Lue keskustelun säännöt.
Riita lapsen synttärikakusta
17.04.2016 |
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voi ymmärtää tuollaisia päällepäsmäreitä, kuten ap:n anoppi on. Kysehän ei useinkaan näissä anoppi-jutuissa ole siitä, että kyseinen henkilö on anoppi. Kyse on siitä, että kyseinen tyyppi on hankala ihminen, joka sattuu olemaan myös anoppi. Tämä henkilö toimii kaikissa ihmissuhteissaan moukkamaisesti ja muiden tunteista välittämättä, myös miniänsä/vävynsä kanssa. Itsellä on poikalapsia, eikä tulisi mieleenkään toimia ap:n anopin tavoin. Ei myöskään oma äitini tai anoppini olisi koskaan ollut noin moukkamainen ja lapsenlapsensa tunteista välinpitämätön. Jos välttämättä haluaa osallistua järjestelyihin, niin voisi kysyä haluatteko että tuon jotakin tai että voin osallistua vaikkapa sen tilauskakun kustannuksiin. Ihan siitä ilosta että lapsenlapsi saa ikimuistoiset synttärit, eikä missään nimessä sen vuoksi, että sitten itse juhlissa rehentelisi maksaneensa sitä ja tätä jne.
Aika suoraviivaisest tässä nyt ap anopista tehdään luonne analyysiä. Anoppi on siis leiponut lapselle kakun syntymäpäivälahjaksi ja hyvin nuo ovat kelvannut 6 vuotta. Nyt kun kakku halutaankin tilata muualta tuleekin tästä Kakun leipojasta päällepäsmäri,hankala luonteinen, moukkamainen ja lapsenlapsestaan välinpitämätön ? ?
Huh huh teitä. Ei ole tuo anoppi kyllä ap tekstien mukaan muutoin puuttunut lapsen juhliin. mikä siinä on, ettei mikään kelpaa.
Öh, trollaatko tahallaan? Eihän se tee anopista päällepäsmäriä että kakku tilataan muualta. Vaan se että mummu ei suostu osallistumaan juhliin, jos tarjolla on synttärisankarin toivoma teemakakku. Kun haluaa että hänen leipomansa kakku on ainoa tarjolla oleva. Eikö tuo ole aika tunteetonta ja välinpitämätöntä lasta kohtaan? Emotionaalinen kiristys kertoo myös hanakalasta luonteesta. Puhumattakaan alkeellisten käytöstapojen puutteesta = moukkamaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopin toimintaa puolustelevilla ei ilmeisesti ole kokemusta ihmisistä, jotka häikäilemättä kävelevät toisten yli ottamatta toisten toiveita/tarpeita huomioon millään tavalla. Oma anoppini on juuri tuollainen, ei anna muille ihmisille mitään arvoa. Siksipä ei juurikaan olla tekemisissä, mutta sehän on minun vikani... ainakin sen mukaan mitä hän tuttavapiirilleen kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Samoin se omilla avaimilla kulkeminen oli tuttua ensimmäiset vuodet. Lauantaiaamuna herättiin (oltiin kesälomalla ja tultu yöllä huvipuistosta) siihen, kun anoppi ja appiukko seisovat sängyn vieressä, "nyt lähetään mökille". Mies sai vaan sanottua, että eipä tuo olisi tietysti enää nukuttanutkaan, minä en raivoltani saanut puhutuksi. Kun sitten muutettiin, sanoin miehelle, että jos vielä annat avaimen äidillesi, minä en muuta mukana eivätkä lapset. Siihen loppui.
Millainen mies antaa äidilleen avaimet omaan kotiinsa? Ikuinen peräkammarin poika? Vetää hiljaiseksi...
Hei ap!
Koska Sinulle on jäänyt trauma, Sinä et anna milliäkään periksi anopille, jne... Kenen juhlat nämä taas olivatkaan?
Itse asettaisin lapsen etusijalle. Yrittäisin unohtaa omat kurjat kokemukset, en projisoisi niitä hankalaankaan anoppiin. Soittaisin ja kertoisin, että hänen kakkunsa ovat aina olleet herkullisia, ja nyt tänä vuonna lapsi haluaa sen leipomokakun, "voi noita naperoita"-tyyliin, ja pyytäisin itseni takia sitä trad. kakkua myös.
