Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pettää naista, on oikeutettua tuhota kostona miehen elämä. Jos nainen pettää miestä, se on miehen syy koska oli liian tylsä ja miehen pitää yrittää voittaa nainen takaisin. Ette ihan heti keksi leffaa, jossa asetelma on toisin päin.

Esim Hope springs (2003)

Kun nainen leikkaa hiuksensa itse peilin edessä tämä on merkki muutoksessa naisen asenteessa. Vaikka hän miten leikkaisi niin kampaus on aina täydellinen.

Jenkkiteinielokuvissa eurooppalaisteinit ovat aina seksihulluja pilvenpolttajia. Varsinkin ranskalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat välittömästi jalat levällään kenen tahansa jenkkipojan edessä.

Vierailija kirjoitti:

Jenkkiteinielokuvissa eurooppalaisteinit ovat aina seksihulluja pilvenpolttajia. Varsinkin ranskalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat välittömästi jalat levällään kenen tahansa jenkkipojan edessä.

Ja ruotsalaisen naisen nimi on aina Inga.

Ravintolassa muutama tuttavapariskunta. Syövät ja keskustelevat. Seuraava kohtaus on kotoa, jossa aletaan puhua jostain illallisella tapahtuneesta asiasta.

Onko nämä olleet koko tämän välin hiljaa, eikö asia muka olisi tullut jo autossa kotimatkalla puheeksi? Pieni asia, mutta mua häiritsevä.

Ja miksi poliisiasemalla/ toimistoissa aina soi puhelin, johon kukaan ei vastaa?

Tää sama tulee vastaan usein. Ärsyttää muakin. Salkkareissa varsinkin.

Ulkomaalaisten englanninkielentaito ei juuri koskaan elokuvissa vastaa normaalia oppimistapaa. Henkilö saattaa tehdä alkeellisia virheitä ihan peruskieliopissa tyyliin "me go home". Ja sitten seuraavassa lauseessa käyttää aiheeseen sopivasti liittyviä erikoisia termejä tai sanoja joita sen tasoisella kielitaidolla ei oikeasti koskaan osaisi.

Yleensähän henkilö osaa joko sekä kieliopin että sanaston tai ei kumpaakaan mutta elokuvissa noita osaamisia saatetaan sekoitella aivan sujuvasti.

Vierailija kirjoitti:

kahvia kaadetaan pieni tilkka kupin pohjalle

Tai sitten kahvia kaadetaan reilummin, mutta sitä ei ehditä juomaan rauhassa, koska tulee kiire töihin. Sitten se kahvi heitetään seisaalteen tulikuumana hetulaan, vähän samaan tapaan kuin joisi kiireessä lasillisen vettä. Lapset hätyytetään kouluun kesken aamiaisen, vaikka hetkeä aiemmin olisi ollut ihan rauhallinen aamutuokio.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisten englanninkielentaito ei juuri koskaan elokuvissa vastaa normaalia oppimistapaa. Henkilö saattaa tehdä alkeellisia virheitä ihan peruskieliopissa tyyliin "me go home". Ja sitten seuraavassa lauseessa käyttää aiheeseen sopivasti liittyviä erikoisia termejä tai sanoja joita sen tasoisella kielitaidolla ei oikeasti koskaan osaisi.

Yleensähän henkilö osaa joko sekä kieliopin että sanaston tai ei kumpaakaan mutta elokuvissa noita osaamisia saatetaan sekoitella aivan sujuvasti.

Jos on komedia kyseessä, henkilö tekee aluksi söpöjä tai hassuja kielivirheitä, jotka muuttaa lauseen merkityksen, mutta ymmärtää ihan kaiken vauhdikkaankin pälpätyksen, jossa vilisee vaikeita termejä. Hetken päästä hän puhuukin jo täysin sujuvaa englantia.

Laiskoja palstalaisia, kun ette jaksa lukea ketjua ennen kommentointia. Tämä ketju on jo lähinnä itsensä toistamista.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju!

Itselle tuli mieleen varsinaisena häiritsevien yksityiskohtien sarjana Netflixin Anna A:lla. Varsinkin viimeinen tuotantokausi on ihan mahdoton uskottavuuden puutteessaan. Sarjaan perustuu vain löyhästi Anna-kirjoihin ja vapaa ote oli sinänsä virkistävä. Mutta miksi ihmeessä pitää ympätä 1890-luvulle sijoittuvan sarjaan nykyajan älyttömyyksiä?

