Arman pohjantähden alla OFFICIAL - asunnottomuus

Katsoin eilen ohjelman ja laitan tähän nyt muutaman oman huomioni. 

Päihteidän käyttö on aina valinta. Kenenkään ei ole pakko käyttää  enkä usko, että juuri kukaan ajautuu Suomessa pitkäaikaisesti asunnottomaksi muuta kuin omien valintojensa kautta. Tietenkään tämä ei ole niin yksinkertaista, ei asunnottomuus eikä päihteiden käyttäminenkään. En jaksa syyllistää, en jaksa tuomita enkä jaksa oikein päivitelläkään. Näin vain joskus käy oli syyt sitten ihmisessä itsessään (perimä, kyvyttömyys elämänhallintaan, mielenterveysongelmat, vastuuttomuus) tai yhteiskunnassa (perheväkivalta, köyhyys, palvelujen puute, turvattomuus, osattomuus). Lähes aina vikaa on molemmissa. Täydellinen yhteiskuntakaan ei pystyisi estämään kaikkea syrjäytymistä tai toisaalta kaikki eivät päädy päihteiden käyttäjiksi oli elämänkokemus tai -tarina millainen tahansa. Mutta joskus niin vain käy. 

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä nukkumaan sisätiloihin patjalle lattialle, saada tarvittaessa lämpimän ruuan kerran päivässä ja päästä terveydenhoitajan juttusille halutessaan. Ei sillä ole merkitystä käyttääkö ihminen päihteitä vai ei ja onko hän itse valinnut asunnottomuuden vai ei. Jokaisesta pitää pitää huolta sen verran kuin hän itse on halukas ottamaan apua vastaan. Apua pitäisi antaa ilman, että tarvitsee kertoa kuka on eikä myöskään apua hakevan tulisi joutua vastaanottamaan sellaista apua, jota hän ei itse halua eli yritystä saada hänet irti päihteistä. 

Mitä tulee Armanin liikuttumiseen lopussa, niin ymmärrän hyvin. Markon elämä koskettaa, koska se muistuttaa oman itsensä ja ihmiselämän hauraudesta ylipäätään. Elämä ei ole aina kaunista vaan joskus tosi surullista. Minäkin liikutuin vaikka en koe mitään sääliä ja pidän Markon tapausta esimerkiksi puhtaasti valintakysymyksenä. Silti välitän ja toivoisin, että kaikilla olisi asiat hyvin, että jokainen syntyisi sellaisena ja sellaiseen ympäristöön, että saisi hyvän ja kauniin elämän. En koe olevan yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan mukaan, olen vain erilainen.  

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen ohjelman ja laitan tähän nyt muutaman oman huomioni. 

Päihteidän käyttö on aina valinta. Kenenkään ei ole pakko käyttää  enkä usko, että juuri kukaan ajautuu Suomessa pitkäaikaisesti asunnottomaksi muuta kuin omien valintojensa kautta. Tietenkään tämä ei ole niin yksinkertaista, ei asunnottomuus eikä päihteiden käyttäminenkään. En jaksa syyllistää, en jaksa tuomita enkä jaksa oikein päivitelläkään. Näin vain joskus käy oli syyt sitten ihmisessä itsessään (perimä, kyvyttömyys elämänhallintaan, mielenterveysongelmat, vastuuttomuus) tai yhteiskunnassa (perheväkivalta, köyhyys, palvelujen puute, turvattomuus, osattomuus). Lähes aina vikaa on molemmissa. Täydellinen yhteiskuntakaan ei pystyisi estämään kaikkea syrjäytymistä tai toisaalta kaikki eivät päädy päihteiden käyttäjiksi oli elämänkokemus tai -tarina millainen tahansa. Mutta joskus niin vain käy. 

