Lue keskustelun säännöt.
Riita lapsen synttärikakusta
17.04.2016 |
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
rakastan palstailua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap teki ihan oikein, ei siinä mitään.
Mutta on se silti niin mielenkiintoista että miten ihmeessä niistä älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä aikanaan tulee niin hirveitä kotkia anoppeina.
Eihän niistä tulekaan.älykkäistä, fiksuista , empaattisista, kaiken pelisilmän omaavista miniöistä tulee mahtavia anoppeja.Joka asiasta arvovaltakysymyksen tekevistä,henkisesti epävakaista ja "minäminäminä"-äideistä taas tulee vanhempana hankalia anoppeja ja mummoja.
Vai meinasitko,että kaikki maailman ihmiset ovat keskenään samanlaisia ja pysyvät samanlaisina koko ikänsä?
Mulla on mahtava anoppi,vaihtaisin miehen kanssa äitejä koska tahansa(se mokoma ei suostu).
Tätä ketjua kun lukee niin tulee vaan sellainen käsitys että anopit on helvetistä ja nämä lasten äidit eli miniät toinen toistaan tsemppaavat heivaamaan nuo kauheat anopit tai pitämään yhteydenpidon ainakin minimissään.
Eli kai he itse uskovat olevansa hyviä , fiksuja ja oikeudenmukaisia kaikin puolin.
Sarkasmia se kai oli.
Itselläni on vain vävyjä ja tyttäriin hyvät välit.
Olen ehkä sen verran peruslaiskakin etten jaksa koko ajan sotkeutua heidän elämiinsä, se suojaa välejä selvästi.Mutta saan seurata yhtä perhettä läheltä jossa miniä itse on aika kontrollifriikki ja siinä saa kyytiä niin äiti kuin anoppikin.
Että tuli vaan mieleen: Ota malka omasta silmästäsi että näet ottaa rikan toisen silmästä:)Kummasti kuitenkin samaistut hirviöanoppeihin. Että missäs se malka luuraakaan. Enkä tajua miten se kobtrollifriikkiys töhän asiaan edes liittyy???
No sillä tavalla että jos kuuntelee tätä tuntemaani miniää , niin hänellä on aika kauhea äiti ja anoppi.
Vaan kun satun tuntemaan molemmat, niin ihan tavallisia mukavia ihmisiä he ovat.
Miniäkin on itse asiassa ihan mukava silloin kun asiat menevät niin kuin hän haluaa.
En samaistu mielestäni hirviöanoppeihin, vaan pikemminkin ajattelen että syytä on yleensä niin sysissä kuin sepissäkin.
Ihan oikeasti joku sairas ihminen on asia erikseen toki.
Eri ihmiset käyttäytyy eri tavoin eri tilanteissa. Minunkin anoppini on varmasti ihana tyttärilleen, minulle ja pojalleen hirveä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin sanottu 139! Mun anoppi on "yleisön" edessä hyvinkin mukava. Mutta kaksin kun ollaan, on ilma täynnä solvauksia ja ilkeilyä. Tämän vuoksi olen varma että kyse on tahallisesta vittuilusta, eikä pelkästään siitä että hän on "suorasanainen".
Mulla on sama ongelma äitini kansssa,kukaan perheen ulkopuolinen e ikinä uskoisi millainen manipuloiva hän todellisuudessa on.Ja tuo "suoranaisuus" on muuten hämmästyttävän usein silkkaa kusipäisyyttä.Kusipäät eivät vain viitsi edes yrittää olla vittuilematta,hehän ovat vain "rehellisiä".
Ihanaa muuten,että täältä saa anonyymia vertaistukea,ei taida olla olemassa "Marttyyrien-uhrit" tukiryhmää?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä miehesi on? 😊 Sillä on merkitystä, ei palstan tädeillä.
Makaa kuopassa 2 metriä multaa nokan päällä. Miten tämä nyt sitten menee?
