Lue keskustelun säännöt.
Riita lapsen synttärikakusta
17.04.2016 |
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Kommentit (160)
Mitä väliä sillä on, mikä kakku? Lapsista kasvatetaan aikuisia, joille mikään ei riitä eikä kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko perustaa sellaisen anoppivuokraamon kun joillekin ei anopin apu kelpaa ja toisilla ei ole isovanhempia lapsilla ollenkaan. Anoppivuokraamosta voisi sitten vuokrata anopin jos on syntymäpäiväjuhlia tai muita juhlia joissa tarvittaisiin apua.
Olisi oikeasti hyvä idea, voin ilmoittaa anoppini jo etukäteen. Eikä kyse ole siitä etteikö apu kelpaa, saa vapaasti tulla järjestämään juhlia tänäkin vuonna, mutta mielestäni ei voi loukkaantua siitä ettei hänen kakkuluomuksensa ole juhlien keskipiste. -ap
en ymmärrä ongelmaa lainaakn. Miksei mummo leivo aikuisten juhliin kakun ja sinä hommaat tytön miekeisen hänen kaverisynttäreilleen? Ei mene nyt jakeluun.
oikeaäitikin kirjoitti:
Jos teillä menee muutenkin kurjasti ja on köyhyyttä miksi ostaa kallis teemakakku. Huonosti menoa valitut ja mummi on yrittänyt auttaa sukulaisiaan käyttäen omaa aikaansa teihin.
Ei nuo teemakakut näytä niin ihmeellisiä kuvien perusteella olevan etteikö niitä pysty itse mummokon väsäämään.
Kannattaa olla iloinen niin kauan kuin on mummo.
En ymmärrä miksei lapsi olisi voinut syöttää teemakakkuaan lapsille ja mummln kakkua sit aikuisille.
Turhasta mölyät. Oliko sen arvoinen.
Samaa mieltä. Rahansa voi käyttää järkevämpäänkin kuin teemakakkuun. Mummit haluavat yleensä auttaa, ettei jälkikasvu tuhlaa rahojaan joutavuuksiin. Äitivainaani toi meille aikoinaan punaiset rattaat, kun olin ostamassa pinkkejä. Hintaeroa oli 200€. Hän sanoi, että käyttäkää se raha johonkin järkevään ja lahjoitti lopulta ne punaiset lahjaksi meille. Oikeassa oli. Rattailla oli lopuksi tosi vähän käyttöä, koska lapsi halusi mieluummin juosta ja pyöräillä lyhyet matkat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tarkoitus pitää vain yhdet synttärit, lapsen kaverit tulee päivällä ja aikuiset iltapäivästä. Muuten tuo kaksi kakkua olisi ollut ihan hyvä systeemi.
Kiitos kaikille mielipiteistä. Olen ehkä sitten itsekäs, mutta kyllä minulle on tärkeintä se että lapsi nauttii päivästään ja saa juuri sellaisen kakun kun haluaa, anopista viis. Hän olisi saanut vapaasti tuoda oman kermakakkunsa, mutta jos se ei käy hänelle niin sillä selvä. Anopin vastuulle en tosiaan olisi uskaltanut tätä koko teemakakkua antaa ja hänestä muutenkin se mansikkakermakakku on ainoa oikea. Lapsi jo niin innoissaan suunnitteli kakun tekijän kanssa kakkuaan enkä malta odottaa hänen ilmettään kun näkee sen.
Mieheni soitti illalla äidilleen ihan muuta asiaa ja kysyi samalla että ovatko siis tulossa synttäreille vai mikä reissu näin nopeaa tuli eteen. Anoppi oli todennut ettei koe olevansa tervetullut juhliin (ihan oikeasti nyt...) ja mieheni oli todennut että tämä selvä. -ap
Et ole itsekäs. Olette toimineet ihan oikein.
