Sukunimiasiaa (lasten sukunimien muuttaminen)
Olemme menossa naimisiin kesällä nykyisen mieheni kanssa.
Yhdessä olemme olleet reilu 7 vuotta.
Minulla on kaksi poikaa aiemmasta suhteesta ja meillä on yksi yhteinen lapsi.
Pojat eivät tapaa biologista isäänsä lainkaan. Viimeksi näkivät hänet seitsemän vuotta sitten ja silloinkin tapaaminen kesti vartin! Erosimme kun nuorempaa poikaani odotin elä hänellä ei ole mitään muistikuvaa isästään.
Molemmat pojat kutsuu nykyistä miestäni isäkseen ja tämä pitää heitä omina poikinaan. Periaatteessa olemme ydinperhe.
Nyt naimisiinmenon myötä sukunimeni vaihtuu samaksi kuin miehellä ja yhteisellä tyttärelläni.
Pojille jäisi minun sukunimi. Olenkin miettinyt että pojatkin vaihtaisivat sukunimensä miehen sukunimelle. Onko tämä outoa? Miehelle se sopii kyllä.
Pojat ovat ala-asteikäisiä.
Kommentit (36)
Mielestäni et voi saada pojillesi uuden miehen sukunimeä. Selvittelin vastaavaa joskus ja tälläinen muistikuva asiasta jäi.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että mies adoptoisi pojat, jolloin hän olisi virallisesti heidän isänsä, ja sitten sukunimen vaihtaminenkin olisi helppoa.
Joskus sitä mietittiin mutta asia sitten jäi.
Pojat pitää kuitenkin yhteyttä muihin sukulaisiin miehen puolelta eli en usko että adoptio on järkevää. Tuo sukunimiasiakin mietityttää mitä isovanhemmat ajattelisi vaikkei sillä sinällään olekaan vaikutusta päätökseen.
Simppeli asia muttei kuitenkaan :/
Pojat taitaa olla jo kouluiässä. Mitä he itse ajattelevat?
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni et voi saada pojillesi uuden miehen sukunimeä. Selvittelin vastaavaa joskus ja tälläinen muistikuva asiasta jäi.
Onko näin?
Eikö saa muuttaa samalle sukunimelle joka äidilläkin on?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pojat taitaa olla jo kouluiässä. Mitä he itse ajattelevat?
Vanhemmalle lapselle ok. Nuoremman mielestä uusi sukunimi ei rimmaa etunimeen :D Varmaan kuitenkin hänellekin ok.
Ap
Onko biol- isä huoltaja?
Lapsen huoltajien on oltava lapsen nimenmuutoksesta yksimielisiä. Kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen sukunimeä ei voi muuttaa ilman hänen omaa suostumustaan.
Aviopuolisoilla on myös mahdollisuus antaa yhteinen sukunimensä toisen puolison alaikäiselle lapselle.
On siis mahdollista jos biologinen isä ei ole huoltaja tai jos hän antaa suostumuksensa.
Ainakin 70-luvulla tuo oli mahdollista. Mun vanhemmat eros, äiti meni uusiin naimisiin ja myös mulle tuli uuden isän sukunimi. Ja uusi isäni ei siis adoptoinut minua.
Ei kai tuossa voi olla mitään syytä, miksi ei voisi vaihtaa lasten sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Onko biol- isä huoltaja?
Lapsen huoltajien on oltava lapsen nimenmuutoksesta yksimielisiä. Kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen sukunimeä ei voi muuttaa ilman hänen omaa suostumustaan.
Ei ole. Minulla on yksinhuoltajuus.
Vaikea uskoa, että olisi huoltaja jos ei ole seitsemään vuoteen lapsiaan tavannut. Eiköhän ap olisi jo yksinhuoltajuutta hakenut, jos alunperinkään tuollainen "mies" on huoltaja ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni et voi saada pojillesi uuden miehen sukunimeä. Selvittelin vastaavaa joskus ja tälläinen muistikuva asiasta jäi.
Höpöhöpö. Kyllä voi. Jos olet yksinhuoltaja niin nimen voi vaihtaa.
Done that.
Ei kai siinä sitten mitään ongelmaa, mutta toki antaisin pojille päätösvallan, kyse kuitenkin heidän nimestään, jolla heidät jo tunnetaan kodin ulkopuolellakin.