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä nukkumaan sisätiloihin patjalle lattialle, saada tarvittaessa lämpimän ruuan kerran päivässä ja päästä terveydenhoitajan juttusille halutessaan. Ei sillä ole merkitystä käyttääkö ihminen päihteitä vai ei ja onko hän itse valinnut asunnottomuuden vai ei. Jokaisesta pitää pitää huolta sen verran kuin hän itse on halukas ottamaan apua vastaan. Apua pitäisi antaa ilman, että tarvitsee kertoa kuka on eikä myöskään apua hakevan tulisi joutua vastaanottamaan sellaista apua, jota hän ei itse halua eli yritystä saada hänet irti päihteistä. 

Mitä tulee Armanin liikuttumiseen lopussa, niin ymmärrän hyvin. Markon elämä koskettaa, koska se muistuttaa oman itsensä ja ihmiselämän hauraudesta ylipäätään. Elämä ei ole aina kaunista vaan joskus tosi surullista. Minäkin liikutuin vaikka en koe mitään sääliä ja pidän Markon tapausta esimerkiksi puhtaasti valintakysymyksenä. Silti välitän ja toivoisin, että kaikilla olisi asiat hyvin, että jokainen syntyisi sellaisena ja sellaiseen ympäristöön, että saisi hyvän ja kauniin elämän. En koe olevan yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan mukaan, olen vain erilainen.  

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. 

Eli silloin tämä pätisi myös silloin jos ihminen on tahallaan tehnyt jotain, vaikka tappanut jonkun tai hakkaa ihmisiä ym. Silti hänen pitää saada yhteiskunnan tukea jos on sitä vailla? Mielestäni ei. Jo lapselle opetetaan että jos teet jotain, siitä seuraa jotain. Yhteiskunnan ei pidä alkaa hyysäämään yhtään enempää ihmisiä jotka eivät selvästi edes halua parantua. Usko tai älä, suomessa on jo paljon päihdekeskuksia ja apua tarjolla Markon kaltaisille ihmisille. Jopa ihan ilmaiseksi. Ja kokemuksesta voin sanoa että alkoholistin tai minkä tahansa päihderiippuvaisen ihmisen elämän parantaminen ei ole niin yksinkertaista. Siinä hajottaa itsensä. 

Aiemmin tässä ketjussa puhuttiin miten voi joutua kodittomaksi jos kela pistää karenssin eikä ole rahaa vuokraan. Sain 3kk karenssin viime syksyllä ja sain toimeentulotukea koko sen ajan.

En halveksu asunnottomia alkoholisteja, mutta vaikea heitä on auttaa jos he eivät halua muuttaa tapojansa. Oon tuntenut pari tällaista koditonta opiskelijaa. Molemmat asuivat sisaruksensa luona ennen kuin löysivät muun paikan. Suurinosa näistä ei-alkoholisteista kodittomista lienee tällaisia. Heidän asemaansa en pidä surullisena. Tottakai valitettavaa, mutta valinta muuttaa sinne kun tietää, ettei omaa asuntoa ole heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen ohjelman ja laitan tähän nyt muutaman oman huomioni. 

Päihteidän käyttö on aina valinta. Kenenkään ei ole pakko käyttää  enkä usko, että juuri kukaan ajautuu Suomessa pitkäaikaisesti asunnottomaksi muuta kuin omien valintojensa kautta. Tietenkään tämä ei ole niin yksinkertaista, ei asunnottomuus eikä päihteiden käyttäminenkään. En jaksa syyllistää, en jaksa tuomita enkä jaksa oikein päivitelläkään. Näin vain joskus käy oli syyt sitten ihmisessä itsessään (perimä, kyvyttömyys elämänhallintaan, mielenterveysongelmat, vastuuttomuus) tai yhteiskunnassa (perheväkivalta, köyhyys, palvelujen puute, turvattomuus, osattomuus). Lähes aina vikaa on molemmissa. Täydellinen yhteiskuntakaan ei pystyisi estämään kaikkea syrjäytymistä tai toisaalta kaikki eivät päädy päihteiden käyttäjiksi oli elämänkokemus tai -tarina millainen tahansa. Mutta joskus niin vain käy. 

