Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Latinoroisto 50+ polttaa sikaria ja hikoilee kaljunsa kautta.
Jota hän taputtelee kuivaksi kankaisella nenäliinalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttiteinit ovat innostuneita vain vanhoista leffoista ja kirjoista. Esim. Tolkien, Jane Austen, Hitchcockin leffat, Star Wars... Mitä fiksumpi, sen vanhemmista jutuista tykkää.
Ilmeisesti tv-sarjoja kirjoittavat aikuiset eivät viitsi ottaa selvää, millaisia merkkiteoksia omassa ajassamme on julkaistu, tai mikä on nuorten keskuudessa suosittua. Viimeisimpänä esimerkkinä Locke&Key, jossa katsellaan vanhoja kauhuleffoja ja luetaan Jane Austenia.
He olivat kiinnostuneita tietokoneista, niin kauan kun suuri yleisö ei ymmärtänyt niistä mitään.
Tarkoitin nykysarjojen ja leffojen nörttiteinejä, jotka ovat siis noin 15-18-vuotiaita. En niitä alkuperäisiä nörttejä 90-luvulta. Sehän on ihan uskottavaa että juuri ne nörtit tykkäsivät Star Warsista, Star Trekistä ja Tolkienista. Nykypäivän nörteillä on niin paljon muitakin vaihtoehtoja anime-sarjoista podcasteihin, mutta sarjoja kirjoittavat keski-ikäiset ihmiset, jotka eivät tiedä mitä netissä on tarjolla.
Tietokonenörtit lanseerattiin jo 80-luvulla. Sitä ennen oli muita nörttejä, mm. luonnontutkijoita, matikkahirmuja ja joka asiassa ylisuorittavia hikareita
Niin?
Edelleenkin puhuin tämänhetkisten leffojen nuorista nörteistä. En ottanut kantaa nörttiyden historiaan millään tavalla.
Mutta minä otin.
Kliseet ovat usein vanhoja.Niinhän se tietysti on. Mutta jos haluaa nimenomaan kirjoittaa teini-ikäisistä, pitäisi minusta tutkia edes vähän mistä nykyteinit tykkäävät. Se ei vaatisi edes kovin suurta ponnistusta. Olisi kiva nähdä teininörtti, joka onkin innostunut vaikka Neil Gaimanista, Rick&Mortysta ja Steven Universesta, eikä aina samoista Star Wars-hahmoista.
Toki on myös sellaisia asioita jotka ovat olleet jo pitkään nörttien suosiossa, kuten Dungeons and Dragons.
Olen kaivannut samaa, mutta kliseet rakentuvat arkkityyppien varaan. Liika ajankohtaisuus vanhenee nopeasti ja karsii kohderyhmiä. Vanhat kliseet vetoavat monen ikäisiin katsojiin.
Amerikassa ja showbisneksessä kaikki maksaa. Ehkä uusia sarjoja tms on liian kallista käyttää. Tekijänoikeuksista on tapeltu paljon ja usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höperö kirjoitti:
Pieni talo preerialla-sarjassa, äiti on 1800-luvun maalaistalon emäntä. Kädet on hyvin hoidetut, puhtaat ja kynnet lakatut. Nuttura on AINA ojennuksessa, hiukset ja vaatteet puhtaat ja huulipunaa huulissa, hammasrivistö suora ja valkoinen. Yleensäkin varsinkin amerikkalaisissa historiallisissa sarjoissa ärsyttää tuo leväperäisyys maskeerauksessa.
Poliisit/tutkijat saapuvat murhasta epäillyn asuntoon paikalle usein pimeään aikaan. Valoja ei sytytetä vaan tavaroita tutkitaan ison taskulampun valossa.
OT!! Pieni talo preerialla-kirjoista selviää, että äiti oli vähän paremmasta perheestä ja oli hyvin taitava ompelemaan ja kauniita vaatteita jne. Oli muutenkin kaunis, etenkin tyttären mielestä 😊 hurmasikohan vaimonsa viulusoittotaidoillaan. Kirjoissa kyllä ovat kaikenlaisissa tilanteissa, kuten asuvat talven maakuopassa, mahtoi siellä tytöillä olla sunnuntaisin tylsää istua hiljaa pyhävaatteissa, kun leikkiä ei saanut pyhäpäivänä! Muutot meni niin, että menivät jonnekin ja monilahjakas isä kaatoi puita ja rakensi talon. Tai sitten osti jonkun maakuopan, ja jonkin aikaa asuivat myös kylän talossa (taisi olla Walnut Grove, jossa siis oikeasti eivät montaa vuotta asuneet. Siellä oli oikeastikin sarjasta tuttu, hemmoteltu Nellie). Laura ja Mary nukkuivat sen talon ullakolla ja vaikka illalla ottivat kuumennetut silitysraudan raudat lämmikkeeksi, niin aamulla saattoi olla lunta sängyllä, katossa vissiin toivomisen varaa...