Kun on vielä kahdet serviisit peräkkäin, ja joka tapauksessa kaikki odottavat sitä perinteen jatkumista, tms.
Miksi miehesi ei sanonut, että vanhempansa ovat tervetulleita? Miksi hurrataan sitä, että anoppi kertoo että koki tulleensa torjutuksi kun kakku ei kelvannut ainoana vaihtoehtona, ja mies sivuuttaa asian täysin? Miksei hän sanonut äidilleen, miten tärkeä osa tämä on teidän elämäänne?
Vai oliko anoppi oikeassa? Ette halua häntä mukaan juhlaan?
Minusta kuulostaa siltä, että teillä kahdella naisella on nyt tahtojen taistelu, muut perheenjäsenet asettukoon poteroihinsa, ja viis siitä, miltä lapsesta tuntuu...
Mikä on suuri sääli. Tyttäresi tuskin nauttii teemakakustaan täysin rinnoin, kun kivan juhlan alla kytevät myrkylliset tunteet.
Sinuna soittaisin anopille. En pyytäisi anteeksi, mutta kertoisin, miten tärkeä ja rakas hän on teille kaikille, ja pyytäisin häntä (ja appea, joka samoin kuin miehesi on tässä Naisten Kiistassa statisti) lämpimästi ja sydämestäni mukaan teille kaikille tärkeään juhlaan.
Dr. Philiä mukaellen lainatakseni: haluatko olla oikeassa, vai että lapsesi on onnellinen? :)
No tuo nyt on suorastaan julmaa!
Eihän lapsi - toivottavasti - tiedä, että hänen teemakakkunsa takia mummi ja ukki eivät tule juhliin, kun mummi luulee ettei hän ihmisenä kelpaa perheelle....
Miksi ihmeessä te vedätte lapset mukaan aikuisten kähinöihin, ja kutsutte sitä "vastuun ottamiseksi"?!
Ei 7-vuotiaalla ole mitään vastuuta äitinsä ja mummi(e)nsa suhteista, ne ovat ihan aikuisten asioita. Lapsi voi päättää minkävärisen paidan pukee päälle kouluun, tai tekeekö läksyt ajoissa vai missaako illan suosikki-tv-ohjelman - totta vieköön hän ei ole vastuussa aikuisten ihmissuhdeongelmista!
Siis olen kyllä kuullut uusasvuttomista, mutte että ulkoistetaan omat menneisyyden harmit ja nykyiset sukulaissuhteiden hoitamiset eskari-ikäiselle... Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Koska Sinulle on jäänyt trauma, Sinä et anna milliäkään periksi anopille, jne... Kenen juhlat nämä taas olivatkaan?
Itse asettaisin lapsen etusijalle. Yrittäisin unohtaa omat kurjat kokemukset, en projisoisi niitä hankalaankaan anoppiin. Soittaisin ja kertoisin, että hänen kakkunsa ovat aina olleet herkullisia, ja nyt tänä vuonna lapsi haluaa sen leipomokakun, "voi noita naperoita"-tyyliin, ja pyytäisin itseni takia sitä trad. kakkua myös.
Kun on vielä kahdet serviisit peräkkäin, ja joka tapauksessa kaikki odottavat sitä perinteen jatkumista, tms.
Miksi miehesi ei sanonut, että vanhempansa ovat tervetulleita? Miksi hurrataan sitä, että anoppi kertoo että koki tulleensa torjutuksi kun kakku ei kelvannut ainoana vaihtoehtona, ja mies sivuuttaa asian täysin? Miksei hän sanonut äidilleen, miten tärkeä osa tämä on teidän elämäänne?
Vai oliko anoppi oikeassa? Ette halua häntä mukaan juhlaan?
Minusta kuulostaa siltä, että teillä kahdella naisella on nyt tahtojen taistelu, muut perheenjäsenet asettukoon poteroihinsa, ja viis siitä, miltä lapsesta tuntuu...
Mikä on suuri sääli. Tyttäresi tuskin nauttii teemakakustaan täysin rinnoin, kun kivan juhlan alla kytevät myrkylliset tunteet.
Sinuna soittaisin anopille. En pyytäisi anteeksi, mutta kertoisin, miten tärkeä ja rakas hän on teille kaikille, ja pyytäisin häntä (ja appea, joka samoin kuin miehesi on tässä Naisten Kiistassa statisti) lämpimästi ja sydämestäni mukaan teille kaikille tärkeään juhlaan.