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä nukkumaan sisätiloihin patjalle lattialle, saada tarvittaessa lämpimän ruuan kerran päivässä ja päästä terveydenhoitajan juttusille halutessaan. Ei sillä ole merkitystä käyttääkö ihminen päihteitä vai ei ja onko hän itse valinnut asunnottomuuden vai ei. Jokaisesta pitää pitää huolta sen verran kuin hän itse on halukas ottamaan apua vastaan. Apua pitäisi antaa ilman, että tarvitsee kertoa kuka on eikä myöskään apua hakevan tulisi joutua vastaanottamaan sellaista apua, jota hän ei itse halua eli yritystä saada hänet irti päihteistä. 

Mitä tulee Armanin liikuttumiseen lopussa, niin ymmärrän hyvin. Markon elämä koskettaa, koska se muistuttaa oman itsensä ja ihmiselämän hauraudesta ylipäätään. Elämä ei ole aina kaunista vaan joskus tosi surullista. Minäkin liikutuin vaikka en koe mitään sääliä ja pidän Markon tapausta esimerkiksi puhtaasti valintakysymyksenä. Silti välitän ja toivoisin, että kaikilla olisi asiat hyvin, että jokainen syntyisi sellaisena ja sellaiseen ympäristöön, että saisi hyvän ja kauniin elämän. En koe olevan yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan mukaan, olen vain erilainen.  

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. 

Eli silloin tämä pätisi myös silloin jos ihminen on tahallaan tehnyt jotain, vaikka tappanut jonkun tai hakkaa ihmisiä ym. Silti hänen pitää saada yhteiskunnan tukea jos on sitä vailla? Mielestäni ei. Jo lapselle opetetaan että jos teet jotain, siitä seuraa jotain. Yhteiskunnan ei pidä alkaa hyysäämään yhtään enempää ihmisiä jotka eivät selvästi edes halua parantua. Usko tai älä, suomessa on jo paljon päihdekeskuksia ja apua tarjolla Markon kaltaisille ihmisille. Jopa ihan ilmaiseksi. Ja kokemuksesta voin sanoa että alkoholistin tai minkä tahansa päihderiippuvaisen ihmisen elämän parantaminen ei ole niin yksinkertaista. Siinä hajottaa itsensä. 

Jos on tappanut jonkun, joutuu vankilaan. Siellä vangille on tarjottava ruokaa ja kohtuulliset elinolot. Tietenkin kaikella on seuraamuksensa, sen takia esim. Marko on päätynyt asunnottomaksi ja alkoholistiksi. Apua on tarjolla, mutta aika pitkälle niissä pitää sitoutua nollatoleranssiin. Pitäisi olla paikka, minne voi tulla ja mennä miten haluaa ja että se sijaitsee sellaisella paikalla, jonne ei ole kohtuuttoman pitkä matka. Siellä jokaiselle asiakkaalle pitäisi pystyä tarjoamaan yöpaikka, suojaa kylmältä, yksi lämmin ruoka ja terveydenhoitoa tiettynä aikana päivästä. Ensisuojia on ja ne on hyviä, mutta niitä ei ole tarpeeksi. 

En puhunut alkoholistin elämän parantamisesta mitään. Tarkoitus ei ole parantaa tai muuttaa ketään. Nimenomaan sanoin, että tarjolla pitäisi olla apua, joka ei velvoita kumpaakaan osapuolta mihinkään muuhun kuin sillä hetkellä käyttäytymään asiallisesti. 

Lopulta tässä on kyse siitä, millainen laji haluamme olla. Pidämmekö huolta toisistamme, niistä heikoimmistakin vai haluammeko yhteiskunnan, jossa jokainen pitää huolen pelkästään itsestään välittämättä muista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen ohjelman ja laitan tähän nyt muutaman oman huomioni. 