Varoitus: esimerkeissä juonipaljastuksia!

- sarjassa korostetaan kovasti pienen kyläyhteisön ja aikakaudenkin ahdasmielisyyttä ja vanhanaikaisuutta. Kummasti sinne kyläpahaseen kuitenkin on kasvanut useampikin kapinallinen nuori, jotka protestoivat milloin yksitellen, milloin porukalla valtarakenteita vastaan

- kumman luontevasti puhutaan tunteista ja rakkaudesta jo teini-ikäisinä jopa kasvattivanhemmille ”I just realised I love xxx”. Jonka jälkeen kasvattiäiti selostaa kaiken naapurille: ”My goodness, she’s in love with him and now he’s leaving” Just joo

- luonnollisesti tuikitärkeä rakkaudentunnustus kirjoitetaan paperilapulle, jota vastaanottaja ei tietenkään saa, ja siitäkös väärinkäsitysten sarja syntyy

- 16-vuotiaat juhlivat koulun päättymistä yönuotiolla tanssien ja viinapullo kiertää pojilta tytöille

- edelleen aika epäsovinnaisia ratkaisuja tuppukylässä: musta aviopari asuu valkoisen pojan kanssa samaa taloa tasavertaisesti, miehet ovat ystäviä ja liikekumppaneita. Tätäkään ei sen kummemmin tunnuta ihmettelevän

- kovin herkästi henkilöt toisiaan koskettelevat ja elehdintä on muutenkin nykyaikaista kaupunkilaismeininkiä. En sitten tiedä, olisko pohjoisessa Kanadassa ollut niin erilaista reilut 120 vuotta sitten

Argh!

-

Onneksi ei ole Netflixiä. Montgomeryn Anna Shirley on minulle kovin rakas enkä siedä hänen muistoaan häpäistävän (vain pikkiriikkisen liioitellen).

Tuosta koskettelusta minulle tuli mieleen Ylen tämänhetkinen Jane Austen -filmatisointi Sanditon, jossa vain ekassa jaksossa oli Austenin tekstiä, muuten on käsikirjoittaja Andrew Daviesin tekstiä. Davies halusi kuulemma nykyaikaistaa Austenia, ja se on kyllä nähty. Jakso tai pari sitten lankomies Sidney tulee tapaamaan veljeään ja tapaa ensin kälynsä, jota halaa käsivarret tämän ympärillä. Minäpä en usko, että ennen 1800-luvun puoltaväliä oltaisiin oltu noin läheisissä väleissä edes noin läheisten sukulaisten kesken. Käly olisi voinut ojentaa kätensä ja lankomies kumartaa ja kumartua kättä kohti (ei kuitenkaan koskettaa kättä suullaan!), tai ehkä mahdollisesti lähempänä poskisuudelmia antaen (joko ranskalainen tyyli olisi ehtinyt Britanniaan asti?) , mutta ei missään nimessä nykyaikaista lämmintä halausta käsivarsien kiertyessä ympärille. Hätkähdin katsoessani kohtausta. Ylpeydessä ja ennakkoluulossa Davis onnistui (sama mies oli senkin käsikirjoituksen takana), mutta tämä Sanditon on kyllä vähän... äh, en oikein tykkää. Katson sen kyllä loppuun saakka, kun kerran aloitin, mutta tämä Austenin maailman modernisointi on minulle vähän liikaa. Päähenkilökin huitelee ympäri kaupunkia ilman hattua hiukset rumasti hajallaan roikkuen! Olen samaa mieltä kuin lainaamani kirjoittaja: miksi yrittää kuvata kauan sitten mennyttä maailmaa, jos ei pitäydytä sen tapakulttuurissa? Miksi ei vain tehdä ihan uutta, nykymaailmaan sijoittuvaa? Sydämen kutsumus on aivan vastaava sarja, jossa modernit ihmiset seikkailevat vanhahtavissa kulisseissa ja ovat elävinään sen ajan elämää, vaikka todellisuudessa ihan 2010-luvulla ollaan. Enpä ole katsonut sitäkään kuin jonkin minuutin silloin alussa, pedantikko kun olen.

