Millainen olet sinä nainen, josta miehet eivät kiinnostu?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää miten määrittelette sen, etteivät mihet ole teistä kiinnostuneita? Tarkoittaako se teille sitä, etteivät miehet tule pokaamaan baarissa? Vai sitä, etteivät miehet tule pokaamaan teitä kadulla ihan tuosta vain? Vaiko sitä, etteivät mihet vilkuile teitä esim kaupassa? Mitä siis ajattelette sen tarkoittavan?

Itse en oikein tiedä ovatko miehet minusta kiinnostuneita. Olen kyllä naimisissa, mutta en käy ollenkaan yöelämässä. Tiedän, että jotkut mihen kaverit ovat minusta kiinnostuneita ja jotkut joskus katsovat esim kaupassa/kadulla, mutta sehän voi olla ihan normaalia katsomista. Haluaisin kovasti tietää mitä mihet minusta ajattelevat, mutta mistäpä sitä tietää kysymättä. Mielestäni olen ihan hyvän näköinen, normaalivartaloinen, mieheni sanojen mukaan laihalihava, iloinen 35-v kahden lapsen äiti.

Esim oma määritelmäni: kukaan ei tule pokaamaan minua baarissa, vain harva otti minut Tinder-mätsiksi ja vielä harvempi (2 kpl) laittoi viestiä, nettideitti-ilmoitukseeni tuli suomalaisilta miehiltä samoin vain 2 viestiä (puumaa etsivä teini ja yöllinen humalikko). Kukaan ei vastannut nettideitissä minun laittamineen viesteihin, miehet joita olen yrittänyt oikeassa elämässä jututtaa ovat antaneet pakit. No, tuskin kukaan kaupassakaan vilkuilee :)

Huomasitteko muuten Hesarin jutun tutkimuksista, kuinka kosketus ja läheisyys on kriittisen tärkeää ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille? :) Niin... kukas meitä ikisinkkuja kelpaamattomia ikinä koskettaa.

Kaikille on joku jossakin. Tulisi ennemmin yrittä löytää itsestään niitä positiivisa puolia kuin ruokkia lietsomalla itsellen pahaa oloa.

Olen 154 cm ja 57kg. Lyhyet jalat ja iso takamus. Olen käytännössä seurustellut vain mieheni kanssa. Nyt eronnut ja lapsiakin on. Pitkät miehet hymähtelevät minulle. Olen päätellyt, että olen kuin ilmaa yli 170 cm miehille. Ja minua ärsyttää, jos joku sanoo lyhyeksi tai oikeastaan jo se, jos joku kysyy pituutta. Joku mies opetti kerran lapselleen uimahallissa, että ketään ei sanota kääpiöksi, pitää sanoa lyhytkasvuinen. Kun vilkuilin ympärilleni, en nähnyt ketään muuta lyhyttä. Pieni ja hiukan pullea kun olen, se lapsi oli varmaan kommentoinut isälleen, että kato kääpiö. Arrrg. Niitä on vain saduissa enkä edes ole virallisesti lyhytkasvuinen.

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko muuten Hesarin jutun tutkimuksista, kuinka kosketus ja läheisyys on kriittisen tärkeää ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille? :) Niin... kukas meitä ikisinkkuja kelpaamattomia ikinä koskettaa.

Olen ollut ilman kosketusta niin kauan, että täytyy myöntää turtuneeni tähän olotilaan jo :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasitteko muuten Hesarin jutun tutkimuksista, kuinka kosketus ja läheisyys on kriittisen tärkeää ihmisen kehitykselle ja hyvinvoinnille? :) Niin... kukas meitä ikisinkkuja kelpaamattomia ikinä koskettaa.

Olen ollut ilman kosketusta niin kauan, että täytyy myöntää turtuneeni tähän olotilaan jo :/

Helppoa olla, kun ei ole koskaan kosketukselle altistunutkaan niin ei osaa edes kaivata :D Jotain positiivista sentään tässäkin.

