Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa - kerrotaan ärsyttäviä elokuvakliseitä
Tiedetään, että näitä keskusteluja on paljon mutta aina löytyy jotain uutta :)
Kommentit (6827)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
likatlikatlikat kirjoitti:
Nykyajan uusi klisee on, että leboilua pitää olla joka leffassa. Se kiihottaa miehiä ja antaa ennakkoluulottoman leiman leffalle vaikka on vaan seksististä pornokuvastoa.
Minusta lesboilussa ja homoilussa ei ole mitään pahaa, kunhan tiedän elokuvaa valitessani, että tässä leffassa sitä nyt on, esim. Brokeback Mountain tai F*cking Åmål.
Mutta sitten ärsyttää, jos elokuvassa ystävinä kuvatut hahmot alkavat yhtäkkiä pussailla ja syöksyvät sänkyyn keskenään. Silloin pidän sitä päälleliimattuna ja teennäisenä juonenkäänteenä.
Ahaa, sua pitää siis etukäteen varoittaa, että tässä leffassa on nyt muutakin kuin heteroita.
Jos miehen ja naisen yllättävä pussailu ei ole susta päälleliimattua ja teennäistä, niin ei pitäisi olla homojenkaan pussailu. Sellaista oikea elämä on, että jotkut ovat homoja ja lesboja. Miksei sitä saisi olla leffoissakin?
Homot ovat nykyään yliedustettuina.
Heteroita on kaikissa elokuvissa ja homous on ihan samaa sarjaa kun heterot. Turha on tehdä suuntautumisista mitään klisettä.
Siitähän on jo tehty, kun joka elokuvassa ja sarjassa ovat kiintiövähemmistöläiset pelkästään siksi, että niin kuuluu olla.
Jep, paitsi että nyt homojen tilalle on tullut muunvärisetkuinvalkoiset. Siitä maksetaan tuotantoyhtiöille. Katsokaapa huvikseen vaikka YLE:n tai Netflixin brittisarjoja. Takuuvarmasti jokaisessa niissä on toisena (tai yhtenä) pääosan esittäjistä muun värinen/rotuinen. Usein mustaihoinen. Niinpä nykybrittisarjoista saa sen käsityksen, että vähintään puolet briteistä on muunvärisiä kuin valkoihoisia. Vaikka esim. mustaihoisia on vain pari prosenttia koko väestöstä. Mutta kun Englannin on pakko matkia USA:ta, jotta se saa yhteistyökumppaneita eli siis rahoitusta. Sen on nieltävä diversiteetti, vaikka se ei mitenkään kuvaa todellisuutta. Eihän se kuvaa USA:ssakaan todellisuutta, siellä esim. mustien osuus on muistaakseni jotain 14 %:n luokkaa koko väestöstä, mutta Oscar-gaalaa tai amerikkalaista tv-tuotantoa katsoessa luulisi, että mustia on väestöstä n. 75 %:a.
No uskoakseni tuohonkin tulee jossain vaiheessa kyllästymispiste. Toivottavasti myös historian vääristelylle - tyyliin musta kuningatar Englannissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läski nainen saa helvetin hunk-uroksen koska #bodypositivity mutta läski ukko ei ikinä saa sitä mallinkaunista naista, vaan käytetään vaan pellen rooliin ja läskivitsit lentelee.
En tiedä mitä leffoja olet katsonut, mutta minusta vaikuttaa ihan päinvastaiselta. Jo pitkältä 90-luvulta asti oli sarjoja, joissa oli lihava mies ja hoikka/kaunis nainen. Simpsonit ja Family Guy nimenomaan spuuffaavat sitä kliseetä. Bodypositive on sen verran uusi juttu, ettei sitä ole kauhean paljon vielä ehtinyt sarjoissa esiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä seksirikolliset ovat leffoissa ja sarjoissa yleensä rumia, keski-ikäisiä miehiä, joilla on suurin osa päästä kaljua. Nimenomaan lapsiin sekaantujat. Ja vaikuttavat tosi epäilyttäviltä.