Dr. Philiä mukaellen lainatakseni: haluatko olla oikeassa, vai että lapsesi on onnellinen? :)
Olet sä lukenut ollenkaan noita ap:n kirjoituksia? Kun hehän olivat toimineet juuri noin, kutsuneet isovanhemmat juhliin kakunkin kanssa, mutta koska se ei olisi ollut ainoa kakku, niin ei kelvannut. Ehkä eivät ole hehkuttaneet rakkauttaan isovanhempia kohtaan (emme tiedä koska ap ei ole tätä kertonut, ovathan he voineetkin näin tehdä ;D), mutta muuten toimineet juuri niin kuin esität. Ja miltähän lapsesta todella tuntuu kun mummo hyökkää hänen kakkuhaavettaan vastaan tuollaisella arsenaalilla ("en tule jos teemakakku on pöydässä")? Ei varmaan kovin kivalta.
98, anoppi yllättyi niin että hyvä ettei portaista pudonnu kun tulin vastaan ovella. Ryntäsi tiehensä sanomatta mitään ja kun tuli sitten synttäreiden alkaessa kakun kanssa meille, niin sanoin että osaan kyllä itsekin kakun tilata samasta paikasta, ja maksanko senkin voikkarikakun lisäksi? Ei tarttenu maksaa... Sovittiin miehen kanssa ettei kerrota asiasta eteenpäin, anoppi oli ihan hiljaa eikä ole kakkuja sen jälkeen kyselty/tarjoiltu.:)
104, mies antoi avaimen vanhemmilleen että ei tarvitsisi soittaa ovikelloa kun lapset olivat pieniä, etteivät herää päiväunilta tms. Alussa idea tuntui olevan ok, sitten se meni sellaiseksi, ettei ovikelloa soitettu enää koskaan vaan tultiin avaimella sisään koska tahansa. Joskus vieraat katsoivat silmät pyöreinä ollessaan meillä kylässä, kun ovi rapsahti ykskaks auki ja anoppi änkesi sisään mitään kysymättä. Kerran sitten soitti ovikelloa ja kun avasin, kuului selitys: avain unohtui... Tuli todellakin sellainen olo, että kotimme on anopin huushollin jatke, jossa on luontevaa kulkea vapaasti. Mies ei nähnyt tilanteessa mitään outoa, ajattelin monesti, että kumpa olisi joskus joku "tilanne" päällä, jospa sitten mieskin havahtuisi. 5 vuotta sitä kesti, senjälkeistä elämää on eletty jo 22 vuotta ilman että anopilla olisi ollut avainta ja liiankin hyvin on sisälle osunut senkin jälkeen.
Lisänä tietysti minun mollaamiseni, malliin " kun et osaa hoitaa puutarhaa etkä tee edes käsitöitä". Itse hän ainokaisen kultapoikansa kanssa kerkesi tehdä kaiken, etenkin kun lapsi oli hoidossa mummolla. Minun 3 lastani ovat käyneet päiväkodit ja perhepäivähoidot ym. Lapset ovat saaneet palautetta tyyliin "äitinne on ihan tyhmä kun vaan lukee eikä tee mitään". Sekin olisi ollut kiellettyä, anopin hyväksymät kodinhoidolliset harrastukset olisivat olleet sopivia.
Vaan ovatpa roolit vaihtuneet, olen jo vuosia sanonut asiat suoraan piittaamatta siitä loukkaantuuko vai ei, todellinen mielipide minusta on tullut selväksi kaiken teennäisen lässytyksen jälkeen joten samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap!
Koska Sinulle on jäänyt trauma, Sinä et anna milliäkään periksi anopille, jne... Kenen juhlat nämä taas olivatkaan?
Itse asettaisin lapsen etusijalle. Yrittäisin unohtaa omat kurjat kokemukset, en projisoisi niitä hankalaankaan anoppiin. Soittaisin ja kertoisin, että hänen kakkunsa ovat aina olleet herkullisia, ja nyt tänä vuonna lapsi haluaa sen leipomokakun, "voi noita naperoita"-tyyliin, ja pyytäisin itseni takia sitä trad. kakkua myös.
Kun on vielä kahdet serviisit peräkkäin, ja joka tapauksessa kaikki odottavat sitä perinteen jatkumista, tms.