Olen 33-vuotias työelämässä oleva korkeakoulututkinnon suorittanut nainen. Kasvoiltani aika ruma ja kroppakaan ei ole mikään ihanne, vaikka liikuntaharrastuksiin menee useampi tunti viikossa. Olen aika vakavamielinen ja pessimismiin taipuvainen, en ollenkaan sellainen iloinen hymyileväinen kikattelija ja viihdyttäjä mitä miehet tuntuvat kaipaavan. Olen sosiaalissa suhteissa kömpelö, en vaan jotenkin osaa small talkia ja yritykseni siihen päättyvät niin, että keskustelun toinen osapuoli pyörittelee silmiään. Eli olen jotenkin outo/vastenmielinen, tavalla jota en ihan tajua. Olen myös tapettia, eli monet ihmiset, jotka olen jollain tavalla tuntenut vuosia, eivät muista minua ollenkaan. En jää mieleen. Mulla ei ole auktoriteettia/karismaa, olen sellainen harmaa, johon ei kiinnitetä huomiota ja jonka seuraan ei hakeuduta. Arkena en jaksa juuri laittautua, se on niin että sängystä ylös ja pesut ja tukka ponnarille ja vähän ripsaria ja peitevoidetta. ulos lähtiessäni taas saatan satsata paljonkin esim. meikkiin ja hiustenlaittoon. Se ja sama, olen kuitenkin näkymätön. En ole kuitenkaan mikään harmaa villatakki niskassa seiniä pitkin ryömivä kliseinen ujo tyttö, vaan kuljen selkä suorassa, tykkään käydä baareissa ja tanssia ja niin edelleen, mutta olen tosiaan silti näkymätön. Jos olen liikkeellä kauniimpien/sosiaalisempien kavereiden kanssa, he vetävät puoleensa miehiä, minä en. Jos olen liikkeellä jonkun "hissukkakaverin" kanssa, ei kukaan meistä saa miehiltä minkäänlaista huomiota.

Ja sen, että miehet eivät ole kiinnostuneita, perustan seuraaviin asioihin: Baareissa ei pokailla. Ei pokailtu kun olin 18v eikä pokailla kun olen yli 30. Olen viettänyt kuitenkin varsin aktiivista elämää esim. opiskeluaikoina, käynyt kaiken maailman kissanristiäiset ja kotibileet ja festarit ym läpi, saldona 0 treffipyyntöä. Tinderissä taisin saada useamman kuukauden aikana 4 matchia, joista kukaan ei aloittanut keskustelua. Suomi24:ssa sain samoin deitti-ilmoitukseeni 4 vastausta, jotka olivat kaikki sellaisia mitä en kaivannut (esim. 50-vuotias mies, joka tykkää pukeutua naiseksi ja olisi halunnut lähettää kuvia itsestään lateksiasuissa). Olen muutaman kerran elämässäni tohinut lähestyä miestä, josta olen kiinnostunut. Saldo 0, miehet eivät ole olleet kiinnostuneita. Seksiä olen saanut vain pilkun jälkeen taksijonossa vonkaamalla tai juottamalla miehen humalaan, silloinkin usein on lopulta torjuttu, eli miehet ovat olleet jotenkin kiinnostuneita katsomaan, että lähdenkö panemaan vai en, mutta eivät sitten ole jaksaneet panna vaan ovat mieluummin käyneet nukkumaan. Ja jos on pantu niin kukaan ei ole ollut niin kiva, että olisi esim. keittänyt aamukahvit ja jutellut, vaan mut on heitetty ulos aika nöyryyttävälläkin tavalla, joko heti panon jälkeen tai sitten aamuvarhaisella.

Mun perään ei kukaan katso eikä vislaile. Baarissa ei tule edes ne pahimmat kännikalat iskemään.

Olen lyhyt ja lihava. 158/75. Korkea otsa, iso nenä, silmät lähellä toisiaan. Vajaatoiminta vienyt puolet hiuksista, kasvot punoittavat, vaikka naamassa on Joe Blascoa.

En ole mitenkään kiinnostava.

Kuntoilen säännöllisesti, mutta tykkään myös liikaa omatekemistä herkuista ja vatsanahka roikkuu löysänä ja tunnottomana, koska raskaudet ja sektio löysyttivät ihoni eikä ole varaa laittaa 10 000 euroa toimenpiteisiin.

Olen huumorintajuinen, mukava, kiva ka erittäin hyvä ystävä, mutta ne eivät merkitse miehille mitään. Etenkään kun olen jo 40 v.

