Millainen olet sinä nainen, josta miehet eivät kiinnostu?

Joo tosi "kiinnostamattomia" te naiset, joita miehet jatkuvasti lähestyvät tai olette olleet jo suhteissa :D Entäs me, jotka kelpaamme vain yhden illan juttuihin tai korkeintaan lyhyisiin seksisuhteisiin? En muista koska olisin viimeksi treffeillä kun niitä tuntuu olevan täysin mahdoton hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää miten määrittelette sen, etteivät mihet ole teistä kiinnostuneita? Tarkoittaako se teille sitä, etteivät miehet tule pokaamaan baarissa? Vai sitä, etteivät miehet tule pokaamaan teitä kadulla ihan tuosta vain? Vaiko sitä, etteivät mihet vilkuile teitä esim kaupassa? Mitä siis ajattelette sen tarkoittavan?

Minä olen tarkoittanut sitä, että kukaan mies ei oma-aloitteisesti ole kiinnostunut. Ei siis tule (edes) juttelemaan (edes) baarissa, ei huutele perään, saatika että joku tulisi iskemään. Käyn aika paljon tietyn alalajin musiikkitapahtumissa, myös yksin, ja aina saan koko illan tanssia ja istua yksin. Miehet ihan väistävät katseeni, jos satun esim. vastaan kävellessä katsomaan heitä silmiin. Valtaosa ihan arkisista small talk -rupatteluistani aiheuttaa vain sen "peura ajovaloissa" ilmiön. Enintään huomattavasti (20v+) itseäni vanhemmat miehet uskaltavat rupatella, koska ilmeisesti ovat jo päässeet sen "vain kauniit naiset ansaitsee juttuseuraa" -iän.

Olen kuitenkin onnekkaampi kuin monet tässä ketjussa, sillä olen kuitenkin myös onnistunut iskuyrityksissäni, kunhan olen jaksanut/uskaltanut vongata tarpeeksi. Isoin osa niistäkin on tietysti päätynyt pakkeihin. Pelkän kuvan perusteella olen myös saanut suht vaivattomasti seksiseuraa. Luulenkin ettei vika siis ole suoranaisesti ulkonäössäni, vaan jossakin "sex appealin" puutteessa joka ilmenee vain livenä. Ts. valokuvissa sen puute ei näy, joten pelkän kuvan perusteella kelpaan monille, jotka eivät livenä vilkaisekaan (en ole mitenkään käsitellyt kuviani ikinä, ne ovat ihan todellisuutta vastaavat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä mä voin teidät löytää, pitääkö mun alkaa ovikelloja soittelemaan. Hei, olen sinkku, lähdetkö kanssani ulos? Sitten joku voisi sanoa "no mut ainakin tultiin kotiovelta hakemaan".

Naiset, mistä ja miten, kertokaa :)

Kotoa, kirjastosta ja kaupan lankahyllyltä. Minä odotan :D

Voi suloinen mustikkasuu kun en valitettavasti tiedä missä asut. Onneksi kuitenkin, käyn kirjastossa kerran pari kuussa. Seuraavan kerran kun näät mut siellä nii tuu vetäsee vaikka korvasta niin tiedän et se olet sä tai jos meidän katseet kohtaa nii katso mua silleen kutsuvasti niin tuun sulle juttelee.

Kaupan lankahyllyllä en o vielä käynykkään, pitääpäs joskus käydä. Mikäli satut samaan aikaan niin voin kysästä päivään parhaat lankavinkit.

Nähdään pian! =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman varautunut 35+ introvertti, joka kuitenkin hyvässä seurassa vapautuu hieman.  Suht. tavallinen mutta väsähtänyt naama, 15 kg ylipainoa, isot tissit ja pylly. Perusilme vähän tympeä, ihan ok huumorintaju, en osaa keskustella, heikko yleissivistys. Mielummin kuuntelen kun olen äänessä.

Isot tissit ja pylly ei ole mitään muuta kuin plussaa ja introverttisyys on myös mahtava juttu. Harkitseva ihminen on tasapainoinen. Takaapäin kun pääsis tuollaista jumalatarta laittamaan ;)

Miksi alapeukutatte?

Varmaan eivät ymmärrä että mies voi ihan oikeasti pitää pyöreäpyllyistä jumalattarena. Media antaa naisille niin sairaan kuvan siitä, miltä naisen pitäisi näyttää, ja mitä mies oikeasti haluaa.

t. yksi  15 kg ylipainoinen pyöreäpyllyinen onnellinen nainen, joka saa miehensä ihan sekaisin

Tulin näkymättömäksi kun täytin 40, ja kun aloin menettää uskoni omaan viehättävyyteeni. Oma mies ei ollut enää minusta kiinnostunut, joten päättelin että en ole enää naisellinen enkä haluttava. Olen tavallisen näköinen, vähän ylipainoinen, harmaatakin on.