Onko heillä mitään sidettä isän sukuun, edes isovanhempiin? Jos ei, niin aika turha sellaista aivan vieraan suvun nimeä on kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisi huoltaja jos ei ole seitsemään vuoteen lapsiaan tavannut. Eiköhän ap olisi jo yksinhuoltajuutta hakenut, jos alunperinkään tuollainen "mies" on huoltaja ollut.
Kyllä niitä nimellisiä huoltajia on yllättävän paljon. Halutaan pitää jonkinlaista valtaa eksään, vaikka lapset ei oikeasti kiinnosta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että mies adoptoisi pojat, jolloin hän olisi virallisesti heidän isänsä, ja sitten sukunimen vaihtaminenkin olisi helppoa.
Joskus sitä mietittiin mutta asia sitten jäi.
Pojat pitää kuitenkin yhteyttä muihin sukulaisiin miehen puolelta eli en usko että adoptio on järkevää. Tuo sukunimiasiakin mietityttää mitä isovanhemmat ajattelisi vaikkei sillä sinällään olekaan vaikutusta päätökseen.
Simppeli asia muttei kuitenkaan :/
Onko sinulla siis sukunimenä ex-miehesi sukunimi vai alkuperäinen nimesi? Ja lapsilla siis sinun sukunimesi, vaiko se ex-miehen nimi?
Jos sinulla ja lapsilla on omasi, tuskin se sukulaisiin niin vaikuttaa vaikka lasten nimi vaihtuisikin - niinhän sinunkin vaihtuu, ihan luonnollista että haluaa lapsilleen saman sukunimen kuin itsellään, etenkin tuollaisessa tilanteessa kun biologinen isä on vain termi.
Ja vaikka olisikin ex-miehesi nimi, ei sen pitäisi sukulaisiin niin vaikuttaa - eikös se yhteydenpito ja tuttavallisuus ja ns. oikea verisukuisuus ole kuitenkin nimeä tärkeämpi? Verisukuisuudella en siis vähättele uutta miestäsi, vaan tarkoitan että yhähän poikasi ovat myös toisen puolen sukunsa sukulaisia vaikka nimi muuttuisikin.
Jos sinulla on yksinhuoltajuus, voit vaihtaa lasten nimet omaasi. Lapsilta kysyisin kyllä mielipiteen myös.
Voihan se olla isovanhemmille kova paikka, etenkin jos ei ole muita lapsenlapsia. Mutta joo, antaisin lasten päättää, heidän nimensä se on, ei kenenkään muun.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä sitten mitään ongelmaa, mutta toki antaisin pojille päätösvallan, kyse kuitenkin heidän nimestään, jolla heidät jo tunnetaan kodin ulkopuolellakin.
Onko heillä mitään sidettä isän sukuun, edes isovanhempiin? Jos ei, niin aika turha sellaista aivan vieraan suvun nimeä on kantaa.
Lapsilla on siis minun sukunimi.
On tekemisissä isovanhempien kanssa isänsä puolelta kyllä ja aika läheisiäkin ovat.
Pojat saavat tottakai itse päättää ja asiasta jollain tasolla puhuttukin poikien kanssa.
Ymmärrän ideasi, mutta mielestäni sinun ei pitäisi muuttaa poikiesi sukunimeä. Heidän biologinen isänsä on osa heidän identiteettiään, vaikka olisikin huono isä, mutta tämä fakta ei kieltämällä katoa vaan sen kieltäminen voi olla vahingollista heidän identiteetilleen. On mielestäni tärkeää, että pojat saavat surra poissaolevaa isää ja että tämä surutyö onnistuisi, on tunnustettava, että heillä on isä, joka ei ole hoitanut isän rooliaan normaalisti.
Toiseksi, minulla on ollut eri sukunimi kuin äidilläni suurimman osan elämästäni, eikä se ole vaikuttanut minuun mitenkään (en kyllä kokenut olevani osa äidin uusperhettä, mutta tämä ei liittynyt nimeen vaan kohteluun, jota sain siellä).
Oletteko miettineet että mies adoptoisi pojat, jolloin hän olisi virallisesti heidän isänsä, ja sitten sukunimen vaihtaminenkin olisi helppoa.