niin ikävä entistä suomea :(

Elämä ei ollut niin toivotona, kuin mitä se nyt 2010-luvulla tuntuu olevan. 

Yhteiskunta tuntuu vaativan hirveästi. Kun kirjoitin 2011, oli hyvin reipas olo. Silloin ajatteli vielä, että töitä saa kun niitä hakee jnejne. Nyt onneksi vielä opiskelen, niin ei kaikki elämän kauheudet ole paljastuneet.

Töitä pitäisi tehdä 48tuntia vuorokaudessa, lapset (min. 3kpl) ja opiskelut hoitaa ennenkuin olet 25, ja siinä sivussa 10 vuoden työkokemus omalta alalta. Sitten olet optimaalinen ihminen. Tukiaisia leikataan ja kansaa syyllistetään huonosta tilanteesta. Heitä myös rangaistaan tästä suosta, johon ovat maamme ajaneet. Hyi Kansaa!

Samaan aikaan ihmetellään työttömyyslukuja. Valtio antaa yrityksille tukia, jotta ne voisivat palkata ihmisiä. Omistajat kääräisevät tuet omaan taskuun, yrityksen voitot kiidätetään äkkiä veroparatiisiin Panamaan. Eduskunnassa pohditaan, kuinkas ei nyt ketään sitten palkattu. On niin huonosti kertynyt tuota veroa, josta meidänkin palkkamme maksetaan. Valtio alkaa olla konkurssin partaalla, kun ei ole lainkaan tuloja. Ratkaisu: kiristetään kansalta, ja nostetaan omia palkkoja tossa kivasti pikkuisen (ja kierrätetään ne Panamaan).

Eli siis mielestäni nyt on todella epätoivoiset ajat, ja kaipaan aikaa kun oli joku valonpilkahdus tunnelin päässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla lapsia ja aikuisia kuoli enemmän kuin nyt, väkivaltaa oli enemmän, itsemurhia tehtiin tuplasti.Liikenteessä oli vaarallisempaa, hukkumisia enemmän. Minä en ainakaan kaipaa niitä aikoja.

Tilastot ovat lopultakin vain tilastoja, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Maailmanlaajuinen ilmapiiri on ahdistavampi nykyään.

No eipäs olekaan. Elintaso on noussut joka puolella maailmaa ja lapsikuolleisuus vähentynyt. Suurin osa maailman lapsista käy koulua ja on rokotettu. Puhdasta vettä ja viemäreitä on rutkasti enemmän jne. kaikki on paremmin nykyään joka paikassa, toki sota-alueet poislukien. Ahdistua saa mistä tahansa mutta kannattaa kuitenkin pysyä maailman kehityksestä tietoisena.

Tiedostaminen ei vähennä ahdistumista yhtään, ja toisaalta ihminen elää omaa pientä elämäänsä, ja vaikka isot kuviot olisivat hitaasti nytkähtäneet eteenpäin, on oman elämän arkinen kokemus se, joka vaikuttaa välittömimmin turvallisuudentunteeseen ja hyvinvointiin.

Tosiasia on että elämä on tämän päivän Suomessa monin verroin parempaa kuin 1990-luvulla, jostain sota-ajoista tai katovuosista nyt puhumattakaan.

Kokoomuksen äänestäjä

Itse elin lapsuuteni 90-luvun alkupuolella ja se oli (lamasta huolimatta) aivan mahtavaa ja huoletonta aikaa! Asuimme itä-Helsingissä (joka ei ollut silloin läheskään niin pahamaineinen kuin nykyään) vaan ihana luonnonläheinen lähiö. Saimme vapaasti liikkua monien kilometrien säteellä jo ihan alle kouluikäisinä, kun ei ollut juurikaan vaaraa ahdisteluista ym. Leikimme ja pelasimme kavereiden kanssa eikä juuri koskaan tuijotetti telkkaria. Kukaan ei omistanut kännykkää. Ostimme lähikiskalta irtokarkkeja, leikimme pusuhippaa ja ongimme "aarteita" puroista ja lammikoista. Nykyajan lapset ovat jotenkin surullisia ilmestyksiä älypuhelintensa ja mielikuvituksettomuutensa kanssa. Kukaan ei uskalla päästää lapsiaan liikkumaan vapaasti ym. Kaikki on järkyttävän kallista yleiseen palkkatasoon nähdeen. Kaikki menee jatkuvasti kurjemmaksi...