Erottuani olin onnekas ja tapasin nettideitissä miehen, joka pitää minua viehättävänä. Huomaan että olen alkanut käyttää nätimpiä vaatteita, laittaa hiukset ja meikin, ja jopa kävelen eri tavalla, keinuvammin. Kannan itseni ryhdikkäämmin, kun en ole enää alistunut.

Outoa, mutta sama nainen voi olla näköjään hiirulainen tai viehättävä, lähinnä sen mukaan millaiseksi hän itsensä kokee.

Vierailija kirjoitti:

Tulin näkymättömäksi kun täytin 40, ja kun aloin menettää uskoni omaan viehättävyyteeni. Oma mies ei ollut enää minusta kiinnostunut, joten päättelin että en ole enää naisellinen enkä haluttava. Olen tavallisen näköinen, vähän ylipainoinen, harmaatakin on.

Erottuani olin onnekas ja tapasin nettideitissä miehen, joka pitää minua viehättävänä. Huomaan että olen alkanut käyttää nätimpiä vaatteita, laittaa hiukset ja meikin, ja jopa kävelen eri tavalla, keinuvammin. Kannan itseni ryhdikkäämmin, kun en ole enää alistunut.

Outoa, mutta sama nainen voi olla näköjään hiirulainen tai viehättävä, lähinnä sen mukaan millaiseksi hän itsensä kokee.

Joillain naisilla varmasti tuo toimii. Omalla kohdalla mikään ulkonäön kohentaminen tai ajattelu ei auttanut sillä vaikka yrittäisi olla rento ja omissa nahoissaan viihtyvä, jopa ajatella olevansa seksikäs: silti näkymätön. Hyvänä esimerkkinä vaikka baarit, joissa sai tanssia, nauraa ja viettää hyvää aikaa sydämensä kyllyydestä yksin tai parin kaverin kanssa ja jäi silti jokaisena iltana aina siksi ainoaksi naiseksi, jota miehet eivät lähestyneet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin näkymättömäksi kun täytin 40, ja kun aloin menettää uskoni omaan viehättävyyteeni. Oma mies ei ollut enää minusta kiinnostunut, joten päättelin että en ole enää naisellinen enkä haluttava. Olen tavallisen näköinen, vähän ylipainoinen, harmaatakin on.

Erottuani olin onnekas ja tapasin nettideitissä miehen, joka pitää minua viehättävänä. Huomaan että olen alkanut käyttää nätimpiä vaatteita, laittaa hiukset ja meikin, ja jopa kävelen eri tavalla, keinuvammin. Kannan itseni ryhdikkäämmin, kun en ole enää alistunut.

Outoa, mutta sama nainen voi olla näköjään hiirulainen tai viehättävä, lähinnä sen mukaan millaiseksi hän itsensä kokee.

Joillain naisilla varmasti tuo toimii. Omalla kohdalla mikään ulkonäön kohentaminen tai ajattelu ei auttanut sillä vaikka yrittäisi olla rento ja omissa nahoissaan viihtyvä, jopa ajatella olevansa seksikäs: silti näkymätön. Hyvänä esimerkkinä vaikka baarit, joissa sai tanssia, nauraa ja viettää hyvää aikaa sydämensä kyllyydestä yksin tai parin kaverin kanssa ja jäi silti jokaisena iltana aina siksi ainoaksi naiseksi, jota miehet eivät lähestyneet...

Näin on. Voisi hieman kärjistäen sanoa, että kauniita naisia lähestytään vaikka olisivat miten naama mutrussa. Taviksia lähestytään, jos näyttävät iloisilta. Meitä, jotka selvästi ollaan taviksia epäviehättävämpiä, ei lähestytä vaikka  niittaisi huulensa kestohymyyn. Tämän olen todennut niin monta kertaa ollessani baarissa itseäni viehättävämpien kaverien kanssa - minä olen se joka on hymyillyt ja ollut sosiaalinen ja kaveri se joka näyttää siltä että tappaa jos joku tulee juttelemaan, ja hänellä on miehiä jonossa.

