Alppiero

Tässä ainakin tuollaisia testaajia. Pimeää porukkaa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3907698/naurettavin-tapa-jolla-mies-yri…

Onko sulla lääkkeet loppu vai miksi sä sekoilet?

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla lääkkeet loppu vai miksi sä sekoilet?

Mitä tarkoitat? Luin ton jutun "alppierosta", ja siitä tuli mieleen se ketju missä naiset kertoivat miehistään jotka ovat yrittäneet eksyttää, metsään, parkkihalliin, kauppoihin, jne.

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Eiköhän se vaan ole niin, että jos satut olemaan mahtailevaa ja sellaista näpäyttämisenhaluista tyyppiä, niin silloin hakeudut harrastuksiin, joissa voit näyttää muille, esimerkiksi juuri vaeltamiseen (eli ei niin päin että kaikki vaeltajat jättelisivät naisiaan vuorille, vaan niinpäin, että näpäyttäjät haluavat näyttää paremmuuttaan).  Ja näitä sitten löytyy ympäri maailmaa. Näillä on vielä selkeästi jotain naisvihaa, tai vihaa heikompia kohtaan, ja toiminnallaan haluavat korostaa olevansa parempia, mutta metsään menee.

Tapailin tälläistä hiihtäjää. Oikein nautti siitä, kun en jaksanut nousta mäkiä yhtä rivakasti kuin hän, ja otti oikein vauhtia aina kun edessä oli risteys, etten ehdi nähdä kumpaan suuntaan meni. Jälkikäteen naureskeli, että enkö katsonut kartasta etukäteen. No olin vilkaissut, mutta ei tullut mieleen päntätä joka yksityiskohtaa, kun hän  nimenomaan oli kehunut kuinka tuntee paikat. Paperinen kartta oli hänellä, eikä puhelimessa ollut tunturissa signaalia.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Miksi olisi aprillipila? Vastahan se itävaltalainen hullu jätti naisystävänsä vuorille kuolemaan.

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Miksi olisi aprillipila? Vastahan se itävaltalainen hullu jätti naisystävänsä vuorille kuolemaan.

No maailmassa tapahtuu paljon hulluja asioita, joista ei kuitenkaan yritetä tehdä jotain hassusti nimettyä trendiä. Ei se itävaltalainenkaan sitä naistaan sinne alpeille tahallaan tapettavaksi vienyt, vaan heille tuli kova riita, minkä seurauksena (todennäköisesti seurauksia täysin ajattelematta) tämä jättäminen tapahtui.

Kyllä varmaan joku aviomies on työntänyt vaimonsa kuorma-auton allekin, muttei siitä aleta tekemään juttuja sometrendistä nimeltä kuorma-autoero.

👩: Olen heikko, herkkä ja uhri yhyyyy!

N35

Otan tässä vaiheessa esiin narsistikortin. Oma exä eksytti, monessa eri paikassa, kuten kauppakeskuksessa ja ulkomailla. Varsinkin niinä hetkinä kun jäin katselemaan jotain, ostosta tai maisemaa, hän paineli vaudilla johonkin nurkan taa. Kun löysin hänet, hänen mielialansa riippui omastani; jos olin hätääntynyt, hän oli tyytyväinen ja täynnä itseään, jos olin itse rauhallinen, hän kihisi raivosta. Kun ihmettelin katoamistemppuja jälkikäteen, hän oli muka hämmästynyt että ei tiennyt että olen niin hidas tai tyhmä etten pysy perässä/reitillä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Miksi olisi aprillipila? Vastahan se itävaltalainen hullu jätti naisystävänsä vuorille kuolemaan.

No maailmassa tapahtuu paljon hulluja asioita, joista ei kuitenkaan yritetä tehdä jotain hassusti nimettyä trendiä. Ei se itävaltalainenkaan sitä naistaan sinne alpeille tahallaan tapettavaksi vienyt, vaan heille tuli kova riita, minkä seurauksena (todennäköisesti seurauksia täysin ajattelematta) tämä jättäminen tapahtui.