Walnut Grovessa isä yritti viljellä maata, mutta heinäsirkat söivät kaiken, kuten nyt Afrikassa! Meni sitten peltotöihin monen sadan kilometrin päähän, palasi toki sieltä lopulta.
OT loppuu!Off topic.
Ihan kaikkea ei Laura Ingalls Wilder kertonut kirjoissaan. Oikeasti perheessä oli myös poika, joka oli ilmeisesti jollakin tavoin kehityksestään jäljessä. Ingallsin perhe pakeni kerran asuinpaikkakunnaltaan salaa, yötä myöten, välttyäkseen maksamasta velkojaan.
Poika kuoli pienenä, eikä äiti päässyt yli asiasta.
Käsitin että tästä oli jotain juttua sarjassakin, vaikkei surua mainittukaan.
Vierailija kirjoitti:
Naama viilletään miekalla arpiseksi leuasta hiusrajaan mutta iho paranee entiselleen ilman lääkäreitä ja lääkkeitä.
Kova vastustuskyky ja uusiutumiskyky noilla Viikingit -sarjan vikingeillä.
Arpia on vanhoilla merirosvoilla, yksisilmäisillä druideilla tms grand old maneilla, ikäänkuin arvomerkkeinä siitä "suuresta taistelusta, jossa vain toinen selvisi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat esim. Saksaa , Japaniin, Ranskaan tms. ja kaikki hahmot ovat sen maalaisia. He puhuvat kuitenkin englantia kyseisen maan korostuksella jokainen. Hyvä esimerkki Geishan muistelmat - japanilaiset näyttelijät Japanissa puhuvat englantia japanilaisella korostuksella, kuinka autenttista....
Paitsi sekin, että kyseiset näyttelijät ovat kiinalaisia. Tämäkin hyvin tyypillinen leffaklisee, että muiden kansallisuuksilla ei ole niinkään väliä, kunhan ne amerikkalaisin silmin näyttävät tarpeeksi eksoottisilta.
Mä en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä, että näyttelijöiden pitäisi olla samaa kansanryhmää edustavia, kun hahmojensa. Siis niinhän on käynyt, että esim alkuperäisteoksessa aasialainen hahmo onkin leffassa joku sinisilmä pellavapää. Se on vähän törkeetä, koska muutenkin on aasilaisnäyttelijöillä rajalliset työmarkkinat Hollywoodissa, ellei ole joku kung-fu mestari. Tää on sitä ns. valkopesua, jolla halutaan varmistaa leffan menestys kun hahmot ei ole liian "erikoisia".
Mutta jos esim. kiinalainen näyttelijä esittää japanilaista, en nää sitä välttämättä ongelmana. Toki jos on kyseessä joku kansallissankarin hahmo tms. niin okei, ehkä sitten.
Jenkeissä ties kuinka monen hahmon sukunimi ei vastaa lainkaan sen näyttelijän taustaa. Jos hahmo on esim. Bostonista, on sillä lähes aina irlantilainen sukunimi, koska kyseinen kaupunki tunnetaan siitä. Silti niitä esittää yleensä ihan muut näyttelijät, kunhan ulkonäkö täsmää.
Varsinkin välimerellisen näköiset ihmiset näyttelevät aina tosiaan ja yleensä juuri ristiin. Esim. juutalaistaustainen Lainie Kazan on milloin kreikkalainen, milloin italialainen. Italialaistaustainen Jason Biggs on varmaan esittänyt joka näkemässäni leffassa/sarjassa American Piesta lähtien juutalaishahmoa. Jason Biggsin tähdittämässä Orange is the New Blackissa heitellään rooleja ristiin muidenkin osalta, sillä aksenttia myöten suorastaan äärimmäisyyksiin vietyä italialaishahmoa, Lorna Morelloa esittää juutalaisnäyttelijätär Yael Stone. Ei tästäkään ole kukaan suuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höperö kirjoitti:
Pieni talo preerialla-sarjassa, äiti on 1800-luvun maalaistalon emäntä. Kädet on hyvin hoidetut, puhtaat ja kynnet lakatut. Nuttura on AINA ojennuksessa, hiukset ja vaatteet puhtaat ja huulipunaa huulissa, hammasrivistö suora ja valkoinen. Yleensäkin varsinkin amerikkalaisissa historiallisissa sarjoissa ärsyttää tuo leväperäisyys maskeerauksessa.