Tragikoomisimpia ovat ne kerrat kun joku mies/kaverukset on tulleet meille muka molemmille juttelemaan, ja minä olen keskustellut hänen/heidän kanssaan iloisesti pitkät pätkät, ja mies/miehet on selvästi pitäneet seurastani ja esim. nauraneet vitseilleni. Kaveri mököttänyt vieressä ja enintään töksäytellyt lyhyitä vastauksia miesten kysymyksiin. Lopputuloksena se, että kaveria pyydetään lopulta tanssimaan/hänelle tarjotaan juomaa/pyydetään puhelinnumeroa. Minä olin se kiva "dude" jonka kanssa juteltiin ja naurettiin, mutta jota ei nähdä Naisena.

^ Näinpä.

Aika huolella vituttaa, että on käyttänyt itseensä tuhansia tunteja, että näyttäisi edes keskiverrolta naiselta, todetakseen lopulta ettei yritys ollut kummoinenkaan kun ei kelpaa tavalliselle miehelle edes seksisuhteeseen :( Aiemmin aina ajattelin, että haluaisin parisuhteen, mutta koska kelpasin vain vakipanoksi, ts. olen liian ruma aitoon suhteeseen, ajattelin tyytyväni sellaiseen ja nykyisin en saa enää sellaistakana järjestelyä.

Nettikin on pullollaan miesten realistisia kommentteja, joissa tehdään selväksi alkujaankin että juuri seksisuhteisiin valitaan rumimmat, ei-esittelykelpoiset naiset. Mitäs kun ei kelpaa enää sellaisiinkaan? Peli on aivan menetetty.

No, onneksi valitsin sellaisen uran, että kykenen keskittymään työntekemiseen...

Unohdin kirjoittaa, että sekin vituttaa miten luullaan hoikkuuden ja hyvän vartalon antavan naisen kasvojen rumuuden anteeksi. Ei todellakaan! :D Vartaloani on aina ylistetty ja se on omastakin mielestäni seksikäs ja haluttava, mutta kun on ruma naama niin voi voi. Kai se oli luonnon tapa estää etten siirrä huonoja geenejäni eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Unohdin kirjoittaa, että sekin vituttaa miten luullaan hoikkuuden ja hyvän vartalon antavan naisen kasvojen rumuuden anteeksi. Ei todellakaan! :D Vartaloani on aina ylistetty ja se on omastakin mielestäni seksikäs ja haluttava, mutta kun on ruma naama niin voi voi. Kai se oli luonnon tapa estää etten siirrä huonoja geenejäni eteenpäin.

Tätä sanoin tuolla ylempänä itse myös ja tuntuu minusta todennäköiseltä, aika moni asia lopulta pohjautuu biologiaan ja parinvalinta etenkin heterosuhteissa varsinkin. Olen itse suht terve, mutta sukurasitetta moneen tappavaankin sairauteen on, tuskin pysyn terveenä vanhukseksi asti. Huono perimä siis, ehkä se näkyy rumuutena ja huokuu sellaisena "hajuna" (feromonit?) että minun kanssani ei kannata pariutua.

Minullakin on ollut kroppa ihan helvetin hyvässäkin kunnossa vaikka nyt vähän jo olenkin luovuttanut. Siis vaatteet päällä kroppa ollut tosi hyvännäköinen, vaatteet kun riisuu niin näkee esim. huonon ihon.

Noh enää en jaksa keskittyä ulkonäkööni juuri ollenkaan koska olen vihdoin alistuneena todennut että se ei ole eikä koskaan tule olemaan vahvuuteni. Harmi ettei minulla vahvuuksia ole missään muussakaan ja että ulkonäkö on niin tärkeä osa siinä että voisi saada parisuhteen. 

Nainen josta miehet eivät ole kiinnostuneita: aika lailla kolahtaa 40 täyttäneeseen naiseen. Jopa sellainen nainen, joka on ollut siedettävä nuorena, saa huomata että 40 täytettyä vanhatkin papparaiset katsovat läpi. Jostain syystä jopa nettideitissä ne 60-vuotiaat etsivät 25-vuotiasta seuraa. Mikähän siinä on, että miehen silmissä naisessa on se parasta-ennen päivä, vaikka persoonana ja seksuaalisuudeltaan nainen on varmaan parhaimmillaan siinä 40 jälkeen.

^ehkä tuokin on sitten sitä biologiaa. Miesten vietti ei vedä sitä vaihdevuosi-ikäistä kohti, ehkä ne feromonit ovat jo haihtuneet.