Onko jollakulla oikeasti tällainen tilanne?(Olen huono tulkitsemaan sarkasmia).Jos siis joku on leski,mutta joutuu lasten takia sietämään marttyyrianoppia,niin vedetään rajat samalla tavalla kuin tehtäisiin omien sukulaisten kanssa.Eli pidetään yhteyttä mutta ei anneta kiristää ja asettaa mummonrakkaudelle "ehtoja".
Mitenhän tässä käy? Jäi mietityttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
UPup! Haluan tietää tuliko anoppi syntymäpäiville.
Noniin, synttärit vietetty. Anoppi ja appi eivät ilmaantuneet paikalle eikä edes onnitteluja tullut. Emme siis juurikaan viime viikolla pitäneet yhteyttä. Ei ole ensimmäinen kerta kun anoppi suuttuu jollekin sukulaiselleen ja miehen mukaan leppyy ajan kanssa. Todella lapsellista käytöstä silti, kun tietävät että odotimme heitä ja tottakai lapsikin oli pettynyt mutta mies selitteli jostain yllättävästä esteestä. Matkaakaan ei olisi ollut kuin reilu 20 km mutta heidän päätöksensä.
Muuten meillä oli joka tapauksessa oikein kivat synttärit, kakku oli upea ja lapsi nautti :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin sanonut tytölle että juttelee mummin kanssa toiveistaan ja mummi sanoo missä määrin niitä pystyy toteuttamaan. Lapsi saisi sitten ehkä lahjaksi juuri sitä mitä on halunnut. Kyllä minuakin ärsyttävät tuollaisen anopin kanssa säätää mutta se on hyvä tilaisuus lapselle oppia käsittelemään vähän pettymystä kun ei saa juuri sellaista kuin olisi halunnut ja kiitollisuutta siitä mitä on. Olen tehnyt lapsesta saakka lapsilleni selväksi että juhlissa tärkeintä eivät ole yksityiskohdat ja vaatiminen vaan se että ollaan iloisia siitä mitä meillä on.
Siis lapsi toivoi synttäreilleen teemakakkua ja mummi veti herneen nenään kun kälynen oma tekemä kakku ei enää kelvannut? Ja äiti sanoi lapselle jees onnistuu teemakakkua ja mummolle et oma valinta tuutko synttäreille jos yks kaupan kakku on niin iso asia sun itsetunnolle. Mummo murjottaa ja pitää mykkäkoulua, ei onnitellut lasta? Käsitinkö oikein? Sanosin et mummo on paska, äiskä on hyvä tyyppi ja lapselle onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
150, joo käsitit oikein, valitettavasti... En tiedä pitäisikö itsekin jo itkeä vai nauraa, sen verran mennyt yli koko juttu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin sanonut tytölle että juttelee mummin kanssa toiveistaan ja mummi sanoo missä määrin niitä pystyy toteuttamaan. Lapsi saisi sitten ehkä lahjaksi juuri sitä mitä on halunnut. Kyllä minuakin ärsyttävät tuollaisen anopin kanssa säätää mutta se on hyvä tilaisuus lapselle oppia käsittelemään vähän pettymystä kun ei saa juuri sellaista kuin olisi halunnut ja kiitollisuutta siitä mitä on. Olen tehnyt lapsesta saakka lapsilleni selväksi että juhlissa tärkeintä eivät ole yksityiskohdat ja vaatiminen vaan se että ollaan iloisia siitä mitä meillä on.
Onko se "elämä on paskaa ja epäreiulua" -opetuksen paikka juuri syntymäpäivänä? Ihan periaatteesta tehdään kaikki vasten lasten toiveita jottei lapsi totu liian hyvään :D perisuomalaista kasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä että tyttö nautti juhlastaan!
Anoppi tässä on pistänyt oman loukatun egonsa lapsenlapsensa synttäri-ilon edelle. Yhden kakun takia! Todella ala-arvoista käytöstä. Surullista.
