Arman pohjantähden alla OFFICIAL - asunnottomuus

Oman kokemukseni mukaan nämä asunnottomat ovat moniongelmaisia ja siksi heitä on niin vaikea auttaa. Suurimmalla osalla on alkoholi- tai muu päihdeongelma, mielenterverveys- ja  muita terveysongelmia. 

Itse yritin muutama vuosi sitten auttaa erästä alkoholisoitunuttta asunnotonta tarjoutumalla lähtemään tämän kanssa sosiaalitoimistoon, jotta hänelle saataisiin asunto. Tarjouduin olemaan läsnä koko prosessin ajan, jotta hän saisi asunnon. Miehellä ei ollut puhelinta eikä muutakaan yhteydenpitomahdollisuutta, joten ainoa keino oli päivisin käydä eräässä baarissa katsomassa oliko mies paikalla. Ensin mies jätti saapumatta sovittuun tapaamiseen, sitten alkoi selitellä, että häntä hävettää mennä sosiaalitoimistoon kerjäämään rahaa. Vaikka kuinka yritin selittää hänelle hänen perustuslakiin kuuluvia oikeuksiaan, mies ei halunnut lähteä kanssani sosiaalitoimistoon.

Lisäksi tuttavani tarjosi miehelle työtä omassa kiinteistönhuoltofirmassaan. Miehen olisi tarvinnut ajaa traktoria ja tehdä kevyitä pihatöitä. Aluksi mies suostui, mutta oli sitten kuitenkin jättänyt saapumatta sovittuun tapaamiseen, missä työsopimus olisi allekirjoitettu. Juttelin asiasta myöhemmin tuttavani kanssa, ja hän totesi alakuloisena. "kun ei ketään voi Suomessa pakottaa muuttumaan, niin me emme mahda tälle tilanteelle mitään".

Kaiken kaikkiaan, tapauksesta jäi ikävä maku suuhun. Mutta nyt ymmärrän, miksi joku kertoo olleensa asunnottomana esimerkiksi 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nämä asunnottomat ovat moniongelmaisia ja siksi heitä on niin vaikea auttaa. Suurimmalla osalla on alkoholi- tai muu päihdeongelma, mielenterverveys- ja  muita terveysongelmia. 

Itse yritin muutama vuosi sitten auttaa erästä alkoholisoitunuttta asunnotonta tarjoutumalla lähtemään tämän kanssa sosiaalitoimistoon, jotta hänelle saataisiin asunto. Tarjouduin olemaan läsnä koko prosessin ajan, jotta hän saisi asunnon. Miehellä ei ollut puhelinta eikä muutakaan yhteydenpitomahdollisuutta, joten ainoa keino oli päivisin käydä eräässä baarissa katsomassa oliko mies paikalla. Ensin mies jätti saapumatta sovittuun tapaamiseen, sitten alkoi selitellä, että häntä hävettää mennä sosiaalitoimistoon kerjäämään rahaa. Vaikka kuinka yritin selittää hänelle hänen perustuslakiin kuuluvia oikeuksiaan, mies ei halunnut lähteä kanssani sosiaalitoimistoon.

Lisäksi tuttavani tarjosi miehelle työtä omassa kiinteistönhuoltofirmassaan. Miehen olisi tarvinnut ajaa traktoria ja tehdä kevyitä pihatöitä. Aluksi mies suostui, mutta oli sitten kuitenkin jättänyt saapumatta sovittuun tapaamiseen, missä työsopimus olisi allekirjoitettu. Juttelin asiasta myöhemmin tuttavani kanssa, ja hän totesi alakuloisena. "kun ei ketään voi Suomessa pakottaa muuttumaan, niin me emme mahda tälle tilanteelle mitään".

Kaiken kaikkiaan, tapauksesta jäi ikävä maku suuhun. Mutta nyt ymmärrän, miksi joku kertoo olleensa asunnottomana esimerkiksi 30 vuotta. 

Olet tehnyt hienosti. Tässä vain se fakta, että nämä juopot yms. varmaan pohjimmiltaan, eivät edes halua muunlaista elämää mitä he nyt elävät. Työssäkäynti ja muut normaalit asiat, eivät vain ole sellaisia heille että se kiinnostaisi. Sitten on helppo haukkua yhteiskuntaa.. surullista. Jos joku tietää miten näitä ihmispoloja voi auttaa niin kertokoon toki. Vaikka yrittää niin ei kelpaa. 