Mutta aikanaan kun lapsesi muuttaa pois kotoa ja hänen elämäänsä tulee paljon muuta tärkeämpää kuin omat vanhemmat ja sinustakin tulee anoppi, niin ymmärrät omaa anoppiasi paremmin.
Eli tavallaan te olette niskan päällä anoppiin nähden kuitenkin.
Ei pidä lähteä mitenkään hyvittelemään mutta olla kuitenkin hänen suuntaansa ystävällinen ja vaikka vähän enemmän ottaa yhteyksiä että hän tuntee että välitetään.
Ei anteeksipyytävästi, te olitte ihan oikeassa, mutta lämpimästi kuitenkin.
Tässä on nimittäin kyse pohjimmiltaan muustakin kuin vain kakusta.
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
No ei ainakaan minun äitini ole koskaan ollut muuta kuin jalkaa polkeva, manipuloiva ja kaikille kiukutteleva marttyyri.
Meillä myös harjoitettiin tuota kiristämistä: Jos ei tehnyt niin kuin haluttiin, uhkailtiin sillä, että lapsen hoidossa ei autetakaan - meidän kuopuksella tosi paha astma, joten sairaalakeikkoja ja muuta ongelmaa koko ajan. Ja samaten uhkailtiin lastensuojeluilmoituksilla - jos ei "ymmärretä lapsen etua", kaivetaan se sitten sosiaalivirastosta.
Ja tosiaan aivan käsittämättömistä asioista: Siitä että ruokakaapissa oli vanhentuneita mausteita - ei kai se lapsi sahramia käytä? Tai juurikin ruoista. Jos mummo toi jotain ruokaa, sitä piti kiittää kuin biafralaiset nälänhädässä. Tultiin omin luvin kutsumatta, ei poistuttu vaikka käskettiin tai poistuttiin uhkaillen, pengottiin posteja ja kaappeja ja laatikoita. Sekaannuttiin kaikkeen, tungettiin lasten harrastusten juhliin kutsumatta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä oikeastaan aina äidin kanssa ollut sama juttu: Tunkee joka paikkaan (ei ollut kovin pidetty ihminen naapurustossa, eikä pärjännyt työpaikoissaan) ja tekee itsestään päätähden ja elämää suuremman legendan.
Ärsyttävintä on aina ollut se, että esittää kaikille, miten hän joutuu kaiken tekemään ja aina lapsiaan auttamaan. Olen muuttanut kotoa 16-vuotiaana, kerran hän sotkeutui muuttooni kun olin 22 ja tunki serkkuni kyytimään sillä seurauksella että serkku varasti tavaroitani, serkun äiti räyhäsi minulle "miten avuton olen ilman äitiä, että pitää itsenäistyä". En ole ollut vuosikausiin hänen kanssaan tekemisissä, rahaa en ole saanut koskaan ja muutenkin todella, todella surkea äiti on ollut.
Silti se kaiken uhrautuva marttyyri löytyi heti, kun lapsenlapset tuli. Ja koko ajan tappelua, riitaa, ylikävelyä, kiristämistä, uhkailua, marttyyritaistoa jne. jne. Todella raskasta ja epävakaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
No ei ainakaan minun äitini ole koskaan ollut muuta kuin jalkaa polkeva, manipuloiva ja kaikille kiukutteleva marttyyri.
Tämän ketjun perusteella Suomi on täynnä persoonallisuushäiriöisiä naisia jos muodonmuutos ihanasta miniästä hirveäksi anopiksi ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää jotka kiukuttelee että "oisit ottanut mummon kakun sukulaissynttäreille", niin ap oli ehdottanut tuomaan sen toiseksi kakuksi mutta ei mummolle käynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
No ei ainakaan minun äitini ole koskaan ollut muuta kuin jalkaa polkeva, manipuloiva ja kaikille kiukutteleva marttyyri.
