Miten elämäsi romahti taloudellisesti ja muutenkin, kun jouduit työttömäksi??
Olen nelikymppinen toimistotyössä työhistoriani luonut. Nyt firmassa jälleen yt:t päällä ja verran porukkaa laitetaan pihalle, että tällä kertaa leikkuri osuu itseenikin. Lisäksi miehini työpaikka myös leikkurin alla.
Viimeiset ajat tuntuvat olevan vain pelkkää mustaa, kun ajattelen miten elämämme romahtaa. Olen aina pelännyt, joutuvani syrjäytyneeksi, muuttamaan kaupungin sossutaloon ja elämään luottotiedottomana. Asuntomme varmaankin joudumme myymään pilkkahintaan (vanha kerrostalo-osake, johon tulossa isot rempat). Pelkään etten pysty kouluttamaan lapsiani, jotka käyvät peruskoulun viimeisimpiä luokkia. Pelkään köyhyyttä älyttömästi.
Olen jo sen ikäinen etten usko saavani enää työtä, kuten myös mieheni. Ikämme ei ole ihan lähellä 50v, mutta kyllä jo pikkasen päälle nelikymppisiä syrjitään.
Nyt kaipaisin positiivisia tapauksia ja toki sitä realiteettiakin, mikä on odottavissa itsellänikin - tulevalla köyhällä!
Kommentit (26)
Minulla ei työttömyys romahduttanut talouttani lainkaan. Oli säästöjä ja olin ollut matalapalkka-alalla, jotan olin tottunut tulemaan vähällä toimeen. Nyt olen osa-aikatyössä ja tosi onnellinen kun on aikaa tehdä kaikenlaista muutakin kuin töitä. En edes kaipaa kokopäivätöihin enää.
Syökää hernekeittoa usein ja perunamuusia+tölkkilihapullia on hyvää ja halpaa :D
Ei romahtanut varsinaisesti, koska palkkakin oli jo matala joten hirveästi siitä ei päästy enää alaspäin. Eniten rasittaa kyselyt joka puolelta: Saitko töitä? Ootko ettiny töitä? Kai sä nyt oot jo saanu töitä? Mites se sun työnhaku? Miten sulla muka ei oo vielä töitä? Onko tässä maassa muka paljon työttömiä? työtyötyöyö.
No jaa. Minä asun kaupungin vuokratalossa ja olen kouluttanut lapseni korkeakouluun asti. Miksi oletat että vuokratalossa asuu kamalaa porukkaa? On toki totta että naapurin lapsista harva on ylioppilas mutta ei se mitenkään vaikuta omieni koulutukseen.
Ehdin olla viimeisen ytn jälkeen 2 kk työttömänä ennenkuin jäin sairauslomalle. Taloudellisesti ei muutosta koska miehen palkka nousi kun mun lsdki. Elämänlaatu moninkertaistui ja nautin täysillä! Nyt 2 vuotta kotirouvan elämää takana.
Mulla kävi huonosti, sairastuin lievään masennukseen ja vieläkin kärsin usein ahdistuksesta, vaikka juuri sain tietää että olen saanut parin kuukauden sijaisuuden alaltani. Työttömyys syö ihmistä niin paljon, että koko identiteetti kriisiytyi. Kaikki kyselivät työttömyydestä ja että mitä olen tehnyt. No en tehnyt mitään kun masennuin, mutta sitä en voinut muille kertoa.
Lievä masennus? Oikeesti? Se nyt ei haittaa elämistä millään lailla, ahdistus on sitten eri asia. Mutta ei se työttömyys ole mikään maailmanloppu, Suomessakin työttömiä on koko ajan satoja tuhansia. Suurin osa pääsee töihin 3 kuukauden sisällä, osalla menee pidempi aika, osa ei pääse koskaan enää. Nykyaikana pitää tottua siihen että aina välillä on työtön, ei se ole kuin elämää, ei mitään syytä kriisiyttää identiteettiään, ethän sinä ole yhtä kuin työsi. Työtä tehdään sen takia että saataisiin rahaa elämiseen, mutta onneksi työttömyyskorvauksellakin jotenkin eletään. Ja nelikymppiset kyllä pääsee vielä töihin, vaikeampaa on viisikymppisillä ja kokemattomilla nuorilla.