Poliisit/tutkijat saapuvat murhasta epäillyn asuntoon paikalle usein pimeään aikaan. Valoja ei sytytetä vaan tavaroita tutkitaan ison taskulampun valossa.
OT!! Pieni talo preerialla-kirjoista selviää, että äiti oli vähän paremmasta perheestä ja oli hyvin taitava ompelemaan ja kauniita vaatteita jne. Oli muutenkin kaunis, etenkin tyttären mielestä 😊 hurmasikohan vaimonsa viulusoittotaidoillaan. Kirjoissa kyllä ovat kaikenlaisissa tilanteissa, kuten asuvat talven maakuopassa, mahtoi siellä tytöillä olla sunnuntaisin tylsää istua hiljaa pyhävaatteissa, kun leikkiä ei saanut pyhäpäivänä! Muutot meni niin, että menivät jonnekin ja monilahjakas isä kaatoi puita ja rakensi talon. Tai sitten osti jonkun maakuopan, ja jonkin aikaa asuivat myös kylän talossa (taisi olla Walnut Grove, jossa siis oikeasti eivät montaa vuotta asuneet. Siellä oli oikeastikin sarjasta tuttu, hemmoteltu Nellie). Laura ja Mary nukkuivat sen talon ullakolla ja vaikka illalla ottivat kuumennetut silitysraudan raudat lämmikkeeksi, niin aamulla saattoi olla lunta sängyllä, katossa vissiin toivomisen varaa...
Walnut Grovessa isä yritti viljellä maata, mutta heinäsirkat söivät kaiken, kuten nyt Afrikassa! Meni sitten peltotöihin monen sadan kilometrin päähän, palasi toki sieltä lopulta.
OT loppuu!Off topic.
Ihan kaikkea ei Laura Ingalls Wilder kertonut kirjoissaan. Oikeasti perheessä oli myös poika, joka oli ilmeisesti jollakin tavoin kehityksestään jäljessä. Ingallsin perhe pakeni kerran asuinpaikkakunnaltaan salaa, yötä myöten, välttyäkseen maksamasta velkojaan.
Poika kuoli pienenä, eikä äiti päässyt yli asiasta.
Käsitin että tästä oli jotain juttua sarjassakin, vaikkei surua mainittukaan.
Kyllä siinä oli jakso, jossa syntyi poika ja sitten se kuoli. Se oli lapselle aika surullista katsoa.
Jostain syystä myöhemmillä kausi Ingallsit muka adoptoivat jotain 5 lasta, mitä ei tietääkseni tapahtunut oikeast, haluttiin vain lisää lapsia sarjaan kun alkuperäiset alkoivat olla teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat esim. Saksaa , Japaniin, Ranskaan tms. ja kaikki hahmot ovat sen maalaisia. He puhuvat kuitenkin englantia kyseisen maan korostuksella jokainen. Hyvä esimerkki Geishan muistelmat - japanilaiset näyttelijät Japanissa puhuvat englantia japanilaisella korostuksella, kuinka autenttista....
Paitsi sekin, että kyseiset näyttelijät ovat kiinalaisia. Tämäkin hyvin tyypillinen leffaklisee, että muiden kansallisuuksilla ei ole niinkään väliä, kunhan ne amerikkalaisin silmin näyttävät tarpeeksi eksoottisilta.
Mä en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä, että näyttelijöiden pitäisi olla samaa kansanryhmää edustavia, kun hahmojensa. Siis niinhän on käynyt, että esim alkuperäisteoksessa aasialainen hahmo onkin leffassa joku sinisilmä pellavapää. Se on vähän törkeetä, koska muutenkin on aasilaisnäyttelijöillä rajalliset työmarkkinat Hollywoodissa, ellei ole joku kung-fu mestari. Tää on sitä ns. valkopesua, jolla halutaan varmistaa leffan menestys kun hahmot ei ole liian "erikoisia".
Mutta jos esim. kiinalainen näyttelijä esittää japanilaista, en nää sitä välttämättä ongelmana. Toki jos on kyseessä joku kansallissankarin hahmo tms. niin okei, ehkä sitten.
Jenkeissä ties kuinka monen hahmon sukunimi ei vastaa lainkaan sen näyttelijän taustaa. Jos hahmo on esim. Bostonista, on sillä lähes aina irlantilainen sukunimi, koska kyseinen kaupunki tunnetaan siitä. Silti niitä esittää yleensä ihan muut näyttelijät, kunhan ulkonäkö täsmää.Varsinkin välimerellisen näköiset ihmiset näyttelevät aina tosiaan ja yleensä juuri ristiin. Esim. juutalaistaustainen Lainie Kazan on milloin kreikkalainen, milloin italialainen. Italialaistaustainen Jason Biggs on varmaan esittänyt joka näkemässäni leffassa/sarjassa American Piesta lähtien juutalaishahmoa. Jason Biggsin tähdittämässä Orange is the New Blackissa heitellään rooleja ristiin muidenkin osalta, sillä aksenttia myöten suorastaan äärimmäisyyksiin vietyä italialaishahmoa, Lorna Morelloa esittää juutalaisnäyttelijätär Yael Stone. Ei tästäkään ole kukaan suuttunut.