Tämän ketjun perusteella Suomi on täynnä persoonallisuushäiriöisiä naisia jos muodonmuutos ihanasta miniästä hirveäksi anopiksi ei pidä paikkaansa.
Niinpä. Mistähän ne kauheat anopit tulee, kun kaikki miniät ovat ihania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ongelma voi olla sekin ettei anoppi suostu tekemään teemakakkua eli vain se perinteinen kelpaa ja onnistuu.
Meillä se menee juuri niin. Sillä erotuksella että kyseessä ei ole anoppi vaan äitini. Hän tykkää tehdä käsitöitä ja ruokaa ja järjestellä kaikenlaista.
Yleensä jos sovitaan asioista etukäteen ja lapsi on esittänyt toiveensa niin lopputulos onkin jotain aivan muuta. Jos toiveena oli pinkki kuorrutus, tekee mummo sinisen. Se kun oli mummon mielestä niin paljon kauniimpi. Ja jos sitä ei kiittele riittävän suuresti niin mummohan vetää marttyyrikohtaukset.
Nyt tilanne on se, että ollaan kielletty mummoa tekemästä mitään ja muutenkin pidetään yhteydenpito minimissä. Ei jakseta enää hypätä joka asiassa mummon mielipiteiden ja ailahteluiden mukaan. Ei enää esitetä mummon toiveiden mukaista teatteria ja elämä on paljon kevyempää ja helpompaa.
Joskus se avun vastaanottaminen vaan on liian raskasta ja kuormittavaa.
Meillä anoppi teki myös aikansa kakkuja, kunnes kärähti kerran leipomon ovella.. Eli olin itse tilannut leipomosta voileipäkakun tytön synttäreille ja kun menin sitä hakemaan, niin anoppi purjehtii vastaan täytekakun kanssa. Oli teeskennellyt, että kakut ovat hänen tekemiään ja ostanut ne leipomosta. Mietinkin joskus, että miten ne on aina niin hienoja. Oli toki kondiittorin työtä vuosia tehnyt, siksi uskoin.
Sitten esitti mestarileipurin roolia aina synttäreillä ottaessaan kakkua, "pitäskö tuota maistaa millainen tuli" jolloin kaikki muut vieraat tietysti suu vaahdossa kehumaan että miten hyvän olet taas tehnyt. Siihen loppui anopilta tilaus, olen teettänyt muualla kakut isompiin juhliin ja opetellut itse tekemään voileipäversiot.
Samoin se omilla avaimilla kulkeminen oli tuttua ensimmäiset vuodet. Lauantaiaamuna herättiin (oltiin kesälomalla ja tultu yöllä huvipuistosta) siihen, kun anoppi ja appiukko seisovat sängyn vieressä, "nyt lähetään mökille". Mies sai vaan sanottua, että eipä tuo olisi tietysti enää nukuttanutkaan, minä en raivoltani saanut puhutuksi. Kun sitten muutettiin, sanoin miehelle, että jos vielä annat avaimen äidillesi, minä en muuta mukana eivätkä lapset. Siihen loppui. Päänaukomista esiintyi jonkin aikaa siitä kun ei ole sitä avainta saatu. En ollut kuulevinani, aikoinaan loppui. Miehellekin kasvoi järki päähän ja anopin pompottelut alkoivat saada kiivaita kommentteja.
Paha oli myös kun keskimmäinen tyttö oli pääsemässä ripille ja tukan väri(musta) ei miellyttänyt anoppia. Sanoi tytölle, että jos sulla on ripillä tuollainen tukka niin mummi ei halua tulla juhliin. Tyttö järkyttyi eikä saanut sanaa suustaan. Minä ilmoitin jäätävästi anopille, että kyseessä on tytön juhlat, joissa hän on omannäköisenään ja vieraat voi jättää tulematta jos ei miellytä - meni turpa tukkoon ja tuli juhliin.