Kyllä varmaan joku aviomies on työntänyt vaimonsa kuorma-auton allekin, muttei siitä aleta tekemään juttuja sometrendistä nimeltä kuorma-autoero.

Se itävaltalainen oli todella kokenut, eli tiesi tasan tarkkaan mitä siitä seuraa, jos jättää huonokuntoisen ihmisen vähissä vaatteissa vuoristoon. Ei riita tai tuohtumus ole mikään syy ohittaa järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Kunpa olisi, mutta selllainen an todellisuudessa tapahtunut ja ilmiöstä on kirjoitettu aikaisemminkin, ja on valitettavasti ainakin kuvainnollisessa mielessä ajakohtainen ilmiö:
https://www.city.fi/ihmissuhteet/hylatty-vuorille-alppiero-trendi-on-ky…

Mauton ajoitus HS:ltä kirjoittaa siitä aprillipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Retkeilen mieluummin yksin. Ei mikään ole rasittavampaa kuin eri tahtiin ja eri osaamisilla varustettu retkikumppani. On se sitten heikompi tai parempi, mutta suht koht samalla tasolla hyvä olla retkeilyn suhteen. Lisäksi retkeilessä hyvin harvoin molemmat haluavat tehdä/nähdä/toimia prikulleen samalla kaavalla, joten porukassa kulkiessa ei saa tehdä edes erämaassa niin kuin itselle sopivalle tuntuu.

Lähes 10% retkeilijöistä kulkevat yksin ja moni näistä on aiemmin turhautunut retkeilykumppaniin.

Turhautumisella ei voi perustella hylkäämistä.

Tuossa tapuksessa kuolemantuottamusta. 

Ja jos/kun jätti sinne riidan vuoksi, niin miksi naisia kutsutaan tunteellisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Otan tässä vaiheessa esiin narsistikortin. Oma exä eksytti, monessa eri paikassa, kuten kauppakeskuksessa ja ulkomailla. Varsinkin niinä hetkinä kun jäin katselemaan jotain, ostosta tai maisemaa, hän paineli vaudilla johonkin nurkan taa. Kun löysin hänet, hänen mielialansa riippui omastani; jos olin hätääntynyt, hän oli tyytyväinen ja täynnä itseään, jos olin itse rauhallinen, hän kihisi raivosta. Kun ihmettelin katoamistemppuja jälkikäteen, hän oli muka hämmästynyt että ei tiennyt että olen niin hidas tai tyhmä etten pysy perässä/reitillä.  

Mulla ei ole ajokorttia ja kammoan ajatusta ajamisesta, mitä ex-avomies piti jonkinlaisena heikkouden merkkinä. Hän siis sai ottaa marttyyrin roolin ja halusi toimia kuskina minulle. Otin kerran keskellä korpea olevan keikkatyön vastaan, koska ex suostutteli ja sanoi että kuskaa minut kyllä aina sinne ja takaisin, matkaa oli siis noin 35 km, mutta julkisia ei kulkenut työaikoinani. Sai siitä kehumisen aihetta tutuille, kun oli niin jalo auttaja. Todellisuus oli kuitenkin sitä, että häntä alkoi ärsyttämään herätä viemään minua, ja hakemaan illalla, kun olisi halunnut maata sohvalla, joten oli aina kuskatessa tosi pahalla päällä, ja sätti siitä että olin hänet siihen pakottanut. Sain odotella häntä aika kauan iltaisin tien varressa. Viimeisellä viikolla oli töistä päästessäni tosi huono sää, ja toivoin että hän tulisi nopeasti. 20 minuuttia odoteltuani yritin soittaa, mutta ei vastausta. Aikaa kului ja alkoi olla aika kylmä räntäsateessa, enkä ollut varautunut millään ulkoiluvaatteilla, koska tarkoitus oli tulla autolla, sateenvarjo onneksi oli. Aloin olla huolissani hänestäkin, kun ei vastannut. Noin 45 minuutin päästä laiton viestin, että lähden kävelemään huoltoasemaa kohti, mihin oli neljä kilometriä. Sieltähän mies löytyi pelikoneelta, naureskeli kun olin niin märkä ja jäässä, ja oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Jotenkin oudosti vihjaili, että miksi olin niin tyhmä että otin työn sellaisesta paikasta, että eihän hän voi aina ehtiä auttamaan. Tykkäsi tehdä avuttomaksi, ja sitten naureskella päälle. "Onneksi" tulin kipeäksi, enkä voinut mennä enää viimeisiksi päiviksi töihin. Sen jälkeen en suostunut hänen autettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan tässä vaiheessa esiin narsistikortin. Oma exä eksytti, monessa eri paikassa, kuten kauppakeskuksessa ja ulkomailla. Varsinkin niinä hetkinä kun jäin katselemaan jotain, ostosta tai maisemaa, hän paineli vaudilla johonkin nurkan taa. Kun löysin hänet, hänen mielialansa riippui omastani; jos olin hätääntynyt, hän oli tyytyväinen ja täynnä itseään, jos olin itse rauhallinen, hän kihisi raivosta. Kun ihmettelin katoamistemppuja jälkikäteen, hän oli muka hämmästynyt että ei tiennyt että olen niin hidas tai tyhmä etten pysy perässä/reitillä.  