Päihteidän käyttö on aina valinta. Kenenkään ei ole pakko käyttää  enkä usko, että juuri kukaan ajautuu Suomessa pitkäaikaisesti asunnottomaksi muuta kuin omien valintojensa kautta. Tietenkään tämä ei ole niin yksinkertaista, ei asunnottomuus eikä päihteiden käyttäminenkään. En jaksa syyllistää, en jaksa tuomita enkä jaksa oikein päivitelläkään. Näin vain joskus käy oli syyt sitten ihmisessä itsessään (perimä, kyvyttömyys elämänhallintaan, mielenterveysongelmat, vastuuttomuus) tai yhteiskunnassa (perheväkivalta, köyhyys, palvelujen puute, turvattomuus, osattomuus). Lähes aina vikaa on molemmissa. Täydellinen yhteiskuntakaan ei pystyisi estämään kaikkea syrjäytymistä tai toisaalta kaikki eivät päädy päihteiden käyttäjiksi oli elämänkokemus tai -tarina millainen tahansa. Mutta joskus niin vain käy. 

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus päästä nukkumaan sisätiloihin patjalle lattialle, saada tarvittaessa lämpimän ruuan kerran päivässä ja päästä terveydenhoitajan juttusille halutessaan. Ei sillä ole merkitystä käyttääkö ihminen päihteitä vai ei ja onko hän itse valinnut asunnottomuuden vai ei. Jokaisesta pitää pitää huolta sen verran kuin hän itse on halukas ottamaan apua vastaan. Apua pitäisi antaa ilman, että tarvitsee kertoa kuka on eikä myöskään apua hakevan tulisi joutua vastaanottamaan sellaista apua, jota hän ei itse halua eli yritystä saada hänet irti päihteistä. 

Mitä tulee Armanin liikuttumiseen lopussa, niin ymmärrän hyvin. Markon elämä koskettaa, koska se muistuttaa oman itsensä ja ihmiselämän hauraudesta ylipäätään. Elämä ei ole aina kaunista vaan joskus tosi surullista. Minäkin liikutuin vaikka en koe mitään sääliä ja pidän Markon tapausta esimerkiksi puhtaasti valintakysymyksenä. Silti välitän ja toivoisin, että kaikilla olisi asiat hyvin, että jokainen syntyisi sellaisena ja sellaiseen ympäristöön, että saisi hyvän ja kauniin elämän. En koe olevan yhtään sen parempi ihminen kuin kukaan mukaan, olen vain erilainen.  

Vaikka ihminen ns. valitsisi päihteiden käytön ja sitä kautta asunnottomuuden, pitäisi hänen kuitenkin saada yhteiskunnan tukea aina silloin kun hän kokee sitä tarvitsevansa. 

Eli silloin tämä pätisi myös silloin jos ihminen on tahallaan tehnyt jotain, vaikka tappanut jonkun tai hakkaa ihmisiä ym. Silti hänen pitää saada yhteiskunnan tukea jos on sitä vailla? Mielestäni ei. Jo lapselle opetetaan että jos teet jotain, siitä seuraa jotain. Yhteiskunnan ei pidä alkaa hyysäämään yhtään enempää ihmisiä jotka eivät selvästi edes halua parantua. Usko tai älä, suomessa on jo paljon päihdekeskuksia ja apua tarjolla Markon kaltaisille ihmisille. Jopa ihan ilmaiseksi. Ja kokemuksesta voin sanoa että alkoholistin tai minkä tahansa päihderiippuvaisen ihmisen elämän parantaminen ei ole niin yksinkertaista. Siinä hajottaa itsensä. 

 

Jos on tappanut jonkun, joutuu vankilaan. Siellä vangille on tarjottava ruokaa ja kohtuulliset elinolot. Tietenkin kaikella on seuraamuksensa, sen takia esim. Marko on päätynyt asunnottomaksi ja alkoholistiksi. Apua on tarjolla, mutta aika pitkälle niissä pitää sitoutua nollatoleranssiin. Pitäisi olla paikka, minne voi tulla ja mennä miten haluaa ja että se sijaitsee sellaisella paikalla, jonne ei ole kohtuuttoman pitkä matka. Siellä jokaiselle asiakkaalle pitäisi pystyä tarjoamaan yöpaikka, suojaa kylmältä, yksi lämmin ruoka ja terveydenhoitoa tiettynä aikana päivästä. Ensisuojia on ja ne on hyviä, mutta niitä ei ole tarpeeksi. 