Miksi miehesi ei sanonut, että vanhempansa ovat tervetulleita? Miksi hurrataan sitä, että anoppi kertoo että koki tulleensa torjutuksi kun kakku ei kelvannut ainoana vaihtoehtona, ja mies sivuuttaa asian täysin? Miksei hän sanonut äidilleen, miten tärkeä osa tämä on teidän elämäänne?
Vai oliko anoppi oikeassa? Ette halua häntä mukaan juhlaan?
Minusta kuulostaa siltä, että teillä kahdella naisella on nyt tahtojen taistelu, muut perheenjäsenet asettukoon poteroihinsa, ja viis siitä, miltä lapsesta tuntuu...
Mikä on suuri sääli. Tyttäresi tuskin nauttii teemakakustaan täysin rinnoin, kun kivan juhlan alla kytevät myrkylliset tunteet.
Sinuna soittaisin anopille. En pyytäisi anteeksi, mutta kertoisin, miten tärkeä ja rakas hän on teille kaikille, ja pyytäisin häntä (ja appea, joka samoin kuin miehesi on tässä Naisten Kiistassa statisti) lämpimästi ja sydämestäni mukaan teille kaikille tärkeään juhlaan.
Dr. Philiä mukaellen lainatakseni: haluatko olla oikeassa, vai että lapsesi on onnellinen? :)
Olet sä lukenut ollenkaan noita ap:n kirjoituksia? Kun hehän olivat toimineet juuri noin, kutsuneet isovanhemmat juhliin kakunkin kanssa, mutta koska se ei olisi ollut ainoa kakku, niin ei kelvannut. Ehkä eivät ole hehkuttaneet rakkauttaan isovanhempia kohtaan (emme tiedä koska ap ei ole tätä kertonut, ovathan he voineetkin näin tehdä ;D), mutta muuten toimineet juuri niin kuin esität. Ja miltähän lapsesta todella tuntuu kun mummo hyökkää hänen kakkuhaavettaan vastaan tuollaisella arsenaalilla ("en tule jos teemakakku on pöydässä")? Ei varmaan kovin kivalta.
Oletko itse lukenut ap:n kirjoituksia siitä, miten miehensä kuittaili äidilleen, tai hän itse "ei anna milliäkään periksi"?
Milliäkään periksi mistä? Teemakakkuhan on jo tilattu, jne...
Tajusin kyllä, että tämä on "haukutaan sukulaisia"-ketju, ja ymmärrän, ettei ap ole, eikä tarvitsekaan olla, mielissään.
Kysyinkin sitä, että jos appivanhemmat ovat oikeasti tärkeitä, edes oman lapsen isovanhempina, eikö sitä kannattaisi kertoa? Unohtaa valtapelit ja "puolien pitäminen", ja yrittää omasta puolestaan järjestää lapselle semmoiset hauskat juhlat, joihin kaikki haluavat osallistua?
Itse yrittäisin päästä oman suuttumuksen ja pätemisenhalun yli, ja yrittää nähdä asiaa myös anopin kannalta. Tähän asti hänen kakkunsa ovat kelvanneet, nyt sitten äkkiä ei, ja kohta lapsi menee jo kouluunkin - on ne kriisinpaikkoja joskus isovanhemmillekin.
Eniten ihmettelen lapsen isän asennetta. Miksei hän puhu vanhempiensa kanssa, kerro teemavillityksestä kaveripiirissä, ja pyydä omia vanhempiaan lämpimästi mukaan - varsinkin, kun anoppi suoraan kuulemma kertoi ettei tunne oloaan tervetulleeeksi?
Ehkä anoppi on tottunut pätemään ja tulemaan hyväksytyksi vain tekemistensä kautta? Ehkä auttaisi, jos hänelle osoitettaisiin sanoin ja teoin ettei hänen asemansa ole kiinni leipomuksista tai lahjoista, vaan että läsnäolo ratkaisee. - Ja kuten sanoinkin: pyytäisin sitä perhanan kakkua vielä uudestaankin, aikuisten juhlaan!! :D
Eräässä (suomalaisiin) parisuhteisiin liittyvässä artikkelissa puhuttiin joskus naisten ja miesten eroista. En nyt tiedä niistä, mutta osalle meistä puhuminen ja hellittely on vaikeaa - jutun esimerkissä mies osoitti rakkautta kun rätillä nyykkäsi aina muruset vaimonsa jäljiltä ruokapöydästä roskiin... Ja siis se oli hänen koodinsa, tai paremminkin yksi niistä, että välitän rakastan, ja haluan. Vaimon piti vain oppia huomaamaan se tiskirätti.