Jos ei näe itseään kiinnostavana/viehättävänä miten kukaan muukaan näkisi niin? Loppujen lopuksi on tärkeintä kelvata itselleen ja pitää itseään hyvänä ja viehättävänä tyyppinä. Silloin myöskään ei peilaa itseään ja omaa arvoaan siihen, onko vastakkainen sukupuoli kiinnostunut vai ei. Ei meidän kiinnostavuus ja viehättävyys ole sidoksissa siihen miten moni meistä on kiinnotunut ja miten moni ei. Emme me ole täällä tekemässä vaikutusta muihin vaan elämään omannäköistä elämäämme juuri sellaisina kuin olemme hyväksyen sen. :) 

Nuorempana olen ollut hyvännäköinen nainen, ja olen käynyt diskoissa ja tanssimassa. Koskaan en antanut pakkejakaan, jos tanssiin hakija pysyi pystyssä. Jostain syystä vain ulkomaalaiset miehet lähestyivät minua. Suomalaiset katsoivat pitkään kauempaa, ottivat sitten lisää huikkaa tuopista ja katsoivat muualle.

Seuraavalla kerralla laitoin vielä vähän nätimpää päälle, korkeaa korkoa, meikkiäkin. Saatoin jopa heittää ohimennen vähän pidemmän katseen. Ehkä hymyilin kutsuvasti baaritiskillä. EI MITÄÄN.

Tätä jatkui vuosia. Kauniskin nainen voi siis jäädä yksin. Olin kylläkin liikkeellä selvinpäin, ja lähdin yleensä taksilla kotiin, ennen kuin se viime hetken arvonta narikassa ja taksijonossa alkoi (kun epätoivoiset känniset miehet alkavat tyytyä niihin jäljelle jääneisiin)

No, eipä tuotakaan tarvitse miettiä enää, kun ei ole enää nuori eikä kaunis.

Ei miehistä ota selvää.

Kun naisena luen näitä kuvauksia niin kaikki kuulostavat ihastuttavilta, jopa ne "hullut" ja "sekopäätkin". Haluaisin tällaisia kavereita. Mä jotenkin luulen, että nämä naiset ymmärtäisivät erilaisuutta ja niiden kanssa voisi nauraa ilman, että pitää pelätä naaman menevän rypyille.

INTJ. En tosin ole mitenkään huolissani siitä etteivät miehet minusta kiinnostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdin kirjoittaa, että sekin vituttaa miten luullaan hoikkuuden ja hyvän vartalon antavan naisen kasvojen rumuuden anteeksi. Ei todellakaan! :D Vartaloani on aina ylistetty ja se on omastakin mielestäni seksikäs ja haluttava, mutta kun on ruma naama niin voi voi. Kai se oli luonnon tapa estää etten siirrä huonoja geenejäni eteenpäin.

Tätä sanoin tuolla ylempänä itse myös ja tuntuu minusta todennäköiseltä, aika moni asia lopulta pohjautuu biologiaan ja parinvalinta etenkin heterosuhteissa varsinkin. Olen itse suht terve, mutta sukurasitetta moneen tappavaankin sairauteen on, tuskin pysyn terveenä vanhukseksi asti. Huono perimä siis, ehkä se näkyy rumuutena ja huokuu sellaisena "hajuna" (feromonit?) että minun kanssani ei kannata pariutua.

Minullakin on ollut kroppa ihan helvetin hyvässäkin kunnossa vaikka nyt vähän jo olenkin luovuttanut. Siis vaatteet päällä kroppa ollut tosi hyvännäköinen, vaatteet kun riisuu niin näkee esim. huonon ihon.

Noh enää en jaksa keskittyä ulkonäkööni juuri ollenkaan koska olen vihdoin alistuneena todennut että se ei ole eikä koskaan tule olemaan vahvuuteni. Harmi ettei minulla vahvuuksia ole missään muussakaan ja että ulkonäkö on niin tärkeä osa siinä että voisi saada parisuhteen. 

Minulla huonot geenit näkyvät vain niissä kasvojen mittasuhteissa: en ole kaunis, korkeintaan tavallinen.

Fysiikkani on loistava, samaten iho ja hiukset, ei perussairauksia ja suvussa päästy vähällä sairauksissa. Ei mt-ongelmia tai muitakaan vaikeuksia, joita ainakin tietoisesti voisin jälkeläisilleni siirtää. Olen myös korkeakoulutettu, eli ihan keskitasolla älykkyydessä. Ironisesti vartalonmallikin sattuu olemaan se kaikista hedelmällisin naiselle, eli täydellinen tiimalasi.

Mutta kaikki sitten kulminoituu niihin kasvoihin kun tosiaan en hirvittävän nätti ole :( Meikillä toki feikkaa hetken, mutta ei se viihteelläkään onnistu miehiä hämäämään.