Tosielämässä valitettavasti pervot ovat ensin mukavan oloisia ja herättävät luottamusta, usein komeitakin. Jos ne olisivat sellaisia kuin TV:ssä, kaikki tietäisivät kiertää ne kaukaa.
Totta. Pahiksia on oikeastaan kahdenlaisia. Hurmaavia ja karismaattisia ja mahdollisesti hyvännäköisiä. Tällaiset ovat usein jollain tavoin katkeroituneita ja elämän kolhimia jolloin heistä on sitten kuoriutunut pahiksia. Joskus taas ovat narsistisia. Nämä karismaattiset pahikset eivät koskaan syyllisty moraalisesti erittäin halveksittaviin rikoksiin (kuten mainittuihin seksuaalirikoksiin) vaan ovat ns. "rehellisesti" pahiksia.
Nämä halveksittavat rikolliset sen sijaan ovat aina erittäin epäilyttäviä, epämiellyttäviä ja vastenmielisiä kaikin puolin. Tämähän on selkeästi jonkinlainen moraalinen kannanotto mikä tosiaan ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Tätä myyttiä saisi mielestäni välillä purkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa voi olla lentäviä autoja ja vaikka mitä ihmeellistä tekniikkaa, mutta hologrammit pätkivät ja räpsyvät aina.
Vanhoissa tulevaisuuteen sijoittuvissa leffoissa tulevaisuudenkin monitorit ovat sitä kuution muotoista mottimallia vihreillä kirjaimilla ja 10 tuuman ruudulla. Ilmeisesti iso litteä näyttö on jotain, mitä kukaan ei vain koskaan pitänyt mahdollisena.
Niissä vielä vanhemmissa tieteiselokuvissa tietokoneet täyttivät kokonaisen huoneen ja niissä pyöri isoja nauhakeloja seinän korkuisissa kaapeissa. Ne eivät olleet mitään pienikokoisia pöytätietokoneita, joita olisi voinut olla jokaisen kodissa.
Vierailija kirjoitti:
nainen baarissa kiinnostuu sinne yksin tulleesta miehestä eikä pidä luuserina
Anteeksi, mutta ihan pakko kysyä: nainenko ei siis yleensä kiinnostu baariin yksin tulleesta miehestä yleensä oikeessa elämässä, ja pitää tätä luuserina.
Olen mies 29v enkä ole aikoihin käynyt baarissa, viimeksi joskus 19-20vuotiaana kävin baarissa.
Mutta siis asiaan. Eli jos menen yksin baariin ja nainen huomaa minun tulevan drinkille hän ei voisi kiinnostua minusta ja pitää luuserina koska...?
Ajattelin juuri lähipäivinä käydä pitkästä aikaa baarissa oluella tms, mutta empä taida mennä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä seksirikolliset ovat leffoissa ja sarjoissa yleensä rumia, keski-ikäisiä miehiä, joilla on suurin osa päästä kaljua. Nimenomaan lapsiin sekaantujat. Ja vaikuttavat tosi epäilyttäviltä.
Tosielämässä valitettavasti pervot ovat ensin mukavan oloisia ja herättävät luottamusta, usein komeitakin. Jos ne olisivat sellaisia kuin TV:ssä, kaikki tietäisivät kiertää ne kaukaa.Totta. Pahiksia on oikeastaan kahdenlaisia. Hurmaavia ja karismaattisia ja mahdollisesti hyvännäköisiä. Tällaiset ovat usein jollain tavoin katkeroituneita ja elämän kolhimia jolloin heistä on sitten kuoriutunut pahiksia. Joskus taas ovat narsistisia. Nämä karismaattiset pahikset eivät koskaan syyllisty moraalisesti erittäin halveksittaviin rikoksiin (kuten mainittuihin seksuaalirikoksiin) vaan ovat ns. "rehellisesti" pahiksia.