En puhunut alkoholistin elämän parantamisesta mitään. Tarkoitus ei ole parantaa tai muuttaa ketään. Nimenomaan sanoin, että tarjolla pitäisi olla apua, joka ei velvoita kumpaakaan osapuolta mihinkään muuhun kuin sillä hetkellä käyttäytymään asiallisesti. 

Lopulta tässä on kyse siitä, millainen laji haluamme olla. Pidämmekö huolta toisistamme, niistä heikoimmistakin vai haluammeko yhteiskunnan, jossa jokainen pitää huolen pelkästään itsestään välittämättä muista. 

Niin lopulta tässä on tosiaankin kyse millaisia haluamme olla. Koita silti ymmärtää että huolehtimisella on rajansa. Kuinka monta tarinaa onkaan kun vaimo on yrittänyt pelastaa ja ymmärtää viinaa menevää aviomiestään ja lopulta saanut vain itse selkäänsä tai menettänyt kaiken. Kyllä jokaisen pitäisi huolehtia itse itsestään.

Tässä erään asunnottoman tarina, kyseessä ei ole alkoholisti tai narkkari vaan pienen lapsen äiti, jolle sattui osumaan harvinaisen idiootti mies.

http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/asunnoton_yksinhuoltaja_kaisa_…

Vierailija kirjoitti:

Tässä erään asunnottoman tarina, kyseessä ei ole alkoholisti tai narkkari vaan pienen lapsen äiti, jolle sattui osumaan harvinaisen idiootti mies.

http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/asunnoton_yksinhuoltaja_kaisa_…

Kyllä tässäkin tarinassa on selvää elämänhallinnan ongelmaa. Suhde oli jo tuhoon tuomittu siinä vaiheessa kun tuli raskaaksi. Senkin jälkeen elämä on ollut enemmän tai vähemmä haahuilemista.  

Vierailija kirjoitti:

Tässä erään asunnottoman tarina, kyseessä ei ole alkoholisti tai narkkari vaan pienen lapsen äiti, jolle sattui osumaan harvinaisen idiootti mies.

http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/asunnoton_yksinhuoltaja_kaisa_…

Pääsivät kriisiasuntoon parin kuukauden päästä. Saivat asunnon kaupungilta kun maksoi vuokravelat. Tuo parin kuukauden odotus ja kriisiasunnossa oleskelu oli varmasti stressaavaa, mutta en osaa tuota kriisiasunnossa majailua nähdä asunnottomuutena. Lähinnä vain vahvisti kuvaani, että apua saa jos sitä etsii ja ottaa vastaan.

Jos ihmisen kuuluu saada tukea yhteiskunnalta riippumatta siitä, valitseeko hän alkoholinkäytön, niin miksi se pitää edes mainita, että se on "oma valinta"? Sehän on täysin tuen saantiin liittymätön kysymys silloin. Varsinkin, kun sitä ei oikeasti tiedetä, onko se oma valinta, ja jos on, niin kenen kohdalla. Ihmiset vaan tykkää sanoa niin, koska se on ilmeisesti jotain mielihyvää tuottava purkautumiskeino vastenmielisinä pidettyjä syrjäytyneitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Arman oli uhriutunut kovasti kun porukka oli ihmetellyt asunnottoman kaverin juttuja hotellimajoituksesta yms. Arman ei taida ymmärtää että ei olisi eka kerta kun toimittajaa vedätetään ns. uhrin toimesta joten katsoja on hieman epäileväinen jos löytyy ristiriitaisia merkkejä.

Justhan oli jossain aamutv:ssä tai missä se oli haastateltavana joku joka ei sitten ollutkaan niitä HUS:n saastuneilla neuloilla pistettyjä vaikka väitti olevansa.