Aika samoja ajatuksia heräsi itselläkin kuin monella täällä.. Miksi joku on 15 vuotta asunnoton ja erossa lapsistaan mieluummin kuin että muuttaisi jonnekin muualle mistä asunnon voisi jopa saada? Miksi ei kerrottu edes yhden erilaisen kodittoman tarinaa, olisi todella kiinnostanut kuulla esim asunnottoman hoitajan tarina. 

Sinälläänhän häädetyksi tuleminen yhdestä asunnosta ei estä toisen asunnon saantia, maassamme asuu tuhansia sellaisia ihmisiä vuokra-asunnoissa jotka aiemmin ovat saaneet häädön jostain asunnosta. Se vain pitää hyväksyä että minä mokasin nyt ja pitää muuttaa mahdollisesti jonnekin muualle josta sitten saa kaupungilta/kunnalta asunnon taas. 

Ei ainakaan myötätunto asunnottomia kohtaan kasvanut tämän ohjelman myötä, päinvastoin. Olis käsikirjoittaja nyt voinut ottaa jonkun oikeasti asunnottoman, joka ei olisi mt-ongelmainen alkoholisti ... Ja lopun itkut olivat naurettavan feikkejä.

Loppuitkut olisi voinut poistaa. Tai sitten lähettää koko ohjelmaporukka jonnekin kriisiterapiaan. Jopa suomessa tapahtuu paljon hirveämpiäkin kuin että joku 35v kaveri juo viinaa ja kävelee öisin kaduilla kun ei ole kämppää.

Lapsia esim raiskataan, pahoinpidellään, jopa tapetaan. Siihen nähden tuon miehen oikeastaan itseaiheutettu haahuilu ei nyt mitään sympatia itkuja olisi tarvinnut. Näyttikin ihan näytellyltä.

Vierailija kirjoitti:

Juulis kirjoitti:

Mä en ole vielä tätä jaksoa nähnyt, joten sitä en kommentoi.

Tiedän, että alkoholismi on psyykkinen sairaus siinä missä anoreksia tai masennuskin. Kukaan tuskin sitä sairautta itselleen vapaaehtoisesti valitsee.

MUTTA. Mun lähipiirissä on pahasti alkoholisoitunut ihminen. Hänet on kiikutettu hoitolaitoksiin ja vieroitukseen lukemattomia kertoja niin perheenjäsenten kuin poliisinkin toimesta. Hän on joskus kirjautunut näihin paikkoihin itse. Yhdessäkään ei ole viikkoa pysynyt, vaan on lähtenyt taksilla pois ja vetänyt kännit. Tämä ihminen on asunut useassa vuokra-asunnossa, mutta hänet on häädetty joko todella pahan häiriökäyttäytymisen vuoksi tai sitten sen takia, että vuokrarahat kuluikin muuhun. Nyt hän on jo vuosia asunut vanhemmillaan. Tyyppi myy iäkkäiden vanhempiensa omaisuutta saadakseen viinaa. Hän kutsuu juoppokavereitaan kylään ryyppämään. Iso joukko spurguja örisee talon pihalla alueella, jossa on paljon lapsiperheitä. Mies valittaa, huutaa, määräilee ja uhkailee vanhempiaan. Kun häätöä on yritetty, niin äijä rikkoo ikkunat tai murtautuu sisälle muilla keinoilla. Poliisi tuo putkayön jälkeen takaisin samaan osoitteeseen, koska "se asuu virallisesti täällä". Mikään ei auta. Ei mikään.

Yhteiskunta maksaa järkyttäviä summia tuollaisesta ihmisestä, josta ei ole mitään muuta kuin haittaa kenellekään. Mä en osaa enää sääliä tai tuntea sympatiaa alkoholisteja kohtaan seurattuani tällaista vierestä vuosikausia. Kaikkia ei voi auttaa. Joidenkin kohdalla kuolema olisi paras ratkaisu. Niin läheisille kuin ihmiselle itselleenkin.