Mä olen 45 vuotta täyttänyt, olen saanut ihmisiltä yllättyneitä kommentteja koska yleisesti mua luullaan paljon nuoremmaksi. Olemus vissiin on sellainen. Itse pidän naamaani lähestulkoon rumana, monet ovat kauniiksikin sanoneet mutta luulen, että kohteliaisuudesta. Silmät ovat ruskeat ja lasit aina päässä, koska olen likinäköinen kuin myyrä. Meikkiä en enää jaksa toljata, silmiä vaan alkaa kirveltämään. Hiuslaatu ohutta ja luirua, väri maantienharmaa, toki värjään (nykyisin tummaksi), ja aina ulos mennessä niskanutturalla, koska en ilkeä kulkea hapset liehuen. En ole erityisen lyhyt enkä pitkä, painoa on joka juuttunut lähinnä vyötärön seudulle. Sain lapsen neljä vuotta sitten ja hätäsektion ja haavainfektion jäljiltä etenkin alavatsan seutu ei todellakaan ole kaunista katseltavaa. Onneksi sen voi jotenkin peittää vaatteilla. Rinnat menee kuppikokoon F ja perseyttä ja reitevyyttäkin löytyy.

Vaatepuoli melko neutraali/klassinen eli mustaa, beigeä, hieman valkoista/turkoosia/punaisen sävyjä ja kaikki vaatteet hankin alennuksista eli halpaa trikoota tms, kunhan on hyvin laskeutuvaa ja peittää mut suunnilleen.

Olen kouluttautunut sekä amis, yo, ja alemman korkeakoulututkinnon ja työskennellyt ammatissani kauan. Työt jouduin lopettamaan vammautumisen (ja muutaman muun sairauden) takia ja olen nyt sairaseläkeläinen pienen lapsen totaaliyksinhuoltaja. Mua on pidetty aina sosiaalisena ihmisenä ja pystyn toki olemaan seurallinen tarvittaessa mutta mun toinen puoli on se erakko. Pystyn keskustelemaan monistakin aiheista ja osaan neljää vierasta kieltä ja opettelen paria uutta. Jotkut miehet ovat sanoneet, että tuollainen on turhaa ja kirjat ovat turhia, joten sellaiset tyypit eivät minusta kiinnostu. Pidän historiasta, etenkin WW I & II, arkeologiasta ja antropologiasta. Seuraan mielelläni dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, mikä tuottaa pulmia miehen kanssa, joka kiinnostuu esim. Salkkareista tai Temptation Island-tyyppisistä jutuista. Vaikuttaa kuivalta, mutta oikeasti olen hyvinkin spontaani tyyppi enkä vaadi timantteja.

Nuorempana miehiä jopa pörräsi, baaripokailuja olisi löytynyt jokseenkin helposti, takana pari-kolme pitkää parisuhdetta ja jopa reilut 10 vuotta avioliittoa. Nettideittailu poiki yhden kahden vuoden parisuhteen mutta noin vuosi sitten mies pisti ilman selityksiä liinat kiinni. Toinen veti liinat kiinni jo kaksien treffien jälkeen, ei selitystä.

Baareissa en käy koskapa en käytä alkoholia päihteenäni ts ei mitään mieltä lähteä baariin kuuntelemaan känniläisiä. En ole riittävän sosiaalinen mennäkseni harrastamaan jotain ihmisten pariin, mieluummin könyän koirien kanssa pitkin metsiä. Koirat ovat myös sellainen topic, että monet karsastaa. Koskaan kun en luovu yhdestäkään rakistani yhdenkään miehen takia.

Pidän toki silmät auki ja tokihan monesti vastaan tulee miehiä, joissa silmä lepää, muttei ne tunnu oikein koskaan lepuuttavan silmiään minussa tai en ainakaan huomaa sitä. Eikä tule kontaktin ottoa vai onko niin etten tajua sellaista. Ehkä minun olisi syytä ottaa pois äitivainaan huomenlahja-sormus pois vasemmasta nimettömästä, mutta kun se on mulle tärkeä äidin takia ja menee tuskitta vain siihen sormeen, niin...

Tjaa, ketään en tule todennäköisesti koskaan enää ottamaan samaan osoitteeseen rankkojen ja vaikeidenkin kokemusten seurauksena, mutta tasaveroinen parisuhde tervepäisen miehen kanssa olisi todella ihana yllätys vielä tältä elämältä.

Huonolta näyttää mutta näillä mennään. Tällainen olen, nainen, josta miehet eivät kiinnostu.

Vierailija kirjoitti:

Dear ladies!