Eri etnisten ryhmien asemat ja niiden väliset jännitteet ovat ihan erilaiset, eikä niitä kaikkia voi vain vaihtaa päittäin. Asia on monimutkainen, mutta tietysti Hollywood haluaa pistää kaikki asiat yksinkertaisiksi ja suomalaisena katsojana on vähän vaikea hahmottaa, millaiset etnisten ryhmien välit Amerikassa oikeasti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun perheen kuopus alkaa olla teini-iässä, perheeseen syntyy toinen lapsi. Tai jostain vain ilmestyy 3-vuotias serkku/siskopuoli, joka vuorostaan laukoo hassuja hokemia ja käyttäytyy söpösti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttiteinit ovat innostuneita vain vanhoista leffoista ja kirjoista. Esim. Tolkien, Jane Austen, Hitchcockin leffat, Star Wars... Mitä fiksumpi, sen vanhemmista jutuista tykkää.
Ilmeisesti tv-sarjoja kirjoittavat aikuiset eivät viitsi ottaa selvää, millaisia merkkiteoksia omassa ajassamme on julkaistu, tai mikä on nuorten keskuudessa suosittua. Viimeisimpänä esimerkkinä Locke&Key, jossa katsellaan vanhoja kauhuleffoja ja luetaan Jane Austenia.
He olivat kiinnostuneita tietokoneista, niin kauan kun suuri yleisö ei ymmärtänyt niistä mitään.
Tarkoitin nykysarjojen ja leffojen nörttiteinejä, jotka ovat siis noin 15-18-vuotiaita. En niitä alkuperäisiä nörttejä 90-luvulta. Sehän on ihan uskottavaa että juuri ne nörtit tykkäsivät Star Warsista, Star Trekistä ja Tolkienista. Nykypäivän nörteillä on niin paljon muitakin vaihtoehtoja anime-sarjoista podcasteihin, mutta sarjoja kirjoittavat keski-ikäiset ihmiset, jotka eivät tiedä mitä netissä on tarjolla.
Tietokonenörtit lanseerattiin jo 80-luvulla. Sitä ennen oli muita nörttejä, mm. luonnontutkijoita, matikkahirmuja ja joka asiassa ylisuorittavia hikareita
Niin?
Edelleenkin puhuin tämänhetkisten leffojen nuorista nörteistä. En ottanut kantaa nörttiyden historiaan millään tavalla.
Mutta minä otin.
Kliseet ovat usein vanhoja.Niinhän se tietysti on. Mutta jos haluaa nimenomaan kirjoittaa teini-ikäisistä, pitäisi minusta tutkia edes vähän mistä nykyteinit tykkäävät. Se ei vaatisi edes kovin suurta ponnistusta. Olisi kiva nähdä teininörtti, joka onkin innostunut vaikka Neil Gaimanista, Rick&Mortysta ja Steven Universesta, eikä aina samoista Star Wars-hahmoista.
Toki on myös sellaisia asioita jotka ovat olleet jo pitkään nörttien suosiossa, kuten Dungeons and Dragons.
Olen kaivannut samaa, mutta kliseet rakentuvat arkkityyppien varaan. Liika ajankohtaisuus vanhenee nopeasti ja karsii kohderyhmiä. Vanhat kliseet vetoavat monen ikäisiin katsojiin.
Amerikassa ja showbisneksessä kaikki maksaa. Ehkä uusia sarjoja tms on liian kallista käyttää. Tekijänoikeuksista on tapeltu paljon ja usein.
Kyllä kai minkä tahansa ohjelman NIMEN voi mainita, jos ei tarvitse näyttää otteita siitä. Ei kai Star Warskaan ilmainen ole, jos ruvetaan ihan kohtauksia käyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttiteinit ovat innostuneita vain vanhoista leffoista ja kirjoista. Esim. Tolkien, Jane Austen, Hitchcockin leffat, Star Wars... Mitä fiksumpi, sen vanhemmista jutuista tykkää.
Ilmeisesti tv-sarjoja kirjoittavat aikuiset eivät viitsi ottaa selvää, millaisia merkkiteoksia omassa ajassamme on julkaistu, tai mikä on nuorten keskuudessa suosittua. Viimeisimpänä esimerkkinä Locke&Key, jossa katsellaan vanhoja kauhuleffoja ja luetaan Jane Austenia.