Hän itse sanoi selvästi, ja sitä korostettiin ohjelmassa, että hän ei tiedä mitä neuloja on käytetty, mutta toimipiste oli sama HUS:n labra ja samana päivänä. Jostain syystä maikkarin oma nettitoimitus kuitenkin väitti, että hän oli saanut likaista neulaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä erään asunnottoman tarina, kyseessä ei ole alkoholisti tai narkkari vaan pienen lapsen äiti, jolle sattui osumaan harvinaisen idiootti mies.

http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/asunnoton_yksinhuoltaja_kaisa_…

- Luottumerkintä hankittu

- tehdään lapsi lähes tuntemattoman miehen kanssa

- luovutaan omasta asunnosta ja hypätään asumaan jo epäluotettavaksi ja häilyväksi osoittautuneen miehen kanssa (vieläpä kaksiosta yksiöön -> mitä järkeä?)

- ei makseta vuokraa miehen häivyttyä

Ei voi ainakaan sanoa, että olisi olosuhteiden uhri. Omaa typeryyttä...

Miksi kukaan "valitsisi" alkoholin tai huumeet, jos se olisi aito valintatilanne? Haitat on niin paljon suuremmat kuin hyödyt (joita ei oikeastaan ole lainkaan). Tottakai taustalla on sosiaalisia ja aivojen addiktioherkkyyteen liittyviä syitä. Vai ajatteletteko te valintajarmot koko ajan, että vittuku tekee mieli viinaa ja huumeita, mut mä tällee rationaalisesti hei nyt valitsen, etten ota?

Ihanan helppoa lyödä lyötyjä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan "valitsisi" alkoholin tai huumeet, jos se olisi aito valintatilanne? Haitat on niin paljon suuremmat kuin hyödyt (joita ei oikeastaan ole lainkaan). Tottakai taustalla on sosiaalisia ja aivojen addiktioherkkyyteen liittyviä syitä. Vai ajatteletteko te valintajarmot koko ajan, että vittuku tekee mieli viinaa ja huumeita, mut mä tällee rationaalisesti hei nyt valitsen, etten ota?

Varmasti jokaikinen tietää, että alkoholismin ja huumeriippuvuuden taustalla on aina jonkinlaiset syyt. Joillain se voi olla todella rankat perhetaustat ja jollain toisella teini-ikä vei mennessään ilman sen suurempia ongelmia. Valintakysymyksiä nämä ovat, vaikka monet asiat vaikuttavatkin siihen valintaan. Yhteiskunnalta saa myös älyttömästi tukea irtipääsyyn, mutta monet valitsevat toisin, vaikka eivät välttämättä tahtoisi.

Olen itse rikkinäisestä perheestä, veljeni on ollut asunnoton ja päihderiippuvainen. Hän lopulta valitsi toisin ja alkoi kuntoutumaan. Tiedän, että ei se näin mene aina, mutta jos Suomessa haluat tukea ja apua, niin sitä yleensä aina jostain löydät. Jokaikiselle ihmiselle tulee elämässä kriisejä, eivätkä muut ihmiset voi vaikuttaa kovinkaan suuresti siihen, miten näihin kriiseihin itse kukin suhtautuu. Esimerkiksi itse olen täysin absolutisti, koska tiedän oman mahdollisen riippuvuuskäyttäytymiseni suhteessa päihteisiin. Valitsin olla täysin ilman, vaikka elämä selvinpäin potkiikin päähän. Tein tietoisen päätöksen.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan helppoa lyödä lyötyjä, eikö?

Tällainen on täysin inhimillistä käytöstä. Harvassa meissä asuu ihminen, joka on valmis ymmärtämään ja auttamaan jokaista. Jotkut asiat menevät oman ymmärryksen yli eikä siitä pidä rankaista. Silloin pitää avata keskustelua lisää ja alkaa pohtimaan, että miksi nämä asiat ovat joillekin vaikeita ja miksi niitä ei uskota. Keskustelu on avain silmien avautumiseen ja ymmärryksen lisäämiseen.