Vierailija kirjoitti:

Kun perheen kuopus alkaa olla teini-iässä, perheeseen syntyy toinen lapsi. Tai jostain vain ilmestyy 3-vuotias serkku/siskopuoli, joka vuorostaan laukoo hassuja hokemia ja käyttäytyy söpösti.

Yksi tähän sarjaan kuuluva on Painajainen perheessä - Meet the Fockers, jossa isoisä haluaa pakkomielteisesti hoitaa parivuotiasta pikkuskidiä ja testaa samalla tulevaa vävyään. Poika piti opettaa leffaa varten sanomaan a**hole, niin sitten se lausuu sen ylihitaasti "ssssss-ooooouuulll" ja luoja, että siitä sitten pitäisi riemua repiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju!

Itselle tuli mieleen varsinaisena häiritsevien yksityiskohtien sarjana Netflixin Anna A:lla. Varsinkin viimeinen tuotantokausi on ihan mahdoton uskottavuuden puutteessaan. Sarjaan perustuu vain löyhästi Anna-kirjoihin ja vapaa ote oli sinänsä virkistävä. Mutta miksi ihmeessä pitää ympätä 1890-luvulle sijoittuvan sarjaan nykyajan älyttömyyksiä?

Varoitus: esimerkeissä juonipaljastuksia!

- sarjassa korostetaan kovasti pienen kyläyhteisön ja aikakaudenkin ahdasmielisyyttä ja vanhanaikaisuutta. Kummasti sinne kyläpahaseen kuitenkin on kasvanut useampikin kapinallinen nuori, jotka protestoivat milloin yksitellen, milloin porukalla valtarakenteita vastaan

- kumman luontevasti puhutaan tunteista ja rakkaudesta jo teini-ikäisinä jopa kasvattivanhemmille ”I just realised I love xxx”. Jonka jälkeen kasvattiäiti selostaa kaiken naapurille: ”My goodness, she’s in love with him and now he’s leaving” Just joo

- luonnollisesti tuikitärkeä rakkaudentunnustus kirjoitetaan paperilapulle, jota vastaanottaja ei tietenkään saa, ja siitäkös väärinkäsitysten sarja syntyy

- 16-vuotiaat juhlivat koulun päättymistä yönuotiolla tanssien ja viinapullo kiertää pojilta tytöille

- edelleen aika epäsovinnaisia ratkaisuja tuppukylässä: musta aviopari asuu valkoisen pojan kanssa samaa taloa tasavertaisesti, miehet ovat ystäviä ja liikekumppaneita. Tätäkään ei sen kummemmin tunnuta ihmettelevän

- kovin herkästi henkilöt toisiaan koskettelevat ja elehdintä on muutenkin nykyaikaista kaupunkilaismeininkiä. En sitten tiedä, olisko pohjoisessa Kanadassa ollut niin erilaista reilut 120 vuotta sitten

Argh!

-

Kuulostaa todella epäuskottavalta. En voi sietää koko sarjaa. Myös Runotytöstä tehtiin joku hirvittävän outo sarja, jossa Emilia näki haamuja ja mitä kaikkea. Otetaan klassikkotarina ja väännetään siitä jotain ihan muuta. Keksisivät saman tien uudet hahmot ja maailman, kun ei jää kuitenkaan mitään alkuperäistä jäljelle.

Runotyttö-kirjoissahan oli joku juttu, jossa tytöt ja pojat jäivät vanhaan taloon jumiin myrskyn takia, ja koulussa levisi huhuja että he olivat humalassa. Ja se oli hirveä häpeä koko perheelle.

En edes muista, onko koko Anna-sarjassa mainittu mustia ihmisiä sanallakaan. Tai Runotytöissäkään. Jos on, niin olivat varmasti palvelijoita. Kyllähän sen ajan yhteiskunta oli hyvin luokkatietoinen ja varsinkin Runotytöissä korostuu se, miten tietyt perheet olivat korkeammalla ja sitten slummialueelta tuleva Perry kelpasi vain palvelijaksi, eikä ollut soveliasta seuraa rikkaan perheen tytölle.

Perry kelpasi Murrayille vasta sen jälkeen, kun kuulivat tämän olleen rehtori Hardyn illallisilla. Jos kerran rehtori Hardy kelpuutti Perryn hienoille illalliskutsuilleen, ei tätä voinut enää palvelijan tasoisena pitää. Sen jälkeen Murrayt antoivat siunauksensa Emilian ja Perryn ystävyydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju!