Hyvin tehty ap, ilahduttaa että löytyy äitejä jotka uskaltavat pitää lapsensa puolta!
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin sanonut tytölle että juttelee mummin kanssa toiveistaan ja mummi sanoo missä määrin niitä pystyy toteuttamaan. Lapsi saisi sitten ehkä lahjaksi juuri sitä mitä on halunnut. Kyllä minuakin ärsyttävät tuollaisen anopin kanssa säätää mutta se on hyvä tilaisuus lapselle oppia käsittelemään vähän pettymystä kun ei saa juuri sellaista kuin olisi halunnut ja kiitollisuutta siitä mitä on. Olen tehnyt lapsesta saakka lapsilleni selväksi että juhlissa tärkeintä eivät ole yksityiskohdat ja vaatiminen vaan se että ollaan iloisia siitä mitä meillä on.
Eiköhän se ole tuo anoppi jonka tulisi opetella sitä pettymyksen käsittelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta täysin. Joskus olisi kiva tehdä jotain oman mielen mukaan, ostaa mieluinen kakku, viettää mieluinen joulu ym. Mutta ei, sukulaiset järkyttyvät sydänjuuriaan myöten. Joka vuosi kaikki menee saman kaavan mukaan ja luoja varjelkoon jos joku yrittäisi jotain uutta. Vituttaa. Lapset kohta jo isoja, eipä tartte sitten enää mitään tehdäkään.
No, mitä kamalaa tapahtuu jos sukulaiset järkyttyy? Mitäs jos testaisitte?
No meillä mummo teki ryppään ls-ilmoituksia. Mm siitä että hänen makkarasoppaamsa ei arvostettu.
Tästä mä kyllä haluan kuulla lisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta täysin. Joskus olisi kiva tehdä jotain oman mielen mukaan, ostaa mieluinen kakku, viettää mieluinen joulu ym. Mutta ei, sukulaiset järkyttyvät sydänjuuriaan myöten. Joka vuosi kaikki menee saman kaavan mukaan ja luoja varjelkoon jos joku yrittäisi jotain uutta. Vituttaa. Lapset kohta jo isoja, eipä tartte sitten enää mitään tehdäkään.
No, mitä kamalaa tapahtuu jos sukulaiset järkyttyy? Mitäs jos testaisitte?
No meillä mummo teki ryppään ls-ilmoituksia. Mm siitä että hänen makkarasoppaamsa ei arvostettu.
Tästä mä kyllä haluan kuulla lisää!
Kyllä. Nosti sodan syntymäpäiväkakusta ja kun pidin pintani, hän kirjoitti kymmeniä sivuja sossuun. Hänelle ei saanut mnkäänlaisia rajoja, eikä tajunnut lainkaan kuka on kuka. Ja ei ole anoppi vaan minun äitini. Luulen että muistisairaus tekee tuloaan...
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin sanonut tytölle että juttelee mummin kanssa toiveistaan ja mummi sanoo missä määrin niitä pystyy toteuttamaan. Lapsi saisi sitten ehkä lahjaksi juuri sitä mitä on halunnut. Kyllä minuakin ärsyttävät tuollaisen anopin kanssa säätää mutta se on hyvä tilaisuus lapselle oppia käsittelemään vähän pettymystä kun ei saa juuri sellaista kuin olisi halunnut ja kiitollisuutta siitä mitä on. Olen tehnyt lapsesta saakka lapsilleni selväksi että juhlissa tärkeintä eivät ole yksityiskohdat ja vaatiminen vaan se että ollaan iloisia siitä mitä meillä on.
Ehkä olis aika opettaa myös mummi kestämään pettymyksiä. Aina ei saa sitä omaa kakkuaan juhlapöydän kunkuksi, ei vaikka miten haluaisi. Tässä on nyt mummolle hyvä paikka oppia käsittelemään pettymystä.