En pistä yhtään pahakseni tällaisen vaihteeksi "kotimaisen" aiheen saavuttamaa huomiota, mutta on silti hyvä muistaa, että päihderiippuvaiset eivät ole mitään söpöjä nallekarhuja. Ne vähän suttuisen ja säälittävän näköiset kaverit on mahdollisesti jonkun "paskoja isiä tai äitejä", tai vähintäänkin traumatisoivia ex-kumppaneita. Ja tuskin on kaveria laitettu ulkoruokintaan heti ensimmäisen putken jälkeen, vaan taustalla voi olla vuosien piina lähipiirissä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossakin voisi olla vaikka iso halli ja jumppapatjat lattialla. Ei kenenkään pidä paleltua kuoliaaksi.

Ei alkoholismi ole mikään valinta. Ei kukaan päätä lapsena että minä isona rupean alkoholisitiksi. Alkoholismi on vakava sairaus joka johtaa monesti kuolemaan. Alkoholismi on siis sairaus siinä missä syöpäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholismi ole mikään valinta. Ei kukaan päätä lapsena että minä isona rupean alkoholisitiksi. Alkoholismi on vakava sairaus joka johtaa monesti kuolemaan. Alkoholismi on siis sairaus siinä missä syöpäkin.

Ei kai alkoholismi tyhjästä puhkea, vaan juomalla. Taipumus voi kyllä olla. Minullakin se on varmaan geeneissä, mutta tietoisilla valinnoilla en aio laukaista sitä.

Vierailija kirjoitti:

En pistä yhtään pahakseni tällaisen vaihteeksi "kotimaisen" aiheen saavuttamaa huomiota, mutta on silti hyvä muistaa, että päihderiippuvaiset eivät ole mitään söpöjä nallekarhuja. Ne vähän suttuisen ja säälittävän näköiset kaverit on mahdollisesti jonkun "paskoja isiä tai äitejä", tai vähintäänkin traumatisoivia ex-kumppaneita. Ja tuskin on kaveria laitettu ulkoruokintaan heti ensimmäisen putken jälkeen, vaan taustalla voi olla vuosien piina lähipiirissä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jossakin voisi olla vaikka iso halli ja jumppapatjat lattialla. Ei kenenkään pidä paleltua kuoliaaksi.

Useimmiten kodittoman päihderiippuvaisen menneisyydessä on monia kymmeniä ja satoja kertoja, joina lähipiiri on yrittänyt auttaa. Jolloin yhteiskunta on yrittänyt auttaa. On tarjottu sänkypaikkaa eri ihmisten kodeissa, sohvapaikkaa ja omaa kotia, mutta näihin sitoutuminen ei onnistu. Asunnon saanti pään päälle ei ratkaise mitään, jos elämänhallinta on pielessä ja päihteet vie voiton kaikelta.

Tuollainen yhteismajoitus olisi hyvä. Tiukat ja tarkat säännöt. Sieltä halutessaan voisi hakeutua muun kuntoutuksen piiriin, katkaisuun yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei alkoholismi ole mikään valinta. Ei kukaan päätä lapsena että minä isona rupean alkoholisitiksi. Alkoholismi on vakava sairaus joka johtaa monesti kuolemaan. Alkoholismi on siis sairaus siinä missä syöpäkin.

Ei kai alkoholismi tyhjästä puhkea, vaan juomalla. Taipumus voi kyllä olla. Minullakin se on varmaan geeneissä, mutta tietoisilla valinnoilla en aio laukaista sitä.

Tai sitten sulla ei vaan oo se taipumus niin vahva, että sairastuisit. Suuri osa juoppojen ja syrjäytyneiden tuomitsijoista kyntäisi itse paljon syvemmällä (tai olisivat kuolleet) jos heillä olisi sama tausta ja altistavat tekijät kuin monilla syrjäytyneillä.