Lue keskustelun säännöt.
Toimitaanko muiden parisuhteissa näin
Mites muut?
13.04.2016 |
Tämä on jotenkin jännä ja uusi kuvio minulle. En aiemmassa pitkässä suhteessani törmännyt vastaavaan. Ilmeisesti nykyiselle miehelleni kuitenkin tämä on ollut normaali kuvio toimia ainakin loppuvuosina edellisessä liitossa. Olen ymmärtänyt, että hänen ex-vaimoaan ei niin paljon kiinnostanut miehen menot, että olisi tarvinnut infota.
Olen siis tottunut siihen,että menoista sovitaan yhdessä. Ei tarkoita sitä, että parisuhteessa pitäisi saada "lupa" kaikkeen toiselta vaan ihan sitä, että kerrotaan suunnitelmasta. Minä esimerkiksi viime sunnuntaina olin koko päivän oman lapseni pelejä seuraamassa niin etukäteen sanoin miehelle asiasta. Kerroin päivän ja sanoin,että suunnittelin meneväni sinne, jos ei mitään muuta ole. Näin olen tottunut toimimaan.
Nyt mies on pitkään jo puhunut, että hänen pitäisi viedä keskimmäinen lapsensa ulkomaille viikonloppulomalle. Joku palkinto minkä luvannut ja minä vanhin lapsi on jo joskus vuosi aiemmin saanut myös. Edellisellä viikolla sanoi saunassa, että "sekin tarttis hoitaa tässä tai se jää taas". Ei muuta. Eilen, kun tulin töistä niin sanoi varanneensa matkan ensi viikonloppuun. Siis puolentoistaviikon päähän. Että hän lähtee perjantaina ja tulee sunnuntaina.
Olin hiukan puulla päähän lyöty. Sanoinkin, että niin varasit sitten vaan matkan puhumatta mitään. No hän oli puhunut mielestään, kun oli sanonut saunassa, että se täytyisi nyt tehdä. Itse kuvittelen, että tuossa kohtaa vielä kerrottaisiin, että olen ajatellut mennä sinne x-viikonloppuna - ethän ole suunnitellut siihen mitään.
Vai teenkö minä tästä jotenkin vaikeaa nyt?
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
"Hei, katselin nyt niitä matkoja ja voisin varata sen reissun tuohon ensi viikon lopulle. Meillä ei tainnut olla mitään sovittuna siihen?"
Jos tuo on palstalaisten mielestä liikaa vaadittu puolisolta, niin huh huh. Ei ole luvan kysymistä, vaan huomioimista ja normaalia kanssakäymistä samassa osoitteessa asuvien puolisoiden kesken. Jos mies on kuukausitolkulla puhunut reissusta sitten joskus, niin kai se nyt vähän yllätyksenä tulee että nyt se reissu onkin jo varattu. Oikeesti olette sitä mieltä että tämmöisistä jutuista ei tarvitse edes tuon vertaa sopia? Ap ei ole missään vaiheessa ollut kieltämässä matkaa, olisi vain halunnut tietää ajankohdan ennen kuin se ns. lyödään lukkoon. Omituisia olette.
Jos miehen täytyy erikseen kysyä, että oliko meillä mitään sovittuna ensi viikonlopulle, niin suhteessa on isoja ongelmia. Kyllä miehen tulee tietää, mitä on yhteisiksi menoiksi sovittu ja jos niitä pitää vaimolta kysellä, niin mistä muusta on kyse kuin kontrolloinnista. Isossa osassa perheitä on kalenteri, johon on merkitty yhteiset menot, lasten harrastukset jne. mutta on näköjään perheitä, joissa vaimolla on tieto yhteisistä menoista, ja ne kerrotaan miehelle vain jos tämä huomaa erikseen kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo luvan kysyminen ei ole enää relevanttia tässä keskustelussa, kun todelliseksi syyksi ap:n ärtymykseen paljastui se, että miehellä on varaa viedä lapsensa reissuun, ap:lla ei. Ei siis hyödytä keskustella lillukanvarsista.