Tai kuppi kaffetta aamulla, auton tuulilasin pyyhkiminen talvella, pieniä arjen tekoja! Puolisoitten kohdalla opettelemme arvostamaan niitä, mutta osaammeko reagoida, jos tekijä onkin äiti tai sisko tai anoppi?
Ties millainen tausta anopilla on! Ehkä oma kauhu-anoppi, joka ei muuta tehnyt kuin kritisoinut! Tai oli täysin etäinen! Jospa hän päätti nuorena vaimona, että omalle miniälleen tekee ja laittaa, on aina läsnä.
Ei haittaa yrittää asettua välillä toisen asemaan.
P.S. Itse varmaan soittaisin appiukolle, ja sanoisin, että tilanne on karannut käsistä. Sano nyt vaimollesi että se kakku halutaan, ja ennen kaikkea teidät, eli tulette paikalle kello kolme reikäleipä! Likka odottaa ihan noppana, ja kyllä ette petä sitä! :)
- Ja omalle miehelle ohjeistus, ettei puolia oteta silloin kun oma äiti pelkää ettei ole tärkeä. Silloin kuunnellaan ja keskustellaan.
Ylläolevat ohjeet pätevät kaikkiin ihmissuhteisiin, paitsi narsisti-psykopaatteihin, ja heitä on kuitenkin hyvin pieni osa väestöstä...
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää isovanhempi joka ei halua ottaa lapsenlapsensa toiveita huomioon. Meillä ainakin isovanhemmat on just niitä, jotka hakisi kuunkin taivaalta lapsenlapsensa siitä haaveillessa ja vanhemmat taas niitä, jotka toputtelee menoa. Mutta onhan tietysti ihmisiä, joiden ego menee kaiken edelle, myös sen pienen 7-vuotiaan tytön.
Ap:n ei kannata mennä riitelyyn mukaan, ego-ihmiset yleensä nauttii myös siitä paremman puutteessa (jos eivät saa loistaa "hyvässä mielessä", niin sitten marttyyrina). Pitää vain omista rajoista kiinni, lapsi saa sen teemakakkunsa, mutta samalla ystävällisesti toivottaa isovanhemmat tervetulleiksi syntymäpäiville, jopa sen kakkunsa kanssa (niin kuin ap olikin tehnyt). Eli ei siinä muuta voi tehdä. Missään tapauksessa ei kannata antaa lisää ammuksia laukomalla totuuksia mummon itsekkyydestä tms, tällaista taistelua ei voiteta avoimuudella tai totuuden puhumisella. Tällaiset ihmiset eivät muutu koskaan, eivätkä yleensä edes tajua käyttäytymisensä aiheuttamaa pahaa mieltä. Tosin pahimmissa tapauksissa tajuavat ja itse asiassa hakevatkin juuri sitä pahan mielen aiheuttamista. Kannattaa olla ystävällinen ja vähän "hölmö" (esittää ettei ymmärrä piikkejä ja letkautuksia, voi jopa ihan suoraan kysyä toisten kuullen että "mitä tuolla tarkoitit?"), ja samalla pitää omista rajoistaan kiinni.
Viisasta tekstiä,marttyyrisukulaisille se oma ego on tosiaan kaikkein tärkein,kuka tahansa normaali ihminen pistäisi ihmissuhteet oman ylpeyden edelle.Ja huolestuttavasti tämä marttyyrointitoiminta tuntuu "periytyvän" sukupolvelta toiselle:äidinäitini on marttyyri,äitini on marttyyri ja mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän huomaan noita hirveitä piirteitä myös itsessäni.Vaatii aika paljon katkaista tuollainen sukuhulluuden kierre.
Tuo oli muuten hyvä ohje,että "kannattaa olla ystävällinen ja vähän "hölmö" (esittää ettei ymmärrä piikkejä ja letkautuksia, voi jopa ihan suoraan kysyä toisten kuullen että "mitä tuolla tarkoitit?"), ja samalla pitää omista rajoistaan kiinni." Itse provosoidun aina niin herkästi,että tulee riitaa aina kun toinen alkaa rääpimään turhasta,tuo hölmöksi heittäytyminen voisi olla tehokkaampi tapa käsitellä noita tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä näitä sekopää-anoppeja oikein sikiää? Ihan älytöntä menoa taas.