Ap, sun lapset saa koulutettua itse itsensä, on opintoraha ja laina, ja jotkut voi jopa käydä töissä opiskeluaikana. Ja jos ette asu ihan muuttotappioalueella, saatte varmasti kämpästä omanne pois sitten kun on pakko myydä, kaipa teillä tuossa iässä ja aina töissä olleena on suurimmaksi osaksi se maksettu? Lapset lähtevät omilleen ja ostatte itsellenne pienemmän kämpän, ehkä vähän halvemmalta alueelta. Miksi ihmeessä menettäisit luottotietosi? Saat ansiosidonnaista pitkän aikaa, ja sillä saat laskut maksettua niin pitkään että saat vähennettyä menoja sille tasolle mihin rahat riittää työttömänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Syökää hernekeittoa usein ja perunamuusia+tölkkilihapullia on hyvää ja halpaa :D
Mitä sä selität?? Tölkkiruuathan on just tosi kalliita!! :D halvemmaks tulee ku ite tekee ruuat alusta asti.varsinkin lihapullat ja kastikkeen. Ja hernekeittokin halvempaa kuivaherneistä. Oot kyl uusavuton....
Haistakaa vittu. Juuri sinä joka luet tätä senkin varas. Opiskelin yliopistossa tutkinnon, jolla muka on töitä valmistuessa -> ei töitä. Sen jälkeen hain monesti koulutukseen ja lopulta pääsin koulutukseen ja opiskelin ammatin ammattiopistossa, vieläpä alalta jolla kuulemma on töitä.. -> Ei töitä. Paskat yritykset valehtelevat että ottavat kesätyöntekijöitä ja joka helvetin kesä tulee sama vastaus "valitettavasti ette tulleet valituksi" tai yleisimmin ei yhtään mitään vastausta.
Niin että haistakaa pitkä paska, myös nämä toimistorotat kuten ap jotka ei osaa yhtään mitään vaan istuivat perseellään tekemättä mitään ja no hommat lähes kaikki 10 viime vuoden kuluessa valmistuneet osaa samat hommat yhtä hyvin tai todennäköisesti paremmin.
Valehtelevat työkkärikurssin vetäjät vielä valehteli että töitä saa, yrittäjiä ei se koulutus edes niinkään kiinnosta kunhan asenne on kohdallaan. Tuokin oli täyttä valetta! Vitun valehtelevat paskat!Ensin suhteet ja sitten työkokemus on kaikkein tärkein mutta sitä työkokemusta pitäisi saada jo opiskeluaikana eikä sitä saa jos ei ole tuttuja joiden kautta saisi sutkittua sen opiskeluajan työpaikan josta saa työkokemusta.
Niin että haistakaa kaikki pitkä paska. Toivottavasti idän imbesilli Putin hyökkää tänne. 100% varmasti avustan vaikka sitä kuin omia, jotka puukottavat selkään.
Olin työttömänä vuoden. Hain koko ajan töitä ja tein keikkaa eilakaislan kautta koska en halunnut jämähtää kotiin.
Kolmesta keikasta kahteen pyydettiin jäämään, mutta en halunnut.
Sain työn samassa kuussa kun täytin 50. Hakijoita lähes neljäsataa ja ottivat minut.
Älä luovuta, touhua jotain koko ajan ja opiskele jotain jollet heti saa töitä. Kuuluthan kassaan, jotta saat ansiosidonnaisen?
Älä luovuta. Jos et saa hakemaasi työtä, kysy mikset. Viilaa hakemustasi, mene haastatteluihin vaikket haluaisi juuri sitä paikkaa. Saat kokemusta.
Älä luovuta.
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa vittu. Juuri sinä joka luet tätä senkin varas. Opiskelin yliopistossa tutkinnon, jolla muka on töitä valmistuessa -> ei töitä. Sen jälkeen hain monesti koulutukseen ja lopulta pääsin koulutukseen ja opiskelin ammatin ammattiopistossa, vieläpä alalta jolla kuulemma on töitä.. -> Ei töitä. Paskat yritykset valehtelevat että ottavat kesätyöntekijöitä ja joka helvetin kesä tulee sama vastaus "valitettavasti ette tulleet valituksi" tai yleisimmin ei yhtään mitään vastausta.
Niin että haistakaa pitkä paska, myös nämä toimistorotat kuten ap jotka ei osaa yhtään mitään vaan istuivat perseellään tekemättä mitään ja no hommat lähes kaikki 10 viime vuoden kuluessa valmistuneet osaa samat hommat yhtä hyvin tai todennäköisesti paremmin.
Valehtelevat työkkärikurssin vetäjät vielä valehteli että töitä saa, yrittäjiä ei se koulutus edes niinkään kiinnosta kunhan asenne on kohdallaan. Tuokin oli täyttä valetta! Vitun valehtelevat paskat!Ensin suhteet ja sitten työkokemus on kaikkein tärkein mutta sitä työkokemusta pitäisi saada jo opiskeluaikana eikä sitä saa jos ei ole tuttuja joiden kautta saisi sutkittua sen opiskeluajan työpaikan josta saa työkokemusta.