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
Ihan samaa mieltä. Minusta on aika järkyttävää että tuollainen keskustelu on suurimmalle osalle vastaajista jotain kontrollointia tms.
T. 72
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanku mun suusta toi teksti, ap ! Mun mies oli vissiin myös exänsä kanssa tottunu, ettei tarvii ilmotella koska se ex tuli aina myöhemmin kotiin. Mä taas oon tottunu siihen, että ilmotetaan. Juurikin niin, ettei kysellä lupia, vaan kuhan ilmotetaan esim että aiko jäädä kaverin kanssa kahville töiden jälkeen niin menee vähän myöhempään. Etenkin nyt äitiyslomalla ollessa, kun oottaa toista päivän jälkeen kotiin, niin olis tosi kiva tietää jos toinen tuleeki vasta 2tuntia myöhässä.
Lapsettomien ja ydinperheellisten on ehkä vähän turha kommentoida tätä, koska tähän liittyy monimutkaista uusperhedynamiikkaa. Kenen rahat menee kenen lapselle, asioita joita sovitaan exän kanssa välttämättömyyden pakosta, lähiäitipuoli joka ei ole vanhempi lainkaan ja siksi jää ulos kaikista puolison lapsen asioiden päättämisestä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
Ei sillä uusperheelläkään ole merkitystä. Jos on muutama päivä sitten puhunut viimeksi aikeesta, ja se on kaiken kaikkiaan ollut tiedossa jo vaikka kuinka pitkään, ja kun kerran ei ole mitään muita suunnitelmia kyseiselle viikonlopulle, ja kun kerran ei tarvitse toisiltaan lupaa kysyä (!), niin on täysin ok todeta, että nyt matka on varattu ja se toteutuu silloin-ja-silloin. Myös silloin, kun mukana ei ole uusperhekuvioita.
Aloittaja tekee riitaa tyhjästä ja sen riidan todellinen syy ei ole se, ettei mies vielä soittanut ja kysynyt sopiiko matka ensi viikonlopulle, vaan kateus ja mustasukkaisuus matkasta. Vaikka mies olisi soittanut ja kysynyt sopiiko matkan varaaminen, niin aloittaja valittaisi täällä siitä että mies vie lapsensa matkalle.
SarahSina kirjoitti:
Ihanku mun suusta toi teksti, ap ! Mun mies oli vissiin myös exänsä kanssa tottunu, ettei tarvii ilmotella koska se ex tuli aina myöhemmin kotiin. Mä taas oon tottunu siihen, että ilmotetaan. Juurikin niin, ettei kysellä lupia, vaan kuhan ilmotetaan esim että aiko jäädä kaverin kanssa kahville töiden jälkeen niin menee vähän myöhempään. Etenkin nyt äitiyslomalla ollessa, kun oottaa toista päivän jälkeen kotiin, niin olis tosi kiva tietää jos toinen tuleeki vasta 2tuntia myöhässä.
No mikä siis on ongelma koska mieshän ILMOITTI etukäteen että on lähdössä lapsensa kanssa reissuun tuolloin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SarahSina kirjoitti:
Ihanku mun suusta toi teksti, ap ! Mun mies oli vissiin myös exänsä kanssa tottunu, ettei tarvii ilmotella koska se ex tuli aina myöhemmin kotiin. Mä taas oon tottunu siihen, että ilmotetaan. Juurikin niin, ettei kysellä lupia, vaan kuhan ilmotetaan esim että aiko jäädä kaverin kanssa kahville töiden jälkeen niin menee vähän myöhempään. Etenkin nyt äitiyslomalla ollessa, kun oottaa toista päivän jälkeen kotiin, niin olis tosi kiva tietää jos toinen tuleeki vasta 2tuntia myöhässä.
