistä... No ei voi mitään. Anoppi tietää että meillä on muutenkin viime aikoina ollut vaikeaa, mutta silti pitää tästä pikkuasiasta vääntää huoh. -ap
Se voi olla raskasta,mutta hulluille sukulaisille täytyy vain tehdä selväksi,että heidän käytöksensä ei ole hyväksyttävää.Mummohan suorastaan kiristää teitä kakkuasialla,siis tuo että kun ei saa tahtoaan läpi,ei tule koko juhliin ja pitää mykkäkoulua.Kiristykseen ei pidä alistua.Tappelin vuosia äitini kanssa,kun hän yritti saada minut suostumaan mielivaltaisiin oikkuihinsa sanomalla,etten saa jotain jo luvattua tai ottaa antamiaan tavaroita pois jos en suostu siihen mitä hän milloinkin keksi vaatia.Esimerkiksi"Nyt otat mummon pieneen asuntoosi ainakin pariksi yöksi,muuten et saa ruokarahaa ja farkkuja,joista sovittiin jo ajat sitten".Olin sitten vähemmällä ruualla ja paikkailin vanhoja farkkuja.Jos pysyy tiukkana,henkisesti epätasapainoiset sukulaiset oppivat pikkuhiljaa,etteivät saa tahtoaan läpi kiukuttelulla.
Öh... Niitä riitoja joutuu käymään sellaisten sukulaisten kanssa, joiden kanssa rajat hämärtyy. Siskoni on oikein tyyppiesimerkki. Hän on tunkenut veljeni perheen kaikkiin juhliin ruoanlaittajaksi. Samaten tunki ihan pyytämättä minun häihini. Lasten synttärikakuista veti kamalat pultit.
Sitten jos yrittää pyytää, että "voisitko sinä esimerkiksi tehdä sitten tämän" alkaa vinkua kuinka me juoksutamme tai että me emme osaa - vaikka idea on se, että yritän sitten antaa hänelle sen siivun ja pitää itselläni sen oman perheeni juhlan!
Tai sitten tekee niin, että koskaan ei voi tietää, aikooko osallistua vai ei. Yhtenä jouluna kantaa pakettiautollisen ruokaa ja seuraavana ei tuokaan mitään. Eli ihan mahdoton kenenkään muun enää toimia mitenkään!