Se on hänen elämäänsä ja hänen valintansa. Hän on hyvin sairas ihminen. Valitettavasti sitä ei ole mahdollista pysäyttää ellei hän itse halua ja motivoidu asiasta. Ja sellaista todella tapahtuu, rapajuopot paranee ja vanhat nistit jättää värkit taakseen. Aina pitäisi jaksaa toivoa... ja omaisille se on raskaampaa kuin muille, se että sinä naapurina kärsit kun öykkä-pena mumisee taas grillikatoksessa ittekses, se tilanne on ihan erilainen omaisen näkökulmasta. Ja monien muiden, jokaisella on se näkökulma.

Mutta jos heitetään se toivo pois, luokitellaan ihminen "toivottomaksi", sehän vaan pahentaa. Ihminen jolla "millään ei oo mitään väliä" on vaarallinen.

Tunnen itsekin näitä juoppoja, suurin osa sellaisia hiljaisia mukavia seinän vierustalla kulkevia, eipä ne pahaa tee kellekään, paitsi juo verorahoja. Sit on yks sellanen ilkea narsisti nais ihminen, joka on kännissä (ja muutenki) ihan kauhee, tekee tekojansa .. se pitäs laittaa jonnekki laitokseen.. Jotkut tarvii hoitoo väkisi, siinä menee raja jos toisia satuttaa

Tätä mieltä minä olen.

Sanoinkin, että kyseinen ihminen on lähipiirissä, toisin sanoen lähisukua. Mä olen katsellut tuota menoa kohta 25 vuotta. Se on todella rasittavaa ja toivo kyllä ehtii hiipua tuossa ajassa moneen otteeseen. Joku tuolla mainitsikin veljestään, että alkoholistit ovat todella itsekästä porukkaa ja minun näkemykseni mukaan se pitää täysin paikkansa. He saavat huoritella, varastaa ja uhkailla, mutta heidän eteensä pitäisi tehdä kaikkien kaikki. Mä olen tuon miehen osalta nähnyt raivokohtauksia siitä, että äiti oli ostanut hänelle, aikuiselle miehelle, väärän väriset sukat. Näitä sukkia siis lähdettiin varta vasten urheilukaupasta hakemaan hänelle. Äijä on myös vaatii itselleen kotiin kosmetologia ja hierojaa säännöllisesti, koska ei pääse enää edes juuri liikkumaan ihmisten ilmoilla, sillä alkoholi on vuosien varrella rappeuttanut hermoston aika pahasti. Jonkun muun pitäisi nämä palvelut toki maksaa ja tilata.

Hän itse taas ei ole ikinä tehnyt muuta kuin ryypännyt. Ei kotitöitä, vaikka yli 40-vuotiaana asuu ilmaiseksi vanhempiensa luona. Puhumattakaan ansiotyöstä. Pitäiskö oikeasti jaksaa uskoa, että joku päivä se varmaan ottaa itseään niskasta kiinni?

Harmi, kun en nyt löydä lähdettä, mutta joskus muistan lukeneeni, että alkoholistin aivot jäävät sille tasolle, jolla ne ovat runsaan liikakäytön alkaessa. Uskon tämän sikäli, että kertomani henkilön kohdalla todella tuntuu, että hänellä on päällä jatkuva, kapinoiva ja todella rankka teini-ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häätö

Periaatteessa häätötoimenpiteet voidaan aloittaa jo yhden kuukauden vuokrarästin vuoksi. Mikä tahansa yllättävä tilanne tai velkaongelmien kärjistyminen voi johtaa vuokrarästien lisääntymiseen. Et voi luottaa, että saat nopeasti apua jostakin, jos vuokranantaja käynnistää häätötoimenpiteet.

Sosiaalitoimisto ei välttämättä pysäytä häätöä myöntämällä toimeentulotukea. Kunnan sosiaalista luottoa voi hakea, mutta sitä ei ole joka kunnassa. Lisäksi sinne pitää ottaa yhteyttä tarpeeksi ajoissa. Takuu-Säätiön takauspäätöstä ei yleensä saa riittävän nopeasti. 

Häädöstä tulee aina myös maksuhäiriömerkintä. Käräjäoikeuden antamassa häätötuomiossa vuokralainen velvoitetaan muuttamaan pois asunnosta ja maksamaan velat. Tuomio antaa vuokranantajalle oikeuden laittaa vuokravelat ulosoton perittäväksi ja tarvittaessa pyytää ulosottoa toimittamaan myös muuton. 