Tässäkin ketjussa on monen monta naista, joista olisin kiinnostunut. Mulle ei ole väliä minkä kokoiset rinnat on (naiset, ei sillä kuppikoolla oikeasti ole väliä, älkää turhan niitä murehtiko), kauneus on katsojan silmissä niinkun sanotaan, ujouskaan mikään huono juttu ole kun moni siitä kertoo. Pääasia on, että kun tunnetaan niin juttua olis. Tylsä, ei kukaan o tylsä! Jos mä heitän teidän päälle jäävettä niin jäättekö vain paikoilenne kun juoksen karkuun??

Mitään bilehilettä en ole etsimässä, itsekkin käyn lasillisella harvoin (0-2 / kuussa). Fiksut/koulutetut naiset ei mua pelota, en sitten tiedä pelottaako teitä vain ammattikoulun käynyt mies. Joku kertoi harrastavansa käsitöitä, toinen oli kiinnostunut psykologiasta. Mä haluisin oppia tekemään villasukat ja ihmisen mielenterveyteen liittyvät jutut on kiinnostanu aina.

Miten ihmeessä mä voin teidät löytää, pitääkö mun alkaa ovikelloja soittelemaan. Hei, olen sinkku, lähdetkö kanssani ulos? Sitten joku voisi sanoa "no mut ainakin tultiin kotiovelta hakemaan".

Naiset, mistä ja miten, kertokaa :)

Hei hyvä sinä, ettet säikähdä koulutettua naista! :) Mä itse uskon vahvasti, ettei koulutus määritä älykkyysosamäärää, mut valitettavasti löytyy niitäkin miehiä, jotka perääntyy ku kuulee et opiskelen yliopistossa. Tosin se ei oo mun ainoa syy, miksi oon sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias työelämässä oleva korkeakoulututkinnon suorittanut nainen. Kasvoiltani aika ruma ja kroppakaan ei ole mikään ihanne, vaikka liikuntaharrastuksiin menee useampi tunti viikossa. Olen aika vakavamielinen ja pessimismiin taipuvainen, en ollenkaan sellainen iloinen hymyileväinen kikattelija ja viihdyttäjä mitä miehet tuntuvat kaipaavan. Olen sosiaalissa suhteissa kömpelö, en vaan jotenkin osaa small talkia ja yritykseni siihen päättyvät niin, että keskustelun toinen osapuoli pyörittelee silmiään. Eli olen jotenkin outo/vastenmielinen, tavalla jota en ihan tajua. Olen myös tapettia, eli monet ihmiset, jotka olen jollain tavalla tuntenut vuosia, eivät muista minua ollenkaan. En jää mieleen. Mulla ei ole auktoriteettia/karismaa, olen sellainen harmaa, johon ei kiinnitetä huomiota ja jonka seuraan ei hakeuduta. Arkena en jaksa juuri laittautua, se on niin että sängystä ylös ja pesut ja tukka ponnarille ja vähän ripsaria ja peitevoidetta. ulos lähtiessäni taas saatan satsata paljonkin esim. meikkiin ja hiustenlaittoon. Se ja sama, olen kuitenkin näkymätön. En ole kuitenkaan mikään harmaa villatakki niskassa seiniä pitkin ryömivä kliseinen ujo tyttö, vaan kuljen selkä suorassa, tykkään käydä baareissa ja tanssia ja niin edelleen, mutta olen tosiaan silti näkymätön. Jos olen liikkeellä kauniimpien/sosiaalisempien kavereiden kanssa, he vetävät puoleensa miehiä, minä en. Jos olen liikkeellä jonkun "hissukkakaverin" kanssa, ei kukaan meistä saa miehiltä minkäänlaista huomiota.