Eikös mies ilmoittanut? Ja hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on just hyvä tapaus, että kun miehelle on lapsi tärkein elämässään, niin siitä tulee ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
Meillä eka esimerkkisi on ihan ok vaikka meillä on lapsia, olemme ydinperhe. Saako se olla meille ok sillä olemme toimineet noin jo 28 vuotta, koko yhdessäoloaikamme. Ei meidän tarvitse miettiä ja pohtia ja selvitellä, vertailla kalentereita ja vielä kerran pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ymmärrän aloittajaa täysin.
Juuri pari päivää sitten keskustelin asiasta oman mieheni kanssa. Mies oli ollut lauantaina koko päivän reissussa, ja kotiin tullessaan klo 23 hän ilmoitti, että menee poikien kanssa seuraavaksi päiväksi frisbeegolfailemaan koko päiväksi. Mun on itse vaikea sopia kavereiden näkemisiä näin lyhyellä varoitusajalla, ja kyllä mä vähän loukkaannuin - mun mielipiteillä ei ollut väliä, eikä mies tiennyt vaikka olisinkin kehittänyt meille jotain yhteistä puuhaa. Jos mies olisi esittänyt asian eri tavalla "Lähtisin huomenna koko päiväksi urheilemaan, oliko meillä jotain, vai onko ok?" niin olisin iloisesti kertonut, että suunnitelmia ei ole ja käskenyt pitämään hauskaa. Se on se asioiden esittämistapa mikä vaihtelee. Ja nämä ovat mielestäni ihan kotona opittuja käyttäytymistapoja.
Jos sun on vaikea sopia omia menoja nopeasti niin miksi se pitäisi kieltää mieheltä? Miehet toimivat juuri noin, ei ne pohdi viikkotolkulla että mikä viikonloppu kävin golfiin tai mihin tahansa, ne menee ja tekee.
Mun silmissä jos sä olet suunnitellut jotain sille sunnuntaille niin sä varmaan siitä ilmoitat, mies tai kukaan ei ole ajatustenlukija. Meillä toimii se, että jos kumpikaan ei mitään suunnitelmistaan ilmoita niin silloin niitä ei ole. Kummallakin on ihan yhtälainen oikeus sopia äkkimenojakin eikä miehen menot jää sen takia että mä en osaa sopia kaverin kanssa että kuule, mennään huomenna elokuviin.
Vähän eri asiat mennä elokuviin tai poikien kans koko päiväksi frisbeegolfaamaan...
Mutta ap:n ongelmaa en ymmärrä. Justhan mies ilmoitti milloin menee lapsensa kans lomalle ja vielä ihan hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Se, että asiasta on puhuttu ilmeisesti jo moneen kertaan ja muutama päivä sitten viimeksi, eikä aloittaja ole ilmaissut millään tavalla vastustavansa matkaa, ei mielestäsi ole sopimista? Koko maailma romahti sen takia, ettei mies vielä ennen matkan ostamista soittanut aloittajalle ja kysynyt, sopiiko hänelle että matka toteutuu juuri tuona kyseisenä viikonloppuna?
Jos minun mieheni puhuu, että jotain pitäisi toteuttaa ja vieläpä, että se pitäisi vihdoinkin saada aikaiseksi, niin ei se minulle kyllä tule yllätyksenä, että hän sitten ilmoittaa toteuttavansa sen xx-ajankohtana. jos hän vieläpä olisi muutama päivä sitten sanonut, että se pitäisi toteuttaa huhtikuun tai tämän kevään aikana, niin avaisin kyllä ihan itse suuni mikäli olisin suunnitellut huhtikuun lopulle jotain muuta ja toivoisin hänen siksi siirtävän suunnitelmaansa.
Toiset ihmiset on semmosia että ne vaan puhuu että tarttis tehdä ja tarttis tehdä. Ja toiset sitten vaan tekee. Ap:n mies on ilmeisesti niitä jotka ei turhaan jaamaa, vasn tekee mitä aikoo. Ap taas on ilmeisesti tottunut siihen että puhutaan vaan, mutta ei tehdä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset on semmosia että ne vaan puhuu että tarttis tehdä ja tarttis tehdä. Ja toiset sitten vaan tekee. Ap:n mies on ilmeisesti niitä jotka ei turhaan jaamaa, vasn tekee mitä aikoo. Ap taas on ilmeisesti tottunut siihen että puhutaan vaan, mutta ei tehdä oikeasti.
