Millainen olet sinä nainen, josta miehet eivät kiinnostu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Toi on hyvä ja se että tankkaat autoasi itse on varma merkki että oot sinkku tai parisuhde ainakin sillä mallilla että olet vapaasti käytettävissä.

Mä en tajua. Mun mielestä olen ihan niin kuin kaikki vastanneet. Introvertti, ilman meikkejä aika ruma , n. 50- vuotias ja vähän turhan pyöreä, väsynyt ja itse olen ajatellut että "juoksuajat" on ohi. Ole varattu perheenäiti.

Mutta mulla on ihan kauheasti kysyntää koko ajan...?

Kaikilla työpaikoilla ja muuallakin on flirttailtu ja vongattu. Ja epätoivoisesti rakastuttukin. Ihan hirveää kolmiodraamaa koko ajan. Vieläkin näin vanhanakin.

Vaikka vaan yritän pitää perheen kasassa ja olla ihan rauhassa. Välttelen juhlia ja työkavereita.

Olen vähän uupunut tähän.

Kertokaa vielä miten saan olla rauhassa ?

Alle 30 v introvertti, tumma, pitkä ja hoikka, kauniit kasvot. Pienet tissit, muodokas peppu. Ryhti saisi olla parempi, se on muisto ajoilta kun vihasin pituuttani ja yritin näyttää lyhyemmältä kun olen. Itsetunto on aina ollut todella huono.

Saan hyvin usein kuulla ulkonäöstäni ja  monesti huomaan miesten tuijottavan, mutta se ei ikinä johda mihinkään. Miehet eivät lähesty. On sanottu myös ylpeän näköiseksi. En ole sitä tahallani, perusilmeeni on ehkä vähän tyly. En tiedä vaikuttaisiko sekin, että näytän ulkomaalaiselta (usein kysellään, olenko ihan suomalainen).

Koen, että minulla olisi paljon annettavaa. Osaan keskustella, olen älykäs ja analyyttinen, kiltti ja huomaavainen, mutta en tylsä. Mutta en vain pääse näyttämään näitä puolia itsestäni. Ystävystyn harvoin ja hitaasti, yleensä ekstroverttien kanssa, sellaisten jotka jaksavat "jahdata" minua eivätkä lannistu siitä, etten yleensä tee aloitteita torjumisen pelossa. Tästä syystä en uskalla lähestyä miehiäkään, tai ehkä uskaltaisin jos joku näyttäisi selvästi vihreää valoa, mutta harva niin on tehnyt (monet heistäkin varattuja). Sosiaalisesti olen vähän kömpelö enkä aina tiedä mitä sanoa. Saatan möläyttää jotain typerää. Pystyn siis keskustelemaan asioista ja ilmiöistä helposti mutta smalltalk on vaikeaa. Ja kun miehet eivät lähesty niin on vaikea uskoa, että nekään miehet kiinnostuisivat joita itse lähestyn. Kun kuitenkin tiedän, että monien naisten tarvitsee vain olla olemassa ja miehiä parveilee ympärillä.

Baareissa en viihdy. Nettideittailu ei ole johtanut muuhun kuin seksiin. Seurustellut en ole koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Juu, ei suurimmalle osalle suomalaisista tulis. Useimmat vähän vilkaisee ja murisee jotain vastaukseksi :) Suomessa ei ole small talk - kulttuuria, mut mulle enkun opettajana se on ihan arkinen asia. Joidenkin kanssa kyllä sit jutellaan hetki niitä näitä ihan siinä autoa tankatessa.

Minusta olisi ihan kauheaa, jos pitäisi jutella tuntemattomien kanssa jopa autoa tankatessa. Selviäisin siitä kyllä, en vain halua. Mieluummin mietin omia asioitani. Mutta tuollaista spontaania parinmuodostusta se toki vaikeuttaa. Onneksi nykyään on nettideittailu. Sopii hyvin introverteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Juu, ei suurimmalle osalle suomalaisista tulis. Useimmat vähän vilkaisee ja murisee jotain vastaukseksi :) Suomessa ei ole small talk - kulttuuria, mut mulle enkun opettajana se on ihan arkinen asia. Joidenkin kanssa kyllä sit jutellaan hetki niitä näitä ihan siinä autoa tankatessa.

