Toimitaanko muiden parisuhteissa näin

Samaa mieltä kuin 37. Tuossa on luvan kysymisen ja kontrolloinnin halun sivumaku. Kannattaa olla varovainen, se myrkyttää muuten upeankin suhteen.

Sanot ettei miehen tarvitse pyytää lupaa, mutta kuitenkin pitäisi kysyä sinulta että onko viikonlopunmatka ok?

Huomaa myös, että uusperheissä kuviot on vähän erilaiset. Siinä menee välillä niin monen ihmisen aikataulut ristiin, että ei voi kaikkien osapuolten kanssa neuvotella sopivaa hetkeä. Eihän tuo matka edes oikeastaan liity sinuun, joten eiköhän tuossa ole miehen ja tytön sekä tytön äidin aikataulut ole tärkeimpinä.

Ihan ohiksena, kävin asioilla tässä yhtenä iltana, enkä tullutkaan suoraan kotiin vaan pysähdyin kaverin pihalle juttelemaan kun ei ollut mikään kiire. Mies otti kilarit kun ei tiennyt missä olen enkä ilmoittanut mitään. Kotona ei ollut mikään hätä eikä minua tarvittu mihinkään. Kotinurkilla olin. Lasketaanko kontrolloinniksi? Hän sanoi että on vain osoitus välittämisestä.

Että lupaa ei tarvitse pyytää, mutta kuitenkin vaadit, että mies ilmoittaa tarkat päivämäärät menoistaan? Kukaan muu sinua lukuun ottamatta ei voi tajuta, mikä se ero tuossa on; miten tuo tarkan päivämäärän ilmoittaminen eroaa luvan pyytämisestä. Ja itselläsikin raja todennäköisesti vaihtelee tilanteesta riippuen; mikä se juttu tosiasiassa on, joka sinua ärsyttää.

Noista tapettiostoksista: Annoitko miehelle noin vaan periksi tilanteessa, vai otitko asian edes puheeksi? Keskustellaanko teillä ylipäätään asioista niiden oikeilla nimillä?

Kylläpä täällä nyt monet kärjistää. Minusta ainakin ihan normaalia että tuollaisista asioista sovitaan yhdessä etukäteen kun kuitenkin yhdessä asutaan. Eihän ap mistään luvan pyytämisistä puhunut, vaan ihan normaalista keskustelusta. Eikä käsittääkseni ole mitenkään matkaa tai lasta vastaan (oikeesti, jotkut lukee rivien välistä näköjään ihan mitä sattuu), mutta mies tosiaan vaan kommunikoi eri tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei kerta ollut sovittuna mitään sille viikonlopulle ja mies oli miettinyt että sehän on hyvä viikonloppu hoitaa asia alta, niin mikä ongelma? Kyllä koitat nyt jollakin tavalla kontrolloida miestäsi.

Olen itse aika jyrkkä tällaisissa asioissa, koska olen itse elänyt parisuhteessa, joka oli minulle kuin vankila. Ehkä jopa pahempi. En saanut tehdä mitään ilman toisen suostumusta ja jos luvan saikin, niin tunnelma kotona muuttui ja mies käytöksellään osoitti, että eipä sun tarvitsisi mitään tehdä. Suhteesta jäi jonkilainen trauma ja jos nykyään huomaan manipulointia minua kohtaan, niin näen punaista.

Jos toinen suostuu pikkuhiljaa kaikenlaisiin sääntöihin ja lupien kyselemisiin ja odottaa sinulta hyväksyntää kaikkeen, niin suhde sairastuu.

Sama kokemus minulla.

Mies muuttui kauhean kiukkuiseksi jos vaikka kävin ystävän luona kylässä. Sitä kiukkua kesti yleensä 1-2 päivää. Aika nopeasti se vähensi halujani tavata kavereita :/

Sitten jos yritin kertoa jostakin menosta. Vaikka elokuviin menemisestä kavereiden kanssa tyyliin: "Ajateltiin mennä Marin kanssa elokuviin perjantaina", tuumasi mies: "No, mietitään sitä sitte." ja käyttäytyi kuin olisin kysynyt lupaa mennä sinne elokuviin.

Enhän minä lopulta saanut mennä minnekään ilman miestä.

No niin Ap, raati on puhunut ja olet nipo.

Vierailija kirjoitti:

"mää nyt varasin sit sen reissun mistä on puhuttu, tolle viikonlopulle kun siinä oli halvat hinnat"

"hieno homma kulta, se on nyt tehty, teillä on siellä varmasti kivaa"

Olen samaa mieltä että ap ei tunne tulleensa tarpeeksi huomioiduksi jostain syystä. Tämä matkasta sanominen tuskin on edes  se varsinainen syy vaan kumpuaa jostain pidemmältä aikaa. Äitipuolen osa ei ole helppo, mutta ei lapselle pidä olla mustasukkainen. Tai jos kumminkin on, myöntää sen edes itselleen ja yrittää kasvaa siinä kohtaa. Harmittaa ehkä, että sellainen raha taloudesta laitetaan matkaan, kun rahat on muutenkin tiukalla, olisi halvemmankin voinut varata, nyt ei päästä tänäkään vuonna sinne etelään, jne.jne..

Joo kyllä mua tietyllä tavalla harmittaa jo valmiiksi se, että kun minun lapset kuulee tästä niin he kysyvät, että koska he pääsevät. No eiväthän he pääse, koska ei mulla ole varaa heitä minnekään ulkomaille viedä. Ei me olla koskaan tehty mitään pitkiä reissuja. Kerran kesässä päässeet jonnekin Puuhamaahan. Kotiäitivuosina eivät välttämättä joka kesä edes mihinkään maksulliseen "huvipuistoon". Tarkkaan on jokatapauksessa pitänyt miettiä.

Ja tästäkin juuri oli puhetta miehen kanssa taannoin. Hänen mielestään aina voi kaikesta säästää. Yritin kysyä, että mistä olisin säästänyt, kun ainoa tuloni oli kotihoidontuki (ei kuntalisiä) ja lapsilisät. Niistä rahoista maksoin omat puhelinlaskuni, lasten ja omat vaatteet sekä ruuat ja tietyssä kohtaa toki vaipatkin. Kyllä kuulemma aina pystyy säästämään.

No minä olen ollut niin surkea, että en osannut säästää niistä rahoista. Välillä tai siis useinkin teki tiukkaa ihan se ruokakin saada pöytään. Toisaalta - kyllä ne lapset saivat jotain muuta niinä vuosina kuin mitä millään rahalla saa tai mitä yksikään ulkomaanmatka voi tarjota. Pääsin itsekin vasta yli kolmekymppisenä ekan kerran ulkomaille.

Mutta tämä meni nyt ohi aiheen jo.

Ymmärrän sinua, Ap, täydellisesti.

Ymmärrän myös sen, miksi olet saanut pääasiassa ikäviä kommentteja, joissa sinut leimataan päsmäriksi. Nykyään kun taitaa olla yhä yleisempää, että ihmiset olettavat saavansa tehdä asioita aina oman mielensä mukaan, myös parisuhteessa.

Karrikoiden voisi kuvata tilannetta näin: kumpikin ajattelee vain omaa napaansa -> ristiriitoja -> ero -> yhä vahvempi itsekkyys -> uusi parisuhde -> yhä suurempi vaatimus riippumattomuuteen -> lisää ristiriitoja. Edellinen ei tietenkään päde kaikkien kohdalla, mutta useinhan se näin menee. Uusperheiden aikuiset ovat tottuneet menemään ja tulemaan vapaammin.

Minä taas ajattelen kuten Ap, eli parisuhteessa pitää ymmärtää ottaa toinenkin huomioon. Kyse ei todellakaan ole _luvasta_ toimia jollakin tavalla, vaan toisen huomioimisesta. Sen ei pitäisi olla mikään pakko, vaan sen pitäisi tulla ihan automaattisesti. Halu ottaa toinenkin elämässään huomioon. Se ei vie pois itsemääräämisoikeutta tai lasten oikeutta isään, vaan se pitää huolen siitä, että kummallakin on turvallinen olo yhdessä, ja kumpikin kokee olevansa toisilleen tärkeä.

Olisiko se vaatinut Ap:n mieheltä kovinkaan paljoa, jos olisi esim. laittanut tekstarilla mahdollisen päivämäärän ennen matkan varaamista? Entä jos Ap olisi itsekin ollut juuri samalla hetkellä sopimassa jotain tuolle samalle viikonlopulle? Kumpi on velvollinen perumaan omat menonsa, jos niistä ei kerran voi sopia yhdessä?

Kommunikaatio-ongelmat voivat olla taustalla vaikeuttamassa tilannetta, ja niitä voi kyllä korjata kiinnittämällä niihin huomiota. Jos taas Ap:n mies kokee, ettei Ap:n mielipiteellä ole merkitystä hänen menojensa suhteen, niin olisin enemmän huolissani.

Sanottakoon vielä, että täysin riippumattomassakin (uusio)suhteessa voi elää, jolloin siis molemmat tekevät mitä tykkäävät. Mutta silloin sen täytyy olla molempien valinta. Näin ei Ap kuitenkaan itse toimi, eikä varmasti toivo myöskään miehen toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä ei kerta ollut sovittuna mitään sille viikonlopulle ja mies oli miettinyt että sehän on hyvä viikonloppu hoitaa asia alta, niin mikä ongelma? Kyllä koitat nyt jollakin tavalla kontrolloida miestäsi.

Olen itse aika jyrkkä tällaisissa asioissa, koska olen itse elänyt parisuhteessa, joka oli minulle kuin vankila. Ehkä jopa pahempi. En saanut tehdä mitään ilman toisen suostumusta ja jos luvan saikin, niin tunnelma kotona muuttui ja mies käytöksellään osoitti, että eipä sun tarvitsisi mitään tehdä. Suhteesta jäi jonkilainen trauma ja jos nykyään huomaan manipulointia minua kohtaan, niin näen punaista.

Jos toinen suostuu pikkuhiljaa kaikenlaisiin sääntöihin ja lupien kyselemisiin ja odottaa sinulta hyväksyntää kaikkeen, niin suhde sairastuu.

Sama kokemus minulla.

Mies muuttui kauhean kiukkuiseksi jos vaikka kävin ystävän luona kylässä. Sitä kiukkua kesti yleensä 1-2 päivää. Aika nopeasti se vähensi halujani tavata kavereita :/

Sitten jos yritin kertoa jostakin menosta. Vaikka elokuviin menemisestä kavereiden kanssa tyyliin: "Ajateltiin mennä Marin kanssa elokuviin perjantaina", tuumasi mies: "No, mietitään sitä sitte." ja käyttäytyi kuin olisin kysynyt lupaa mennä sinne elokuviin.

Enhän minä lopulta saanut mennä minnekään ilman miestä.

No onhan tuo nyt hyvänenaika ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ohiksena, kävin asioilla tässä yhtenä iltana, enkä tullutkaan suoraan kotiin vaan pysähdyin kaverin pihalle juttelemaan kun ei ollut mikään kiire. Mies otti kilarit kun ei tiennyt missä olen enkä ilmoittanut mitään. Kotona ei ollut mikään hätä eikä minua tarvittu mihinkään. Kotinurkilla olin. Lasketaanko kontrolloinniksi? Hän sanoi että on vain osoitus välittämisestä.

Kyllä on kontrollointia.

Olisivatpa minunkin ongelmani tuollaisia kuin ap:lla! Kyllä pitääkin tehdä tavallisista asioista vaikeita. Ihanko etsimällä pitää etsiä riidan ja mielenpahoituksen aihetta? Aloituksen puolessa välissä luulin, että mies onkin yhtäkkiä pakannut ja lähtenyt ja vastaa puhelimeen jostain ulkomailta ja sanoo olevansa kaksi viikkoa. Sainkin lukea, että mies on varannut matkan viikon parin päähän sitä ensin ääneen pitkään suunniteltuaan ja vielä ilmoittanut siitä heti varaamisen jälkeen. Joo, aivan hirveä ukko, jätä se!

Mites muut? kirjoitti:

Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.

Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.

Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.

Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.

Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?

En ole lukenut ketjua eli jos siellä on jotain lisäinformaatiota niin en tiedä sitä, vastaan nyt vain tämän perusteella, ja vastaukseni on, että minusta teet jotenkin vaikeaa. Mies pohti asiaa ääneen ja ilmoitti nyt milloin on lähdössä. Jos teillä ei kerran ollut sille viikonlopulle suunnitelmia, niin mikä on ongelma?

Aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"mää nyt varasin sit sen reissun mistä on puhuttu, tolle viikonlopulle kun siinä oli halvat hinnat"

"hieno homma kulta, se on nyt tehty, teillä on siellä varmasti kivaa"

Olen samaa mieltä että ap ei tunne tulleensa tarpeeksi huomioiduksi jostain syystä. Tämä matkasta sanominen tuskin on edes  se varsinainen syy vaan kumpuaa jostain pidemmältä aikaa. Äitipuolen osa ei ole helppo, mutta ei lapselle pidä olla mustasukkainen. Tai jos kumminkin on, myöntää sen edes itselleen ja yrittää kasvaa siinä kohtaa. Harmittaa ehkä, että sellainen raha taloudesta laitetaan matkaan, kun rahat on muutenkin tiukalla, olisi halvemmankin voinut varata, nyt ei päästä tänäkään vuonna sinne etelään, jne.jne..

Joo kyllä mua tietyllä tavalla harmittaa jo valmiiksi se, että kun minun lapset kuulee tästä niin he kysyvät, että koska he pääsevät. No eiväthän he pääse, koska ei mulla ole varaa heitä minnekään ulkomaille viedä. Ei me olla koskaan tehty mitään pitkiä reissuja. Kerran kesässä päässeet jonnekin Puuhamaahan. Kotiäitivuosina eivät välttämättä joka kesä edes mihinkään maksulliseen "huvipuistoon". Tarkkaan on jokatapauksessa pitänyt miettiä.

Ja tästäkin juuri oli puhetta miehen kanssa taannoin. Hänen mielestään aina voi kaikesta säästää. Yritin kysyä, että mistä olisin säästänyt, kun ainoa tuloni oli kotihoidontuki (ei kuntalisiä) ja lapsilisät. Niistä rahoista maksoin omat puhelinlaskuni, lasten ja omat vaatteet sekä ruuat ja tietyssä kohtaa toki vaipatkin. Kyllä kuulemma aina pystyy säästämään.

No minä olen ollut niin surkea, että en osannut säästää niistä rahoista. Välillä tai siis useinkin teki tiukkaa ihan se ruokakin saada pöytään. Toisaalta - kyllä ne lapset saivat jotain muuta niinä vuosina kuin mitä millään rahalla saa tai mitä yksikään ulkomaanmatka voi tarjota. Pääsin itsekin vasta yli kolmekymppisenä ekan kerran ulkomaille.

Mutta tämä meni nyt ohi aiheen jo.

Kyllä tiedän suhteessa joku muu hiertää kuin miehen aikataulut ja tapa ilmoittaa suunnitelmistaan.

Aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesit, että mies lähdössä lapsen kanssa reissuun, joten sinun olisi pitänyt siellä saunassa sanoa, että ei käy, sinä et hyväksy, se on väärin, minulta pitää kysyä lupa ja se luvan kysyminen ei ole joku sivulause. Tietenkin miehen täytyy anoa kuukausia etukäteen, voiko hän mennä lapsensa kanssa jonnekin, koska sehän on sinulta pois. Tietenkään et voi saunassa sanoa ääneen, että sinä olet suunnitellut jokaisen viikonlopun tästä ikuisuuteen täyteen yhteistä tekemistä, miehellä ei ole enää mitään sananvaltaa omaan elämäänsä.

Aikuisten oikeasti: mies on luvannut matkan lapselle, mies kertoo, että matka pitäisi varata ja kun mies niin tekee, niin sinulle se ei sovi, kun ei ole kysytty lupaa tälle nimenomaiselle viikonlopulle. No voi voi.

Öh... joo luetkin hienosti tuota tekstiäni. 

Ja mies on koko talven höpöttänyt, että se matka pitäisi varata. Mistä minä saatan tietää, että nyt oli se keskustelu, kun hän sen sitten tosiaan varaa. Eikä kyse ollut mistään luvista tai muusta. Olisi vain ollut kiva tietää, että mistä viikonlopusta puhui. 

No jos teillä ei kerran ollut sille viikonlopulle mitään suunnitelmia, niin mikä nyt on ongelma??

Ei se ukkokultasi ole tehnyt mitään väärää. Itse olet nyt kateellinen. Olisit toivonut että sinut olisi kutsuttu mukaan ja ehkä lapsesi myös. Isin tekee hyvää olla lapsensa kanssa välillä ihan kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua, Ap, täydellisesti.

Ymmärrän myös sen, miksi olet saanut pääasiassa ikäviä kommentteja, joissa sinut leimataan päsmäriksi. Nykyään kun taitaa olla yhä yleisempää, että ihmiset olettavat saavansa tehdä asioita aina oman mielensä mukaan, myös parisuhteessa.

Karrikoiden voisi kuvata tilannetta näin: kumpikin ajattelee vain omaa napaansa -> ristiriitoja -> ero -> yhä vahvempi itsekkyys -> uusi parisuhde -> yhä suurempi vaatimus riippumattomuuteen -> lisää ristiriitoja. Edellinen ei tietenkään päde kaikkien kohdalla, mutta useinhan se näin menee. Uusperheiden aikuiset ovat tottuneet menemään ja tulemaan vapaammin.

Minä taas ajattelen kuten Ap, eli parisuhteessa pitää ymmärtää ottaa toinenkin huomioon. Kyse ei todellakaan ole _luvasta_ toimia jollakin tavalla, vaan toisen huomioimisesta. Sen ei pitäisi olla mikään pakko, vaan sen pitäisi tulla ihan automaattisesti. Halu ottaa toinenkin elämässään huomioon. Se ei vie pois itsemääräämisoikeutta tai lasten oikeutta isään, vaan se pitää huolen siitä, että kummallakin on turvallinen olo yhdessä, ja kumpikin kokee olevansa toisilleen tärkeä.

Olisiko se vaatinut Ap:n mieheltä kovinkaan paljoa, jos olisi esim. laittanut tekstarilla mahdollisen päivämäärän ennen matkan varaamista? Entä jos Ap olisi itsekin ollut juuri samalla hetkellä sopimassa jotain tuolle samalle viikonlopulle? Kumpi on velvollinen perumaan omat menonsa, jos niistä ei kerran voi sopia yhdessä?

Kommunikaatio-ongelmat voivat olla taustalla vaikeuttamassa tilannetta, ja niitä voi kyllä korjata kiinnittämällä niihin huomiota. Jos taas Ap:n mies kokee, ettei Ap:n mielipiteellä ole merkitystä hänen menojensa suhteen, niin olisin enemmän huolissani.

Sanottakoon vielä, että täysin riippumattomassakin (uusio)suhteessa voi elää, jolloin siis molemmat tekevät mitä tykkäävät. Mutta silloin sen täytyy olla molempien valinta. Näin ei Ap kuitenkaan itse toimi, eikä varmasti toivo myöskään miehen toimivan.

Ap on nimenomaan korostanut, että hän ei sovi mitään ilman miehen lupaa, joten tuohon tuskin olisi päädytty.

Ja jos miehen viikonloppuloma ei aiheuta ap:lle mitään poikkeusjärjestelyjä (ei tarvitse maksaa siitä, ei tarvitse hoitaa miehen lapsia jne.) niin miksi ihmeessä miehen täytyy ennen varaamista varmistaa, että saako hän lähteä lapsensa kanssa lomalle, josta jo saunassa puhuttiin? Olisiko ap:lla mahdollisuus sanoa miehelle, että ei nyt käy, koska meillä on koiran kynsien leikkaaminen lauantaina ja siihen tarvitaan kaksi aikuista avuksi.

Minä eroaisin heti, jos mieheni olisi kuin ap. Hirveä kontrollifriikki.

Mä kyllä ymmärrän aloittajaa täysin.

