Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Vierailija kirjoitti:

Kävin treffeillä Ikaalisten tappajan kanssa ilmeisesti hyvin pian näiden sen uusintarötösten jälkeen, tietenkään asiasta en tiennyt. Oli harvinaisen kuiva tyyppi, jankkasi "vihjailevasti" panemisesta ja kun en lämmennyt lähti kiitämään hyvin äkkiä. Minä vielä loppuun ystävällisesti halasin. :D Loppui se tinderdeittailu muuten meikämaijalta tähän.

Hyi helv*tti. Se on vielä tosi vastenmielisen näkönenkin.

Mulla oli muutama vuosi takaperin varmaan aika varmaankin aika tyypillinen negatiivinen kokemus nettituttavuuden livetapaamisesta eli lähinnä siitä että kuva ja henkilö ei vastaa toisiaan.

Juttu oli mukavaa netissä ja puhelimessa äänikin oli todella mukava, miehekäs ja juttu luisti. Mies halusi ehdottomasti tavata ja laitettiin siinä ensin kuviakin että tunnistetaan. Mies laittoi kuitenkin vauvakuvansa eli oli kuvassa vuoden vanha. Pyysin sitten vähän uudempaa kuvaa, että voisin tavatessa tunnistaa. Hän laittoi kuvan vaatetuksesta, kuvan laadusta ja taustalla olevasta kodin sistustuksesta päätellen 80-luvulta. Ei siinä mitään, ajattelin että jokainen nyt haluaa laittaa sen edustavimman otoksen itsestään, ihan luonnollista. 

Sovimme treffit sitten tunnettuun paikkaan. Kiertelin aikani enkä nähnyt kuvatun näköistä miestä lainkaan. Kaiken ikäistä ihmistä pyöri paikassa mutta ei yhtään sellaista jonka voisin päätellä olevan etsimäni henkilö. Lähdin paikalta sivummalle vielä hetkeksi odottamaan. Sitten saapui selvästi jotain etsiskelevä mies ja menin kysymään nimeltä onko kyseessä hän.  En olisi millään osannut yhdistää kuvaa tähän mieheen, sillä tämä mies oli selvästi päälle 80v kumarainen pappa.  Ennen kun menin ilmoittautumaan, meinasin kyllä lähteä karkuun.  En vaan kehdannut. 

Päätin että pitää kuitenkin olla kohtelias ja viedä asia loppuun ja kävimme kahvilla.  Mies oli sellainen vanhan kansan mies ja jutut sen mukaisia. Hän narisi ja väitteli joka asiasta josta yritin ihan kohteliaasti ottaa keskusteluun.  Haukkui entistä vaimoaan ja kaikkia naisia ketä oli tavannut.  Hän oli aiemmin kysynyt mikä olen horoskoopissa ja kysyi syntymäaikaani jonka olin hänelle antanut, en tosin antanut oikeaa syntymäaikaani koska ihmettelin mitä hän sillä tekee.  Hän oli kuitenkin tehnyt minusta jonkun astrologisen kartan ja todennut että olen tosi vaikea ihminen. Hän käytti tapaamisemmme luennoimalla astrologiasta ja ikävistä luonteenpiirteistäni.  

En tiedä onko tämä nyt niin hirveä kokemus, mutta kerronpa kuitenkin.

Mies tuli paikalle humalassa. Olin jo siinä vaiheessa valmis luovuttamaan, mutta jatkoimme treffejä kuitenkin, koska hän pystyi vielä käyttäytymään normaalisti ja oli kuitenkin ihan kohtelias ja mukava.

Treffeillä jutellessa hän jauhoi lähinnä eksästään, paljasti vahingoissa olevansa alkoholisti (ylläri) ja mainitsi mm. että naiset lakkaavat kiinnostamasta häntä sen jälkeen, kun seksiä on harrastettu ensimmäisen kerran.

Olipahan toisaalta ainakin rehellinen, mutta toisia treffejä ei minun päätöksestäni tullut. Mies ei voinut ymmärtää, että miksi. Minä kuulemma vaadin liikaa.

Tuumasin kanssa että pääseehän rajan toiselle puolelle täältäkin. :)

Vierailija kirjoitti:

Tuumasin kanssa että pääseehän rajan toiselle puolelle täältäkin. :)

Sori lainaus unohtui. Oli tuohon kirjoitukseen rajasta Venäjän ja Suomen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin e-kontakti-nimisen deittipalvelun kautta vähän neuroottisen oloisen, kovasti silmiään räpyttävän ja monotonisella äänellä puhuvan miehen. Miehen ulkovaatteissa oli aika vahva ja ummehtunut ns. hometalon tuoksu. Treffit olivat kahvilassa, molemmat maksoivat omat kahvinsa. Miehellä oli mukana taiteltu paperi, johon oli kirjoittanut kysymyksiä. Kohteliaasti kysyi kyllä, että eihän haittaa. Aina kun vastasin 'väärin', hän aloitti lauseen: 'ihannenaiseni sanoisi tähän että...'. Vietimme treffeillä melkein parituntisen, kunnes totesin suoraan, ettei meillä oikein synkkaa. Mies harmistui ja erotessamme pyysi pusua. Enpä arvannut silloin, että työntää pitkän kielensä suoraan suuhuni, ennen kuin ottaa jalat alleen.

Noin kolmen viikon päästä sama mies laittoi viestiä samoilla deittisivustoilla. Kertoi, että on joutunut pulittamaan hammaslääkärille lähes 600 e kahden hampaan juurihoidoista ja ettei hänellä ole aiemmin ollut edes reikiä hampaissa. Arveli saaneen minulta suubakteereja 'suudelmamme' ansiosta ja ihan pokkana kyseli, voisinko korvata edes puolet hammaslääkärikuluista. Vastaavia viestejä tuli muutama peräkkäin ennen kuin ehdin blokata hänet. Onneksi miehellä ei ollut minun puhelinnumeroani, osoitetta eikä muuta tietoa minusta kuin etunimi. Noin vuosi tuosta myöhemmin näin hänet metrossa, mutta silloin hän ei onneksi vaikuttanut enää minua tunnistavan.

Jos tämä on totta, niin tuo mieshän on ihan hullu :o Hyi helvetti mikä tyyppi....

Ehottomasti kyllä parhaimmistoa näissä treffitarinoissa. Melkin kuin jostain Kummeli- tai Putoussketsissä. Onko oikeesti tosi juttu? :-O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin treffeillä Ikaalisten tappajan kanssa ilmeisesti hyvin pian näiden sen uusintarötösten jälkeen, tietenkään asiasta en tiennyt. Oli harvinaisen kuiva tyyppi, jankkasi "vihjailevasti" panemisesta ja kun en lämmennyt lähti kiitämään hyvin äkkiä. Minä vielä loppuun ystävällisesti halasin. :D Loppui se tinderdeittailu muuten meikämaijalta tähän.

Hyi helv*tti. Se on vielä tosi vastenmielisen näkönenkin.

No onhan sillä aika kuolleet silmät. Kuvissa se näytti kyllä ihan kohtuulliselta, kuvaili itseään ihan kivasti, ehkä vähän ylimielisesti. Aika pienikokoinen se kuitenkin loppupeleissä oli. Tuli vielä sen jälkeenkin vastaan Tinderissä useita kertoja, mielestäni vielä joskus loppukesästäkin. Miten tuollainen voi olla Tinderissä, jos on raiskauksesta käräjillä?

Nuorempana oli vähän huono itsetunto ja olinkin ihan onnesta soikeana kun oli silmäpeliä erään pitkän, komean, lihaksikkaan miehen kanssa samassa koulussa ja hän pyysi lopulta treffeille.

Mentiin hänen opiskelija-asuntolaansa, joka oli sisustettu armytyyliin naamiointiverkolla ja muulla Varusteleka-kamalla. Mies siis itsekin pukeutui vain maastokamppeisiin tai metsästäjäkuteisiin. Asunnolla esitteli ensimmäiseksi ylpeänä tyttökalenteriaan.

Treffit meni niin että mies puhui koko ajan vain itsestään, lihaksistaan, miehekkyydestään, etenkin kun erehdyin alussa mielenkiinnolla kuuntelemaan, ylistämään/kehumaan hänen salitreenailuaan ja elämänkokemuksiaan niin näistä egoiluista ei tullut loppua. Tuntui että nyt on oikein klassinen tapaus jossa tyyppi olettaa hyvän ulkonäön kompensoivan kaiken muun, jopa hyvän käytöksen, empatian ja persoonallisuuden. Jossain vaiheessa katseltiin jotain videoita hänen rauhanturvaajavuosiltaan jossa pojat ampuu jollain isolla tykillä (mitä Freudkin sanoisi... ?)

Kaiken kruunasi illallinen jota hän oli jo useampaan otteeseen pohjustanut ja ylistänyt bravuurikseen. Ymmärrän kyllä, että opiskelijabudjetti on mitä on mutta tämä bravuuriannos koostui keitetystä makaronista ja paistetusta, maustamattomasta jauhelihasta - tai no, mausteeksi laitettiin hänen rakastamaansa jotakin älyttömän extratulista chilisoossia, meinasi mennä näkö ja makuaisti.

Siinä hän sitten intoili että eikö ookkin hyvää?, kakistelin vaan että mä en oikein oo tulisen ruoan ystävä ja aloin seuraavaksi tekemään lähtöä.

No mies lähti saattajaksi bussille, ja ennenkuin pääsin bussiin hän tarttui minua käsistä, katsoi yhtäkkiä ekan kerran kiinnostuneena ja ihastuneena silmiin ja sanoi, että meillähän on hyvä kemia, koska nähdään uudelleen. Katsoin parhaaksi tehdä asian heti selväksi ja sanoin että itse asiassa omasta mielestäni meillä ei oikein ollut yhteistä puhuttavaa ja että jätetään vaan suosiolla tähän ja jatketaan vaikka kavereina. Oli kovin myrtsinä ja ihmetteli, hänen mielestään sovittaisiin todella hyvin yhteen. Siinä vaiheessa sanoin että ethän sä edes tiedä musta mitään, johon vastasi että "Tässähän sitä tutustutaan ;)" Ehkä hän tarkoitti yhteen sopivuudella sitä, että oli kivaa kun nainen kuuntelee ja katselee loputtomiin hänen yhden miehen showtaan? En jaksanut selitellä enempää, vaan sanoin että nyt on jo kiire hypätä bussiin.

Myöhemmin kyseli että olisinko suunnitellut hänelle kaverihinnalla koko selän tatuoinnin joka olisi pohjautunut valokuvaan, eli ei siis mistään kovin nopeasta ja helposta hommasta ollut kyse. Tarjosi tästä työstä siis 50 e, en suostunut. FBssä kin oli laittanut kuvan jostain strippiluolasta tekstillä "palkkapäivä", sitten poisti mut kavereista. Huhhuh :D

Erikoinen tuttavuus minulla on ollut, tapasimme usemmankin kerran ja minusta jonkinlainen ystävyys tai tuttavuus, seksisuhdekin vaikutti lupaavalta alkuun. Mies oli ihan se mikä sanoi olevansakin ja kuva oli tuore. 

Olimme tuttuja harrastuspiiristä, mutta aloimme jutella treffisovelluksen kautta. En tuntenut häntä muuten ennestään, kuin vain näöltä.  Mutta selvisi toki ettei tämän miehen kanssa ole oikein mitään normaalia suhdetta ainakaan odotettavissa, korkeintaan joku friends with benefits jne juttu.  Muutaman tapaamisen jälkeen tavattiin kotonani ja hän sanoi, että hän haluaa saada asuntoni avaimen.  Kieltäydyin.  Siinä iltaa viettäessämme hän selaili Tinderiä ja treffipalstoja läppäriltään. Vähän noloa oli kun mies pyysi että auttaisin etsimään hänelle netistä näyttelijä Pirjo Heikkilän, Satu Tuomiston tai Eva Longorian näköistä naista. Sitten hän kysyi tulojani ja että onko minulla muuta omaisuutta. Tuntuu että voiko tällaista olla olemassakaan, kun nyt itse lukee kirjoittamansa kokemuksen. Mutta kyllä, tämä on oikeasti minun kokemukseni. Olin niin puulla päähän lyöty, että aloin vain hervottomasti nauraa, enkä enää voinut mitenkään ottaa miestä tosissani. 

Tajusin että mies hakee vain elättäjää tai tulonlähdettä eikä mitään ystävyyttä tai lämpimiä tunteita pysty tuntemaankaan niin vetäydyin radiohiljaisuuteen. Ei edes seurana tai ystävänä oikein mies tuntunut olevan enää sopiva, kun hän yritti kaikista tapaamistaan ihmisistä hyötyä maksimaalisesti.  Facebookissaan (julkinen) myöhemmin hän kertoili lähisukulaistensa yksityisasioista ja edesottamuksista ja omista seksikokemuksistaan ja naisten oikeilla nimillä.  Hän oli tullut jätetyksi jonkun lähempänä toivenaistaan olevan naisen toimesta (minä en onneksi ollut joten en joutunut paskanheiton kohteeksi)   ja johon hän oli itse ajatellut pysyvästi ankkuroitua koska naisella mahdollisuus elättää hänetkin ja ilmeisesti asui vähän aikaa naisen kanssa.  Hän paljasti tämän naisen koko nimen, ja sen että mitä sukupuolitauteja naisella on ja kenen kanssa nainen on häntä pettänyt ja paljasteli hänen lastensa asioita ja keksi ilmeisesti vain kostonhimossaan kaikki.  Hän kävi häiriköimässä tätä naista työpaikalla ja vainosi kaikilla lailla.  Todella järkyttävää herjaa. Hänellä oli salaliittoteorioita joka lähtöön ja alkoi uskoa että hän on FBI:n leivissä. Nyttemmin facebook-sivu on poistettu. Kyllähän se äkkiä paljastui, että mies on ollut aiemmin pahasti häiriintynyt ja harhaluuloinen, mutta etsi jotain kiinnekohtaa elämäänsä. Sääliksi hän kävi enemmänkin, koska ei hänestä minulle mitään haittaa koitunut. Ihan hyvää seksiäkin oli kun sitä alussa oli. Mutta sitä vaan miettii että jokainen voi olla potentiaalinen sekopää vaikka vaikuttaa ensin ihan normaalilta. Erikoisia ihmisiä sitä vaan on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole vain yksi treffikerta.

Mulla on sellanen treffailukokemus että tapasin baarissa yhden erittäin omaan makuun sopivan miehen. Oltiin sellaisia 20v. Mä olin aivan totaalisen lääpällään häneen ja mietin että miten sainkin näin täydellisen tyypin. Me tapailtiin varmaan 3kk sillein että joka päivä töiden jälkeen hän tuli hakemaan mut mun kotoa autollaan ja se aina katto mua tosi rakastuneesti kun tulin autolle jossa hän odotti auton vieressä seisten. Me pussailtiin vähän ja hän aina sanoi kuinka kaunis olen ja etenkin kehui silmiäni ja piteli sydäntään sillai kuin olisi pakahtua kauneudestani. :D Se oli ihanaa. Me ei oltu koskaan sovittu että seurusteltaisiin enkä oikeastaan ajatellut että hän välttämättä olisi vain minun kanssani. Elättelin kuitenkin toiveita että me joskus oltaisiin yhdessä ja olin super onnellinen aina hänen kanssaan. Me ei oikeastaan tehty yhdessä ollessa mitään ihmeellistä, ajeltiin ja käytiin jossain kahvilla. Välillä olin vähän hämilläni siitä että pitääköhän hän minua vain kaverina ja soittaakohan hän minulle enää seuraavana päivänä mutta aina hän soitti ja aina me vähän pussailtiin. Itse asuin tuolloin vielä vanhemmillani ja hän veljellään joten meillä ei oikein ollut paikkaa missä olla rauhassa.

No sitten yksi päivä hän taas soitti minulle että voiko tulla hakemaan minut ja kertoi että hänen veljensä on tänään pois koko päivän ja yön että mennäänkö sinne. Vastasin kyllä ja mielessäni mietin että nyt harrastamme seksiä ja halusin sitä myös itse. Näin myös tapahtui ja seksi oli hyvää, joskin ehkä vähän kömpelöä mutta useinhan se alussa on. No arvaatteko jo? Seuraavana päivänä hän ei enää soittanutkaan minulle. Eikä seuraavana. Eikä enää koskaan. Itse laitoin viestiä hänelle tuon jälkeen muutaman päivän kuluttua ja siitä eteenpäin vielä pari kertaa. Hän kyllä vastasi mutta tiesin että emme enää koskaan näe.

Tästä on nyt aikaa n.15 vuotta. Mietin edelleen että mitä tässä kävi. Tosiaanko hän jaksoi kolme kuukautta hengata kanssani vain saadakseen seksiä. Kyseessä kuitenkin henkilö joka sai seksiä ja naisia "koska vain halutessaan". Vai olikohan seksi hänen mielestään niin huonoa että halusi pistää poikki. Tämä olisi ehkä outoa ottaen huomioon että hän vaikutti olevan oikeasti kiinnostunut minusta ja olisihan seksikertamme parantunut varmasti tuosta. Vai eikö häntä vain enää kiinnostanut kun sai. En tiedä mutta edelleen häntä mietin ja jos hän olisi minut ottanut niin ikinä en olisi hänestä luopunut.

Klassinen pelimiestarina.

Kyllä tuo ihan uskottavalta kuulostaa. Kaverillakin oli se että tietty nainen piti saada, vaikka siinä menisi kuukausia. Kun oli saatu, kiinnostus lopahti.

Tällaisia miehiä naiset sitten jäävät kaipailemaan. Tuollakin tyypillä roikkui pitkälti yli kolmekymppiseksi ihailijanaisia jotka toivoivat parisuhdetta joskus.

Tutustuin yhteen mieheen joka lupasi kuskaa mut jumalan selän takaa prätkällään kaupunkiin. En halunut kietoa käsiäni häneen joten pidin tarakasta kii.

Hän päättikin poiketa kesken matkan kotonaan, jossa istuin hänen huoneessaan sängyllä hänen käsi olkapäilläni, vaivautuneena, äitinsä tuodessa keksejä.

Ehdotin että voitais jatkaa matkaa.

Perille päästyäni juoksin kaverini luokse ja nauroimme kippurassa.

Häpeän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei nyt ole vain yksi treffikerta.

Mulla on sellanen treffailukokemus että tapasin baarissa yhden erittäin omaan makuun sopivan miehen. Oltiin sellaisia 20v. Mä olin aivan totaalisen lääpällään häneen ja mietin että miten sainkin näin täydellisen tyypin. Me tapailtiin varmaan 3kk sillein että joka päivä töiden jälkeen hän tuli hakemaan mut mun kotoa autollaan ja se aina katto mua tosi rakastuneesti kun tulin autolle jossa hän odotti auton vieressä seisten. Me pussailtiin vähän ja hän aina sanoi kuinka kaunis olen ja etenkin kehui silmiäni ja piteli sydäntään sillai kuin olisi pakahtua kauneudestani. :D Se oli ihanaa. Me ei oltu koskaan sovittu että seurusteltaisiin enkä oikeastaan ajatellut että hän välttämättä olisi vain minun kanssani. Elättelin kuitenkin toiveita että me joskus oltaisiin yhdessä ja olin super onnellinen aina hänen kanssaan. Me ei oikeastaan tehty yhdessä ollessa mitään ihmeellistä, ajeltiin ja käytiin jossain kahvilla. Välillä olin vähän hämilläni siitä että pitääköhän hän minua vain kaverina ja soittaakohan hän minulle enää seuraavana päivänä mutta aina hän soitti ja aina me vähän pussailtiin. Itse asuin tuolloin vielä vanhemmillani ja hän veljellään joten meillä ei oikein ollut paikkaa missä olla rauhassa.

No sitten yksi päivä hän taas soitti minulle että voiko tulla hakemaan minut ja kertoi että hänen veljensä on tänään pois koko päivän ja yön että mennäänkö sinne. Vastasin kyllä ja mielessäni mietin että nyt harrastamme seksiä ja halusin sitä myös itse. Näin myös tapahtui ja seksi oli hyvää, joskin ehkä vähän kömpelöä mutta useinhan se alussa on. No arvaatteko jo? Seuraavana päivänä hän ei enää soittanutkaan minulle. Eikä seuraavana. Eikä enää koskaan. Itse laitoin viestiä hänelle tuon jälkeen muutaman päivän kuluttua ja siitä eteenpäin vielä pari kertaa. Hän kyllä vastasi mutta tiesin että emme enää koskaan näe.

Tästä on nyt aikaa n.15 vuotta. Mietin edelleen että mitä tässä kävi. Tosiaanko hän jaksoi kolme kuukautta hengata kanssani vain saadakseen seksiä. Kyseessä kuitenkin henkilö joka sai seksiä ja naisia "koska vain halutessaan". Vai olikohan seksi hänen mielestään niin huonoa että halusi pistää poikki. Tämä olisi ehkä outoa ottaen huomioon että hän vaikutti olevan oikeasti kiinnostunut minusta ja olisihan seksikertamme parantunut varmasti tuosta. Vai eikö häntä vain enää kiinnostanut kun sai. En tiedä mutta edelleen häntä mietin ja jos hän olisi minut ottanut niin ikinä en olisi hänestä luopunut.

Klassinen pelimiestarina.

Kyllä tuo ihan uskottavalta kuulostaa. Kaverillakin oli se että tietty nainen piti saada, vaikka siinä menisi kuukausia. Kun oli saatu, kiinnostus lopahti.

Tällaisia miehiä naiset sitten jäävät kaipailemaan. Tuollakin tyypillä roikkui pitkälti yli kolmekymppiseksi ihailijanaisia jotka toivoivat parisuhdetta joskus.

Mä käytän näistä tyypeistä ilmaisua valloittaja - mutta sama asia kyseessä. Häiskät saa kiksinsä siitä itse valloituspelistä. Seksi on usein se päätepiste, joka itsessään ei ole niin merkityksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyyyllä se vaaka pitäsi olla kassissa mukana kun menee treffeille ja vielä briiffata lyhyesti ennen tapaamista että voi vielä kakaista jos on pienentänyt painoaan palstalla

Nainen saapuu kahvilaan, jossa mies odottaa hieman hermostuneena. Nainen käy heti (ennen hyvää päivää, hauska tutustua näin kasvokkain turhuuksia) vaa’alla ja kirjoitetaan lukema ylös kuin shakkiottelussa. Kello käy, ja nainen ottaa vakavin ilmein käsilaukustaan rullamitan.

Mitkä olivatkaan miehen strategiset mitat, niin moni valehtelee pituutensa. Kengät pois jalasta, selkä suorana kahvilan oviaukkoon, pieni piiru mihin päälaki (mielellään hiuksia koko päälaen alueella) ylettyy, ei varpistella. Muutkin mitat on hyvä varmistaa ennen kuin tilataan kahvit. Ei oteta pullaa koska kaikenlainen nautinto on pahasta. Molemmat maksavat tietysti omansa. Siinä sitten varautuneesti ja ylimielisesti katsellaan toisiaan nenänvartta pitkin ja käsi tavoittelee jo puhelinta, parempiakin varmaan löytyy. Sadasosia voi vielä viilata.

Nainen haluaa kuitenkin pohjimmiltaan katamaraanipurjehtijan, joka on tehnyt aluksensa itse hammastikuista ja polyuretaanista, purjehtinut yksin sen seitsemän valtamerta valkein hampain, vatsa pyykkilautana ja miehen ihannenainen taas on Bo Derekiä muistuttava kestohymyinen ultrajuoksija, joka elää urheilugeelillä ja salaatilla.

Toiveet eivät koskaan kohtaa, joten hieromme älypuhelimiamme illasta toiseen hämärässä, kuin taikalamppua, jonka henki toteuttaisi kaikki odotuksemme ja kuvitelmamme.

*Aplodt*

Voi ihmiset.... Täällä on porukkaa joka on löytänyt sen miehen baarista ja sitten ihmettelee kun ei siitä ollut ihmeempään. Ei hyvää päivää. Ne boyfriendit löydetään ihan jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffit baarissa:

Mies matkii puhetapaani ja ärsyyntyy hymystäni ja lopulta kaikesta muustakin. Koen, että hän ahdisti minut nurkkaan ja aloitti systemaattisen kiusaamisen. Hän mm kysyi, että mitä ruokaa laittaisin hänelle. Kun kerroin, oli menu hänen mukaansa ihan hirveä ja ei todellakaan toimisi. Mies oli insinööri, mutta kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Hän kertoi pitkiä tarinoita ex-naisistaan ja analysoi ja haukkui näiden naisten käytöstä.... Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan. Lopulta sanoin yhden hänen mielestään epämiellyttävän lauseen. Hän sai täydellisen raivarin ja huusi mm. vihaavansa luonnettani. Poistuin itkien paikalta. Parin päivän kuluttua tekstiviestillä hän ilmoitti, että häntä ei kiinnosta.

"Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan."

Mikä saa meidät naiset jäämään tällaisiin tilanteisiin? Olen syyllistynyt siihen joskus itsekin. Onhan aivan selvää jo aika pian, ettei tuollaisen kanssa suhdetta tule ja jos on hakemassa vain panoa, tuskin tyyppi kelpaa edes siihen.

Jos kaveri saisi rehellistä palautetta käytöksestään, olisiko minkäänlainen kehitys mahdollista? Edes jollain näistä karmivista tyypeistä?

Omalla kohdalla sanoisin, että kun ihana mies johon olin lääpälläni muuttui silmänräpäyksessä kamalan ilkeäksi, menin jonkinlaiseen minishokkiin.

..... Tulin siihen tulokseen ettei mikään mun elämässä siihen asti ollut valmistanut mua muuhun kuin hiljaiseen miellyttämiseen.

Nyt osaan jo pitää puoliani. Sanon "ei" myös pikkujutuissa ja olen itsekkäämpi kuin ennen, hyvällä tavalla.

Olisipa ollut sisaruksia tai sellaisia kavereita joiden kanssa olisin lapsena riidellyt, ehkä siitä olis oppinut itsensä puolustamista?

Ei se välttämättä ole noin, että lapsuuden kodista tai ylipäätään lapsuudesta saisi jotakin pohjaa sille, että aikuisempana osais puolustaa itseään. Meillä on nimittäin tapeltu sisarusten kesken aina, vanhempien kanssa riideltiin ja kavereidenkin kanssa tuli painittua joskus (olen nainen! :D) Väkivallan ja fyysisen kajoamisen uhka oli siis mun lapsuudessa usein läsnä ja kaikenlaista nokkapokkaa tuli heitettyä harva se päivä tai -viikko. Silti oon ollut aikuisempana tiukoissa tilanteissa aika nössö, enkä välttämättä ole herännyt sellaiseen aggressiivisuuteen, mitä tilanne olis edellyttänyt. Oon tullut siihen tulokseen, että pitäis aina vieraampien ihmisten kanssa tekemisissä ollessa varautua "pahimpaan", siis siihen, että joku hyökkää (useimmiten sanallisesti) sua vastaan. Jos en ole varautunut, reagoin muiden hyökkäyksiin lähinnä sovittelemalla, myötäilemällä tai pakenemalla. Toisinaan vastahyökkäys olis paras puolustus!

Toivottavasti me vanhemmat osaamme kasvattaa lapsemme niin, että he osaavat tilanteen tullen puolustaa itseään tai jos fiksumpaa, sovitella tai paeta. Tyttöjen ei tarvitse sietää ahdistavia tai muuten ikäville tuntuvia treffejä, poikien ei tarvitse sietää huonoa kohtelua tyttöjen puolelta. Pitäis osata kasvattaa omat lapset niin, että tuntevat rajansa ja tietävät, mitä pitää sietää ja mitä ei, ja toisaalta että osaisivat suhtautua muihin kunnioittavasti. Siinäpä sarkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekoilla ja vikoilla treffeillä mies ilmoitti, että meistä voi tulla jotakin kunhan ensin luovun koirastani. Joo.

Ymmärrän hyvin miestä, jos et ollut etukäteen kertonut että sulla on koiria.

Monet eivät ole koiraihmisiä. Jotkut ovat jopa allergisia.

Ja sitten kun toisella on jossain pienessä yksiössä kaksi isoa hurttaa  pyörimässä ympärillä koko ajan, niin mieti nyt itsekin miltä sellaisesta tuntuu joka ei ole itse omistanut koiraa.

-Mies29-

Ai kaksi. Mulla oli treffit naisen luona  ja hänellä on 4 isoa hurttaa. NELJÄ. Olivat jyrsineet ovenpielet (tämä ei ole valhe) ja osan sohvasta hirvittävään kuntoon. Kämpässä haisi kuin kennelissä, joten oli mun osalta ehdottomasti viimeiset treffit. 

Piskit ovat ehdoton turn-off, kissoja siedän paremmin. Tosin en sitä kissaihmisten lässytystä "äidin kullasta". OKSENNUS. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin e-kontakti-nimisen deittipalvelun kautta vähän neuroottisen oloisen, kovasti silmiään räpyttävän ja monotonisella äänellä puhuvan miehen. Miehen ulkovaatteissa oli aika vahva ja ummehtunut ns. hometalon tuoksu. Treffit olivat kahvilassa, molemmat maksoivat omat kahvinsa. Miehellä oli mukana taiteltu paperi, johon oli kirjoittanut kysymyksiä. