Mies hermostui kun en ilmoittanut missä olin

Kuten sanottu, myöhästyminen ei ollut suunniteltua. Poikkesin hetken mielijohteesta tutun portilla tervehtimässä. Vaihdettiin jokunen sana, en alkanut hakea autosta kännykkää että tulen jonkun verran myöhässä, kun ei mitään aikaa ollut sovittu, ja tiesin ettei siellä mikään hätä ilman minua ole. Kukaan ei siis tarvinnut minua juuri siihen reiluun puoleen tuntiin. Edelleen ihmettelen, että mies on edes katsonut kellosta niin tarkkaan, koska minun pitäisi olla ehtinyt takaisin. Enhän ollut kadonnut sanaakaan sanomatta, ihan kotoa läksin käymään asioilla ja sanoin miehelle minne olen menossa ja miksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko aloittaja esimerkiksi pettänyt jossain vaiheessa?

Tunti on pitkä aika, jos et kerran edes ilmottanut mitään , tai vastannut miehen puheluun.

Mutta miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut.

Normaali ihminen ei kyttää puolison menemisiä kellon kanssa, koska normaali ihminen on ihmissuhteissa vain sellaisten ihmisten kanssa joihin voi luottaa.

Jos normaali ihminen ei kykene luottamaan puolisoonsa koska on päästään vialla, normaali ihminen ei syytä puolisoa tai naisia, tai mitään sukupuolta. Normaali ihminen menee silloin itseensä ja mahdollisesti myös terapiaan.

Edelleen sanon että en ole antanut minkäänlaista aihetta epäillä että pettäisin. Nyt kun ajattelen, olen kyllä pannut merkille, että mies on vähän kireä kun lähden firman pikkujouluihin, tai on harrastuksia missä on miehiäkin joukossa, tai lähden ilman häntä risteilylle.

Ja tajuan, että harrastuksissa joissa on miehiäkin, hän haluaa olla mukana mahdollisimman paljon.

ap

Mä luulen että se mies vaan huolestuui, varsinkin jos yleensä tapaat mennä suoraan kotiin.

Sitä alkaa miettimään että onko jotain tapahtunut. Mun mies kerkiäisi varmaan tuossa ajassa soittamaan kaikki sairaalat ja poliisit läpi , kun sillä alkaa heti kauhuskenaariot pyörimään päässä. Joten ilmoitan jos jotain poikkeavaa tulee matkalla, ja silloin ei ole mitään ongelmaa.

Ihan samaa mieltä kuin 43, että normaali ihminen ei kyttää kellon kanssa, missä toinen liikkuu. Ja puolen tunnin-tunnin tai parinkin venähdys nyt on ihan normaalia. Sitä kun jää suustaan kiinni tai hajoaa kulkuväline, tai näkee vain jotain mielenkiintoista kaupoilla, tai juo vaikka kaffet tai pankissa venähtää.  Minä soitan miehelleni vasta, kun menee pari kolme tuntia yli ilmoitetun, että missäs päin oot ja meneekö vielä pitkään, ja siinä tilanteessa olen itse yleensä lähdössä jonnekin- lenkille, nukkumaan, kylään.

Kilareiden ottaminen ei ole normaalia, ei ole normaalia päivän mittaan koko ajan viestitellä, että missä mä nyt olen.  On normaalia kysyä, missäs olit, jos on yrittänyt tavoitella, mutta ei ole normaalia suuttua siitä, että ei ole heti ja justiinsa vastannut puhelimeen! Jäähän siihen kännykkään että puhelu siltä ja siltä on tullut.

Olisin sinuna nyt kyllä varuillani, minusta kertomasi alkaa olla huolestuttavaa käytöstä.

terv. 40

Itse ajan työmatkaa 50km suuntaansa ja kokisin kyllä jokseenkin loukkaavana jos yhtään ei perään kyseltäisi, liikenteessä kun on omat riskinsä. Itse olen vähän ylihuolehtivainen, ja soittelen välillä perään varmistaakseni että toinen on kunnossa. Pelkään että talvella kaatuu pyörällä humalapäissään ja sammuu hankeen, vaikkei ole enää vuosiin sellaiseen kuntoon itseään juonut. Nuorena kuitenkin oli pari traumaattista kokemusta..

Myönnän että joskus kyse voi olla itselläni kontrolloinnista, pystyn kohtaamaan ja myöntämään tämän (myös miehelle), mutta yleensä kysymys on puhtaasti huolesta, että kaikki on hyvin.

Meillä onkin tapana ilmoittaa toiselle etukäteen, jos esim jää töistä johonkin, tai muuten venähtää totutusta aikataulusta. Ei nyt mitään 15 min myöhästymisiä, mutta tunti on jo myöhästyminen jonka ilmoittaa. Tosin kauppareissuja ei ole aikataulutettu, mutta kaupasta riippuen osataan kyllä arvioida koska on mennyt turhan kauan, ja voi alkaa ihmetellä.

Lisäksi asiaa kannattaa miettiä turvallisuuden puolesta; jos olen ulkona kavereiden kanssa (tai mies omiensa) vähän välillä päivitellään että missäpäin liikutaan. Tämä sen takia, että JOS jotain sattuu, tietää missä toinen on viimeksi ollut ja mistä etsinnät voi aloittaa. Samoin jos lähden koiran kanssa metsäenkille, ilmoitan mitä reittiä aion kulkea. Tämä siksi että jos jotain tapahtuu, tietää mies mistä lähteä etsimään. Olihan se yksikin nainen jossain tullut hirven tappamaksi... Ilmoittelu ei kuitenkaan mikään iso vaiva ole.

Kannattaa kuitenkin miettiä samalla sitä, onko suhteessa muuten kaikki ok, koska kyse voi olla myös pelkästä kontrolloinnista. Parhaiten se selviää kun miettii toisen käytöstä muuten.

Ongelma on miehen ongelma: hän ei luota sinuun ja yrittää suuttumalla vierittää asian niskoillesi.

Parasta lienisi kysellä että missä vika ja mitä mies sinulta odottaa, ja ottaa miehen toiveet huomioon jos ne tuntuvat sinusta kohtuullisilta.

Jos eivät tunnu, niin sitten voit sanoa että ymmärrät mitä hän haluaa, mutta että syystä X eivät hänen toiveensa tunnu reiluilta/kohtuullisilta/mitä nyt ikinä.

Avoin kommunikaatio, mutta siten että pidät omista rajoistasi kiinni saattaisi auttaa. Puhumattomuus ja toisen toiveiden ja fiilisten aavistelu ovat myrkkyä tällaisessa tilanteessa sitä saattaa ihan itsekseenkin ahdistaa itsensä sellaiseen nurkkaan että poispääsy on vaikeaa.

47, minua kyllä ahdistaisi jos olinpaikkaani jäljitettäisiin koko ajan ihan noin tarkkaan, mutta kukin tavallaan.

Olen hyvin luotettava enkä ole koskaan sammunut hankeen, en ollut metsäteillä, keli oli loistava ja kellonaika ei ollut myöhäinen. Ymmärtäisin jos olisi ollut pitkä matka ja pimeä, mies pelkäisi että nukahdan rattiin, huonot talvirenkaat tai vanha auto, lumipyry. Sellaisessa tilanteessa minäkin laitan viestiä että lähden nyt ajelemaan ja olen kotona n. kahden tunnin päästä.

ap

Osa täällä ei nyt ymmärrä tuota kokonaisuutta. Mies ei huolestunut ilmoittamatta jättämisestä vaan suuttui. Sitten hän rankaisi ap:ta mykkäkoululla. Nämä ovat huolestuttavia merkkejä kontrolloivasta käytöksestä ja harkitsisin eroa. Googleta ap "kontrolloiva omistushaluinen mies", niin alat nähdä kokonaisuuden ja tunnistat paremmin yksityiskohtia ja logiikkaa miehen käytöksestä.

Kiitos nro 50, vastauksesi on aika pysäyttävä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuota alapeukutettiin etten vastannut puhelimeen autossa. Siis tarkennan että olin ajamassa autoa, ja jo melkein kotona , joten en pysähtynyt pysäkille katsomaan kuka soitti. En voinut tietää että se oli mies, ja laukku oli takapenkillä etten voinut kännykkää edes yrittää vilkaista kuka soittaa. En ajatellut että se olisi mitään niin kiireistä ettenkö voi ajaa kotiin asti ja katsoa sitten kuka yritti soittaa ja miksi.

ap

Et voinut soittaa takaisin, mutta kuitenkin ehdit juttelemaan tunnin verran kaverisi kanssa?

Onko suhteessanne lapsia? Toivcottavasti et ole niin tyhmä, että menet nyt pilaamaan heidän lapsuutensa ja ottamaan eron, koska vauva-palstalla joku 21-vuotias oli joskus teinisuhteessaan hormonihuuruissa kokenut pojan puolelta kontrolloivaa käytöstä. Mielestäni olet nyt tekemässä väkisin jostakin pienestä asiasta isoa ongelmaa, eli taustalla on jokin muu tai olet kyllästynyt suhteeseen ja haluat kokeilla omia siipiäsi. Ehkä jokin ihastus jo mielessä? Vai haluatko draamaa?

Kerrot, että käyt tyttöporukassa risteilyillä, miesvaltaisissa harrastuksissa ja pikkujouluissa yms. joten mielestäni elämäsi ei tunnu kovin kontrolloidulta. Täällä näkee koko ajan ketjuja, että voiko miestä ylipäänsä laskea edes pikkujouluihin tai että pitäisikö siitä olla huolestunut. Lisäksi jos täällä olisi naisen näkökulmasta miehestä ketju, että mies oli pienellä kauppareissulla poikennut yli tunniksi jonnekin muualle mitään ilmoittamatta eikä vastannut edes puhelimeen, niin tällä huudettaisiin "toinen nainen, tää on niiiin nähty" tai "paina asia tällä kertaa villaisella, mutta ota mies tarkkailuun".

Joo, olen samaa mieltä, on eroa siinä onko kyse vähän yli menevästä taipumuksesta huolestua vai ylimenevästä tapumuksesta huolestua ja lisäksi kontrolloinnista ja vallankäytöstä. Ap:n kuvauksen perusteella, sen jälkikäteisen suuttumuksen ja mököttämällä rankaisemisen vuoksi Ap:n mies myös köntrolloi ja pyrkii käyttämään valtaansa.

Itse olen huolestuvaa sorttia. Mutta minulle riittä, että puheluun/viestiin vastataan. Ja että vastaaja ei ole kännissä - mieheni saattoi nuorena jäädä bilettämään mikä tarkoitti övereitä ja tästä on jäänyt traumoja. Traumaattissta huolestumisestani huolimatta en ole vihainen jälkeenpäin. Silti vastaamatta jättäminen on minusta eräänlaista julmuutta ja vallankäyttöä sekin.  Kun tietää että toinen panikoi niin sillä on helppo pelata. 

Suosittelisin pariterapiaa tuon osalta. Etupäässä kontrolloivalle miehelle - ei ole oikein yrittää ohjailla toista. Jos kuitenkin haluaa jatkaa suhdetta, eikä erota, mikä voi olal ihan hyvä vaihtoehto, niin parisuhde ei taatusti parane eikä miehen tilanne parane sillä, että jättäää vastaamatta ja kieltäytyy yhtään ymmärtämästä. Hyväksyä ei tarvitse, eikä saa, yhtään, mutta suhdetta ei auta asian konfliktiin ajaminen, vaan se, että kontrolloiva osapuoli saa hoitoa ja yhteisesti löydetään terveitä kommunikoinnin muotoja.

Kiitos 54.

Selvennyksenä, en jättänyt tahallaan vastaamatta. En voinut vastata kun ajoin autoa ja puhelin oli takapenkillä. En tiennyt kuka soittaja on.

Kun juttelin tutun kanssa, ei puhelin vielä soinut. Se ei kyllä ollut taskussakaan vaan autossa, joten olisi voinut soida enkä olisi huomannut. Sekään ei olisi ollut tahallista eikä sillä lailla vallankäyttöä toiseen. Enkä esim. nytkään tarkistanut onko joku soittanut sinä aikana - kun en odottanut puhelua niin ei olisi tullut mieleeni.

Käyn pikkujouluissa yms. VAIKKA mies mököttää, juuri koska en halua alistua siihen että kohta en käy enää missään. Näköjään on ollut ihan aiheellista pitää puolensa tuossa.

En halua draamaa eikä ole ketään katsottuna, en ole kyllästynyt, siipiäkin on ehditty kokeilla ihan riittämiin: rakastan miestäni yli kaiken, mutta ehkä suhteemme ei sitten ole ihan terve.

ap

Ensinäkin olen 46-v enkä teini.

Nro 21 viittaa ensimmäisen viestini järjestysnumeroon.

Toisekseen helppo tapa selvittää, onko suhde terve on miettiä, kehtaisiko kertoa ihan normijuttuna noita miehen näytöskuvioita ja niiden vaikutusta omaan elämään esim vanhemmilleen tai vaikka työkavereille kahvipöydässä. Jos tuntuu, että hävettää puhua niistä ja kokee, että pitää salata niitä ja esittää ulospäin, että "meillä menee ihan normaalisti ja hyvin", niin se on varoitusmerkki.

Myös voi miettiä, että miltä tuntuisi jos oma tytär tai rakas sisko tai äiti tms olisi samanlaisessa suhteessa. Olisiko 100% onnellinen ja kannustaisi pysymään siinä vai olisiko huolestunut hänen puolestaan.

Lapset eivät ole syy pysyä sairaassa suvteessa vaan erittäin merkittävä syy lähteä siitä!

Nro 21