Ulosottomies saa päättää häädettävän asunnossa olevan omaisuuden poiskuljettamisesta ja säilyttämisestä tai hävittämisestä.

Kunta ei ole yleensä velvollinen järjestämään uutta asuntoa, vaikka asunnottomuus uhkaisi. Häädössä ei tarvitse suojella edes perheen asumista yhdessä. Ääritapauksessa vain lapsen asuminen järjestetään ja vanhempien on etsittävä itselleen asunto omatoimisesti. Kunnan pitää turvata vain välittömässä sosiaalihuollon tarpeessa olevan asuminen, kuten alle 18-vuotiaan lapsen, avuttoman vanhuksen, vammaisen tai vakavasti mielenterveysongelmaisen ihmisen.

Voitteko kaikki tosissaan sanoa, että on täysin mahdotonta että teille tulisi eteen tilanne, jossa yhden kuukauden vuokraa olisi mahdotonta maksaa? Vaikka joutuisi yhtäkkiä Kelan, TE-toimiston tms. byrokratian takia tilanteeseen, jossa mitään tukia ei maksettaisi moneen kuukauteen (tai vaikkapa työnantaja jättäisi irtisanomiskorvauksen laittomasti maksamatta mutta työttömyyskorvausta ei saisi moneen kuukauteen koska työnantajan periaatteessa olisi korvaus pitänyt maksaa), olisi ollut koko elämän niin pienet tulot että säästöjä ei olisi (tai esimerkiksi yritys menisi konkurssiin ja menettäisi omaisuutensa), eikä olisi sukulaisia tai tuttavia jotka voisivat auttaa eikä sossu anna tuohon tilanteeseen rahaa? Voiko kukaan aidosti sanoa, että on täysin mahdotonta, että koskaan joutuisi tuohon tilanteeseen? 

Sitten jos siihen tilanteeseen joutuu, ei siitä ihan niin helppo olekaan nousta, koska häädön saanut luottotiedoton ei sitä uutta asuntoa yksityiseltä saa eikä yhteiskunnalla ole velvollisuutta auttaa.

Tottakai ihmisten pitää maksaa vuokransa, mutta on liian suuri rangaistus, jos yhden vuokran maksamattajättämisestä saattaa joutua asunnottomuuden kierteeseen josta on lähes mahdoton päästä ulos. Työpaikkaa on vaikea pitää tai saada ilman asuntoa, ja asuntoa ei saa ilman työpaikkaa.

Selittämäsi tilanne olisi minulle täysin mahdoton! Koska olen niitä ikäviä ihmisiä, jotka eivät laita rahojaan menemään vaan kuluttavat vähemmän kuin tienaavat.

Pankkitilillä pitää aika olla 2 kk palkan verran rahaa jemmassa. Silloin ongelmaa ei synny, vaikka Kela ei maka tukea. Työttömyys taas kovin harvoin iskee kertalaakista, yleensä sitä edeltää irtisanomisaika, joten jo siinä ehtii varautumaan. Työttömyysetuden maksamiseen vaikuttavaa pakollista Irtisanomiskorvausta työsuhteen päättyessä laki ei tunne, joten tuo ei olisi ongelma. Yrityksen mennessä konkurssiin ei menetä omaisuuttaan, ellei ole mennyt sitomaan sitä yritykseen ja kuka tekisi niin muussa kuin kommandiittiyhtiössä?

On täysin omaa syytä joutua luottotiedottomaksi vuokrarästien takia!

"Työttömyysetuden maksamiseen vaikuttavaa pakollista Irtisanomiskorvausta työsuhteen päättyessä laki ei tunne, joten tuo ei olisi ongelma." - tuossa olet ihan faktuaalisesti väärässä. On olemassa työsopimuksia (useinkin), joissa määritellään irtisanomiskorvaukseksi (erorahaksi) esimerkiksi 6 kuukauden palkka. Silloin et tuon 6 kuukauden aikana ole oikeutettu työttömyystukeen. Kun työnantaja sitten rikkookin laillista sopimusta ja yksinkertaisesti jättää irtisanomiskorvauksen maksamatta, et saa mistään rahaa: työnantaja ei siis maksa vaikka on siihen laillisesti sopimuksella velvoitettu, mutta työttömyyskassa ei myöskään maksa  tuona aikana mitään sen perusteella, että työsopimuksessasi lukee että työnantaja maksaa 6 kuukauden irtisanomiskorvauksen. Olet siis 6 kuukautta täysin ilman tuloja. Työnantajan voi toki haastaa oikeuteen, mutta siinäkin menee useita vuosia ennenkuin tapaus käsitellään.