He olivat kiinnostuneita tietokoneista, niin kauan kun suuri yleisö ei ymmärtänyt niistä mitään.
Tarkoitin nykysarjojen ja leffojen nörttiteinejä, jotka ovat siis noin 15-18-vuotiaita. En niitä alkuperäisiä nörttejä 90-luvulta. Sehän on ihan uskottavaa että juuri ne nörtit tykkäsivät Star Warsista, Star Trekistä ja Tolkienista. Nykypäivän nörteillä on niin paljon muitakin vaihtoehtoja anime-sarjoista podcasteihin, mutta sarjoja kirjoittavat keski-ikäiset ihmiset, jotka eivät tiedä mitä netissä on tarjolla.
Tietokonenörtit lanseerattiin jo 80-luvulla. Sitä ennen oli muita nörttejä, mm. luonnontutkijoita, matikkahirmuja ja joka asiassa ylisuorittavia hikareita
Niin?
Edelleenkin puhuin tämänhetkisten leffojen nuorista nörteistä. En ottanut kantaa nörttiyden historiaan millään tavalla.
Mutta minä otin.
Kliseet ovat usein vanhoja.Niinhän se tietysti on. Mutta jos haluaa nimenomaan kirjoittaa teini-ikäisistä, pitäisi minusta tutkia edes vähän mistä nykyteinit tykkäävät. Se ei vaatisi edes kovin suurta ponnistusta. Olisi kiva nähdä teininörtti, joka onkin innostunut vaikka Neil Gaimanista, Rick&Mortysta ja Steven Universesta, eikä aina samoista Star Wars-hahmoista.
Toki on myös sellaisia asioita jotka ovat olleet jo pitkään nörttien suosiossa, kuten Dungeons and Dragons.
Olen kaivannut samaa, mutta kliseet rakentuvat arkkityyppien varaan. Liika ajankohtaisuus vanhenee nopeasti ja karsii kohderyhmiä. Vanhat kliseet vetoavat monen ikäisiin katsojiin.
Amerikassa ja showbisneksessä kaikki maksaa. Ehkä uusia sarjoja tms on liian kallista käyttää. Tekijänoikeuksista on tapeltu paljon ja usein.
Kyllä kai minkä tahansa ohjelman NIMEN voi mainita, jos ei tarvitse näyttää otteita siitä. Ei kai Star Warskaan ilmainen ole, jos ruvetaan ihan kohtauksia käyttämään.
Aivan näin. Kyllä saa ihan vapaasti mainita ja jopa parodioida ilman mitään tekijänoikeuskiistaa. Ja jos pitäisi maininnasta maksaa, niin se Star Wars olisi varmaan vielä siitä kalleimmasta päästä.
Jos perheen isä kuolee, kaikki puhuu perheen ainoalle pojalle, että se on nyt sit vastuussa perheestä. Poika on ehkä max. 10 v ja sen siskot lähes aikuisia. Mitä vit...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseä ärsyttää seuraavat kliseet.
Salaliittoteoriaelokuvissa tai virkamiehien/lakimiesten/poliitikkojen valtakamppailusta kertovissa elokuvissa:
- Valonarkoja tai valtionsalaisuuksia höpötetään julkisilla paikoilla ravintoloissa, kahviloissa yms, ja "sattumalta" lähellä istuu se pääpahiksen kätyri joka kertoo asian pahikselle.
- Päähenkilö on usein ihmissuhteet sössivä viinaan menevä renttu sekä alemman tason poliitikko tai virkamies joka päättää puhdistaa korruption koneistosta.
-Yleensä sitä rehtiä lakimiestä tai poliitikkoa/virkamiestä vastassa on iso korruptiota harrastava yritys
Lapsielokuvissa:
- Lapsen vanhemmat ovat yleensä uraohjuksia jonka työ kuvataan niin tärkeäksi että maailma melkein uhkaa tuhoutua jos siihen ei uhraa myös vapaa-aikaa.
Ja usein muut perheet kuvataan taas normaaleina jotka osaavat yhdistää perhe- ja työelämän arjessa, esimekiksi päähenkilö lapsi on aina se viimeinen joka haetaan päiväkodista tai koulusta ja usein myöhässä kun äitillä ja isillä oli tärkeä kokous yms, meno.- Jos vain toinen vanhempi on se uraohjus, se on yleensä isä joka ei osaa tasapainottaa työtä ja perhettä, jättäen sitten epähuomiossa lasten koulu/päikoti esitykset tai urheilupelit väliin vaikka on oikein vannonut tulevansa. Äiti taasen on yleensä se kotiäiti joka riitelee isän kanssa asiasta jättäen lapset/lapsen huomiotta.