Niin että haistakaa kaikki pitkä paska. Toivottavasti idän imbesilli Putin hyökkää tänne. 100% varmasti avustan vaikka sitä kuin omia, jotka puukottavat selkään.
Tuolla asenteella et saa koskaan töitä.
Ei mitenkään. Työttömyydestä tuntui isolta opiskelujen jälkeen. Ainut että mielenterveys kyllä meinasi mennä, kun olin lähes vuoden tahtomattani työttömänä, kun en saanut mistään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Työttömyydestä tuntui isolta opiskelujen jälkeen. Ainut että mielenterveys kyllä meinasi mennä, kun olin lähes vuoden tahtomattani työttömänä, kun en saanut mistään töitä.
Työttömyystuet*
Mun on vaikea uskoa että elintasoni merkittävästi laskisi vaikka joutuisinkin työttömäksi. Olen matalapalkka-alalla ja tottunut elämään pienellä rahalla jo valmiiksi. Pienestäkin olen saanut säästöön, ostan paljon kirpparilta enkä ruokakaupassa tuhlaile. Säästöt on kuluneet matkustamiseen, joten jos joutuisin työttömäksi, matkat jäis vaan pois. Ei me mihinkään sossun luukulle jouduttaisi eikä tarttis taloa myydä pilkkahintaan, alun alkaenkin lainan määrä oli aika maltillinen.
Saatko ansiosidonnaista? Sehän on aivan eri asia kuin peruspäivärahalle joutuminen. Itse pärjäilin hyvin ansiosidonnaisella ja työllistyin oltuani työttömänä 8 kk. Olen 42 v.
Ap:lle. Ota ihan ensiksi esiin taskulaskin ja laske perheen menot ja tulot. Mieti, missä voit säästää, esim. ruuassa, vaatteissa, vapaa-ajassa, vakuutuksissa jne. Itse olen laskenut, että saan käyttää päivää kohden 10 euroa ruokaan ja kodin puhtaanapitoon sekä hygieniaan. Onneksi Lidl on lähellä. Sammutan kaikki valot huoneista, joissa en itse ole. Käytän kirjaston ilmaispalveluja. En syö enää makeaa, koska pidän näin hampaani kunnossa, katson kaupassa aina kilo- ja litrahinnan ja ostan sen mukaan, pyöräilen pyörällä, jonka ostin muutamalla kympillä. Autoani käytän vain pakosta. Käyn vain ilmaisissa kulttuuritilaisuuksissa, niitäkin on. Teen koton käsitöitä. Älä juo kahviloissa kahvia, sillä sen hinnalla saat kilon kahvia kaupasta. Tee itse pullat ja keksit, esim. kaurakeksit ovat erinomaisia. Syö aamulla kaurapuuroa, se on halpaa ja terveellistä jne.
Kyllä se rahankäyttö siitä sujuu, mutta vaatii hieman suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa vittu. Juuri sinä joka luet tätä senkin varas. Opiskelin yliopistossa tutkinnon, jolla muka on töitä valmistuessa -> ei töitä. Sen jälkeen hain monesti koulutukseen ja lopulta pääsin koulutukseen ja opiskelin ammatin ammattiopistossa, vieläpä alalta jolla kuulemma on töitä.. -> Ei töitä. Paskat yritykset valehtelevat että ottavat kesätyöntekijöitä ja joka helvetin kesä tulee sama vastaus "valitettavasti ette tulleet valituksi" tai yleisimmin ei yhtään mitään vastausta.
Niin että haistakaa pitkä paska, myös nämä toimistorotat kuten ap jotka ei osaa yhtään mitään vaan istuivat perseellään tekemättä mitään ja no hommat lähes kaikki 10 viime vuoden kuluessa valmistuneet osaa samat hommat yhtä hyvin tai todennäköisesti paremmin.
Valehtelevat työkkärikurssin vetäjät vielä valehteli että töitä saa, yrittäjiä ei se koulutus edes niinkään kiinnosta kunhan asenne on kohdallaan. Tuokin oli täyttä valetta! Vitun valehtelevat paskat!Ensin suhteet ja sitten työkokemus on kaikkein tärkein mutta sitä työkokemusta pitäisi saada jo opiskeluaikana eikä sitä saa jos ei ole tuttuja joiden kautta saisi sutkittua sen opiskeluajan työpaikan josta saa työkokemusta.