Ja sen, että miehet eivät ole kiinnostuneita, perustan seuraaviin asioihin: Baareissa ei pokailla. Ei pokailtu kun olin 18v eikä pokailla kun olen yli 30. Olen viettänyt kuitenkin varsin aktiivista elämää esim. opiskeluaikoina, käynyt kaiken maailman kissanristiäiset ja kotibileet ja festarit ym läpi, saldona 0 treffipyyntöä. Tinderissä taisin saada useamman kuukauden aikana 4 matchia, joista kukaan ei aloittanut keskustelua. Suomi24:ssa sain samoin deitti-ilmoitukseeni 4 vastausta, jotka olivat kaikki sellaisia mitä en kaivannut (esim. 50-vuotias mies, joka tykkää pukeutua naiseksi ja olisi halunnut lähettää kuvia itsestään lateksiasuissa). Olen muutaman kerran elämässäni tohinut lähestyä miestä, josta olen kiinnostunut. Saldo 0, miehet eivät ole olleet kiinnostuneita. Seksiä olen saanut vain pilkun jälkeen taksijonossa vonkaamalla tai juottamalla miehen humalaan, silloinkin usein on lopulta torjuttu, eli miehet ovat olleet jotenkin kiinnostuneita katsomaan, että lähdenkö panemaan vai en, mutta eivät sitten ole jaksaneet panna vaan ovat mieluummin käyneet nukkumaan. Ja jos on pantu niin kukaan ei ole ollut niin kiva, että olisi esim. keittänyt aamukahvit ja jutellut, vaan mut on heitetty ulos aika nöyryyttävälläkin tavalla, joko heti panon jälkeen tai sitten aamuvarhaisella.

Niin tuttua. Mä en ymmärrä kuinka toisilla parisuhde on alkanut yhdenyön jutusta kun itse on se joka ei saa jäädä ikinä edes aamuun.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä mä voin teidät löytää, pitääkö mun alkaa ovikelloja soittelemaan. Hei, olen sinkku, lähdetkö kanssani ulos? Sitten joku voisi sanoa "no mut ainakin tultiin kotiovelta hakemaan".

Naiset, mistä ja miten, kertokaa :)

Kotoa, kirjastosta ja kaupan lankahyllyltä. Minä odotan :D

Joku täällä aiemmin sanoi, että jos mies haluaa seksiä takaapäin, se tarkoittaa että naisen naama on niin ruma ettei mies kestä sitä katsoa. Omalla kohdallani olen kääntänyt sen niin, että takapuoleni on niin upea että siksi haluavat takaapäin. Oli totuus mikä hyvänsä, tuosta ajatuksesta tulee parempi mieli :D

Kolmikymppinen humanistisen alan tohtori, ihan hyvässä työssä. Lyhyt ja hoikka, tiimalasi, tumma polkkatukka. Tykkään kirjallisuudesta, muusta kulttuurista ja eläimistä. Kasvissyöjä. Punavihreä. Tarkkailija, introvertti.

Erittäin introvertti, sosiaalisten tilanteiden pelko, sosiaalinen kömpelyys. Entinen koulukiusattu ja hullu mielenterveyspolilta, aiempi opportunistinen nisti. Ei yhtäkään ystävää, enkä katso tarvitsevani. Liian älykäs, liian sanavalmis, liian rehellinen ja haluton suhdepelien pelaamiseen. Muiden mielestä jotenkin outo. Ilmeisestikin tyhmältä ja naiivilta vaikuttava, koska kohtelu aina sen mukaista. Julkisilla paikoilla hapannaamainen resting bitch face. Yleisesti ottaen mielenkiinnonkohteitani ei hyväksytä naisilla tai ikäisilläni.

Värittömät hyvin väsyneet ja roikkuvat kasvot, tummat silmänaluset, massiivista turvotusta, kaksoisleuka. Ylipainoa 40 kg, kaikki vatsalla, alleissa ja tukkijaloissa. Paljon selluliittia. Pienet löllöt rinnat kokoon suhteutettuna eikä ollenkaan lantiota tai persettä. Kroonisesti (ja vakavasti) sairas, maho. Hiukset maantienharmaat, ohuet, katkeilevat, harventuneet ja noin olkapäille asti. Androgyynit kasvonpiirteet, en näytä naiselta, mutta en mieheltäkään. En enää meikkaa tai pidä korvakoruja,  en pukeudu erityisen naisellisesti, mutta en miesmäisestikään. En sievistele, en kikata, en vietä tyttöjen iltoja, en ole koskaan ollut vauvakuumeessa, en lisääntyisi vaikka pystyisin. Ei ainuttakaan kivaa piirrettä kasvoissa tai vartalossa, korvat ehkä vähiten pahimmat. Epänaisellinen, säröilevä ja hengästynyt, nieleskelevä puheääni. Huohottaminen, astma, hartiat korvissa, kumara ja epävarman oloinen ryhti, joka johtuu itse asiassa sairaudesta eikä niinkään epävarmuudesta. 

