En oikeasti jaksa tätä nykyajan tapailukulttuuria!!

Ei pidä ripustsutua mieheen eikä olla heti haarat ojollaan. Leikkiä mieluummin vaikeasti tavoiteltavaa. Pikkuhiljaa hivuttamalla. 

Ymmärsin joskus sinkkuvuosieni lopulla (ja vähän turhan myöhään), että jos mies on tosissaan kiinnostunut naisesta niin hän kyllä näyttää sen, vaikka olisi ujoimmasta päästä tai asuisi keskellä korpea ilman sähköä/puhelinverkkoa/nettiyhteyttä. Ihan turhaa pohtia miksi joku ei soita tai tapailee sinua vain silloin tällöin. Ole viisaampi kuin minä ja lopeta sen miehen kyttääminen. Käytä aikasi rakentavasti, sijoita mielummin itseesi ja ihmisiin jotka aidosti arvostavat sinua.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin joskus sinkkuvuosieni lopulla (ja vähän turhan myöhään), että jos mies on tosissaan kiinnostunut naisesta niin hän kyllä näyttää sen, vaikka olisi ujoimmasta päästä tai asuisi keskellä korpea ilman sähköä/puhelinverkkoa/nettiyhteyttä. Ihan turhaa pohtia miksi joku ei soita tai tapailee sinua vain silloin tällöin. Ole viisaampi kuin minä ja lopeta sen miehen kyttääminen. Käytä aikasi rakentavasti, sijoita mielummin itseesi ja ihmisiin jotka aidosti arvostavat sinua.

Noinhan se menee. Minä itsekin kävin läpi saman tiedostamisprosessiin ja ihmettelen syvästi miten niin monet miehetkin jankuttavat sitä, että naisena kannattaa olla aktiivinen ja mies "voi unohtaa" yhteydenpidon. Kun oikeasti kiinnostuneesta miehestä ei voi koskaan erehtyä.

Olen tapaillut muutaman kerran miestä ja tämän viikonlopun tapaaminen peruuntui miehen lasten vuoksi. Odottelen pari pv uutta tapaamista tai ehdotusta, sitten finito, ellei kuulu mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin joskus sinkkuvuosieni lopulla (ja vähän turhan myöhään), että jos mies on tosissaan kiinnostunut naisesta niin hän kyllä näyttää sen, vaikka olisi ujoimmasta päästä tai asuisi keskellä korpea ilman sähköä/puhelinverkkoa/nettiyhteyttä. Ihan turhaa pohtia miksi joku ei soita tai tapailee sinua vain silloin tällöin. Ole viisaampi kuin minä ja lopeta sen miehen kyttääminen. Käytä aikasi rakentavasti, sijoita mielummin itseesi ja ihmisiin jotka aidosti arvostavat sinua.

Mun mielestä tämä oli ihan älyttömän hyvin kirjoitettu.

Juuri näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

kai sä dorka, tajuat, että ykskään mies pane "kymmeniä" naisia ja jos on yksi niistä, jotka vääntää menee, niin sä oot vaan valinnu väärin.

Ei hän tajua. Jos yksi mies kymmenestä pystyy ja tekee sitä, hän yleistää sen koskemaan "miehiä", eli kaikkia miehiä. Ne yhdeksän miestä jotka eivät toimi näin, oli syynä sitten kyky tai halukkuus, heitä ei kai sitten lasketa.

Ei ole kuulunut mitään.. Kotona on jo varmasti kun huomenna taas arki

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha syyttää mitään "nyky aikaa". Sellaista se oli jo 20 vuotta sitten.

Tapailu oli ihan hyvä tapa tutustua. Jos taas molemmat tunsivat kiinnostusta ja homma toimi, niin silloin tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi.

Näin se on yhä edelleen.

Kulttuurihan muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi "ghosting" on viimeaikainen uusi käsite, joka on syntynyt kuvaamaan sitä miten ihmissuhteet vain lakkaavat olemasta yhteydenpidon jäätyä toisen osapuolen epäaktiivisuuden seurauksena. Puhumattakaan somen ja viestintäkeinojen muutoksesta.