Itselle tuli mieleen varsinaisena häiritsevien yksityiskohtien sarjana Netflixin Anna A:lla. Varsinkin viimeinen tuotantokausi on ihan mahdoton uskottavuuden puutteessaan. Sarjaan perustuu vain löyhästi Anna-kirjoihin ja vapaa ote oli sinänsä virkistävä. Mutta miksi ihmeessä pitää ympätä 1890-luvulle sijoittuvan sarjaan nykyajan älyttömyyksiä?

Varoitus: esimerkeissä juonipaljastuksia!

- sarjassa korostetaan kovasti pienen kyläyhteisön ja aikakaudenkin ahdasmielisyyttä ja vanhanaikaisuutta. Kummasti sinne kyläpahaseen kuitenkin on kasvanut useampikin kapinallinen nuori, jotka protestoivat milloin yksitellen, milloin porukalla valtarakenteita vastaan

- kumman luontevasti puhutaan tunteista ja rakkaudesta jo teini-ikäisinä jopa kasvattivanhemmille ”I just realised I love xxx”. Jonka jälkeen kasvattiäiti selostaa kaiken naapurille: ”My goodness, she’s in love with him and now he’s leaving” Just joo

- luonnollisesti tuikitärkeä rakkaudentunnustus kirjoitetaan paperilapulle, jota vastaanottaja ei tietenkään saa, ja siitäkös väärinkäsitysten sarja syntyy

- 16-vuotiaat juhlivat koulun päättymistä yönuotiolla tanssien ja viinapullo kiertää pojilta tytöille

- edelleen aika epäsovinnaisia ratkaisuja tuppukylässä: musta aviopari asuu valkoisen pojan kanssa samaa taloa tasavertaisesti, miehet ovat ystäviä ja liikekumppaneita. Tätäkään ei sen kummemmin tunnuta ihmettelevän

- kovin herkästi henkilöt toisiaan koskettelevat ja elehdintä on muutenkin nykyaikaista kaupunkilaismeininkiä. En sitten tiedä, olisko pohjoisessa Kanadassa ollut niin erilaista reilut 120 vuotta sitten

Argh!

-

Onneksi ei ole Netflixiä. Montgomeryn Anna Shirley on minulle kovin rakas enkä siedä hänen muistoaan häpäistävän (vain pikkiriikkisen liioitellen).

Tuosta koskettelusta minulle tuli mieleen Ylen tämänhetkinen Jane Austen -filmatisointi Sanditon, jossa vain ekassa jaksossa oli Austenin tekstiä, muuten on käsikirjoittaja Andrew Daviesin tekstiä. Davies halusi kuulemma nykyaikaistaa Austenia, ja se on kyllä nähty. Jakso tai pari sitten lankomies Sidney tulee tapaamaan veljeään ja tapaa ensin kälynsä, jota halaa käsivarret tämän ympärillä. Minäpä en usko, että ennen 1800-luvun puoltaväliä oltaisiin oltu noin läheisissä väleissä edes noin läheisten sukulaisten kesken. Käly olisi voinut ojentaa kätensä ja lankomies kumartaa ja kumartua kättä kohti (ei kuitenkaan koskettaa kättä suullaan!), tai ehkä mahdollisesti lähempänä poskisuudelmia antaen (joko ranskalainen tyyli olisi ehtinyt Britanniaan asti?) , mutta ei missään nimessä nykyaikaista lämmintä halausta käsivarsien kiertyessä ympärille. Hätkähdin katsoessani kohtausta. Ylpeydessä ja ennakkoluulossa Davis onnistui (sama mies oli senkin käsikirjoituksen takana), mutta tämä Sanditon on kyllä vähän... äh, en oikein tykkää. Katson sen kyllä loppuun saakka, kun kerran aloitin, mutta tämä Austenin maailman modernisointi on minulle vähän liikaa. Päähenkilökin huitelee ympäri kaupunkia ilman hattua hiukset rumasti hajallaan roikkuen! Olen samaa mieltä kuin lainaamani kirjoittaja: miksi yrittää kuvata kauan sitten mennyttä maailmaa, jos ei pitäydytä sen tapakulttuurissa? Miksi ei vain tehdä ihan uutta, nykymaailmaan sijoittuvaa? Sydämen kutsumus on aivan vastaava sarja, jossa modernit ihmiset seikkailevat vanhahtavissa kulisseissa ja ovat elävinään sen ajan elämää, vaikka todellisuudessa ihan 2010-luvulla ollaan. Enpä ole katsonut sitäkään kuin jonkin minuutin silloin alussa, pedantikko kun olen.