Mulla ei ole ajokorttia ja kammoan ajatusta ajamisesta, mitä ex-avomies piti jonkinlaisena heikkouden merkkinä. Hän siis sai ottaa marttyyrin roolin ja halusi toimia kuskina minulle. Otin kerran keskellä korpea olevan keikkatyön vastaan, koska ex suostutteli ja sanoi että kuskaa minut kyllä aina sinne ja takaisin, matkaa oli siis noin 35 km, mutta julkisia ei kulkenut työaikoinani. Sai siitä kehumisen aihetta tutuille, kun oli niin jalo auttaja. Todellisuus oli kuitenkin sitä, että häntä alkoi ärsyttämään herätä viemään minua, ja hakemaan illalla, kun olisi halunnut maata sohvalla, joten oli aina kuskatessa tosi pahalla päällä, ja sätti siitä että olin hänet siihen pakottanut. Sain odotella häntä aika kauan iltaisin tien varressa. Viimeisellä viikolla oli töistä päästessäni tosi huono sää, ja toivoin että hän tulisi nopeasti. 20 minuuttia odoteltuani yritin soittaa, mutta ei vastausta. Aikaa kului ja alkoi olla aika kylmä räntäsateessa, enkä ollut varautunut millään ulkoiluvaatteilla, koska tarkoitus oli tulla autolla, sateenvarjo onneksi oli. Aloin olla huolissani hänestäkin, kun ei vastannut. Noin 45 minuutin päästä laiton viestin, että lähden kävelemään huoltoasemaa kohti, mihin oli neljä kilometriä. Sieltähän mies löytyi pelikoneelta, naureskeli kun olin niin märkä ja jäässä, ja oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Jotenkin oudosti vihjaili, että miksi olin niin tyhmä että otin työn sellaisesta paikasta, että eihän hän voi aina ehtiä auttamaan. Tykkäsi tehdä avuttomaksi, ja sitten naureskella päälle. "Onneksi" tulin kipeäksi, enkä voinut mennä enää viimeisiksi päiviksi töihin. Sen jälkeen en suostunut hänen autettavaksi.

Kauanko suhde jatkui sen jälkeen?

Erotkaa noista pöljistä aiemmin. Ei ole tervettä aiheuttaa tuollaista ihmiselle, jonka pitäisi olla oma rakas. Tuollaista ei tehdä ihmiselle, josta välittää.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä juttu muuten aprillipila? Vaikuttaa ihan älyttömältä yleistämiseltä.

Siis miten teille uuvateille tulee vieläkin yllätyksenä, että miehet ovat naisia kohtaan pääasiassa väkivaltaisia.