- Lapsi on usein myös erityislapsi (ADHD, autismi yms,) joka aiheuttaa sen että muut lapset syrjii lasta ei kutsu
päähenkilöä esim, synttäreille tai tule lapsen omille synttäreille. Vanhemmat kuvataan yleensä ylisuojeleviksi jotka vannovat pumpulikasvatuksen nimeen.Teinielokuvissa:
- Päähenkilö on melkein aina se nörtähtävä, hiukan lihavampi tai pienikokoisempi tyyppi jolla muutama saman tyylinen kaveri joita lähiön kovat pojat kiusaa ja härnää.
- Koulumaailmassa päähenkilö kuuluu sinne alakastiin kouluhierarkiassa kun taas se entinen lapsuuden paras kaveri on siellä yläkastissa painien sen ajatuksen kanssa että voiko enää olla päähenkilön kaveri.
- Päähenkilö tulee uuteen kouluun ja tietenkin ihastuu siihen koulun suosituimpaan tyttöön jota kuolaa kaikki pojat ja joka tietenkin seurustee sen koulun lihaksikkaan urheilijalupauksen kanssa.
- Päähenkilö on melkein aina poika joka saa lopussa sen kauneimman tytön, harvemmin niinpäin että päähenkilö on tyttö joka saa lopussa sen komeimman pojan.
Tuli mieleen lisäys tuohon "lapsielokuvat" listaan.
Jos kyse on komediasta missä on äiti yksinhuoltaja ja yrittää mennä erosta toivuttuaan elämässä eteenpäin etsimällä uutta miestä, niin lapsi tai lapset tekee kaikkensa jotta tämä ei onnistuisi sabotoimalla treffejä sekä yrittää saada äidin näyttämään mahdollisimman epäkelvolta sulhasehdokkaiden silmissä.
Ja lopussa tietenkin tämä onnistuu ja äiti joko tyytyy siihen YH-äidin rooliin tai sitten kuin taikaiskusta kelpuuttaa takaisin sen viinaan menevän hulivili renttu exän joka on tietenkin myös lasten/lapsen oikea isä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tekevät ihmeellisistä asioista ongelmia ja syyn lähteä kesken drinkin, ruoan tai tärkeiden juhlien tainsuuttua ylipäätään. Asioita ei kösitellä, sanota suoraan tai ouhuta ja mykkäkoulutetaan olan takaa, joten aina pitää tapahtua uusi murha, kolari tai muu valtava kriisi ennen kuin voi kertoa ettei pettänyt maitomiehen kanssa vaan se olikin joku muu.
Nyt katson broadchurchia ja tässä ihmisten reaktiot on ihan outoja. Jos joku käyttäytyisi noin hetkeäkään, että karjuu päät punaisina joka minuutti, niin kyllä kellot soisi.
Tähän liittyen. Hyvin yleinen juonikuvio saada aikaan henkilöille väirikko (toki väliaikainen) on se, että toinen on käsittänyt jonkin asian väärin mitä toinen on tehnyt tms. He päätyvät "keskustelemaan" tästä väärin ymmärryksestä, mutta eivät koskaan suoraan sano mitä toinen tietää tai ei tiedä, vaan päätyvät riitelemään ja syyttelemään toisiaan, koska puhuvat eri asiasta. Sitten ilman kunnon selvitystä suututaan ja rikotaan välejä. Usein tähän saattaa liittyä myös sellainen kuvio, että tällä toisella on jotain tunnustettavaa liittyen tähän väärin ymmärykseen, mutta oikeasti asia ei ole mikään kummoinen tai anteeksiantamaton, mutta koska toinen on ymmärtänyt väärin heidän keskustelustaan tulee absurdi syyttelyn verkko. Pointti kuitenkin on, että mitään ei voi sanoa kunnolla ääneen, vaan pelataan pelkillä oletuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun perheen kuopus alkaa olla teini-iässä, perheeseen syntyy toinen lapsi. Tai jostain vain ilmestyy 3-vuotias serkku/siskopuoli, joka vuorostaan laukoo hassuja hokemia ja käyttäytyy söpösti.
Tai joku raahaa mukanaan vara-lapsenlapsen, niin kuin Bill Cosby Showssa.
Tämä oli kyllä tv-sarja, ja sääntö sopiikin niihin paremmin kuin elokuviin. Paitsi tietysti sarja-sellaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nörttiteinit ovat innostuneita vain vanhoista leffoista ja kirjoista. Esim. Tolkien, Jane Austen, Hitchcockin leffat, Star Wars... Mitä fiksumpi, sen vanhemmista jutuista tykkää.