Ihmissuhteet ovat minulla ainakin useimmiten lakanneet olemasta, kun yhteydenpito on jäänyt "toisen osapuolen epäaktiivisuuden seurauksena." Useimmiten tähän tarvitaan kaksi osapuolta, jotka ovat epäaktiivisia, ei se riitä, että vain toinen vaikenee.

Miten teillä muilla esim. ystävyyssuhteet ovat lakanneet olemasta? Minusta on ihan lohdullista, että ne vain hiipuvat, ei siitä mitään numeroa tarvitse tehdä. Tällaisen hiipumisen jälkeen paluukin on mahdollista sen sijaan että olisin aikoinani ilmoittanut "ystävyytemme oli nyt tässä, koska et ole vastannut viestiini, älkäämme enää konsaan ottako toisiimme yhteyttä". 

Minusta tämä on ihan eri asia, kuin tämä ghosting-ilmiö, josta tuossa aiemmassa viestissä mainittiin. Ei minulla ainakaan yksikään ystävyyssuhde ole hiipunut siten, että laitan ystävälle viestin eikä hän koskaan vastaa. Se hiipuminen on tapahtunut siten, että esim tavatessa sanotaan, että nähdään taas ja sitten molemmat vain jossain vaiheessa huomaavat, että hupsis on mennytkin 8 vuotta, eikä sitten nähtykään enää. Tai sitten siten, että esimerkiksi muutetaan eri paikkakunnille tai vaihdetaan työpaikkaa, eikä luonnollisesti olla enää tekemisissä, jolloin yhteydenpito vaatisi enemmän vaivaa.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin joskus sinkkuvuosieni lopulla (ja vähän turhan myöhään), että jos mies on tosissaan kiinnostunut naisesta niin hän kyllä näyttää sen, vaikka olisi ujoimmasta päästä tai asuisi keskellä korpea ilman sähköä/puhelinverkkoa/nettiyhteyttä. Ihan turhaa pohtia miksi joku ei soita tai tapailee sinua vain silloin tällöin. Ole viisaampi kuin minä ja lopeta sen miehen kyttääminen. Käytä aikasi rakentavasti, sijoita mielummin itseesi ja ihmisiin jotka aidosti arvostavat sinua.

Mun mielestä tämä oli ihan älyttömän hyvin kirjoitettu.

Juuri näin se menee.

Hyvin kirjoitettu, viisaita sanoja. Kun itse voi hyvin ja omat asiat on jokseenkin tasapainossa, muiden teot ja tekemättä jättämiset eivät vaikuta niin voimakkaasti. Tosin jokainen joka on ollut ihastunut varmasti tietää että ihastuneena saattaa olla hankalaa toimia loogisesti/analyyttisesti (tässä tapauksessa olla pohtimatta miksei viestiä kuulu). Ihan inhimillisiä keloja sikäli mielestäni aloittajalta. 

Joku kyseli miehen mielipidettä siitä tulisiko naisen esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Mielestäni ei missään nimessä. Kun sukupuoliroolit ovat voimakkaassa muutoksessa ja yhteiskuntamme on tasa-arvoisempi kuin koskaan, tämän muutoksen soisi heijastuvan myös "deittailukulttuuriin". Naisten tulisi päinvastoin mielestäni pyrkiä olemaan siinä mielessä rohkeampia, että tekisivät itse aloitteita ja osoittaisivat omaa kiinnostustaan, eikä ajatella, että miesten "kuuluu" tehdä aloite. Itse ainakin miehenä arvostan tällaista itsevarmuutta. "Vaikeasti tavoiteltavan" esittäminen puolestaan kuuluu mielestäni juurikin tähän "pelleilyn/säädön" kategoriaan, olkoonkin niin, että varmasti se saattaa myös toimia. 

Tsemppiä aloittajalle, toivotaan että tilanne ratkeaa toivomallasi tavalla :)

-M28

Ei ole kiinnostunut sinusta, move on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha syyttää mitään "nyky aikaa". Sellaista se oli jo 20 vuotta sitten.