Juuri pari päivää sitten keskustelin asiasta oman mieheni kanssa. Mies oli ollut lauantaina koko päivän reissussa, ja kotiin tullessaan klo 23 hän ilmoitti, että menee poikien kanssa seuraavaksi päiväksi frisbeegolfailemaan koko päiväksi. Mun on itse vaikea sopia kavereiden näkemisiä näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä mä vähän loukkaannuin - mun mielipiteillä ei ollut väliä, eikä mies tiennyt vaikka olisinkin kehittänyt meille jotain yhteistä puuhaa. Jos mies olisi esittänyt asian eri tavalla "Lähtisin huomenna koko päiväksi urheilemaan, oliko meillä jotain, vai onko ok?" niin olisin iloisesti kertonut, että suunnitelmia ei ole ja käskenyt pitämään hauskaa. Se on se asioiden esittämistapa mikä vaihtelee. Ja nämä ovat mielestäni ihan kotona opittuja käyttäytymistapoja.

Aloittanut kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"mää nyt varasin sit sen reissun mistä on puhuttu, tolle viikonlopulle kun siinä oli halvat hinnat"

"hieno homma kulta, se on nyt tehty, teillä on siellä varmasti kivaa"

Olen samaa mieltä että ap ei tunne tulleensa tarpeeksi huomioiduksi jostain syystä. Tämä matkasta sanominen tuskin on edes  se varsinainen syy vaan kumpuaa jostain pidemmältä aikaa. Äitipuolen osa ei ole helppo, mutta ei lapselle pidä olla mustasukkainen. Tai jos kumminkin on, myöntää sen edes itselleen ja yrittää kasvaa siinä kohtaa. Harmittaa ehkä, että sellainen raha taloudesta laitetaan matkaan, kun rahat on muutenkin tiukalla, olisi halvemmankin voinut varata, nyt ei päästä tänäkään vuonna sinne etelään, jne.jne..

Joo kyllä mua tietyllä tavalla harmittaa jo valmiiksi se, että kun minun lapset kuulee tästä niin he kysyvät, että koska he pääsevät. No eiväthän he pääse, koska ei mulla ole varaa heitä minnekään ulkomaille viedä. Ei me olla koskaan tehty mitään pitkiä reissuja. Kerran kesässä päässeet jonnekin Puuhamaahan. Kotiäitivuosina eivät välttämättä joka kesä edes mihinkään maksulliseen "huvipuistoon". Tarkkaan on jokatapauksessa pitänyt miettiä.

Ja tästäkin juuri oli puhetta miehen kanssa taannoin. Hänen mielestään aina voi kaikesta säästää. Yritin kysyä, että mistä olisin säästänyt, kun ainoa tuloni oli kotihoidontuki (ei kuntalisiä) ja lapsilisät. Niistä rahoista maksoin omat puhelinlaskuni, lasten ja omat vaatteet sekä ruuat ja tietyssä kohtaa toki vaipatkin. Kyllä kuulemma aina pystyy säästämään.

No minä olen ollut niin surkea, että en osannut säästää niistä rahoista. Välillä tai siis useinkin teki tiukkaa ihan se ruokakin saada pöytään. Toisaalta - kyllä ne lapset saivat jotain muuta niinä vuosina kuin mitä millään rahalla saa tai mitä yksikään ulkomaanmatka voi tarjota. Pääsin itsekin vasta yli kolmekymppisenä ekan kerran ulkomaille.

Mutta tämä meni nyt ohi aiheen jo.

Siis kateus ja mustasukkaisuus paljastuivat syyksi kuitenkin.

Ap myönsi jo että todellinen syy miksi nämä reissut hiertää, on perheen rahankäyttö. Miehellä on varaa käyttää lapsiinsa rahaa, naisella ei. Tämä on se mitä koitettiin selittää jossain ketjussa, että perheessä on eri elintasot. Mies ja lapset elää eri elintasolla kuin nainen ja sen lapset. Tottakai se hiertää ja syystä, mutta näköjään siitä ei voi puhua, kun mies ei suostu ymmärtämään, joten kiukutellaan sitten tästä.