Ilmeisesti tv-sarjoja kirjoittavat aikuiset eivät viitsi ottaa selvää, millaisia merkkiteoksia omassa ajassamme on julkaistu, tai mikä on nuorten keskuudessa suosittua. Viimeisimpänä esimerkkinä Locke&Key, jossa katsellaan vanhoja kauhuleffoja ja luetaan Jane Austenia.
He olivat kiinnostuneita tietokoneista, niin kauan kun suuri yleisö ei ymmärtänyt niistä mitään.
Tarkoitin nykysarjojen ja leffojen nörttiteinejä, jotka ovat siis noin 15-18-vuotiaita. En niitä alkuperäisiä nörttejä 90-luvulta. Sehän on ihan uskottavaa että juuri ne nörtit tykkäsivät Star Warsista, Star Trekistä ja Tolkienista. Nykypäivän nörteillä on niin paljon muitakin vaihtoehtoja anime-sarjoista podcasteihin, mutta sarjoja kirjoittavat keski-ikäiset ihmiset, jotka eivät tiedä mitä netissä on tarjolla.
Tietokonenörtit lanseerattiin jo 80-luvulla. Sitä ennen oli muita nörttejä, mm. luonnontutkijoita, matikkahirmuja ja joka asiassa ylisuorittavia hikareita
Niin?
Edelleenkin puhuin tämänhetkisten leffojen nuorista nörteistä. En ottanut kantaa nörttiyden historiaan millään tavalla.
Mutta minä otin.
Kliseet ovat usein vanhoja.Niinhän se tietysti on. Mutta jos haluaa nimenomaan kirjoittaa teini-ikäisistä, pitäisi minusta tutkia edes vähän mistä nykyteinit tykkäävät. Se ei vaatisi edes kovin suurta ponnistusta. Olisi kiva nähdä teininörtti, joka onkin innostunut vaikka Neil Gaimanista, Rick&Mortysta ja Steven Universesta, eikä aina samoista Star Wars-hahmoista.
Toki on myös sellaisia asioita jotka ovat olleet jo pitkään nörttien suosiossa, kuten Dungeons and Dragons.
Olen kaivannut samaa, mutta kliseet rakentuvat arkkityyppien varaan. Liika ajankohtaisuus vanhenee nopeasti ja karsii kohderyhmiä. Vanhat kliseet vetoavat monen ikäisiin katsojiin.
Amerikassa ja showbisneksessä kaikki maksaa. Ehkä uusia sarjoja tms on liian kallista käyttää. Tekijänoikeuksista on tapeltu paljon ja usein.
Kyllä kai minkä tahansa ohjelman NIMEN voi mainita, jos ei tarvitse näyttää otteita siitä. Ei kai Star Warskaan ilmainen ole, jos ruvetaan ihan kohtauksia käyttämään.
Aivan näin. Kyllä saa ihan vapaasti mainita ja jopa parodioida ilman mitään tekijänoikeuskiistaa. Ja jos pitäisi maininnasta maksaa, niin se Star Wars olisi varmaan vielä siitä kalleimmasta päästä.
Kaikki tietää Star Warsin. Sitä on helppo käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat esim. Saksaa , Japaniin, Ranskaan tms. ja kaikki hahmot ovat sen maalaisia. He puhuvat kuitenkin englantia kyseisen maan korostuksella jokainen. Hyvä esimerkki Geishan muistelmat - japanilaiset näyttelijät Japanissa puhuvat englantia japanilaisella korostuksella, kuinka autenttista....
Paitsi sekin, että kyseiset näyttelijät ovat kiinalaisia. Tämäkin hyvin tyypillinen leffaklisee, että muiden kansallisuuksilla ei ole niinkään väliä, kunhan ne amerikkalaisin silmin näyttävät tarpeeksi eksoottisilta.
Mä en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä, että näyttelijöiden pitäisi olla samaa kansanryhmää edustavia, kun hahmojensa. Siis niinhän on käynyt, että esim alkuperäisteoksessa aasialainen hahmo onkin leffassa joku sinisilmä pellavapää. Se on vähän törkeetä, koska muutenkin on aasilaisnäyttelijöillä rajalliset työmarkkinat Hollywoodissa, ellei ole joku kung-fu mestari. Tää on sitä ns. valkopesua, jolla halutaan varmistaa leffan menestys kun hahmot ei ole liian "erikoisia".
Mutta jos esim. kiinalainen näyttelijä esittää japanilaista, en nää sitä välttämättä ongelmana. Toki jos on kyseessä joku kansallissankarin hahmo tms. niin okei, ehkä sitten.
