Riita lapsen synttärikakusta
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi anoppi ei osaisi tehdä teemakakkua? Yleensä niissä on joku marsipaanikoristelu, jonka tekemiseen ei isoja osaamisia tarvita, kunhan löytyy mallikuva. Leipomon teemakakku maksaa noin 80 euroa, oikeastiko sellainen tarvitaan vai olisiko sittenkin pärjätty ns. siirtokuvakakulla?
Tällä menettelytavalla anoppi saisi tahtonsa läpi ja hänen olisi hyvä mieli. Lapsi saisi vääränlaisen kakun ja pahan mielen. Kumman tunne tässä on tärkeämpi: isoäidin vai synttärisankarilapsen?
Mistä tiedät, että lapsi saisi vääränlaisen kakun? Jos anoppi osaa leipoa, osaa hän tehdä teemakakunkin.
Ap:n ainoa tarkoitus on loukata anoppia. Et osaa ämmä edes leipoa, mieluummin ostan leipomosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisivatko lapsi ja mummo sellaiseen kompromissiin, että leipomon kakku tulisi kaverisynttäreille ja mummon kakku sukulaisille? Jos siis pidätte erilliset juhlat.
Lapsen toive menis mulla anopin pätemisen tarpeen edelle tollasessa tapauksessa. En missään tapauksessa ryhtyisi kompromissiin.
Eli lapselle tilataan kaksi kakkua leipomosta, edelleen olettaen että kaveri- ja sukulaissynttärit on erikseen?
Kyllä anoppi osasi meillä tehdä halutun teemakakun. Ihan googlesta katsottiin ohjeita.
Ja hyvä kakku tuli.
Vierailija kirjoitti:
Paskaako sille anopille mitään tarvitsi sanoa tuosta leipomosta tilatusta kakusta. Olisit antanut sen leipoa vaan oman kakkunsa kaikessa rauhassa, niin oltais tältäkin riidalta vältytty.
Ja mikä niin ihmeellinen tämä teemakakku oikein on, ettei anoppi sitä osaisi tehdä?
Parempi että anoppi olisi pillastunut juhlissa? Että olivat kiittämättömät tilanneet kakun, ja hänkin olisi tehnyt kakun turhaan?
Onko lapsella kaverisynttärit? Lapsivieraille teema ja aikuisten kahvitukseen mummin kakku.
Lapsi voisi soittaa mummille ja kysyä värisevällä äänellä, että etkö mummi tulekaan mun syndeille... snif...
Niin no, ongelma voi olla sekin ettei anoppi suostu tekemään teemakakkua eli vain se perinteinen kelpaa ja onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisivatko lapsi ja mummo sellaiseen kompromissiin, että leipomon kakku tulisi kaverisynttäreille ja mummon kakku sukulaisille? Jos siis pidätte erilliset juhlat.
Lapsen toive menis mulla anopin pätemisen tarpeen edelle tollasessa tapauksessa. En missään tapauksessa ryhtyisi kompromissiin.
Entä oman äitisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisivatko lapsi ja mummo sellaiseen kompromissiin, että leipomon kakku tulisi kaverisynttäreille ja mummon kakku sukulaisille? Jos siis pidätte erilliset juhlat.
Lapsen toive menis mulla anopin pätemisen tarpeen edelle tollasessa tapauksessa. En missään tapauksessa ryhtyisi kompromissiin.
Entä oman äitisi?
Pitäisin lapseni puolta silloinkin. Meillä ei mummut (kumpikaan) päätä synttärijuhlien tarjoiluista. Jos mummu tuollaisesta suuttuu, se on hänen häpeänsä. Ja jotain kertoo hänen egosentrisyydestään, jos on pistänyt miehensä kertomaan pojalleen, etteivät pääse juhliin kun ovat "matkalla".
Minkä halavatun tähen jotain aikuista ihmistä pitää mielistellä ja hyysätä kun jotain uhmaikästä? Anoppi voi natsittaa omat kekkerinsä ja kunnioittaa perhettään ja lastenlastaan ilmaan mitään elämää suurempia sekoiluja tai mielenosoituksia. Jos on niin lapsellinen että skippaa tuon takia lapsen juhlat niin eipä oo hääppönen akka, eikun soronoo.
Eli siis et ole kohtuuton :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisivatko lapsi ja mummo sellaiseen kompromissiin, että leipomon kakku tulisi kaverisynttäreille ja mummon kakku sukulaisille? Jos siis pidätte erilliset juhlat.
Lapsen toive menis mulla anopin pätemisen tarpeen edelle tollasessa tapauksessa. En missään tapauksessa ryhtyisi kompromissiin.
Eli lapselle tilataan kaksi kakkua leipomosta, edelleen olettaen että kaveri- ja sukulaissynttärit on erikseen?
Esimerkiksi näin. Riippuu toki siitä, miten synttärisankari asian näkee.
Et ole ap kohtuuton. Jotkut ihmiset kävelee lapsenkin toiveiden yli, jos annetaan. Vanhempien velvollisuus on olla lapsensa puolella. Voin vain kuvitella miten tulevaisuudessa tyttölapsi jyrätään isovanhempien toimesta, jos ei edes 7-vuotiaana saa päättää omasta synttärikakustaan.
