Töissäni (kahvilassa) surullinen tilanne, vanha pappa tilasi ensin kahvin ja korvapuustin kahdelle, sitten...
Kun toin niitä pöytään niin pappa istui yksin. Kysyin että tuliko tilaus oikeaan pöytään (meillä on kiirettä enkä automaattisesti muista kaikkea ulkoa) niin pappa sanoi "Muistin väärin, eihän *Helviä enää olekaan, pelkkä yksi kahvi ja korvapuusti. Papan silmät olivat niin itkuisen näköiset että kävi kamalasti sääliksi. :(
Jos tulette huutamaan porvoota/provoa niin ei tarvitse, ei tarvitse sanoa mitään. Halusin vain purkautua. Sillä hetkellä satttui sydämeen.
Kommentit (61)
Surullista kyllä, mutta viittaa vahvasti muistisairauteen. Toivottavasti sairaus on silti edes jonkinlaisessa kontrollissa ja pappa ns. luvallisilla teillä.
Missä kahvilassa kahvi tuodaan pöytään?
Vierailija kirjoitti:
Missä kahvilassa kahvi tuodaan pöytään?
Kyllä sellaista on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Missä kahvilassa kahvi tuodaan pöytään?
Häh? No vaikka kuinka monessa. Itse olin juuri tänään kahvilassa, jossa kahvit tuotiin pöytään. Kaikissa vähän paremmissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Empä olisi uskonut alkavani itkemään tällaisesta.
Se on hyvä juttu, empatia kykyistä ja tunnetervettä ihmistä saa hakea nykypäivänä. Kaikilla on niin paha olla itsensä kanssa, että kanssaihmisistä ei enään välitetä.
Ei se välttämättä muistisairautta ole, vanhuutta vain. Kun toinen yllättäen kuolee, moni kokee hänen olevan edelleen läsnä.
Onhan näitä juttuja, että leski on vaatinut aina katettavaksi myös puolisolle, tunnettu ainakin Windsorin herttuatteresta.
Nämä ovat aina jotenkin raastavia juttuja. Luin kerran artikkelin yksinäisyydestä. Siinä joku nainen kertoi kattavansa pöytään joskus ylimääräisen kahvikupposen, koska silloin tuntuu, että joku olisi käynyt kylässä. :(
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tolalla se vanhusten hoito on dementikot vaeltaa pitkin kahviloita.
Ei tarvitse olla dementikko. Jos tapaus on tuore, voi vanhasta muistista toimia noin. Minäkin nuorena sain itseni monta kertaa kiinni siitä, että mietin, mitäköhän isoäitini on jostain asiasta mieltä, kun siitä kuulee. Ja sitten muistin.
kuule, olen törmännyt moneen jotka naureskelevat tuollaisille asioille. eivät naureskele enää.
:'( en tiedä olenko jotenkin herkillä, kun alkoi silmissä poltella. Tuollaiset vanhukset ovat jotenkin niin...herkistäviä. <3
Ostin minäkin kerran joulukortin myös mummolleni, vaikka hän oli kuollut jo yli puoli vuotta sitten. Kyllä riipaisi kun tajusin.
Huhhuh, menkat taitaa olla ovella kun aloin itkemään. Ensimmäinstä kertaa kyllä AV:n takia. 😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kahvilassa kahvi tuodaan pöytään?
Kyllä sellaista on nähty.
Siis tämä oli ihan vilpitön kysymys. Ravintolassa toki aina, mutta jos siis pelkkä kahvila, niin mikä kahvila?
Viikonloppuna kävin vasta avatussa kesäkahvilassa, jossa oli asiakkaana vanhus (lähistöllä vanhainkoti) katseli ympärilleen ja jäi vaikutelma, että halusi juttuseuraa. En oikein tiennyt, mitä tehdä, koska olin ostanut take awayn. No meen käymään siellä jatkossakin, niin silloin istun seuraksi, jos hänelle seura kelpaa. Mukavaa tuo itsellekin on jutella niitä näitä muiden kuin ystävien yms. kanssa.
Pappakulta!
Vanhukset ovat joskus niin liikuttavia. Työskentelen palvelusihteerinä, ja on hämmästyttävää kuinka vanhukset luottavat minun, ventovieraaseen. Tiliotteet, reseptit jne. hyvin henkilökohtaiset paperit ja asiat annetaan minulle ja pyydetään apua.
Työskentelen kaupungilla, mutta autan verotomisto-, Kela- ja pankkiasioissa koska he minulta apua pyytävät. Esimieheni on joskus sanonut, että hän perustaa minulle torille Kaikki hoituu - toimipisteen. 😀 Minusta se on kiva ajatus, pitäisin sellaisesta työstä. Onneksi nykyiseen työhöni on ujuttautunut asioita ja elämää laajasti.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat aina jotenkin raastavia juttuja. Luin kerran artikkelin yksinäisyydestä. Siinä joku nainen kertoi kattavansa pöytään joskus ylimääräisen kahvikupposen, koska silloin tuntuu, että joku olisi käynyt kylässä. :(
Ja kun ajattelee että tämä nainen tilaa julkisilla paikoilla ihan tottumuksesta vain itselleen, kuten kenties koko elämänsä, ei kellään tule tippa linssiin.
Jospa Helvi olikin salarakas, jonka kanssa tapailivat kahvilassa.
Mun äiti jutteli pitkään isän kanssa tämän kuoleman jälkeen ja osti himaan isän herkkuja. Ei ollut vielä dementia mutta 60v yhteiselon jälkeen ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä kahvilassa kahvi tuodaan pöytään?
Kyllä sellaista on nähty.
Siis tämä oli ihan vilpitön kysymys. Ravintolassa toki aina, mutta jos siis pelkkä kahvila, niin mikä kahvila?
Kuule kun, kyllä ihan mäkkärissäkin työntekijä kantaa sen tarjottimen tarvittaessa ja vallan oma-aloitteisesti asiakkaan puolesta pöytään. Näin kävi minulle, kun menin lasten kanssa mäkkäriin ja työnsin nuorinta rattaissa.
Otit itse hienosti tilanteen. Uskon, että sinusta oli papalle lohtua, koska pysähdyit hetkeksi kuuntelemaan häntä!:)