Tapailu oli ihan hyvä tapa tutustua. Jos taas molemmat tunsivat kiinnostusta ja homma toimi, niin silloin tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi.

Näin se on yhä edelleen.

Kulttuurihan muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi "ghosting" on viimeaikainen uusi käsite, joka on syntynyt kuvaamaan sitä miten ihmissuhteet vain lakkaavat olemasta yhteydenpidon jäätyä toisen osapuolen epäaktiivisuuden seurauksena. Puhumattakaan somen ja viestintäkeinojen muutoksesta.

Ihan samalla tavalla ihmissuhteet vain lakkasivat olemasta 30 vuotta sittenkin jos toinen oli liian epäaktiivinen. Ei silloinkaan tapailuvaiheessa mitään ihmeitä erodraamoja vietetty, vaan se suhteen poikanen ainoastaan kuivui kasaan, kun aktiivisempi osapuoli kyllästyi yksipuoliseen aktiivisuuteen. Se, että tällä ilmiöllä on nyt hieno nimi, ei tee itse ilmiöstä uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha syyttää mitään "nyky aikaa". Sellaista se oli jo 20 vuotta sitten.

Tapailu oli ihan hyvä tapa tutustua. Jos taas molemmat tunsivat kiinnostusta ja homma toimi, niin silloin tapailu muuttui nopeasti seurusteluksi.

Näin se on yhä edelleen.

Kulttuurihan muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi "ghosting" on viimeaikainen uusi käsite, joka on syntynyt kuvaamaan sitä miten ihmissuhteet vain lakkaavat olemasta yhteydenpidon jäätyä toisen osapuolen epäaktiivisuuden seurauksena. Puhumattakaan somen ja viestintäkeinojen muutoksesta.

Ihan samalla tavalla ihmissuhteet vain lakkasivat olemasta 30 vuotta sittenkin jos toinen oli liian epäaktiivinen. Ei silloinkaan tapailuvaiheessa mitään ihmeitä erodraamoja vietetty, vaan se suhteen poikanen ainoastaan kuivui kasaan, kun aktiivisempi osapuoli kyllästyi yksipuoliseen aktiivisuuteen. Se, että tällä ilmiöllä on nyt hieno nimi, ei tee itse ilmiöstä uutta.

Olet väärässä. Asenneilmasto ja kulttuuri muuttuu jatkuvasti. Vertaa esim. suhtautumista naisten seksuaalisuuteen 2010 vs 1970. Aivan eri kaliiberia.

Yhteiskunnan yksilökeskeisyys ja narsistisiin piirteisiin kannustava asenneilmasto johtaa tapailukulttuuriin, jossa ihmissuhteet ovat välineitä, kertakäyttöisiä ja ne voidaan lopettaa helposti ja vaivattomasti somen välityksellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kuulunut mitään.. Kotona on jo varmasti kun huomenna taas arki

Ap[/q

Kurja tilanne, mutta toivut tuosta muutamassa päivässä. Älä missään tapauksessa enää tapaa tuota miestä tai vastaile viesteihin. Jatkossa mieti, kuinka pian ryhdyt seksiin uuden miehen kanssa. Mulla on hiukan sama tilanne kuin sulla, tosin vasta jutteluasteella on oltu. Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat miehen taholta.Mielestäni kuluttavaa tällainen odottelu, ehkä pitää vaan keksiä jotain parempaa tekemistä vapaa-ajoille kuin miesten tapailu.

Otsikko kertoo kaiken. Ei sinun tarvitsekaan jaksaa. Opettele elämään yksin ja kas, huomaat elämän olevan huomattavasti kevyempää ilman turhia säätöjä ja etenkin omia kuvitelmia.

Olen ihan samaa mieltä siinä, että en jaksaisi nykypäivän tapailukulttuuria ollenkaan - olen itse 29v ja ollut parisuhteessa nyt vajaat 8v, sitä ennen tuli tapailtua viimeksi. Kuitenkin olen kuunnellut paljn ystävieni kertomuksia tämän päivän treffailusta ja siitä, miten nykyisin toimitaan.