Lapsuuteni ja nuoruuteni rakas 80-luku. <3<3<3 Kaipaan sinua niin. Joillekin sinun "yhtenäiskulttuurisi", reilu ja tasapuolinen meininkisi, turvallisuutesi ja vakautesi ovat olleet punainen vaate. Miksi, sitä en käsitä, mutta kaikki tuo on tarkoituksella tuhottu. Lopputuloksena elämme käsittämättömän ahdistavassa ympäristössä, jossa ihmisillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, vaan jokainen ajaa vain omia asioitaan ja etujaan. Turvattomuus ja eriarvoisuus lisääntyvät koko ajan. Yleinen ilmapiiri on niin nihkeä ja tahmea, että sitä voisi käyttää kärpäspaperina. Itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Välillä kyllä tulee tosiaan mieleen, että Suomi on mennyt paljonkin alaspäin niistä omista nuoruuden päivistäni 2000-luvun alussa  ja 1990-luvun lopussa. Menossa on totta kai varmasti nostalgiaakin mukana aimo annos, mutta kyllä minä muistan 2003 ylioppilaaksi kirjoittaessani miten melkein joka asiassa oli positiivinen tekemisen meininki sanan oikeassa merkityksessä. Oltiin ulkomaiden kokemuksille avoimia, euromyönteisiä nuoria ihmisiä, joille maailma oli avoin. Ihanaa aikaa.

Nyky-Suomi tuntuu tähän muistikuvaan verrattuna kyllä käsitttämättömän ankealta, ahdasmieliseltä ja toivottomalta paikalta. Miten ihmeessä muutos olikin näin suuri? Vai olenko vain ollut 2000-luvun alussa oman nuoruuteni sokaisema?

Euro ja monikultuuri pois

Olennaista lopultakin ihmiselle on hänen oma välitön kokemuksensa. Vaikka olisi mitä tilastoja ja tilanne maailmanlaajuisesti monilla mittareilla parempi, ei se sitä nimenomaista omaa tunnetta ja kokemusta muuta.

Naisten kokemus maahanmuuttajista on erilainen kuin miesten. Vrt esim käsite pelon maantiede. Vaikka olisi miten turvallista, on maailma naisille joskus hyvin pelottava paikka potentiaalisiin tilanteisiin liittyvien erilaisten riskien ja tunteiden takia.

Pelon maantiede on voimistunut maahanmuuton myötä tietyillä alueilla. Tunnetta pitää kunnioittaa, sitä ei järjellä saa pois, vaan sillä, että tulee paljon turvallisia kokemuksia ja että ei kuule muille tapahtuneista pahoista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on että elämä on tämän päivän Suomessa monin verroin parempaa kuin 1990-luvulla, jostain sota-ajoista tai katovuosista nyt puhumattakaan.

Kokoomuksen äänestäjä

Oletko kaljuuntuva äija vai ylipainoinen ämmä?

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuudet palkattomaan työntekoon lisääntyvät jatkuvasti. Mitä muuta haluaisit?

Ja mahdollisuus asua sillan alla, syödä roskiksista ruokaa yms kivaa. Kyllä täällä on kohta se toiset 500 000 työtöntä harjoittelijaa siis iloiset miljoona hymysuuta.

Vierailija kirjoitti:

Olennaista lopultakin ihmiselle on hänen oma välitön kokemuksensa. Vaikka olisi mitä tilastoja ja tilanne maailmanlaajuisesti monilla mittareilla parempi, ei se sitä nimenomaista omaa tunnetta ja kokemusta muuta.

Naisten kokemus maahanmuuttajista on erilainen kuin miesten. Vrt esim käsite pelon maantiede. Vaikka olisi miten turvallista, on maailma naisille joskus hyvin pelottava paikka potentiaalisiin tilanteisiin liittyvien erilaisten riskien ja tunteiden takia.