Epänaisellinen romuluinen kävelytyyli. Ruma irvikissamainen hymy, rakohampaat, nolo lapsellinen purskahteleva nauru. Lyhyet, liuskoittuvat ja aina tyngiksi pureskellut kynnet. Rutikuiva, lihomisista ja laihtumisista täysin veltostunut atooppistyyppinen iho. Selvää karsastusta ja likinäköisyyttä (laseja pidän vain harvoin). Ei koskaan merkkivaatteita, vaan vain sitä mikä ylipäänsä mahtuu tämän ruhon ylle eli Prisman rättejä ja kirppislaatua. Jalat isot, kädet isot, pää iso (kengät kokoa 41, kaupan hanskat ja hatut aina liian pieniä). Kuivat ja halkeilevat kantapäät. Peräpukamia. Löystynyt vittu, vaikka en ole synnyttänyt. Haisen melkein aina likaiselle, koska sairauden vuoksi liikahikoilu ja hiostuvat läskipoimut ja -makkarat ja hautuva alapää. Reidet hankaavat pahasti yhteen. Allien löysä iho läpsyy kylkiin. Sivuilla on kunnon röllykät tyhjää nahkaa. Perseen yllä turpea ihratyyny, mutta itse perse kuopalla. Ärtynyt suolisto eli jatkuvaa piereskelyä, röyhtäilyä, turvotusta, närästystä, ripulia ja ummetusta pelkällä porkkanan syönnillä.

Selkä kiero häntäluusta niskan viimeisimpään nikamaan eli skolioosi, olemattoman lyhyt kyömyniska, notkoselkä ja pihtipolviset pattipolvet. Satoja teininä itse aiheuttamia arpia käsivarsissa ja muuallakin. Työkyvytön. Luuseri. Epäsosiaalinen. Misantrooppi. Aseksuaali, seksi ei kiinnosta pätkääkään enkä siihen kipujen vuoksi edes kykene. Kiroan kuin merimies, ja manaan lähes joka päivä kaikki idioottimaiset ihmiset helvettiin. Katkeroitunut, vaikka kuinka sitä vastaan yritän taistella. Valitan ja raivoan joka päivä sairaudestani ja turhasta elämästäni puolisolle, joka on kynnysmatto, koska kukaan muunlainen mieshän ei minuun päin olisi ikinä vilkaissutkaan. PS. puolisoni on kaikki kaikessa ja vihaan kiukutteluani, mutta en mahda sille mitään, sillä sairaus on pilannut myös aivoni. Vihaan itseäni, se vasta onkin hurmaavaa, eikö. 

Nyt voitte kaikki tuntea olonne oikein hyväksi.

Olen 23-vuotias ja mittani ovat 169/70. Harrastan voimabodailua ja kukkia. Olen kiltti. Aivotoimintaa on. Seurueessa olen hiljainen; kahdestaan kuuntelen ja keskustelen. En käytä lainkaan päihteitä tai vietä aikaa baareissa. Käyn salilla, opiskelemassa ja keikkatöissä. Muuten olen yksin kotona. Itsetuntoni on olematon: sen rippeet hakattiin pois niin henkisesti kuin fyysisestikin joitakin vuosia sitten. Minulla on kiva, pitkä ja tuuhea tukka. Pidän pitkistä sääristäni, vahvasta selästäni ja kauniista silmistäni. En meikkaa, mutta värjään ripseni ja kulmani. Hoidan ihoani hyvin. Pukeudun salin ulkopuolella väljiin mekkoihin ja korkokenkiin. Kroppani on liikuntamääriin nähden löysä, mutta naiseksi olen ilmeisesti liian massiivinen ja lihaksikas (lihaserottuvuus on kuitenkin olematon, joten bodaajillekaan kehoni ei kelpaa). Myös kiinnostuksen kohteitani on parjattu liian miehisiksi.