On näitä "my way or highway"-ihmisiä miehiäkin.
Minun isäni on yksi tällainen marttyyri-narsisti. En ole koskaan osannut tehdä mitään oikein vaan olen saanut kuulla jatkuvaa dissaamista ja arvostelua. En osaa laulaa, en piirtää, en osaa pukeutua, en osaa meikata, olen liian lihava, en osaa valita poikaystävää, kotiini ei kelpaa tulla kylään, en osaa opiskella oikeaan aikaan VALI VALI! Tuossa vain osa valituksista. Ja pahin oli että valehteli minun elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomille. Ukko oli myös ilkeä ja agressiivinen äidilleni humalassa.
Viimeiset valitukset kuuntelin kun olin 22v. ja sitten keitti yli ja sanoin suoraan että haista vittu, lähdin ovet paukkuen ja en ole isääni nähnyt pariinkymmeneen vuoteen ja elämä on paljon parempaa ja minähän osaa vaikka mitä ja olen erittäin ok :) Highway sopii minulle mainiosti!
Vierailija kirjoitti:
Noniin, synttärit vietetty. Anoppi ja appi eivät ilmaantuneet paikalle eikä edes onnitteluja tullut. Emme siis juurikaan viime viikolla pitäneet yhteyttä. Ei ole ensimmäinen kerta kun anoppi suuttuu jollekin sukulaiselleen ja miehen mukaan leppyy ajan kanssa. Todella lapsellista käytöstä silti, kun tietävät että odotimme heitä ja tottakai lapsikin oli pettynyt mutta mies selitteli jostain yllättävästä esteestä. Matkaakaan ei olisi ollut kuin reilu 20 km mutta heidän päätöksensä.
Muuten meillä oli joka tapauksessa oikein kivat synttärit, kakku oli upea ja lapsi nautti :) -ap
Harmittaa teidän puolesta mummon lapsellinen käytös,äitini ja mummoni käyttäytyvät myös noin ja se on todella inhottavaa.Hienoa että juhlat olivat kuitenkin muuten onnistuneet! :)
Ja kiitos,että teit tämän avauksen,on ollut todella huojentavaa huomata,että en ole ainoa maailmassa,joka joutuu tappelemaan suvun lapsellisten marttyyrien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
On näitä "my way or highway"-ihmisiä miehiäkin.
Minun isäni on yksi tällainen marttyyri-narsisti. En ole koskaan osannut tehdä mitään oikein vaan olen saanut kuulla jatkuvaa dissaamista ja arvostelua. En osaa laulaa, en piirtää, en osaa pukeutua, en osaa meikata, olen liian lihava, en osaa valita poikaystävää, kotiini ei kelpaa tulla kylään, en osaa opiskella oikeaan aikaan VALI VALI! Tuossa vain osa valituksista. Ja pahin oli että valehteli minun elämästäni niin tutuille kuin tuntemattomille. Ukko oli myös ilkeä ja agressiivinen äidilleni humalassa.
Viimeiset valitukset kuuntelin kun olin 22v. ja sitten keitti yli ja sanoin suoraan että haista vittu, lähdin ovet paukkuen ja en ole isääni nähnyt pariinkymmeneen vuoteen ja elämä on paljon parempaa ja minähän osaa vaikka mitä ja olen erittäin ok :) Highway sopii minulle mainiosti!
Aivan järkyttävää,ja kuulostaa aivan äidiltäni :D Itse en kestänyt noinkaan pitkään,valitsin highwayn ja muutin omilleni heti kun voin,18-vuotiaana.Uusavuttomana itsenäisen elämän harjoittelu oli haastavaa,mutta kyllä se silti voitti jatkuvan lyttäämisen omassa kodissa omalta äidiltä.
Makaa kuopassa 2 metriä multaa nokan päällä. Miten tämä nyt sitten menee?