Yhden tämmöisen naisen muistan. Oli kaupassa töissä, aina iloinen ja mukavan oloinen. Moikkasi myös hymyillen kadulla kun tuli vastaan. Itse katson usein toisia silmiin ulkona liikkuessa tai ainakin vilkaisen, en kuitenkaan koskaan ala puhumaan kenenkään kanssa sen suurempia. Joskus joku saattaa hymyillä, kerran pari on tuntemattomat moikannutkin. Haluisin enemmän tämmöstä käyttäytymistä Suomeen.

En ole seksuaalisesti vetävän näköinen? Edellisistä vastauksista poiketen olen ekstrovertti, viihdyn hyvin illanvietoissa ja yökerhoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Eikö ole rasittavaa, ettet saa olla missään rauhassa miesten katseilta ja iskemisiltä? Eikö haittaa jo elämää, että autoa tankatessakin pitää olla kieltäytymässä treffeistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Eikö ole rasittavaa, ettet saa olla missään rauhassa miesten katseilta ja iskemisiltä? Eikö haittaa jo elämää, että autoa tankatessakin pitää olla kieltäytymässä treffeistä?

Ei se rasittavaa ole ollenkaan :) Hyvän mielen mä siitä vaan saan, vaikka joutuisin kieltäytymäänkin. Kiitänkin aina päivän piristämisestä. :)

Olen tavallisen näköinen ylemmässä keski-iässä oleva nainen, jonka Parasta ennen -päivämäärä on varmaan umpeutunut jo vuosia sitten. Viimeinen käyttöpäiväkin varmaan alkaa lähestyä. En ole koskaan ollut mikään hunajakukkanen, jonka ympärillä mehiläiset (=miehet) olisivat parveilleet suurina laumoina, mutta joitakin sentään oli. Nuorena en halunnut sitoutua, vaan halusin ensin hankkia ammatin ja elannon. No joo, silloin sitten ei kiinnostuneita enää pörrännyt lainkaan lähiympäristössä, pois lukien sellaiset reppahousut, jotka kuvittelevat tekevänsä suurenkin palveluksen, kun osoittavat kiinnostustaan vähemmän viehättävälle naiselle. Ylpeyteni se on riihen seinästä reväistylläkin!

Varmasti vikaa on minussa itsessäni enemmän kuin miehissä. Taustani on sellainen, että minun on aina ollut vaikea sitoutua toiseen ihmiseen ehdoitta, sillä toisaalta pelkään tukahduttavaa ripustautumista ja toisaalta myös hylkäämistä, osoitusta siitä, että olen täysin kelvoton. Minut on myös kasvatettu sellaiseksi naiseksi, joka tulee toimeen omin avuin, oli sitten kyse taulujen ripustamisesta, lamppujen saamisesta kattoon tai huonekalujen kokoamisesta lautakasasta. En osaa edes näytellä avutonta naisparkaa. Pikemminkin olen "hyvä jätkä", kuten jotkut entiset työkaverit totesivat. Poikkeuksen vain se, että hapan ei ole koskaan maistunut.

Vanha ja läski.

Ennen oli toisin.

Vierailija kirjoitti:

Hoikka, tiimalasivartaloinen, naama ihan ok. 21-vuotias, en tykkää bilettää tai käydä baareissa, nautin mieluummin lautapeleistä pienessä porukassa. Harrastan käsitöitä. Kai olen ikäisteni mielestä tylsä. Eipä moni omanikäinen kyllä itseänikään kiinnosta. Vaikuttavat keskenkasvuisilta usein... Olen varmaan joku varhaisvanhus.

Kohtalontoverini. En sopeudu omanikäisteni joukkoon, ja minulle on useasti sanottukin, että olen keskimääräistä kypsempi ja fiksumpi etenkin tunneasioissa. Tuntuu inhottavalta ja itserakkaalta todeta noin, mutta kyllä sen väkisin itsekin huomaa kun omanikäisten kanssa on välillä tekemisissä. Tuntuu kuin olisi aivan eri planeetalta.