Tapakulttuuri on toki ollut toinen, mutta ei ehkä aina niin jäykkä kuin yleensä ajatellaan.

Esim. saman sukupuolen väliset, vähintään lievästi eroottiset suhteet on olleet yleisiä ja hyväksyttyjä romantiikan aikakaudella. Puhumattakaan 1700-luvun tavoista.

Opettajaan ihastumista ei ole paheksuttu. Näitä on pidetty turvallisina, ei-fyysisinä suhteina niin kauan kuin raskauden pelko oli suurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkiteinielokuvissa eurooppalaisteinit ovat aina seksihulluja pilvenpolttajia. Varsinkin ranskalaiset ja ruotsalaiset naiset ovat välittömästi jalat levällään kenen tahansa jenkkipojan edessä.

Ja ruotsalaisen naisen nimi on aina Inga.

Mies on Sven.

Vierailija kirjoitti:

Diskossa ja kuntosalilla voi käydä rauhallista keskustelua normaaliäänellä.

Kiihtynyt ihminen rauhoitetaan läiskimällä avokämmenellä kasvoille.

Sankari ei pysty tappamaan konnaa, jonkun toisen pitää tehdä se. Mutta konna pitää tappaa, häntä ei saa mitenkään muuten vastuuseen teoistaan. Konna tietää sen ja kerskuu sillä.

Aarre, jota on jahdattu koko elokuvan ajan, menetetään tavalla tai toisella. Ja se on parempi, koska se on liian voimallinen ihmisten käsiin, ja matkalla koettu henkinen kasvu ja korjattu ihmissuhde on kuitenkin tärkeämpää.

Kyllä. Tuuli puhalsi kultahiekan jo Sierra Madrelle aikoinaan. Ja se oli ahneille monomaanikoille oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies pettää naista, on oikeutettua tuhota kostona miehen elämä. Jos nainen pettää miestä, se on miehen syy koska oli liian tylsä ja miehen pitää yrittää voittaa nainen takaisin. Ette ihan heti keksi leffaa, jossa asetelma on toisin päin.

Jaoit tämän jo jokunen sivu sitten.

Kun joku herää sairaalassa, hän heti ekaksi repii kaikki letkut irti ja ryntää sängystä ylös. Oikeasti letkujen poistoon tarvittaisiin sairaanhoitajan apua, ja herätessä tajuttomuuden jälkeen on varmasti vähän aikaa unenpöpperössä ja huimaa.

Vierailija kirjoitti:

Laiskoja palstalaisia, kun ette jaksa lukea ketjua ennen kommentointia. Tämä ketju on jo lähinnä itsensä toistamista.

Tässä ketjussa on yli 70 sivua, varmaan suurin osa ihmisistä ei jaksa/ehdi lukea niin pitkään vaan heittää joukkoon omat kliseensä ja siirtyy toiseen keskusteluun. Tässä toistuu lähinnä nämä "seksin jälkeen" jutut ja se että koskaan ei syödä mitään loppuun. Onhan tässä kuitenkin tullut paljonkin erilaisia kliseitä eri lajityypeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiskoja palstalaisia, kun ette jaksa lukea ketjua ennen kommentointia. Tämä ketju on jo lähinnä itsensä toistamista.

Tässä ketjussa on yli 70 sivua, varmaan suurin osa ihmisistä ei jaksa/ehdi lukea niin pitkään vaan heittää joukkoon omat kliseensä ja siirtyy toiseen keskusteluun. Tässä toistuu lähinnä nämä "seksin jälkeen" jutut ja se että koskaan ei syödä mitään loppuun. Onhan tässä kuitenkin tullut paljonkin erilaisia kliseitä eri lajityypeistä.

Oli selitys mikä hyvänsä, niin kommenttini on täysin paikkaansa pitävä. Olen lukenut koko ketjun läpi ja seurannut ketjua sitä mukaa kun uusia kommentteja tulee, mutta turha tätä on varmaan enää seurata, sillä laiskimukset laittavat vain muiden laittamia kliseitä uudestaan ja uudestaan.