Ota vaan "kovat otteet" käyttöön, omaa elämää pitää saada elää niinkuin itse haluaa eikä muitten ehdoilla. Tulisiko niitä veemäisiä anoppeja just niistä alistetuista minöistä? Vahinko kiertämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
Eihän niistä tulekaan.älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä tulee mahtavia anoppeja.Joka asiasta arvovaltakysymyksen tekevistä,henkisesti epävakaista ja "minäminäminä"-äideistä taas tulee vanhempana hankalia anoppeja ja mummoja.
Vai meinasitko,että kaikki maailman ihmiset ovat keskenään samanlaisia ja pysyvät samanlaisina koko ikänsä?
Mulla on mahtava anoppi,vaihtaisin miehen kanssa äitejä koska tahansa(se mokoma ei suostu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, ongelma voi olla sekin ettei anoppi suostu tekemään teemakakkua eli vain se perinteinen kelpaa ja onnistuu.
Meillä se menee juuri niin. Sillä erotuksella että kyseessä ei ole anoppi vaan äitini. Hän tykkää tehdä käsitöitä ja ruokaa ja järjestellä kaikenlaista.
Yleensä jos sovitaan asioista etukäteen ja lapsi on esittänyt toiveensa niin lopputulos onkin jotain aivan muuta. Jos toiveena oli pinkki kuorrutus, tekee mummo sinisen. Se kun oli mummon mielestä niin paljon kauniimpi. Ja jos sitä ei kiittele riittävän suuresti niin mummohan vetää marttyyrikohtaukset.Nyt tilanne on se, että ollaan kielletty mummoa tekemästä mitään ja muutenkin pidetään yhteydenpito minimissä. Ei jakseta enää hypätä joka asiassa mummon mielipiteiden ja ailahteluiden mukaan. Ei enää esitetä mummon toiveiden mukaista teatteria ja elämä on paljon kevyempää ja helpompaa.
Joskus se avun vastaanottaminen vaan on liian raskasta ja kuormittavaa.
Marttyyrisukulaiset on rasittavia,varsinkin kun sen kohtauksen voi saada mistä vain,koko ajan saa olla muut ihmiset varuillaan.Viimeksi viikonloppuna olin kylässä äidilläni,hän moitti koko päivän elämääni(kuten yleensäkin).Kun vihdoin sain suuni auki,että vähempikin kurmuutus riittäisi,äiti alkoi parkua että on niin kaikkensa tehnyt kyläilyn eteen,ruokaakin laittoi(käsittääkseni ihmiset laittavat ruokaa muutenkin,täytyy kai marttyyreidenkin jotain syödä).Eli mistään ei saa valittaa ja kaikkea pitää osata suureen ääneen arvostaa jotta tulisi toimeen näiden mielensäpahoittajien kanssa -.- Sekin vielä menettelee,jos ei usein näe,mutta kiristykseen ei pidä kenenkään alistua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mikä kakku? Lapsista kasvatetaan aikuisia, joille mikään ei riitä eikä kelpaa.
Totta kai sillä on väliä.Jos lapsi haluaa tietynlaisen kakun,olisi väärin opettaa hänelle että ei onnistu,hullujen sukulaisten miellyttäminen on tärkeämpää kuin päivänsankarin makuun olevat juhlat.
Mummolle taas kyse ei ole kakusta,tuossa on jokin arvovaltakiista menossa,en tiedä mitä se mansikkakakku mummolle edustaa,mutta jotain tärkeää jos on sen vuoksi valmis jättämään juhlat kokonaan väliin.Ei se että haluaa tehdä asioita omalla tavallaan,ei jonkun kahelin mielivallan mukaan,tarkoita että "mikään ei kelpaa".
Ja miksi tässä ketjussa jauhetaan nyt "mistä ne kamalat anopit tulee,jos miniät on ihania".Yksinkertaista:kun marttyyriäidin lapsi menee naimisiin,marttyyriäidistä tulee marttyyrianoppi ja kun hän saa lapsenlapsia,myös marttyyrimummo.