Jenkeissä ties kuinka monen hahmon sukunimi ei vastaa lainkaan sen näyttelijän taustaa. Jos hahmo on esim. Bostonista, on sillä lähes aina irlantilainen sukunimi, koska kyseinen kaupunki tunnetaan siitä. Silti niitä esittää yleensä ihan muut näyttelijät, kunhan ulkonäkö täsmää.Varsinkin välimerellisen näköiset ihmiset näyttelevät aina tosiaan ja yleensä juuri ristiin. Esim. juutalaistaustainen Lainie Kazan on milloin kreikkalainen, milloin italialainen. Italialaistaustainen Jason Biggs on varmaan esittänyt joka näkemässäni leffassa/sarjassa American Piesta lähtien juutalaishahmoa. Jason Biggsin tähdittämässä Orange is the New Blackissa heitellään rooleja ristiin muidenkin osalta, sillä aksenttia myöten suorastaan äärimmäisyyksiin vietyä italialaishahmoa, Lorna Morelloa esittää juutalaisnäyttelijätär Yael Stone. Ei tästäkään ole kukaan suuttunut.
En minäkään sano, että se olisi aina joka tilanteessa tarkoituksenmukaista, mutta tärkein on minusta läpimenevyys. Esimerkiksi aika lailla pohjoismaalaiset joissain tilanteissa voisivat esittää toisiaan ilman, että se nyt ihan kauheasti näkyisi missään, mutta kyllä minua tuossa esimerkkitapauksessa Geishan muistelmissa tuo asetelma jo ihan häiritsi. Mielestäni kun näyttelijät niin selkeästi olivat kiinalaisia, eivätkä japanilaisia. Quentin Tarantino esim teki hyvän siirron Kill Billissä, kun vaihtoi Lucy Liun esittämän hahmon alkuperäisestä aikomuksesta japanilaisesta kiinalais-japanilaiseksi castattuaan tämän, koska ei se olisi kenellekään menny japanilaisesta läpi. Joku kirjoitti tänne jo aikaisemmin hyvän ja pitkän viestin tästä aiheesta, etten sitä nyt ihan kokonaan viitsi toistaa.
Kuitenkin, mielestäni huomaa, jos tässä asiassa on oltu laiskoja ja aliarvioidaan katsojaa, että kyllä tää hei menee läpi, vaikka paistaa kilometrin päähän että ei mene. Toki näihin kiinnitetään nykyään jo enemmän huomiota ja aihe on jokseenkin politisoitunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos perheen isä kuolee, kaikki puhuu perheen ainoalle pojalle, että se on nyt sit vastuussa perheestä. Poika on ehkä max. 10 v ja sen siskot lähes aikuisia. Mitä vit...
Tätä hoettiin tosissaan Suomessa joskus sota-aikana.
Talon ainoa poika oli Mies. Tyttöjä pidettiin väkisin lapsina, kunnes avioituivat.
Ehkä sama henki leijailee vielä patrioottisen maan yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos perheen isä kuolee, kaikki puhuu perheen ainoalle pojalle, että se on nyt sit vastuussa perheestä. Poika on ehkä max. 10 v ja sen siskot lähes aikuisia. Mitä vit...
Tätä hoettiin tosissaan Suomessa joskus sota-aikana.
Talon ainoa poika oli Mies. Tyttöjä pidettiin väkisin lapsina, kunnes avioituivat.
Ehkä sama henki leijailee vielä patrioottisen maan yllä.
En usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskitysleirielokuvissa kaikki saksalaiset sotilaat, vangit ja kantaväestö puhuu englantia. Korkeintaan puolalaisilla on hieman ulkolainen aksentti.
Joo, tää ärsyttää niin paljon! Kaikki puhuu täydellistä englantia, oli sitten minkä maalainen tahansa. Korkeintaan jotkut mitättömät sivuhahmot voi joskus pulputtaa vaikka saksaa, mutta päähenkilöt aina englantia. Esim. Poika raidallisessa pyjamassa oli täysin sietämätön leffa tämän takia....
Ilahduttavia poikkeuksia on joitain, esim. Kunniattomat paskiaiset, sekä Captain Philips (joka tosin ei ole sotaleffa, mutta tuli vain mieleen)
Minä olen aina käsittänyt nuo niin, että puhuvat "oikeasti" omaa kieltään, mutta katsojalle kuulostaa kuitenkin englannilta. Puhe ikäänkuin käännetään siinä välissä. Joissain leffoissahan tuo on rautalangasta väännetty tyypin ensin puhuessa vaikkapa saksaa ja sitten se siitä yhtäkkiä hujahtaa englanniksi.
Alue: Aihe vapaa
Olen kaivannut samaa, mutta kliseet rakentuvat arkkityyppien varaan. Liika ajankohtaisuus vanhenee nopeasti ja karsii kohderyhmiä. Vanhat kliseet vetoavat monen ikäisiin katsojiin.