Pelon maantiede on voimistunut maahanmuuton myötä tietyillä alueilla. Tunnetta pitää kunnioittaa, sitä ei järjellä saa pois, vaan sillä, että tulee paljon turvallisia kokemuksia ja että ei kuule muille tapahtuneista pahoista asioista.

Hyvin sanottu. Ehkä osin tuo maahanmuuttokin itsessään vaikuttaa alueellisesti "pelon maantieteeseen", mutta mielestäni suurempi ja kiistatta laajempi merkitys on median tehokkaalla uutisoinnilla kaikesta negatiivisesta. Ja helppo tähän on sanoa, että lopettakaa uutisten lukeminen, jos niistä tulee paha mieli. Ihmisellä kuitenkin on tarve tietää varsinkin juuri niistä mahdollisista omaankin ympäristöön vaikuttavista vaaroista, joten niitä uutisiahan sitten myös luetaan - ja sitten pelätään kaikkea.

Masentavaa tämä nykyinen ja pahenee entisestään ja tahallisesti, mitä jo alle 20-vuoden sisällä tapahtuu :(

Miksi meidät on vähitellen opetettu oman identiteettimme täydelliseen mitätöintiin? Jos lehtien pääkirjoituksia ja kolumneja on uskominen, on suomalaisuus jotain käsittämättömän noloa ja "junttia". Eikä mitään suomalaista kulttuuria kuulemma ole olemassakaan, eikä ole koskaan ollutkaan. Olen ilmeisesti nähnyt unta, koska hyvin muistan ajan, kun oli. Kuka tätä nykyistä pohjattoman itsekästä selfiebelfie-"kulttuuria" oikeasti haluaa? Ihmiset voivat aivan käsittämättömän huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on että elämä on tämän päivän Suomessa monin verroin parempaa kuin 1990-luvulla, jostain sota-ajoista tai katovuosista nyt puhumattakaan.

Kokoomuksen äänestäjä

Oletko kaljuuntuva äija vai ylipainoinen ämmä?

Kiitos kysymyksestäsi. Olen timmi 30-vuotias.

Kokoomuksen äänestäjä

Itku pääsi kun tätä lukee. Rakas ihana 80- ja 90-luku. Lapsuuteni oli ihana. Tekee niin pahaa, oma lapseni ei tule koskaan elämään sellaista aitoa lapsuutta. Varhaiskasvatus ja se kaikki hömppä. Lapsilta viedään oma-aloitteisuus leikkeihin ja mielikuvitus.

Aika kultaa muistot. Tosiasiassa nykyään asiat on paremmin kun ennen vanhaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa nyt ihan selkeästi, mitä asiat Suomessa oli paremmin 10 tai 20 vuotta sitten?

Ihan niin kuin vaikka selvän listan muodossa?

20 vuotta sitten lama alkoi hellittää, työpaikkoja rupesi saamaan. 10 vuotta sitten mitään lamaa ei vielä ollutkaan (se iski sitten vähän myöhemmin vasta).

Onnellisimmillaan suomalaiset ovat olleet 80-luvun jälkipuoliskolla, tästä on ihan tutkimustietoakin. Olihan se vakaata aikaa silloin, joo. Töitä sai jos vain halusi.

Mutta aina silloin on mennyt pieleen, kun nousukauden huumassa on kuviteltu, että vauhti jatkuu ikuisesti ja että nyt on löydetty se viisasten kivi, jolla talous vain jatkuvasti kasvaa ja kasvaa. Pieleen on mennyt myös silloin, kun laman sittenkin "yllättäen" tullessa sitä on lääkitty säästämällä ja leikkaamalla julkisen sektorin menoista. No, näistä etenkään ensinmainittua ei varmaan tavallinen kansalainen ole osannut murehtia. Minä kyllä kirosin, kun kotiin 80-luvulla tupsahti hallituksen "Verotus kevenee" -mainoskirje.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni ja nuoruuteni rakas 80-luku. <3<3<3 Kaipaan sinua niin. Joillekin sinun "yhtenäiskulttuurisi", reilu ja tasapuolinen meininkisi, turvallisuutesi ja vakautesi ovat olleet punainen vaate. Miksi, sitä en käsitä, mutta kaikki tuo on tarkoituksella tuhottu. Lopputuloksena elämme käsittämättömän ahdistavassa ympäristössä, jossa ihmisillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, vaan jokainen ajaa vain omia asioitaan ja etujaan. Turvattomuus ja eriarvoisuus lisääntyvät koko ajan. Yleinen ilmapiiri on niin nihkeä ja tahmea, että sitä voisi käyttää kärpäspaperina. Itkettää.