Vai onko joku täällä sanonut tosisssaan että kaikki anopit ovat pahoja ja miniät hyviä?
Nro 94, Kamala anoppi sulla! Mitä anoppi sanoi kun tuli leipomon ovella vastaan kakkuineen? Paljastuiko suvulle, että anoppi oli tuonut kakut leipomosta ja ottanut kunnian itselleen?
Ihmetyttää isovanhempi joka ei halua ottaa lapsenlapsensa toiveita huomioon. Meillä ainakin isovanhemmat on just niitä, jotka hakisi kuunkin taivaalta lapsenlapsensa siitä haaveillessa ja vanhemmat taas niitä, jotka toputtelee menoa. Mutta onhan tietysti ihmisiä, joiden ego menee kaiken edelle, myös sen pienen 7-vuotiaan tytön.
Ap:n ei kannata mennä riitelyyn mukaan, ego-ihmiset yleensä nauttii myös siitä paremman puutteessa (jos eivät saa loistaa "hyvässä mielessä", niin sitten marttyyrina). Pitää vain omista rajoista kiinni, lapsi saa sen teemakakkunsa, mutta samalla ystävällisesti toivottaa isovanhemmat tervetulleiksi syntymäpäiville, jopa sen kakkunsa kanssa (niin kuin ap olikin tehnyt). Eli ei siinä muuta voi tehdä. Missään tapauksessa ei kannata antaa lisää ammuksia laukomalla totuuksia mummon itsekkyydestä tms, tällaista taistelua ei voiteta avoimuudella tai totuuden puhumisella. Tällaiset ihmiset eivät muutu koskaan, eivätkä yleensä edes tajua käyttäytymisensä aiheuttamaa pahaa mieltä. Tosin pahimmissa tapauksissa tajuavat ja itse asiassa hakevatkin juuri sitä pahan mielen aiheuttamista. Kannattaa olla ystävällinen ja vähän "hölmö" (esittää ettei ymmärrä piikkejä ja letkautuksia, voi jopa ihan suoraan kysyä toisten kuullen että "mitä tuolla tarkoitit?"), ja samalla pitää omista rajoistaan kiinni.
oikeaäitikin kirjoitti:
Jos teillä menee muutenkin kurjasti ja on köyhyyttä miksi ostaa kallis teemakakku. Huonosti menoa valitut ja mummi on yrittänyt auttaa sukulaisiaan käyttäen omaa aikaansa teihin.
Ei nuo teemakakut näytä niin ihmeellisiä kuvien perusteella olevan etteikö niitä pysty itse mummokon väsäämään.
Kannattaa olla iloinen niin kauan kuin on mummo.
En ymmärrä miksei lapsi olisi voinut syöttää teemakakkuaan lapsille ja mummln kakkua sit aikuisille.
Turhasta mölyät. Oliko sen arvoinen.
Missä kohtaa ap sanoi, että kurjuus on köyhyyttä? Kurjuutta voi olla monelaista, aina siihen ei llity raha. Ihmeellisesti vedetään johtopäätöksiä.
Ja ap:lle: Teitte ihan oikein, kun valitsitte tytön tahtoman kakun. Anoppisi on itsekeskeinen pissipää.
Jos teillä menee muutenkin kurjasti ja on köyhyyttä miksi ostaa kallis teemakakku. Huonosti menoa valitut ja mummi on yrittänyt auttaa sukulaisiaan käyttäen omaa aikaansa teihin.
Ei nuo teemakakut näytä niin ihmeellisiä kuvien perusteella olevan etteikö niitä pysty itse mummokon väsäämään.
Kannattaa olla iloinen niin kauan kuin on mummo.
En ymmärrä miksei lapsi olisi voinut syöttää teemakakkuaan lapsille ja mummln kakkua sit aikuisille.
Turhasta mölyät. Oliko sen arvoinen.