Nämä halveksittavat rikolliset sen sijaan ovat aina erittäin epäilyttäviä, epämiellyttäviä ja vastenmielisiä kaikin puolin. Tämähän on selkeästi jonkinlainen moraalinen kannanotto mikä tosiaan ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Tätä myyttiä saisi mielestäni välillä purkaa.
Ne pahikset myös kuolevat tietynlaisessa järjestyksessä eli joku varastoa vartioiva pikkukonna kaatuu huomaamattomasti yhdestä kuristuksesta tai veitseniskusta mutta pääpahikset selviävät lähes loppuun asti.
Onko leffojen ja sarjojen välttämättä kuvastettava todellisuutta, niin että homoja tai mustaihoisia saa näyttää vain X prosenttia?
Ainakin ihmiset tuntuvat jo tottuneen naissankareihin, kun kukaan ei valita siitä ettei joka ikisen leffan päähenkilönä ole mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
likatlikatlikat kirjoitti:
Nykyajan uusi klisee on, että leboilua pitää olla joka leffassa. Se kiihottaa miehiä ja antaa ennakkoluulottoman leiman leffalle vaikka on vaan seksististä pornokuvastoa.
Minusta lesboilussa ja homoilussa ei ole mitään pahaa, kunhan tiedän elokuvaa valitessani, että tässä leffassa sitä nyt on, esim. Brokeback Mountain tai F*cking Åmål.
Mutta sitten ärsyttää, jos elokuvassa ystävinä kuvatut hahmot alkavat yhtäkkiä pussailla ja syöksyvät sänkyyn keskenään. Silloin pidän sitä päälleliimattuna ja teennäisenä juonenkäänteenä.
Ahaa, sua pitää siis etukäteen varoittaa, että tässä leffassa on nyt muutakin kuin heteroita.
Jos miehen ja naisen yllättävä pussailu ei ole susta päälleliimattua ja teennäistä, niin ei pitäisi olla homojenkaan pussailu. Sellaista oikea elämä on, että jotkut ovat homoja ja lesboja. Miksei sitä saisi olla leffoissakin?
Homot ovat nykyään yliedustettuina.
Heteroita on kaikissa elokuvissa ja homous on ihan samaa sarjaa kun heterot. Turha on tehdä suuntautumisista mitään klisettä.
Siitähän on jo tehty, kun joka elokuvassa ja sarjassa ovat kiintiövähemmistöläiset pelkästään siksi, että niin kuuluu olla.
Joissakin on, toisissa ei. Laske huviksesi joskus ihan ajan kanssa, miten monta ei-heteroa on ja paljonko he saavat leffassa/sarjassa aikaa.
Kyllä niitä on enemmän kuin ennen, mutta ei se silti kliseeksi yllä, että aina pitää olla homo joukossa.
Jep. Toki homoihin liittyvä klisee on se, että sen on aina oltava jollekin ongelma ja homon tarinaan kuuluu lähes aina jonkinlainen kamppailu tämän homouden kanssa. Etenkin sarjoissa lähes pakollinen juonikuvio. Se on vähän tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä seksirikolliset ovat leffoissa ja sarjoissa yleensä rumia, keski-ikäisiä miehiä, joilla on suurin osa päästä kaljua. Nimenomaan lapsiin sekaantujat. Ja vaikuttavat tosi epäilyttäviltä.
Tosielämässä valitettavasti pervot ovat ensin mukavan oloisia ja herättävät luottamusta, usein komeitakin. Jos ne olisivat sellaisia kuin TV:ssä, kaikki tietäisivät kiertää ne kaukaa.
Tämä on niin totta.
Olen seurannut amerikkalaista keskustelupalstaa, ja siellä on juttua Jimmy Savile -dokkarista (katsottavissa Netflixissä) ja hirveästi on sitä amerikkalaisten päivittelyä, että miten ikimaailmassa sen NÄKÖINEN iljettävä tyyppi on edes päässyt juontajaksi tai tv:seen töihin tuolla ulkonäöllä. Että amerikoissa ei IKINÄ olisi tuollainen mahdollista. Jep. Ja monet ovat vastanneetkin, että eipä ole mahdollista ei, nimittäin se, että tuon näköinen ihminen olisi amerikoissa suosittu, mutta MITÄ SITTEN? Ei se amerikkalaisten pinnallisuus heitä suojele yhtään tässä asiassa - päinvastoin. Tuollainen asenne ruokkii vääristymää, että rumat ihmiset ovat rumia myös sisältä ja kaunis on kaunis myös sisäisesti, eikä koskan voi tehdä mitään kamalaa.
Jos Savile oli ns. piilosilla ihan siinä ihmisten silmien alla, niin sitähän oli vielä suuremmassa määrin muuan Michael Jackson, joka on täsmälleen yhtä creepy tai vielä creepympi kuin Savile. Samalla tavalla hyväntekijän-kilven takaa Jackson metsästi pieniä poikia, jotkut heistä oli vammaisia, useat köyhistä perheistä jne. Eli Jimmy Savile nätimmällä naamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läski nainen saa helvetin hunk-uroksen koska #bodypositivity mutta läski ukko ei ikinä saa sitä mallinkaunista naista, vaan käytetään vaan pellen rooliin ja läskivitsit lentelee.
En tiedä mitä leffoja olet katsonut, mutta minusta vaikuttaa ihan päinvastaiselta. Jo pitkältä 90-luvulta asti oli sarjoja, joissa oli lihava mies ja hoikka/kaunis nainen. Simpsonit ja Family Guy nimenomaan spuuffaavat sitä kliseetä. Bodypositive on sen verran uusi juttu, ettei sitä ole kauhean paljon vielä ehtinyt sarjoissa esiintyä.
Puhumattakaan vanha mies ja nuori nainen kuviosta. Ei ne naiset niin kiimoissaan vanhoista ukoista ole, kuin leffat antavat ymmärtää. Oikeasti rumia naisia ei kukaan koskaan elokuvissa deittaile, mutta kauniilla naisilla on velvollisuus rakastaa ei-niin-komeita miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Nainen on raskaana, mutta on puuhastellut kahden miehen kanssa, eikä tiedä kumpi on isä.
Saippuasarjoissa isäehdokkaat ovat lisäksi jotain läheistä sukua toisilleen, esim. isä ja poika tai veljekset.
-Mies ottaa vasektomian eikä kerro vaimolleen. Sitten kun vaimo luulee olevansa raskaana, mies raivostuu että vaimo on pettänyt häntä.
-Kaikki tytöt ovat vähintään suudelleet toista tyttöä collegessa. Pojat sen sijaan eivät kokeile toistensa kanssa.
-Suomalaisissa sarjoissa puhutaan kirjakieltä, jollaista kukaan ei oikeasti puhu. Tuntuu kuin äänikirjaa kuuntelisi.
Tuo on oikeasti tosi ärsyttävää ja uskon sen olevan vahvasti se tekijä miksi suomalaisia leffoja katsoessa usein tuntuu siltä etteivät näyttelijät osaisi näytellä. Ymmärrän sikäli, että tuo linja otetaan koska murteita on niin paljon ja monet ovat niin paikkoihin sidottuja. Totuus kuitenkin on, että suurin osa elokuvista sijoittuu joka tapauksessa Helsinkiin ja siellä on väkeä laidasta laitaan ja paljon muualtakin muuttaneita. Eli myöskin eri murteita paljon. Luulisi, että olisi helpompaa ja luonnollisempaa että näyttelijät saisivat pitkälti puhua omaa puhekieltään. Toisena puolena on sitten se että joissain tietyissä tuosannoissa väkisin väännetään jotain itselle outoa murretta ulkoa opetellusti ja ylikorostaen. Harvoin näissä onnistutaan :D
Tuo murteisuus/kirjakielijuttu on varmaan sellainen, että siihen ei vieraissa kielissä osaa kiinnittää huomiota, kun ei tunne paikallisia murteita niin hyvin. Peruskatselija varmaan englannista tunnistaa britin amerikkalaisten joukosta ja se elokuvissa ja sarjoissa otetaankin huomioon, mutta en minä ainakaan tiedä, puhutaanko Usan länsi- ja itärannikolla kuinka eri lailla, ja jotain etelän aksenttiakin puhuu lähinnä maalaiset sivuhahmot.