No mies itse sanoi silloin edellisviikolla, että hän on puhunut tästä jo vuoden. Ja vuosi sitten hän puhui vievänsä kaikki lapsensa jonnekin viikonloppulomalle. Sekin on tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja miehellä ei ole lapsia, mutta ihan parisuhteenkin näkökulmasta en voi yhtään käsittää suurinta osaa viesteistä. Asun miehen kanssa samassa kämpässä ja me ollaan perhe. Näin ollen meillä kummallakin pitäisi olla jonkinlainen käsitys siitä, että kumpainenkin huomioidaan suhteessa. Suurimmalle osalle kommentoijista olisi siis täysin normaalia seuraavanlainen tilanne?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille tässä lähiaikoina.
Viikon päästä.
Minä: Varasin nyt sitten viikonloppumatkan ja lähden perjantaina.
Mies: ????!!!!
Ei todellakaan ole ok, että minä mielivaltaisesti päättäisin vain lähteväni, vaikka kiltisti tiedottaisin siitä miehelle, ensin aika epämääräisesti ja tarkemmin vasta jälkeenpäin. Jos tekisin näin, en varmaankaan olisi hirveän kiinnostunut, mitä miehen elämässä tapahtuu ja mitä hän haluaisi tehdä. Tuntuu todella vaikealta uskoa, että tällainen toisen täysin huomiotta jättäminen on suurimmalle osalle täällä normaalia parisuhdetta.
Entä näin?:
Minä: Ajattelin, että voisin lähteä kaverin kanssa ulkomaille viikonloppuna 22.-24.4. Sopiiko tämä sinulle?
Mies: Kyllä sopii, pidä hauskaa. / Olisin todella halunnut, että mentäisiin yhdessä paikkaan X. Onko mahdollista, että varaat matkan joko aiemmin tai myöhemmin?
Tadaa, todella pienellä vaivalla (eikä vatvomista tai jahkaamista) mies tietää, milloin olen lähdössä reissuun. Onhan tämä luvan kysymistä, mutta myös toisen huomioon ottamista, jonka pitäisi olla parisuhteessa itsestäänselvyys........
No siinä on kuule aika iso ero että oletko lapsettomassa parisuhteessa vai tuollaisessa uusperheverkostossa. Olisko miehen siis pitänyt ensin varmistaa ap:lta että onko ajankohta tälle ok, ja vasta sen jälkeen kysyä siltä tytöltä että pääseekö tämä ylipäätään lähtemään silloin. Ja lapsen äidiltä, että onko tämä laatinut jotain suunnitelmia lapsille siksi viikonlopuksi. Ap:n mielipiteellä on tuossa kuviossa vähäisin merkitys, joten ei kai sen perusteella nyt ruvettaisi uutta ajankohtaa sopimaan vaikkei ap:lle olisikaan jostain syystä ollut ok.
No kuule meillä on uusperhe, mutta silti tuollaisista asioista puhutaan myös kumppanin kanssa. Kukaan ei ole mitään koskaan kieltänyt, mutta meistä molemmista olisi outoa mennä varailemaan matkoja ym ilman että niistä sovitaan myös yhdessä.
Just aikaisemmassa viestissä totesit että sulla ja miehellä ei ole lapsia. Mutta ihan miten vaan...
Onko se se juttu mikä häiritsee että se on ulkomaan matka? Häiritsisikö se jos se olisi ollut vaikka ilmoitus että menen anoppilaan lasten kanssa tuolloin?
Kiitos! Ja täytyy kyllä sanoa, että siis mieheni ottaa mut ihanasti huomioon yleisesti ottaen ihan kaikessa. Nämä on vain jotain tälläisiä juttuja mitä joskus tulee eteen. Ja voi olla,että ne on tosiaan itsestäni johtuvia tai siitä mihin hän on tottunut ja mihin minä olen tottunut.