Niin että haistakaa kaikki pitkä paska. Toivottavasti idän imbesilli Putin hyökkää tänne. 100% varmasti avustan vaikka sitä kuin omia, jotka puukottavat selkään.
Mitä siellä raivoat? Mun kakarat jakoivat mainoksia, olivat kaupan kassalla ja videovuokraamossa lukioaikoina ja hankkivat niillä rahoilla sosiaalisia suhteita. Lukio on juuri sitä varten että luodaan ne ekat suhteet, verkostot, ystävät. Eli biletetään, perustetaan bändejä ja luodaan itse se työpaikka jos sitä ei kukaan tarjoa. Itse olen se konttorirotta joka ei osaa mitään mutta kummasti joka päivä opin uutta ja koulutan muita. Ei ole ollut kuin paritkymmenet YT:t tällä vuosituhannella tässä firmassa. Että ihan saata*nan kermaperseitä tässä ollaan.
Minä jäin työttömäksi äitiysloman aikana, kun firma kaatui; tosin ei mitenkään yllättävä tieto. Kun oli lama ja alalla huonosti töitä, olin hoitovapaalla kunnes nuorin täytti kolme, yhteensä viisi vuotta. Siinä sivussa kävin iltaisin jotain kursseja, näyttääkseni etten laiskottele.
Ninulla vei lopulta 18 vuotta ja kaksi uutta ammattia, ennen kuin sain toistaiksei voimassa olevan paikan. Sitä ennen tein vain työharjoitteluja ja tukitöitä. Viimeisimmän valmistumisen jälkeen sain vuodeksi työllistämistöitä omalta alalta, mutat sitten lopulta oman alan työn. Sen ajan lait mahdollistivat oppisopimukse lisäkoulutuksen, mutta todellisuudessa tein työtä, jota kuka tahansa peruskoulun käynyt olisi voinut tehdä, eli en oppinut kyllä paljon mitään. Kun tulot olivat epävarmoja ja välillä ei ollenkaan, oppi elämään niukasti. Kokeilin yrittäjyyttäkin, mutta olen siihen hommaan liian arka. En osaa markkinoida tarpeeksi hyvin. Yrittäjyydestä lähdin suoraan opiskeluun ja valmistuttuani, sen ajan lakien mukaan, olin miehen tulojen vuoksi tuloton jonkin aikaa. Miehen tulot menivät juuri ja juuri rajan yli. Sopivasti silloin nuorinkin jäi pois lapsilisän piiristä ja opintotukea taisi saada pari kymppiä. Vanhempi lähti samoihin aikoihin opiskelemaan, joten jostain tyhjästä vaan häntäkin pystyin tukemaan. Kotoa otettiin mitä irtosi.
Vierailija kirjoitti:
Ehdin olla viimeisen ytn jälkeen 2 kk työttömänä ennenkuin jäin sairauslomalle. Taloudellisesti ei muutosta koska miehen palkka nousi kun mun lsdki. Elämänlaatu moninkertaistui ja nautin täysillä! Nyt 2 vuotta kotirouvan elämää takana.
Eläkettä tuosta ei kuitenkaan kerry. Mutta ei varmaan sitten haittaa sua...
Silloin vain totutellaan elämään sen mukaan kuinka rahoja on. Käytättekö nyt kaikki rahat elintasoonne vai säästättekö ison osan? Jos vastasit kyllä ensimmäiseen, niin se on asia josta täytyy alkaa karsia. En tiedä kuinka kamalalta se tuntuu ihmiselle joka on vuosikaudet elänyt edes keskitasoisessa vauraudessa, itse olen sitä ikäluokkaa joka on tottunut ettei töitä läheskään aina ole ja senmukaiseen elintasooni - asun oikein mukavassa, isohkossa asunnossa, syön hyvää ruokaa ja harrastan kuitenkin. En saa kaikkea mitä ihmismieli voisi haluta, mutta en ole koskaan oppinut kaikkea haluamaankaan.
Lapsille ei kannata maksattaa pitkiä koulutuksia joista ei ole hyötyä. Tue heitä valitsemaan elämälleen suunta, joka työllistäisi. Ehkä ammattikoulutuksen josta kyllä selviää opiskelija omin varoineenkin tai sitten oikeasti JÄRKEVÄN akateemisen alan - moni niistäkin on nykyään rahan ja työvuosien heittämistä kaivoon.
Mitkään sossutalot (onko jotain sossutaloja olemassa?) tai luottotiedottomuus eivät kuulu normaalin työttömän elämään.