Tuo oli muuten hyvä ohje,että "kannattaa olla ystävällinen ja vähän "hölmö" (esittää ettei ymmärrä piikkejä ja letkautuksia, voi jopa ihan suoraan kysyä toisten kuullen että "mitä tuolla tarkoitit?"), ja samalla pitää omista rajoistaan kiinni."
Riippuu tapauksesta. Mä yritin tuota vuosia, mutta naljailu, kritisointi ja mitätöinti anopin puolelta paheni jatkuvasti. Lopulta meni hermot ihan täysin, kerroin (=huusin) anopille että nyt stanan ämmä riittää! Nykyään kun hän sanoo pahasti, näpäytän takaisin. Itseään saa ja PITÄÄ kunnioittaa sen verran, että pitää tuollaisia ihmisperseitä vastaan puolensa. Kaikkea ei tarvitse sietää! Ei edes silloin, kun kyseessä on puolison äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkintoista. Kokeilkaa ihan huvikseen laittaa mielessänne aloituksen anoppi sanan kohdalle lapsi niin tajuatte te anopin puolella olijat minkälaista käytöstä sallitte. Miksi lapsen pitää osata olla sopuisa mutta aikuinen ihminen saa vapaasti vetää itkupotkuraivarit. Tässähän on roolit ihan väärinpäin.
Tätä mäkin olen ihmetellyt koko ketjun ajan ;D Ei todellakaan ole terveen aikuisen käytöstä pitää mykkäkoulua siksi,että hänen ei sallita pistää omia mielihalujaan kaiken muun edelle.Eihän yhteiskunta toimisi,jos jokainen ajattelisi niin kuin nämä uhmaikään juuttuneet marttyyrit:"Mun pitää saada tehdä niin kuin mä haluan,muuten alan kiukutella tai mököttää,en ala ollenkaan jos kaikki ei mene niin kuin mä haluan."
Ja täällä toiset marttyyrit puolustelevat tällaista käytöstä.Hirveää jos joku oikeasti opettaa lapsilleen,että jos jollain on isompi ego,sen halut menevät muiden tarpeiden edelle.Niin kuin nyt tässä kakkuasiassa:
"Et nyt saa sitä kakkua jonka haluat,koska mummo haluaa tehdä mansikkakakun,Jos mummo ei saa tehdä kakkua,se ei tule koko juhliin,vaan mököttää meille kaikille." Surullista, 7-vuotias on henkisesti kypsempi kuin isoäitinsä.Vielä surullisempaa,että isoäiti ei edes tajua tätä ongelmaa,kunhan hän saa tehdä kaiken oman mielensä mukaan.
Jännä että anoppi on aina se hirviö. Ei koskaan kenenkään oma äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli muuten hyvä ohje,että "kannattaa olla ystävällinen ja vähän "hölmö" (esittää ettei ymmärrä piikkejä ja letkautuksia, voi jopa ihan suoraan kysyä toisten kuullen että "mitä tuolla tarkoitit?"), ja samalla pitää omista rajoistaan kiinni."
Riippuu tapauksesta. Mä yritin tuota vuosia, mutta naljailu, kritisointi ja mitätöinti anopin puolelta paheni jatkuvasti. Lopulta meni hermot ihan täysin, kerroin (=huusin) anopille että nyt stanan ämmä riittää! Nykyään kun hän sanoo pahasti, näpäytän takaisin. Itseään saa ja PITÄÄ kunnioittaa sen verran, että pitää tuollaisia ihmisperseitä vastaan puolensa. Kaikkea ei tarvitse sietää! Ei edes silloin, kun kyseessä on puolison äiti.
Tosiaan,riippuu marttyyrista millainen kohtelu toimii parhaiten.Noin mäkin olen aina halunnut tehdä,siis " Lopulta meni hermot ihan täysin, kerroin (=huusin) anopille että nyt stanan ämmä riittää! Nykyään kun hän sanoo pahasti, näpäytän takaisin. "mutta pelkään äitiäni liikaa.(Tiedän,olen säälittävä).Kerran kun äiti taas löysi kaikista tekemisistäni vikaa,veljeni sanoi hänelle ihan asiallisesti:"Lopeta,sä kuulostat ihan äidiltäsi." Äiti kuittasi koko jutun naureskelemalla,ei näe omassa käytöksessään mitään vikaa.Joten ehkä hänen kanssaan pääsisin helpommalla jos alkaisin "tyhmäksi".
AP:n tilanteessa tuo suun puhtaaksi puhuminen voisi tehdä hyvää,vaikka menisi kokonaan välit mummoon,sekin on parempi kuin tuollainen oikuttelu,mitä mummo nyt harrastaa.
Miulla taas on ihan mussukka anoppi ja mutsi suoraan helvetistä.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että anoppi on aina se hirviö. Ei koskaan kenenkään oma äiti
Hienoa,että löysit taas olennaisen pointin avauksesta.Sillä nyt ei ole merkitystä onko se marttyyri äiti,anoppi,vai pikkuserkun kummin kaima jos se ihminen hankaloittaa elämää tarpeettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Jännä että anoppi on aina se hirviö. Ei koskaan kenenkään oma äiti
Onhan tässäkin ketjussa ollut useita, joilla se hankala sukulainen on oma äiti. Ja palstalla on ollut useita pitkiä ja asiallisiakin ketjuja "rajattomista" äideistä, esim se 70-luvulla syntyneiden -ketju. Edelleen, niin kuin joku jo tuolla aiemmin totesi, kyse ei ole siitä että anoppi on hankala, vaan siitä, että anopiksi on sattunut hankala tapaus. Kyllä nämä hankalat tapaukset ovat hankalia ihan kaikissa ihmissuhteissaan, eivätkä tee siis poikkeusta myöskään lapsenlapsiensa kohdalla.
Toivotaan että ap:n anoppi on tullut järkiinsä, ja ap:n tytär saa mukavat synttärit!
desi kirjoitti:
Miulla taas on ihan mussukka anoppi ja mutsi suoraan helvetistä.
Sama juttu,anoppi on ihanan lämmin ja empaattinen ihminen,hän on läheisempi minulle kuin oma äitini,joka taas on näitä "egoni ennen kaikkea"-tyyppejä.
Ihme yleistys että "kaikki anopit ovat pahoja",eihän tuolla logiikalla voisi ikinä valittaa mistään :D
Vierailija kirjoitti:
oikeaäitikin kirjoitti:
Jos teillä menee muutenkin kurjasti ja on köyhyyttä miksi ostaa kallis teemakakku. Huonosti menoa valitut ja mummi on yrittänyt auttaa sukulaisiaan käyttäen omaa aikaansa teihin.
Ei nuo teemakakut näytä niin ihmeellisiä kuvien perusteella olevan etteikö niitä pysty itse mummokon väsäämään.
Kannattaa olla iloinen niin kauan kuin on mummo.
En ymmärrä miksei lapsi olisi voinut syöttää teemakakkuaan lapsille ja mummln kakkua sit aikuisille.
Turhasta mölyät. Oliko sen arvoinen.
Samaa mieltä. Rahansa voi käyttää järkevämpäänkin kuin teemakakkuun. Mummit haluavat yleensä auttaa, ettei jälkikasvu tuhlaa rahojaan joutavuuksiin. Äitivainaani toi meille aikoinaan punaiset rattaat, kun olin ostamassa pinkkejä. Hintaeroa oli 200€. Hän sanoi, että käyttäkää se raha johonkin järkevään ja lahjoitti lopulta ne punaiset lahjaksi meille. Oikeassa oli. Rattailla oli lopuksi tosi vähän käyttöä, koska lapsi halusi mieluummin juosta ja pyöräillä lyhyet matkat.
Ettekö oikeasti tajua,mistä avauksessa on kyse? Ei rahasta,ei kakusta,vaan siitä että mummo käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi,joka vetää itkutpotkuraivareita kun ei saa tahtoaan läpi.
Aika mielenkintoista. Kokeilkaa ihan huvikseen laittaa mielessänne aloituksen anoppi sanan kohdalle lapsi niin tajuatte te anopin puolella olijat minkälaista käytöstä sallitte. Miksi lapsen pitää osata olla sopuisa mutta aikuinen ihminen saa vapaasti vetää itkupotkuraivarit. Tässähän on roolit ihan väärinpäin.