Brittien murteistakin tunnistan lähinnä skotlannin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä seksirikolliset ovat leffoissa ja sarjoissa yleensä rumia, keski-ikäisiä miehiä, joilla on suurin osa päästä kaljua. Nimenomaan lapsiin sekaantujat. Ja vaikuttavat tosi epäilyttäviltä.
Tosielämässä valitettavasti pervot ovat ensin mukavan oloisia ja herättävät luottamusta, usein komeitakin. Jos ne olisivat sellaisia kuin TV:ssä, kaikki tietäisivät kiertää ne kaukaa.Tämä on niin totta.
Olen seurannut amerikkalaista keskustelupalstaa, ja siellä on juttua Jimmy Savile -dokkarista (katsottavissa Netflixissä) ja hirveästi on sitä amerikkalaisten päivittelyä, että miten ikimaailmassa sen NÄKÖINEN iljettävä tyyppi on edes päässyt juontajaksi tai tv:seen töihin tuolla ulkonäöllä. Että amerikoissa ei IKINÄ olisi tuollainen mahdollista. Jep. Ja monet ovat vastanneetkin, että eipä ole mahdollista ei, nimittäin se, että tuon näköinen ihminen olisi amerikoissa suosittu, mutta MITÄ SITTEN? Ei se amerikkalaisten pinnallisuus heitä suojele yhtään tässä asiassa - päinvastoin. Tuollainen asenne ruokkii vääristymää, että rumat ihmiset ovat rumia myös sisältä ja kaunis on kaunis myös sisäisesti, eikä koskan voi tehdä mitään kamalaa.
Jos Savile oli ns. piilosilla ihan siinä ihmisten silmien alla, niin sitähän oli vielä suuremmassa määrin muuan Michael Jackson, joka on täsmälleen yhtä creepy tai vielä creepympi kuin Savile. Samalla tavalla hyväntekijän-kilven takaa Jackson metsästi pieniä poikia, jotkut heistä oli vammaisia, useat köyhistä perheistä jne. Eli Jimmy Savile nätimmällä naamalla.
Tämä niin monta kertaa. Itsekin kommentoin ylempänä, että tätä myyttiä pitäisi murtaa. Tuon vääristymän ylläpitäminen kun ei ole vain tyhmää ja pinnallista, vaan jopa vaarallista. Muistelisin lukeneeni jostain jotain tutkimustakin (?) aiheesta. Lapsilta oli siinä kysytty, että mistä he tunnistavat mukavan ja hyvän ihmisen. Lasten ohjelmissahan tämä myös toistuu erittäin korostetusti, että sankari on aina kaunis ja hyvännäköinen ja pahis ruma. Lasten vastaus oli, että mukava ihminen on kaunis. Että sieltä asti sitä jo paukutetaan päähän.
miesbaarissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nainen baarissa kiinnostuu sinne yksin tulleesta miehestä eikä pidä luuserina
Anteeksi, mutta ihan pakko kysyä: nainenko ei siis yleensä kiinnostu baariin yksin tulleesta miehestä yleensä oikeessa elämässä, ja pitää tätä luuserina.
Olen mies 29v enkä ole aikoihin käynyt baarissa, viimeksi joskus 19-20vuotiaana kävin baarissa.
Mutta siis asiaan. Eli jos menen yksin baariin ja nainen huomaa minun tulevan drinkille hän ei voisi kiinnostua minusta ja pitää luuserina koska...?
Ajattelin juuri lähipäivinä käydä pitkästä aikaa baarissa oluella tms, mutta empä taida mennä ;)
No sanotaan että riippuu iästä, ulkonäöstä ja miehen käytöksestä.