Olen saanut vahvasti mielikuvan siitä, että nykyään tapailun pitää pysyä mahdollisimman kasuaalina vähintään ensimmäiset 6kk. Juuri sellaista tapailua, törmäilyä, kattellaan, mitään ei kysellä, mitään ei sovita. Et saisi ihastua etkä etenkään osoittaa sitä, että olet oikeasti etsimässä jotain muuta kuin sunnuntaikahveja - vaikka ikä lähestyy kolmeakymppiä jolloin lähtökohtaisesti kaikki etsii kumppania itselleen. Jos päästät itsesi ihastumaan ja otat yhdenkin kerran liikaa yhteyttä, olet heikko ja takertuva "riippakivi" joka on täysin validi syy vaihtaa uuteen tapailtavaan. Yhteiset tapaamisetkin on aina jotain harrastamista tai tapahtumissa käymissä, eikä sunkaan sohvalla nyhjäämistä ja elokuvien katselua. Ja tää törmäily, voi argh kuinka rasittava tapa. Tämän päivän parinmuodostus on raivostuttavan analyyttista, ihan kun oltais jotain kilpahevosta ostamassa.

Minä olen ihastuja. Ihastun ja hullaannun, haluan olla kaiken ajan yhdessä ja pussailla sohvan nurkassa sitä yhtä ihmistä. En halua tapailla samaan aikaan kolmea muutakin ja arvioida samalla sitä, että onko meidän harrastukset tarpeeksi yhteensopivia. Kun tapasin mieheni, aloimme heti näkemään 3-7krt viikossa ja reilun kuukauden päästä sovittiin, että ollaan ihan virallisestikin yhdessä. Okei, olimme silloin nuoria mutta uskon, että edelleen toimisin kutakuinkin samalla tapaa. Joko ihastun tai en ihastu, ja jos ihastun niin en jaksa mitään kissahiiri-kuka soittaa kuka ei soita-pelejä tippaakkaan.

Kylläpäs on taas hellyyttävä konsensus täällä kuinka mieshän se tietysti tämänkin ilmiön syypää on. Ihan jo se minkälaisia miehiä te valitsette voitte te vaikuttaa ja kyllä te suositte kokopäivä kusipäitä, pelimiehiä. Toinen juttu, jos mies on liian innokas alussa alkaa iiik se stalkkaa mua, se on creepy, pervo ja epätoivoinen kiljunta.

Ai mistä tiedän tämän, koska olen mies ja nähnyt tätä touhua ties kuinka kauan, te naiset ette muutu koskaan, asia mikä on pysyvää te suositte kusipäitä ja pelimiehiä, sitten te itkette kun samat miehet kohtelee teitä kuin alinta saastaa, mutta itsehän olette miehenne valinneet.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin joskus sinkkuvuosieni lopulla (ja vähän turhan myöhään), että jos mies on tosissaan kiinnostunut naisesta niin hän kyllä näyttää sen, vaikka olisi ujoimmasta päästä tai asuisi keskellä korpea ilman sähköä/puhelinverkkoa/nettiyhteyttä. Ihan turhaa pohtia miksi joku ei soita tai tapailee sinua vain silloin tällöin. Ole viisaampi kuin minä ja lopeta sen miehen kyttääminen. Käytä aikasi rakentavasti, sijoita mielummin itseesi ja ihmisiin jotka aidosti arvostavat sinua.

Näinhän sen tietenkin pitäisi mennä. Ainoa ongelma itselleni olisi se, että jos tapailemani miehen kanssa on jo harrastettu seksiä eikä kuitenkaan olla sitouduttu sen tiiviimmin, tuntuu todella pahalta ajatukselta, että mies harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa. En pystyisi siitä vain jatkamaan ja panemaan miestä kun hän tulee kotiin. Onneksi olen itse omani jo löytänyt. En välttämättä pystyisi ihan näin vapaaseen tapailukulttuuriin, mikä nykypäivänä on. 