En polta, juominen rajoittuu pariin viini- tai kuoharilasilliseen häissä tms. tilaisuuksissa. Harrastan käsitöitä, luen paljon, rämmin metsissä/luonnossa, ja olen kiinnostunut historiasta ja ihmisen psykologiasta. Olen kotihiiri introvertti, pelaan videopelejä ja nautin mustasta huumorista. Keskustelen mielelläni musiikista. En meikkaa, mutta pukeudun tyylikkäästi ja ajan henkeä mukaillen. Siinäpä se, resepti miesten kiinnostumattomuuteen.

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Just tuon takia ihmiset Suomessa on niin perseestä kun heti katsotaan kieroon kun aletaan jutustelemaan tuntemattomille. Tämän takia jutustelen ihan uhalla, mukava seurata sitä kiemurtelua ja yninää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Just tuon takia ihmiset Suomessa on niin perseestä kun heti katsotaan kieroon kun aletaan jutustelemaan tuntemattomille. Tämän takia jutustelen ihan uhalla, mukava seurata sitä kiemurtelua ja yninää.

Tulee kyllä mieleen kysymys, miksi tuollainen ihmisvihaaja haluaa jutustella kenenkään kanssa? Niin, no tietysti kiusatakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Just tuon takia ihmiset Suomessa on niin perseestä kun heti katsotaan kieroon kun aletaan jutustelemaan tuntemattomille. Tämän takia jutustelen ihan uhalla, mukava seurata sitä kiemurtelua ja yninää.

Onneksi nyt on saatu Suomeen yllinkyllin ulkomaalaisia, jotta sinullekin löytyy vapaaehtoista juttuseuraa,

Olen erittäin dominoiva johtajatyyppi. Miehet pelkäävät visionäärisyyttäni ja päättäväisyyttäni. Lisäksi olen introvertti ja erakoksikin haukuttu, ystäväni ovat sanoneet etteivät ihmettelisi jos eristäytyisin omalle saarelleni nuoruusvuosien jälkeen.

Miehet kyllä kiinnostuvat minusta aluksi, mutta maskuliinisten piirteideni tullessa esiin he yleensä kaikkoavat. Suurin osa miehistä haluaa perinteisen mies vie ja nainen vikisee -suhteen johon en itse lähde, mieluusti olen yksin jos muuta ei löydy.

Sitten ihan yleisesti ottaen naisista joista miehet eivät kiinnostu, näitä on useampi lähipiirissäni. He kaikki ovat koulutettuja ja omaavat todella laajan yleissivistyksen ikäisikseen. Tuntuu melkein, että miehet pelkäävät naisen älyä ja kriittisyyttä. Nämä naiset ovat skeptisiä, eikä heitä voi valloittaa perus iskurepliikeillä tai pikkujutustelulla, tarvitaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoikka, tiimalasivartaloinen, naama ihan ok. 21-vuotias, en tykkää bilettää tai käydä baareissa, nautin mieluummin lautapeleistä pienessä porukassa. Harrastan käsitöitä. Kai olen ikäisteni mielestä tylsä. Eipä moni omanikäinen kyllä itseänikään kiinnosta. Vaikuttavat keskenkasvuisilta usein... Olen varmaan joku varhaisvanhus.

Kohtalontoverini. En sopeudu omanikäisteni joukkoon, ja minulle on useasti sanottukin, että olen keskimääräistä kypsempi ja fiksumpi etenkin tunneasioissa. Tuntuu inhottavalta ja itserakkaalta todeta noin, mutta kyllä sen väkisin itsekin huomaa kun omanikäisten kanssa on välillä tekemisissä. Tuntuu kuin olisi aivan eri planeetalta.

En polta, juominen rajoittuu pariin viini- tai kuoharilasilliseen häissä tms. tilaisuuksissa. Harrastan käsitöitä, luen paljon, rämmin metsissä/luonnossa, ja olen kiinnostunut historiasta ja ihmisen psykologiasta. Olen kotihiiri introvertti, pelaan videopelejä ja nautin mustasta huumorista. Keskustelen mielelläni musiikista. En meikkaa, mutta pukeudun tyylikkäästi ja ajan henkeä mukaillen. Siinäpä se, resepti miesten kiinnostumattomuuteen.