Minua ei ole koskaan isketty tai pyydetty treffeille. Seksiä minulta yritettiin ostaa säännöllisesti ollessani 12-20-vuotias ja syömishäiriön vuoksi todella laiha. Pari vuotta sitten pyysin kerran ulos sellaista ihan tavallista, mukavaa miestä. Mies suostui, mutta oli minusta yhtä innostunut kuin likaisesta tiskirätistä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45 vuotta täyttänyt, olen saanut ihmisiltä yllättyneitä kommentteja koska yleisesti mua luullaan paljon nuoremmaksi. Olemus vissiin on sellainen. Itse pidän naamaani lähestulkoon rumana, monet ovat kauniiksikin sanoneet mutta luulen, että kohteliaisuudesta. Silmät ovat ruskeat ja lasit aina päässä, koska olen likinäköinen kuin myyrä. Meikkiä en enää jaksa toljata, silmiä vaan alkaa kirveltämään. Hiuslaatu ohutta ja luirua, väri maantienharmaa, toki värjään (nykyisin tummaksi), ja aina ulos mennessä niskanutturalla, koska en ilkeä kulkea hapset liehuen. En ole erityisen lyhyt enkä pitkä, painoa on joka juuttunut lähinnä vyötärön seudulle. Sain lapsen neljä vuotta sitten ja hätäsektion ja haavainfektion jäljiltä etenkin alavatsan seutu ei todellakaan ole kaunista katseltavaa. Onneksi sen voi jotenkin peittää vaatteilla. Rinnat menee kuppikokoon F ja perseyttä ja reitevyyttäkin löytyy.

Vaatepuoli melko neutraali/klassinen eli mustaa, beigeä, hieman valkoista/turkoosia/punaisen sävyjä ja kaikki vaatteet hankin alennuksista eli halpaa trikoota tms, kunhan on hyvin laskeutuvaa ja peittää mut suunnilleen.

Olen kouluttautunut sekä amis, yo, ja alemman korkeakoulututkinnon ja työskennellyt ammatissani kauan. Työt jouduin lopettamaan vammautumisen (ja muutaman muun sairauden) takia ja olen nyt sairaseläkeläinen pienen lapsen totaaliyksinhuoltaja. Mua on pidetty aina sosiaalisena ihmisenä ja pystyn toki olemaan seurallinen tarvittaessa mutta mun toinen puoli on se erakko. Pystyn keskustelemaan monistakin aiheista ja osaan neljää vierasta kieltä ja opettelen paria uutta. Jotkut miehet ovat sanoneet, että tuollainen on turhaa ja kirjat ovat turhia, joten sellaiset tyypit eivät minusta kiinnostu. Pidän historiasta, etenkin WW I & II, arkeologiasta ja antropologiasta. Seuraan mielelläni dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, mikä tuottaa pulmia miehen kanssa, joka kiinnostuu esim. Salkkareista tai Temptation Island-tyyppisistä jutuista. Vaikuttaa kuivalta, mutta oikeasti olen hyvinkin spontaani tyyppi enkä vaadi timantteja.

Nuorempana miehiä jopa pörräsi, baaripokailuja olisi löytynyt jokseenkin helposti, takana pari-kolme pitkää parisuhdetta ja jopa reilut 10 vuotta avioliittoa. Nettideittailu poiki yhden kahden vuoden parisuhteen mutta noin vuosi sitten mies pisti ilman selityksiä liinat kiinni. Toinen veti liinat kiinni jo kaksien treffien jälkeen, ei selitystä.

Baareissa en käy koskapa en käytä alkoholia päihteenäni ts ei mitään mieltä lähteä baariin kuuntelemaan känniläisiä. En ole riittävän sosiaalinen mennäkseni harrastamaan jotain ihmisten pariin, mieluummin könyän koirien kanssa pitkin metsiä. Koirat ovat myös sellainen topic, että monet karsastaa. Koskaan kun en luovu yhdestäkään rakistani yhdenkään miehen takia.

Pidän toki silmät auki ja tokihan monesti vastaan tulee miehiä, joissa silmä lepää, muttei ne tunnu oikein koskaan lepuuttavan silmiään minussa tai en ainakaan huomaa sitä. Eikä tule kontaktin ottoa vai onko niin etten tajua sellaista. Ehkä minun olisi syytä ottaa pois äitivainaan huomenlahja-sormus pois vasemmasta nimettömästä, mutta kun se on mulle tärkeä äidin takia ja menee tuskitta vain siihen sormeen, niin...

Tjaa, ketään en tule todennäköisesti koskaan enää ottamaan samaan osoitteeseen rankkojen ja vaikeidenkin kokemusten seurauksena, mutta tasaveroinen parisuhde tervepäisen miehen kanssa olisi todella ihana yllätys vielä tältä elämältä.

Huonolta näyttää mutta näillä mennään. Tällainen olen, nainen, josta miehet eivät kiinnostu.

Ihan väärässä ketjussa olet, onhan sulla ollut suhteita, baarijuttuja yms.