Axl näytti hyvin mitä touhu on nykyään, se pieni joukko josta kaikki on kiinnostuneet pyörittää panorinkejä ja naisia, voit itse päästä hätävaran hätävaraksi. Ette te niistä muista miehistä ole edes kiinnostuneet missään treffipalveluissa, jokainen nainen olipa hän mitä hyvänsä tavoittelee samoja ehkä muutamaa kymmentä miestä, ne miehet sitten käy panemassa parhaita ja tyhjentämässä säkit tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on taas hellyyttävä konsensus täällä kuinka mieshän se tietysti tämänkin ilmiön syypää on. Ihan jo se minkälaisia miehiä te valitsette voitte te vaikuttaa ja kyllä te suositte kokopäivä kusipäitä, pelimiehiä. Toinen juttu, jos mies on liian innokas alussa alkaa iiik se stalkkaa mua, se on creepy, pervo ja epätoivoinen kiljunta.

Ai mistä tiedän tämän, koska olen mies ja nähnyt tätä touhua ties kuinka kauan, te naiset ette muutu koskaan, asia mikä on pysyvää te suositte kusipäitä ja pelimiehiä, sitten te itkette kun samat miehet kohtelee teitä kuin alinta saastaa, mutta itsehän olette miehenne valinneet.

Tekstisi perusteella vaikutat itse mieheltä, joka kohtelee naisia kuin alinta saastaa. En missään tapauksessa haluaisi olla tekemisissä kanssasi. Kummalla tässä nyt onkaan se ongelma?

Ketjuun yleisenä kommenttina sanoisin, että luultavasti parasta mitä voi tehdä on olla itse osallistumatta tähän "tapailukulttuuriin". Olen alkanut hiljattain uudelleen deittailla pitkän suhteen päätyttyä, ja kohtalaisen selkeinä tilanteet ovat pysyneet tähän saakka. Toki selkeys on helppoa silloin, kun ei ole kiinnostunut ja tapailu loppuu lyhyeen. Nyt kuitenkin olen ihastunut ja alussa tein sen virheen, että tulkitsin miehen vain pelaavan. Lähdin jopa hieman mukaankin niihin peleihin, mutta lopulta totesin että ei sovi minulle ja siirryin takaisin toimimaan omista lähtökohdistani, avoimesti ja riippumattomasti. Näytän miehelle ihastukseni suoraan ja otan itsekin yhteyttä häneen kun siltä tuntuu.

Jätin mielessäni avoimeksi sen mahdollisuuden, että miehen epäkiinnostuneelta vaikuttanut käytös johtuisikin muista syistä kuin pelaamisesta. Ajan myötä hän on alkanut kertoa enemmän elämästään, ja oudolle käytökselle on löytynyt aivan ymmärrettäviä selityksiä. Nykyisin tunnen itseni aivan typeräksi, kun edes saatoin kuvitella, että tämä mies varmaankin pyörittää minun lisäkseni viittä muutakin naista. Täysin selkeä ja ongelmaton tilanteemme ei ole, mutta syyt siihen eivät ole pelaamisessa tai kieroutuneessa deittikulttuurissa, vaan ihan siinä että molempia pelottaa, hyväksyykö toinen itsen kaikkine elämän myötä syntyneine haavoineen ja monimutkaisine elämäntilanteineen jne. Tässä iässä on vain paljon vaikeampaa uskaltaa luottaa toiseen täydellisesti, kun on jo käytännön kokemuksia siitä, että riskin ottamisesta voi onnen lisäksi seurata myös tuskaa ja vaurioita.

N36

Älkää leimatko miehiä stalkkereiksi, niin voimme osoittaa enemmän kiinnostusta alussa. Nyt te leimaatte miehet epätoivoisiksi jos näytät alussa kiinnostusta. Huomasin itse tämän kun aloitin naisiin tutustumisen, nykyään en siis osoita mitään kiinnostusta alussa koska muuten te luulette asiat ihan väärin ja homma kaatuu siihen.