Lähtökohtaisesti naiset ovat nykyään aika varovaisia, eivätkä tule heti kämpille kun on juotu yhdet baaritiskillä. Leffoissa nainen innostuu jo puolesta sanasta, vaikka mies olisi minkä näköinen ja käytöksinen. Siitä saa helposti sen kuvan, että naisen iskeminen on helppoa kelle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
likatlikatlikat kirjoitti:
Nykyajan uusi klisee on, että leboilua pitää olla joka leffassa. Se kiihottaa miehiä ja antaa ennakkoluulottoman leiman leffalle vaikka on vaan seksististä pornokuvastoa.
Minusta lesboilussa ja homoilussa ei ole mitään pahaa, kunhan tiedän elokuvaa valitessani, että tässä leffassa sitä nyt on, esim. Brokeback Mountain tai F*cking Åmål.
Mutta sitten ärsyttää, jos elokuvassa ystävinä kuvatut hahmot alkavat yhtäkkiä pussailla ja syöksyvät sänkyyn keskenään. Silloin pidän sitä päälleliimattuna ja teennäisenä juonenkäänteenä.
Ahaa, sua pitää siis etukäteen varoittaa, että tässä leffassa on nyt muutakin kuin heteroita.
Jos miehen ja naisen yllättävä pussailu ei ole susta päälleliimattua ja teennäistä, niin ei pitäisi olla homojenkaan pussailu. Sellaista oikea elämä on, että jotkut ovat homoja ja lesboja. Miksei sitä saisi olla leffoissakin?
Homot ovat nykyään yliedustettuina.
Heteroita on kaikissa elokuvissa ja homous on ihan samaa sarjaa kun heterot. Turha on tehdä suuntautumisista mitään klisettä.
Siitähän on jo tehty, kun joka elokuvassa ja sarjassa ovat kiintiövähemmistöläiset pelkästään siksi, että niin kuuluu olla.
Joissakin on, toisissa ei. Laske huviksesi joskus ihan ajan kanssa, miten monta ei-heteroa on ja paljonko he saavat leffassa/sarjassa aikaa.
Kyllä niitä on enemmän kuin ennen, mutta ei se silti kliseeksi yllä, että aina pitää olla homo joukossa.
Jep. Toki homoihin liittyvä klisee on se, että sen on aina oltava jollekin ongelma ja homon tarinaan kuuluu lähes aina jonkinlainen kamppailu tämän homouden kanssa. Etenkin sarjoissa lähes pakollinen juonikuvio. Se on vähän tylsää.
Jossain vaiheessa jokaisen homoparin tarina oli sama: toinen haluaa olla avoimesti homo ja toinen on kaapissa.
Ja lesboparista toinen takuuvarmasti kuolee ja nuorena. Tai pari tulee muuten erotetuksi jostain syystä, joka on hyvin traagista.
Ylipäätään nais- ja miespareilla on leffoissa enemmän ongelmia kuin heteropareilla.
No yhdenlainen klisee on yli-ikäinen mies ja nuori/nuorehko nainen-asetelma ja siihen usein sisältynyt naisviha. Tätä näki ennen enemmän kuin nykyään.
Oivallinen esimerkki tästä on elokuva As good as it gets eli Elämä on ihanaa vuodelta 1997. Siinähän sosiaalisesti kyvyttömänä, aspergermaisena, mutta rikkaana kirjailijana on Jack Nicholson (n. 60 v). Kirjailija suoltaa koko ajan hauskaa naisvihamielistä tekstia suustaan, mm. vanhalle, ystävälliselle naapurille, joka huolehtii muistaa eli 'pistää nokkansa muiden asioihin' tai nuorelle vastaanottoapulaiselle, joka on turhan innokas fani kysellessään miten kirjailija osaa kirjoittaa naisille niin hyvin, 'ajattelen henkilön mieheksi, ja sitten poistan siltä älyn ja vastuullisuuden' jne jne. Tietenkin elokuvassa sovitellen vihjataan, että kirjailija -reppana on ilkeä näille naisille, koska uskaltaa olla ilkeä vain heille, he ovat helppoja kohteita. Ja sitten nuorehko (Helen Hunt, n. 35v), köyhä nainen näkee kirjailija-paran ilkeän kuoren läpi ja pelastaa tämän miesressukan elämälle. Ja naisen äiti kannustaa tytärtään ottamaan tämän miehen.