Kirjoitustyyli muistuttaa erehdyttävän paljon Hel-Nyciä
Meillä on tarkoitus pitää vain yhdet synttärit, lapsen kaverit tulee päivällä ja aikuiset iltapäivästä. Muuten tuo kaksi kakkua olisi ollut ihan hyvä systeemi.
Kiitos kaikille mielipiteistä. Olen ehkä sitten itsekäs, mutta kyllä minulle on tärkeintä se että lapsi nauttii päivästään ja saa juuri sellaisen kakun kun haluaa, anopista viis. Hän olisi saanut vapaasti tuoda oman kermakakkunsa, mutta jos se ei käy hänelle niin sillä selvä. Anopin vastuulle en tosiaan olisi uskaltanut tätä koko teemakakkua antaa ja hänestä muutenkin se mansikkakermakakku on ainoa oikea. Lapsi jo niin innoissaan suunnitteli kakun tekijän kanssa kakkuaan enkä malta odottaa hänen ilmettään kun näkee sen.
Mieheni soitti illalla äidilleen ihan muuta asiaa ja kysyi samalla että ovatko siis tulossa synttäreille vai mikä reissu näin nopeaa tuli eteen. Anoppi oli todennut ettei koe olevansa tervetullut juhliin (ihan oikeasti nyt...) ja mieheni oli todennut että tämä selvä. -ap
Hankalan anopin kanssa tulee jossain vaiheessa Se Riita kun anopille on näytettävä hänen paikkansa ja oma joustaminen on vain tullut loppuun. Yleensä asia on melko mitätön, mutta niin vain anoppi siitä jotenkin loukkaantuu ja suuttuu, katkaisee välit hetkeksi ja odottaa, että asettuuko suku tai poika kumman puolelle. Oikeastaan se on Se Riita kun anoppi viimein tajuaa, ettei olekaan perheelle kaikki kaikessa ja on muunkinlaisia tapoja toimia ja tehdä asioita kuin vain hänen "oikea" tapansa. Tai ainakin hän ymmärtää, että muut voivat valita toisenlaisen tavan eikä heitä saa syyllistämällä tai suuttumalla muuttamaan mieltään. Meillä Se Riita käytiin siitä, tarvitseeko vauvalle laittaa tyynyä pään alle vai ei. Sen jälkeen on hieman helpottanut. Hankala anoppi on edelleen, mutta on hankala lähinnä vain selän takana.
Ymmärrän ap:ta täysin. Joskus olisi kiva tehdä jotain oman mielen mukaan, ostaa mieluinen kakku, viettää mieluinen joulu ym. Mutta ei, sukulaiset järkyttyvät sydänjuuriaan myöten. Joka vuosi kaikki menee saman kaavan mukaan ja luoja varjelkoon jos joku yrittäisi jotain uutta. Vituttaa. Lapset kohta jo isoja, eipä tartte sitten enää mitään tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on perinteisesti joka vuosi leiponut lapseni synttäreille kakun. Olen ajatellut että mikäs siinä, hän tykkää leipoa ja saa tekemistä, ja minun ei tarvitse synttäreitä järjestäessä tilata kakkua kun olen ihan tumpelo leipomisessa. Tytöllä on kohta 7.v synttärit ja mummonsa ilmoitti tekevänsä sinne kakun. Lapsi haluaa kuitenkin teemakakun, samantyyppisen kun näki kaverinsa synttäreillä ja se on pakko tilata leipomosta. Ilmoitin anopille kohteliaasti, että kiitos mutta tänä vuonna lapsi halusi vähän erilaisen kakun ja tilasin sen jo (vaikka anoppi onkin hyvä leipomaan, niin ei olisi ikinä osannut tehdä sellaista kakkua neidin toiveiden mukaisesti). Tästähän riemu repesi, hän suuttui kun hänen leipomukset eivät enää kelpaa ja kun ei osata arvostaa ilmaista apua ja kakku on perinne jne jne. Yritin sanoa, että nämä ovat lapsen omat synttärit ja mielestäni 7.v synttärisankari saa valita kakkunsa itse (ensimmäistä kertaa elämässään). Ehdotin, että jos haluaa tehdä kakun, niin tekee ja laitetaan kaksi kakkua kun ovat ihan eri makuisetkin. Tämä ei käynyt (=koska hänen kakkunsa ei ole keskipisteenä). Täysin naurettava juttu ja nyt on suuttunut minulle ja vissiin lapsenlapselleenkin, vaikka olen tytön yrittänyt pitää ulkopuolella tästä.
Olen jo itsekin miettinyt että olenko jotenkin kohtuuton nyt vai onko anopin suuttuminen epäoikeudenmukaista?
Anoppi tässä on kohtuuton.Tietenkin synttäreiden tulee olla sankarille mieleiset.Tuollaisessa tilanteessa jommalle kummalle tulee paha mieli,joko anoppi tekee kakun(synttärisankarilapsi ei saa mieleistään kakkua)tai ostetaan muualta teemakakku(lapsellinen sukulainen vetää herneen nenään).Ihan oikein toimit,anopilla on itsetutkiskelun paikka.
Meillä on koettu tismalleen samanlainen riita kuusivuotiskakusta...
Lapsen toive menis mulla anopin pätemisen tarpeen edelle tollasessa tapauksessa. En missään tapauksessa ryhtyisi kompromissiin.