21-vuotias, 160cm, 65kg, ammatiltani leipuri-kondiittori, tällä hetkellä autoinsinööriopiskelija, introvertti, heikot keskustelutaidot, vaikka omaankin suht hyvän yleissivistyksen, tykkään videopeleistä, kaikki eri maiden historiat ja mytologiat kiinnostaa myös. Kaikin puolin outo ja kummallinen siis.

Minä yli 50v, toinen jalka proteesi, ylipainoa, stressiä joka tulee muistisairaan äitini asioiden huolehtimisesta sekä siitä ettei isäni tee mitään auttaakseen tätä tilannetta. Tekee vaan omat kauppareissunsa. Omasta ulkonäöstä välittäminen jäänyt jo aikaa sitten. Jaksaa vaan enään pesulle mennä ja katsoa että vaatteet ovat puhtaat jne. Ja toisaalta vaikka joku ukko sattuisikin jotain huomiota kiinnittämään, niin ehei kehenkään en luota johtuen siitä mitä entinen aviomieheni minulle teki. Mutta ei siitä sen enempää, pärjään vallan mainiosti ilman miehiä. Ja suurin virheeni oli ylipäätänsä alkaa seurustelemaan ja mennä naimisiin tämän entiseni kanssa. Mitä tulee elämisestä miehen kanssa joka nostaa kytkintä heti kun tulee arki vastaan? Sen varmaan sai kokea myös tämä nainen kenen takia jätti minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin näkymättömäksi kun täytin 40, ja kun aloin menettää uskoni omaan viehättävyyteeni. Oma mies ei ollut enää minusta kiinnostunut, joten päättelin että en ole enää naisellinen enkä haluttava. Olen tavallisen näköinen, vähän ylipainoinen, harmaatakin on.

Erottuani olin onnekas ja tapasin nettideitissä miehen, joka pitää minua viehättävänä. Huomaan että olen alkanut käyttää nätimpiä vaatteita, laittaa hiukset ja meikin, ja jopa kävelen eri tavalla, keinuvammin. Kannan itseni ryhdikkäämmin, kun en ole enää alistunut.

Outoa, mutta sama nainen voi olla näköjään hiirulainen tai viehättävä, lähinnä sen mukaan millaiseksi hän itsensä kokee.

Joillain naisilla varmasti tuo toimii. Omalla kohdalla mikään ulkonäön kohentaminen tai ajattelu ei auttanut sillä vaikka yrittäisi olla rento ja omissa nahoissaan viihtyvä, jopa ajatella olevansa seksikäs: silti näkymätön. Hyvänä esimerkkinä vaikka baarit, joissa sai tanssia, nauraa ja viettää hyvää aikaa sydämensä kyllyydestä yksin tai parin kaverin kanssa ja jäi silti jokaisena iltana aina siksi ainoaksi naiseksi, jota miehet eivät lähestyneet...

Tragikoomisimpia ovat ne kerrat kun joku mies/kaverukset on tulleet meille muka molemmille juttelemaan, ja minä olen keskustellut hänen/heidän kanssaan iloisesti pitkät pätkät, ja mies/miehet on selvästi pitäneet seurastani ja esim. nauraneet vitseilleni. Kaveri mököttänyt vieressä ja enintään töksäytellyt lyhyitä vastauksia miesten kysymyksiin. Lopputuloksena se, että kaveria pyydetään lopulta tanssimaan/hänelle tarjotaan juomaa/pyydetään puhelinnumeroa. Minä olin se kiva "dude" jonka kanssa juteltiin ja naurettiin, mutta jota ei nähdä Naisena.

Tää on mulle niin tuttua. Olen iloinen ja ulospäinsuuntautunut ja helposti juttelevaa tyyppiä. Mun kaveri on tasonsa tietävä, mallin mitoissa ja naama nurinpäin siitä vieressä roikkuva. Auta armias kun se lähtee vessaan niin eikö siinä miehet pyöri mun ympärillä et hei mikä ton sun kaverin nimi on, onko sillä miestä, mitä se tykkää juoda, mitä luulet lähtiskö se tanssimaan jos mä kysyisin jne. Ja näin käy valehtelematta 90% kerroista kun me ollaan baarissa. Mustahan kukaan näistä miehistä ei ole kiinnostunut. Aivan sama vaikka sanoisin näille miehille päin naamaa että ette te kelpaa tolle mun kaverille (mikä on totuus) niin silti ne vaan jaksaa vängätä siinä mun vieressä.