Omat säästösikään eivät riittäisi tuon 6 kuukauden ajaksi, kuten itse totesit, sillä sinulla on vain 2 kahden kuukauden elämiskustannukset säästössä.

Varmaan nyt kerrot, mikä on se laki, joka määrää irtisanomiskorvaukset maksettavaksi. Vetoat itse työsopimukseen, minä puhun laista. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Palkkaturva maksaa ne rahat, joita työnantaja ei maksa. Ja jos työnantaja tekee konkurssin eikä ole varaa maksaa irtisanomiskorvausta, niin kassa maksaa työttömyysetuuden, joka peritään takaisin, jos työnantajalta saadaan rahat jälkikäteen. Tarvitaan vain selvitys siitä, että ko. korvausta ei nyt ole tulossa. Kassan toimii faktisten papereitten, ei työsopimuksen mukaisten tietojen mukaan.

Ja jos olisin tuollaisessa tilanteessa, en todellakaan jäisi odottamaan rahojen loppymista ja häätöä. Tyttömänä minulla olisi mahdollisuus hakea töitä ja aikaa ottaa yhteyttä esim. vuokranantajaan. Kertoisin hänelle tilanteen jo hyvissä ajoin etukäteen.

Lisäksi en tiedä yhtäkään pienipalkkaista työtä (niinhän tässä nyt piti kuvitella), jossa olisi 6 kk irtisanomiskorvaus. Kerro ihmeessä, missä työsopimuksissa on tuollainen mahdollisuus, jos palkka jää alle 2000 e/kk. Irtisanomisajan palkka on eri asia.

Tiedoksi vaan, että palkkaturvan maksuissa on tällä hetkellä reilun puolen vuoden viive. Olen jo odotellut yli puoli vuotta konkurssiin menneen työnantajani palkkaa.

Ei jeesus, ettekö itsekkään tajua omien kommenttienne ristiriitaa?

Itketään siitä että ohjelmassa ei näytetty ketään sellaista asunnotonta jolla EI olisi päihdeongelmaa. Jaksossa nähtiin Nadja, nainen jolla ei ollut päihdeongelmaa, mutta oli silti asunnoton. Heti syytellään ja kysellään täällä että joo salee kusettaa, ihan varmasti jätti jotain kertomatta, ei voi olla oikeesti noin!!!11 Vittu onko ihmekään jos ei haluta näin "häpeällisestä" aiheesta puhua tv-kameroiden edessä kun vastaanotto on tätä? Selvästi täälläkin ajatusmaailma on se että kaikki asunnottomat on juoppoja tai aineidenkäyttäjiä, vaikka tässäkin ohjelmassa moneen kertaan tuli ilmi että asia ei ole näin. Juopot yms on vaan se näkyvin, he erottuu muusta massasta.

Asunnoton voi tarkoittaa myös sitä, että punkkaa vakituisesti kaverillaan mutta ei ole missään kirjoilla, luulisin että monet asunnottomat opiskelijat on just näitä. Ei heidän elämä välttämättä eroa perus av-mamman elämästä mitenkään, erotuksena vaan se että ei ole kirjoilla missään. Silti hän on ASUNNOTON ja kuuluu näihin asunnottomien joukkoon ja näkyy asunnottomana tilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nämä asunnottomat ovat moniongelmaisia ja siksi heitä on niin vaikea auttaa. Suurimmalla osalla on alkoholi- tai muu päihdeongelma, mielenterverveys- ja  muita terveysongelmia. 

Itse yritin muutama vuosi sitten auttaa erästä alkoholisoitunuttta asunnotonta tarjoutumalla lähtemään tämän kanssa sosiaalitoimistoon, jotta hänelle saataisiin asunto. Tarjouduin olemaan läsnä koko prosessin ajan, jotta hän saisi asunnon. Miehellä ei ollut puhelinta eikä muutakaan yhteydenpitomahdollisuutta, joten ainoa keino oli päivisin käydä eräässä baarissa katsomassa oliko mies paikalla. Ensin mies jätti saapumatta sovittuun tapaamiseen, sitten alkoi selitellä, että häntä hävettää mennä sosiaalitoimistoon kerjäämään rahaa. Vaikka kuinka yritin selittää hänelle hänen perustuslakiin kuuluvia oikeuksiaan, mies ei halunnut lähteä kanssani sosiaalitoimistoon.