Tätä äitiä näyttelee Shirley Knight, joka on syntynyt 1936. Jack Nicholson on syntynyt vuonna 1937. Eli periaatteessa he olisivat täydellinen pari toisilleen, paitsi että eivät ole. Elokuvan kohderyhmänä on kaikki ne vanhemmat miehet (siksi pääosissa vanha Jack N.), jotka haaveilevat uudesta nuoresta kumppanista ja jonka äidille (eli omalle kumppanille/exälle) voisi vain näyttää anuksessa uitettua keskisormea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kyllä seksirikolliset ovat leffoissa ja sarjoissa yleensä rumia, keski-ikäisiä miehiä, joilla on suurin osa päästä kaljua. Nimenomaan lapsiin sekaantujat. Ja vaikuttavat tosi epäilyttäviltä.
Tosielämässä valitettavasti pervot ovat ensin mukavan oloisia ja herättävät luottamusta, usein komeitakin. Jos ne olisivat sellaisia kuin TV:ssä, kaikki tietäisivät kiertää ne kaukaa.Tämä on niin totta.
Olen seurannut amerikkalaista keskustelupalstaa, ja siellä on juttua Jimmy Savile -dokkarista (katsottavissa Netflixissä) ja hirveästi on sitä amerikkalaisten päivittelyä, että miten ikimaailmassa sen NÄKÖINEN iljettävä tyyppi on edes päässyt juontajaksi tai tv:seen töihin tuolla ulkonäöllä. Että amerikoissa ei IKINÄ olisi tuollainen mahdollista. Jep. Ja monet ovat vastanneetkin, että eipä ole mahdollista ei, nimittäin se, että tuon näköinen ihminen olisi amerikoissa suosittu, mutta MITÄ SITTEN? Ei se amerikkalaisten pinnallisuus heitä suojele yhtään tässä asiassa - päinvastoin. Tuollainen asenne ruokkii vääristymää, että rumat ihmiset ovat rumia myös sisältä ja kaunis on kaunis myös sisäisesti, eikä koskan voi tehdä mitään kamalaa.
Jos Savile oli ns. piilosilla ihan siinä ihmisten silmien alla, niin sitähän oli vielä suuremmassa määrin muuan Michael Jackson, joka on täsmälleen yhtä creepy tai vielä creepympi kuin Savile. Samalla tavalla hyväntekijän-kilven takaa Jackson metsästi pieniä poikia, jotkut heistä oli vammaisia, useat köyhistä perheistä jne. Eli Jimmy Savile nätimmällä naamalla.
Tämä niin monta kertaa. Itsekin kommentoin ylempänä, että tätä myyttiä pitäisi murtaa. Tuon vääristymän ylläpitäminen kun ei ole vain tyhmää ja pinnallista, vaan jopa vaarallista. Muistelisin lukeneeni jostain jotain tutkimustakin (?) aiheesta. Lapsilta oli siinä kysytty, että mistä he tunnistavat mukavan ja hyvän ihmisen. Lasten ohjelmissahan tämä myös toistuu erittäin korostetusti, että sankari on aina kaunis ja hyvännäköinen ja pahis ruma. Lasten vastaus oli, että mukava ihminen on kaunis. Että sieltä asti sitä jo paukutetaan päähän.
Nimenomaan lastenleffoissa. Lihava, iso nenä, arpia, luomia tms = pahis. Sankarilla on sileä iho, kauniit kasvot ja viimeisen muodin mukainen vartalo.
Erityisesti surettaa niiden lasten tunteet, joilla itsellä on joku "vika" ulkonäössä.
Pahin oli Nanny McPhee, joka muuttui nätimmäksi sitä mukaa kun teki hyviä asioita.
Metsästäkää intersektionaaliset. Älkää päästäkää niitä pakoon. Valvokaa niiden perheitä.
Vierailija kirjoitti:
No yhdenlainen klisee on yli-ikäinen mies ja nuori/nuorehko nainen-asetelma ja siihen usein sisältynyt naisviha. Tätä näki ennen enemmän kuin nykyään.
Oivallinen esimerkki tästä on elokuva As good as it gets eli Elämä on ihanaa vuodelta 1997. Siinähän sosiaalisesti kyvyttömänä, aspergermaisena, mutta rikkaana kirjailijana on Jack Nicholson (n. 60 v). Kirjailija suoltaa koko ajan hauskaa naisvihamielistä tekstia suustaan, mm. vanhalle, ystävälliselle naapurille, joka huolehtii muistaa eli 'pistää nokkansa muiden asioihin' tai nuorelle vastaanottoapulaiselle, joka on turhan innokas fani kysellessään miten kirjailija osaa kirjoittaa naisille niin hyvin, 'ajattelen henkilön mieheksi, ja sitten poistan siltä älyn ja vastuullisuuden' jne jne. Tietenkin elokuvassa sovitellen vihjataan, että kirjailija -reppana on ilkeä näille naisille, koska uskaltaa olla ilkeä vain heille, he ovat helppoja kohteita. Ja sitten nuorehko (Helen Hunt, n. 35v), köyhä nainen näkee kirjailija-paran ilkeän kuoren läpi ja pelastaa tämän miesressukan elämälle. Ja naisen äiti kannustaa tytärtään ottamaan tämän miehen.
Tätä äitiä näyttelee Shirley Knight, joka on syntynyt 1936. Jack Nicholson on syntynyt vuonna 1937. Eli periaatteessa he olisivat täydellinen pari toisilleen, paitsi että eivät ole. Elokuvan kohderyhmänä on kaikki ne vanhemmat miehet (siksi pääosissa vanha Jack N.), jotka haaveilevat uudesta nuoresta kumppanista ja jonka äidille (eli omalle kumppanille/exälle) voisi vain näyttää anuksessa uitettua keskisormea.
Vähän epämiellyttävä tuo sun loppukaneetti, mutta muuten komppaan.
On ollut jotenkin outoa seurata, miten tietyt näyttelijät ikääntyvät, mutta heidän tyttöystäväänsä esittävät aina yhtä nuoret naiset/tytöt. Ja totta kai kiltti herkkä nainen haluaa miehekseen ja lapsensa isähahmoksi tylyn ja tunnevammaisen vanhan miehen. Kyse on sen miehen elämän pelastamisesta, eikä siitä että nainen saisi itselleen sopivan, mukavan ja hellän puolison.
Jäin miettimään tuota leffaa ja miten minulle ei tullut parikymmpisenä mieleenkään, että se Helen Huntin hahmon äiti oli saman ikäinen kuin Jack Nicholson. Jotenkin se esitettiin semmoisena homssuisena ja vähän mitättömänä tyyppinä, jonka työnä oli olla sen naisen äiti ja lapsen isoäiti. Siis sellainen hahmo, joka on toisten tukena mutta jolla ei ole omaa elämää. Olisiko se vähän muuttunut viime vuosina?
Raskaudet menevät aina niin, että tapahtuu aina se vasta päinen asia mitä toivotaan. Jos raskaus on yllätysraskaus voi olla lähes varma, että aborttia ei tulla suorittamaan, vaan nainen päättää pitää lapsen. Jos taas raskaus on toivottu ainakin yksi pakollinen keskenmeno on tultava. Näitä haluamisia pompotellaan usein yhdessä raskaudessa edes takaisin siitä abortista pitämiseen ja sitten tulee keskenmeno. Joka tapauksessa aina on jotain odottamatonta ja hämminkiä, se on sata varma kun raskaus tapahtuu. Koskaan se ei ole yksinkertainen, helppo tai yllättämätön juttu.