Lue keskustelun säännöt.
SSRI ja oudot sivuvaikutukset
12.04.2016 |
Moikka,
Olen kolmekymppinen nainen ja olen syönyt Seronilia kolmisen kuukautta. Mitä olen ihmetellyt on se, että vaikka en ole lihonut kuin muutaman kilon ja edelleen mahdun koon XS/34 vaatteisiin kuppikoko on kasvanut samalla kaksi numeroa. Yksi aamu huomasin myös, että rinnoistani tuli maitoa ja että ne ovat jatkuvasti kipeät. Rinnat myös jatkavat edelleen kasvua! Ostin ennen koon 70 B liivejä, sittemmin jouduin hankkimaan 70:t ja viimeksi ostin pari viikkoa sitten kokoa 70 D.
Luin pakkausselosteesta, että rintojen kasvu on mahdollinen, mutta hyvin epätodennäköinen sivuvaikutus. Siis ihan kiva jos tissit kasvavat, mutta mitä sitten kun lopetan lääkkeen käytön ja laihdun taas? Jääkö mulle sitten pari roikkuvaa pussukkaa rinnalle?
Nyt kun katson näitä toisia 70 D:n liivejä huomaan, että rinnat tulevat kohta ulos jo niistäkin...siis valehtelematta rintani olivat ennen suunnilleen klementiinit ja nyt tissit mahtuvat kahteen kämmeneen...
Mitat ovat rintojen päältä 89 cm ja alta 72 cm. Ja heti kun otan liivit pois rintoja alkaa särkeä, joten on pakko pitää liivejä päällä koko ajan.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Huoh. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikkien ongelmat eivät ole ratkaistavissa mietiskelyllä? Silloinhan mun pitäisi olla haaveilijaluonteena hyvin rauhallinen ihminen. Eikä tuossa ole kehäpäätelmää - en ole ratkaisemassa ongelmaa jos niin ymmärsit vaan lähinnä tällä hetkellä kestämässä ongelman seurauksia lääkkeen avulla. Tämä on riski, mutta parempi ottaa tämä riski kuin maata kotona työkyvyttömänä itsaria mietiskellen. Mulla on nyt nimittäin yksi koulu menossa, jota en halua jättää kesken.
Ja jos totta puhutaan niin ei pelota, vaikka lääke aiheuttaisi jotain aivomuutoksia tai hedelmättömyyttä. Mun geenit ovat muutenkin jo niin sairaat, että en nyt tiedä...
Kuinka monella teistä kommentoijista on ollut vaikea masennus ja sellainen vielä, joka kestää kuukausia ja johon auttaa jo kun syö pari päivää SSRI-lääkettä? Kun ei niitä pidäkään syödä jos ongelmat ovat ratkaistavissa pelkästään joogalla ja mietiskelyllä. Aina ei ole.
Olon parannuttua olen myös kyennyt muuten käsittelemään niitä ongelmia toisin kuin näissä itsarifiiliksissä.
Ap.
Et ymmärtänyt pointtia: mikäli olisi olemassa lääkkeetön vaihtoehto (tai onhan niitä, mutta niistä ei puhella), niin etkö käyttäisi mieluummin sellaista? Vai oletko sillä tavalla itsetuhoihen, että haluat lääkkeiden vaurioittavan sinua?
Kerro nyt toki ensin mikä on tämä lääkkeetön vaihtoehto.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Huoh. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikkien ongelmat eivät ole ratkaistavissa mietiskelyllä? Silloinhan mun pitäisi olla haaveilijaluonteena hyvin rauhallinen ihminen. Eikä tuossa ole kehäpäätelmää - en ole ratkaisemassa ongelmaa jos niin ymmärsit vaan lähinnä tällä hetkellä kestämässä ongelman seurauksia lääkkeen avulla. Tämä on riski, mutta parempi ottaa tämä riski kuin maata kotona työkyvyttömänä itsaria mietiskellen. Mulla on nyt nimittäin yksi koulu menossa, jota en halua jättää kesken.
Ja jos totta puhutaan niin ei pelota, vaikka lääke aiheuttaisi jotain aivomuutoksia tai hedelmättömyyttä. Mun geenit ovat muutenkin jo niin sairaat, että en nyt tiedä...
Kuinka monella teistä kommentoijista on ollut vaikea masennus ja sellainen vielä, joka kestää kuukausia ja johon auttaa jo kun syö pari päivää SSRI-lääkettä? Kun ei niitä pidäkään syödä jos ongelmat ovat ratkaistavissa pelkästään joogalla ja mietiskelyllä. Aina ei ole.
Olon parannuttua olen myös kyennyt muuten käsittelemään niitä ongelmia toisin kuin näissä itsarifiiliksissä.
Ap.
Et ymmärtänyt pointtia: mikäli olisi olemassa lääkkeetön vaihtoehto (tai onhan niitä, mutta niistä ei puhella), niin etkö käyttäisi mieluummin sellaista? Vai oletko sillä tavalla itsetuhoihen, että haluat lääkkeiden vaurioittavan sinua?
Kerro nyt toki ensin mikä on tämä lääkkeetön vaihtoehto.
Ap
Otetaan esimerkkinä ECT (sähköhoito): toimii 70-90%:lle, ei saastuta, ei aiheuta pysyviä haittoja.
Kas kun ei EFT tai akupunktio. Seuraavaksi voidaan käsitellä varmaan kuppaus.
Ap
Tai miten ois enkelihoito tai kristalliterapia?
Ap
SsRi:t pelasti mun elämän <3