Lisäksi tuttavani tarjosi miehelle työtä omassa kiinteistönhuoltofirmassaan. Miehen olisi tarvinnut ajaa traktoria ja tehdä kevyitä pihatöitä. Aluksi mies suostui, mutta oli sitten kuitenkin jättänyt saapumatta sovittuun tapaamiseen, missä työsopimus olisi allekirjoitettu. Juttelin asiasta myöhemmin tuttavani kanssa, ja hän totesi alakuloisena. "kun ei ketään voi Suomessa pakottaa muuttumaan, niin me emme mahda tälle tilanteelle mitään".

Kaiken kaikkiaan, tapauksesta jäi ikävä maku suuhun. Mutta nyt ymmärrän, miksi joku kertoo olleensa asunnottomana esimerkiksi 30 vuotta. 

Tuo kuvaus sopii itse asiassa melko hyvin eristäytyvään persoonallisuushäiriöön. Se (tai joku muu vastaava häiriö) ei ole oma valinta. Tällaisia ihmisiä kohtaan ei ole oikein jättää heitä kadulle, vaan heille pitäisi olla tukea jo ennen asunnottomuuden alkua. Kadulla asuessa ongelmat vasta pahenevat, mukaan tulee päihteitä, sivuoireina muita mt-ongelmia, joista voi tulla suurempia kuin se alkuperäinen ongelma joka johti asunnottomuuteen. Useiden kohdalla pelkkä asunto ja perustulo riittäisi ongelmattomaan tasaisen rauhalliseen elämiseen. Varsinkin jos se olisi saatavilla jo nuorena ennen kuin ongelmat pahenevat.

Miksi maahanmuuttajia hyysätään kun eivät edes kuulu tänne? Kodittomat ovat kasvaneet täällä ja palvelleet suomea hyvässä ja pahassa!

Mua kiinnostais tietää niistä korkeakoulutetuista, jotka ovat asunnottomia. Mainittiin ~7%?

Mun veli oli vuoden asunnoton hesassa. Sai korkeakoulupaikan ja opiskeli. Asui kaverin sohvalla kunnes sai oman asunnon. Koitettiin kaikin keinoin löytää edes solua hänelle. Ei olekaan ihan niin helppoo. Mutta ei nyt toivotontakaan. Ei hän sentään roskiksissa nukkunu tms. Ihan normaali nuori mies. Virallisesti asunnoton.

Se kodittomien yössä haasteteltu nainenhan kertoi, että apua saa moneltakin taholta, jos vain osaa mennä oikealle taholle pyytämään. Miksi ei mennä, miksei niihin löydetä?

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan nämä asunnottomat ovat moniongelmaisia ja siksi heitä on niin vaikea auttaa. Suurimmalla osalla on alkoholi- tai muu päihdeongelma, mielenterverveys- ja  muita terveysongelmia. 

Itse yritin muutama vuosi sitten auttaa erästä alkoholisoitunuttta asunnotonta tarjoutumalla lähtemään tämän kanssa sosiaalitoimistoon, jotta hänelle saataisiin asunto. Tarjouduin olemaan läsnä koko prosessin ajan, jotta hän saisi asunnon. Miehellä ei ollut puhelinta eikä muutakaan yhteydenpitomahdollisuutta, joten ainoa keino oli päivisin käydä eräässä baarissa katsomassa oliko mies paikalla. Ensin mies jätti saapumatta sovittuun tapaamiseen, sitten alkoi selitellä, että häntä hävettää mennä sosiaalitoimistoon kerjäämään rahaa. Vaikka kuinka yritin selittää hänelle hänen perustuslakiin kuuluvia oikeuksiaan, mies ei halunnut lähteä kanssani sosiaalitoimistoon.

Lisäksi tuttavani tarjosi miehelle työtä omassa kiinteistönhuoltofirmassaan. Miehen olisi tarvinnut ajaa traktoria ja tehdä kevyitä pihatöitä. Aluksi mies suostui, mutta oli sitten kuitenkin jättänyt saapumatta sovittuun tapaamiseen, missä työsopimus olisi allekirjoitettu. Juttelin asiasta myöhemmin tuttavani kanssa, ja hän totesi alakuloisena. "kun ei ketään voi Suomessa pakottaa muuttumaan, niin me emme mahda tälle tilanteelle mitään".

Kaiken kaikkiaan, tapauksesta jäi ikävä maku suuhun. Mutta nyt ymmärrän, miksi joku kertoo olleensa asunnottomana esimerkiksi 30 vuotta. 

Oli selvästi menettänyt luottamuksensa ihmisiin. Niin voi käydä, jos on traumaattisia kokemuksia ja muuten ikäviä tilanteita elämässä. Asunnottomilla on taatusti huonoja kokemuksia muista ihmisistä. Itselläni on asunto, mutta lukuisat traumat saa pelkäämään muita ihmisiä. Jos olisin kadulla, pelkäisin varmaan vielä enemmän, koska olisi enempi syytä suojella itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minä puutun nyt tähän keskusteluun entisenä syrjäytyneenä alkoholistina.

Koditon en ole koskaan ollut, enkä luottotietojani menettänyt, ja se on yksi keskeinen asia. IHMISELLÄ ITSELLÄÄN täytyy olla jonkinlainen halu ja pyrkimys parempaan, jonkilainen tietoisuus omista ongelmistaan. Vaikka minä join aikoinaan, ja rankastikkin, mukana huono lapsuus ja masennus, niin AINA silti huolehdin, että ensimmäisenä vuokra ja laskut tulivat maksetuksi. Minulla oli aikoja, jolloin en käynyt viikkoon suihkussa, en kaupassa hakemassa ruokaa, ainoastaan alkoholin hakemiseen sain itseni revityksi, koska riippuvuus ajoi. Istuin joskus monta päivää pimeässä asunnossa verhot kiinni, poistumatta kertaakaan ulos.

SILTI tiedostin aina, että vaikka laiminlöisin itseäni kuinka, niin jos sössin asiani niin pahasti, että luottotietoni menetän, niin sen jälkeen asiat menevät helvetin vaikeiksi.

Nämä ihmiset, jotka syyttävät täysin yhteiskuntaa omista ongelmistaan, ovat menetettyjä tapauksia. Yksin yhteiskunnan harteille ei voi elämäänsä heittää, JOS EI ITSELLÄ OLE HALUA YRITTÄÄ. Kukaan ei voi kieltää ketään juomasta, tai pelaamasta, tai tekemästä rikoksia, tai mitään. 

 

Mulla meni luottotiedot, kun tuli oikeudenkäyntikuluja tuhansia euroja. Aina olen muut laskuni maksanut eräpäivään mennessä ja päihteetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä puutun nyt tähän keskusteluun entisenä syrjäytyneenä alkoholistina.

Koditon en ole koskaan ollut, enkä luottotietojani menettänyt, ja se on yksi keskeinen asia. IHMISELLÄ ITSELLÄÄN täytyy olla jonkinlainen halu ja pyrkimys parempaan, jonkilainen tietoisuus omista ongelmistaan. Vaikka minä join aikoinaan, ja rankastikkin, mukana huono lapsuus ja masennus, niin AINA silti huolehdin, että ensimmäisenä vuokra ja laskut tulivat maksetuksi. Minulla oli aikoja, jolloin en käynyt viikkoon suihkussa, en kaupassa hakemassa ruokaa, ainoastaan alkoholin hakemiseen sain itseni revityksi, koska riippuvuus ajoi. Istuin joskus monta päivää pimeässä asunnossa verhot kiinni, poistumatta kertaakaan ulos.

SILTI tiedostin aina, että vaikka laiminlöisin itseäni kuinka, niin jos sössin asiani niin pahasti, että luottotietoni menetän, niin sen jälkeen asiat menevät helvetin vaikeiksi.

Nämä ihmiset, jotka syyttävät täysin yhteiskuntaa omista ongelmistaan, ovat menetettyjä tapauksia. Yksin yhteiskunnan harteille ei voi elämäänsä heittää, JOS EI ITSELLÄ OLE HALUA YRITTÄÄ. Kukaan ei voi kieltää ketään juomasta, tai pelaamasta, tai tekemästä rikoksia, tai mitään. 

 

Mulla meni luottotiedot, kun tuli oikeudenkäyntikuluja tuhansia euroja. Aina olen muut laskuni maksanut eräpäivään mennessä ja päihteetön.

Suurin osa päihteiden käyttäjistä tai alkoholisteistakaan ei koskaan menetä kotia tai saa ongelmia siinä määrin että joutuu kadulle. Yleensä helpointa syyttää pulloa tai huumekasvia vaikka todellinen syy on henkilössä itsessään. Monilla on mielenterveysongelmia joita he yrittävät sitten helpottaa päihteillä. Itse päihteet eivät ole syy vaan lievitys.

Muuten meillä olisi kodittomia paljon enemmänkin.

Tuolla Markolla näyttää olevan lähemmäs 500 kaveria Facebookissa.. Miksei kukaan heistä majoita miestä luokseen? :( 

http://www.iltalehti.fi/viihde/2016041321411514_vi.shtml

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että meillä ei ole asumismuotoja, joissa ihminen saa tukea ja apua päihteettömään elämään, mutta joissa päihteiden käyttö ei johda välittömiin lähtöpasseihin. Päihteidenkäyttäjien asunnottomuutta helpottaisi ns. asunto ensin -mallin laajamittaisempi käyttö kaikkialla maassa, sillä voitte varmasti kuvitella, että onko helpompaa motivoitua päihteettömään elämäntapaan kun nukkuu punavuorelaisen kerrostalon rappukäytävässä ja pakoilee vartijoita metroasemilla, vai jos on katto pään päällä ja lämmin paikka jonne pääsee nukkumaan. Tuollainen kadulla eleleminen ja päämäärättä maleksiminen päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen on niin kamalaa, että ihmekös tuo jos ei pysty sitä tekemään päihteettömänä. 

Tuo hoitohenkilökunnan työttömyys oli ohjelmassa hyvä pointti nostaa esille. Nythän HUS on alkanut rakennuttaa uutta asuintaloa työntekijöilleen, vaikka tuollaisten työnantajan tarjoamien asuntojen ajateltiin jo vuosikymmenet sitten jääneen historiaan. Pääkaupunkiseudulle ei ole yksinkertaisesti varaa muuttaa, jos palkka on laitoshuoltajan tai lähihoitajan, edes sairaanhoitajan, jos on lapsia!

Mun tuttu oli töissä tuollaisessa asunto ensin -paikassa ihan Helsingissä. Eli kyllä niitä on. Ei ollut puolta vuotta kauemmin töissä siellä, koska se porukka oli aivan sairasta. Oli jatkuvaa väkivallalla uhkailua ja vaaratilanteita. Kämpät olivat paskassa ja ties missä muissa aineissa, kun asiakkaat olivat sekaisin.

Minä olen ilmeisesti kyyninen ja julma, mutta en käsitä miksi sellaista ihmisjätettä tulisi elättää. Ei niistä kunnollisia ihmisiä tule koskaan, joten ne saisi kaikki tappaa.

Se 15 vuotta Helsingin kaupungin asuntojonossa ollut nainen (Nadja?) kertoi jääneensä asunnottomaksi eron takia, lapset isovanhempien luona nyt. Millainen mies ei huolehdi lapsistaan, vaikka haluaisikin naisesta eron? Vai ovatko Nadjan lapset edellisestä suhteesta?  Jos ovat, niin miksei heidän isänsä huolehdi heistä?

Aika pintaraapaisu oli koko ohjelma. Minäkin olisin kaivannut enemmän mielipiteitä niiltä asunnottomilta, joilla ei ole päihdeongelmaa ja jotka eivät joudu vaeltamaan kaduilla öisin. Kertoumuksia siitä, kun tavarat ovat minivarastossa ja itse kulkee kassin kanssa sukulaisten ja kavereiden luona, kun kenenkään kotiin ei voi tai kehtaa majoittua viikkoa pidemmäksi aikaa. Siinä sitä onkin tekemistä pitää päänsä kasassa ja jaksaa opiskella tai tehdä töitä.

Ihan tarpeeksi on jo kuultu tarinoita siitä, kuinka kaikki on yhteiskunnan syytä ja käytetään päihteitä, kun elämä on aina vaan potkinut päähän.