Totta toinen puoli, mutta minua ahdisti kyllä 80-luvullakin. Tosin vain koulussa, sen ulkopuolella maaseudulla aurinko paistoi. Tulevaisuus ei ollut ehkä turvattu, mutta työttömiä oli hyvin vähän, ja se näkyi ihmisten asenteissa. Muistaakseni vuonna 1985 repesi se työttömyys sitten käsiin sillä alueella.

Yhteisöllisyys ei katoaisi, jos pystyisi jo nuorena päättämään, ettei muuta kotiseuduilta mihinkään. Monilta seuduilta on vaan nykyään käytännössä pakko muuttaa, eikä pelkästään opiskelujen takia. Eikä etukäteen tiedä välttämättä mihin.

Vierailija kirjoitti:

Itku pääsi kun tätä lukee. Rakas ihana 80- ja 90-luku. Lapsuuteni oli ihana. Tekee niin pahaa, oma lapseni ei tule koskaan elämään sellaista aitoa lapsuutta. Varhaiskasvatus ja se kaikki hömppä. Lapsilta viedään oma-aloitteisuus leikkeihin ja mielikuvitus.

No höpöhöpö. Oma lapseni on 10-vuotias ja kännykkäkulttuurista huolimatta juoksentelee, pyöräilee ulkona kavereiden kanssa, leikkii tuntikausia, piirtää. Joskus pelaa netissä ja on yhteydessä muihin skypen välityksellä, selaa nettiä, katsoo youtubea. Aika balanssissa nämä.

Ainoa huono puoli on, että kirjojen luku ei oikein maistu, muuten kyllä mielikuvitusta löytyy eikä ole puhelinzombie.

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin suoraan sanottuna pelottaa maahanmuuttajat ja heidän käyttäytymisensä, ryöstöt, raiskaukset ym.  Miten voi mennä kesällä minnekään minihameessa, kaupungille, festareille tms kun siellä on näitä jotka tuijottaa ja voi porukalla saartaa ja tehdä mitä vain väkivaltaa.  Tästä pitää puhua, eikä lakaista asiaa maton alle.

Aiemmin väkivalta ei koskettanut tavallista ihmistä, se kuului päihdeongelma- ja rikollispiireihin.

Jos pysytteli kaidalla tiellä, niin sai elää ihan rauhassa. Lapsista ei tarvinnut olla huolissaan ja kaduilla ja puistoissa voi kävellä ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Mikä pahuuden voima sai Suomen päättäjät tuomaan väkivallan meille? Tulevat sukupolvet eivät saa edes tietää, millaista oli elää turvallisessa maassa.

Homma ajoi kiville Holkerin hallituksen aikana. Ihmisiin iski itsekkyys, ahneus ja vauhtisokeus. Tästä maksettiin kalliisti 90-luvun laman aikana, jolloin luotiin nykyisen epäsuhtaisen yhteiskunnan perusta. Tähän tuli vielä lisäksi sitten euro- ja monikulttuuri-intoilu. Ja pisteenä i:n päälle Kokoomuksen markkinaliberaalit idiootit, joiden ainoa isänmaa on raha ja narsistinen patsastelu erilaisissa tikkakisoissa. Isänmaan, Suomi-nimisen kokonaisuuden ja sen ihmisten, hyvinvointi ei kiinnosta enää ketään muualla kuin vaalikampanjoissa ja juhlapuheissa. Vasemmisto ja ammattiliitot ovat aivan samaa paskaa. Mullemullemullemulle. Nykyinen Suomi sietääkin tulla siirtolaisten tai Venäjän jyräämäksi, ei voisi enää vähempää kiinnostaa.