Olen perusnätti, normaalipainoinen 19-vuotias. Luen paljon, harrastan erästä kamppailulajia, lenkkeilen ja käyn salilla. Toivon mukaan ensi syksynä opiskelen yliopistossa. Olen ekstrovertti ja hyvinkin puhelias.

En voikaan sanoa, ettenkö lainkaan saisi miehiltä huomiota, sillä esimerkiksi baareissa minua haetaan melko useinkin tanssimaan. Iskuyritykset kuitenkin kaatuvat nopeasti siihen, kun sanon, etten pidä tanssimisesta, mutta voin kyllä jutella. Vaikka tykkäänkin baariin lähteä, en yleensä juo paljoa ja tanssinkin korkeintaan kaveriporukassa. Ikäisilleni usein melko tyyppillistä kännissä nuoleskelua tai yhdenyönjuttuja en harrasta lainkaan. Lempiversioni baari-illasta onkin lautapelejä pubissa klubilla riekkumisen sijaan.

Suurin ongelma miesten kanssa minulla ehkä on se, että en osaa laittaa minkäänlaista flirttivaihdetta päälle ja minulla kestää todella kauan ihastua. Olen hyvin itsenäinen, enkä osaa pyytää apua aina sitä tarvitessanikaan, joten perinteinen "neito hädässä" -asetelma on hyvin kaukana minusta. En myöskään kikattele tai esitä tyhmää tai mitään muutakaan. Olen miesten seurassa täsmälleen samanlainen kuin naistenkin. En myöskään suodattele sanomisiani, vaan kerron rehellisesti ajatuksiani (en kuitenkaan ole törkeä tai ilkeä). Itseäni vanhemmat, noin kolmekymppiset miehet usein sanovatkin ystävällisen rupattelun päätteeksi, että olen useimpia ikäisiäni itsevarmempi ja rohkeampi. Minulla on miespuolisia kavereita, mutta en pääse kaverin roolista eroon halutessanikaan.

Lisäksi en oikein tiedä, mistä löytäisin haluamaani miesseuraa. Baareissa suurin osa ikäisistäni hakee seuraa vain hetkeksi. Uskon vakaasti kasvotuksin tapaamiseen, enkä ole lainkaan lämmennyt ajatukselle nettideittailusta tai vallankaan tinderistä.

En siis ehkä täysin vastaa aloituksella haettua naistyyppiä, mutta sinkkuna olen kuitenkin tämän 19 vuotta elellyt :D Toki olen vielä kovin nuori.

25v, 160/55, harrastan liikuntaa jonkin verran ja syön epäterveellisesti eli en ole mikään tiukka paketti vaan rasvaakin näihin kiloihin mahtuu, lyhyet sääret ja pitkä selkä elikkä persjalkainen. Huono iho, ohut tukka, iso nenä, vinot hampaat, kalpea ja kirjava iho kauttaaltaan, runsas ihokarvoitus, silmälasit. Ääneni on aika ruma myös. Kai minusta oikein näkyy ja huokuu se, ettei geenieni kuulu päästä jatkumaan eteenpäin.

En ole erityisen älykäs enkä oikein osaa mitään. Kaikessa joko keskiverto tai huono. 

Miehet eivät minulle aloitteita missään tee ja omani yleensä torjutaan. "Suhteeni" ovat kestäneet maksimissaan kolme kuukautta, alkaneet aina minun aloitteestani ja päättyvät aina miehen aloitteesta. Eli paremman puutteessa olen pari kertaa kelvannut vakipanoksi. Nyt olen oikeastaan lopettanutkin, ei enää kiinnosta pahemmin, kun tiedän etten tule mitään kestävää saamaan.

25-vuotias perusnätti syvällinen herkkä nainen. Tykkään eräjutuista, kalastuksesta ja muista luontoon liittyvistä. Käsityötaitoinen. Ilmettä minullakin sanottu huolestuneeksi. Naisellinen tyyli. Tykkään keskustella ja minäkään en ole hauskuuttaja vaikka osaan olla hauska. Söpöyden perään olen ja elämän pienten asioiden. Köyhä.

Vain +40 -v miehet kiinnostuu, suorastaan hullaantuu. Nuoret ei huomaa. Olen tulkinnut että oon liian vanhanaikainen ja se paistaa minusta. Enkä ole itsevarma kovis.