N22

Apua, kuulostat ihan sellaiselta ystävältä jonka haluaisin lähipiiriini. Mistä kaltaisianne löytää? Omaan nimittäin juuri samanlaiset kiinnostuksenkohteet ja tunnen itseni mummeliksi ikäisteni joukossa.

T. N23

Olen ystävällinen ja neutraali, en osaa flirttailla enkä tiedä onko joku mies minusta kiinnostunut vai ei.

No joo, silloin kun vielä kävin yöelämässä niin minua yrittivät yleensä iskeä ravintolan pahimmat friikit ja pahiten humalassa olevat miehet, eli ne jotka yrittävät kaikkia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko Suomessa oikeasti muka naisia, joita isketään jatkuvalla syötöllä? Näissäkin vastauksissa moni on ollut kaunis eikä silti kukaan iske. Enkä yhtään ihmettele, ei ole minuakaan ikinä kukaan iskenyt. Ei baarissa, ei illanvietoissa, ei kaupassa, ei kadulla, ei missään. Mutta se johtuu siitä, ettei Suomessa ole tapana tuolla tavalla alkaa iskemään toista! Varmasti monista ollaan kiinnostuneita, mutta eipä sitä kiinnostusta nyt lähdetä mitään ruokakaupassa tuomaan esille. Olen minäkin elämäni aikana törmännyt todella kiinnostaviin miehiin, mutta eipä ole kyllä tapana lähestyä tuntemattomia tai edes tuttuja ja pyytää treffeille. Ei vaan ole normaalia meininkiä Suomessa.

No, kun kerran kysyt niin vastaan. Mua isketään kyllä. Vähän väliä. Tosi paljon treffipyyntöjä tulee harrastuksen parista. Baareissa mun ympärillä pyörii koko ajan miehiä. Kaupassa on tultu juttusille ja pyydetty kahville. Autoa tankatessani. Luin ketjua aika lailla suu auki, koska en itse mielestäni ole mitenkään erikoinen tai juurikaan erilainen kuin mitä tässä ketjussa naiset ovat itseään kuvailleet.

Tähän liittyen olen miettinyt yhtä juttua. Otatko yleensä katsekontaktia ennen juttelua? Siis vaikka kun olit autoa tankkaamassa. Tuliko joku vain äkkiä juttelemaan vai katsoitko häntä ensin silmiin? Itse en koskaan kaupungilla katsele ihmisiä ja olen miettinyt, onko siinä syy. Eli vaikka joku haluaisi tulla juttelemaan, ehkä hän ei "tohdi" kun en noteeraa häntä mitenkään.

No joo siis mä olen sellainen että jos oon vaikka autoa tankkaamassa ja siihen tulee joku (kuka tahansa, ei vain kivan oloinen mies) niin mä kyllä katson silmiin ja tervehdin. Olen varmaan siis helposti lähestyttävä.

Ei tulisi kyllä mieleenikään tervehtiä tuntematonta tankkaamolla

Just tuon takia ihmiset Suomessa on niin perseestä kun heti katsotaan kieroon kun aletaan jutustelemaan tuntemattomille. Tämän takia jutustelen ihan uhalla, mukava seurata sitä kiemurtelua ja yninää.

No kieroonhan katsotaan juuri sen vuoksi, että jutustelemaan tuleva tuntematon suomalainen haluaa toiselle vain pahaa. Ihan kuten sinäkin juuri kerroit haluavasi.

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin dominoiva johtajatyyppi.

Sano vaan suoraan, että olet päsmäri. Ihmettelet vielä miksei kukaan sellaista viitsi katsella.

En osaa jutella ihmisten kanssa, varsinkaan miesten. On mulle tullut miehiä joskus juttelemaan, mutta siihen se sitten jääkin. Olen yrittänyt rohkaista itseäni juttelemaaan enemmän ihmisille, mutta se on vaikeaa..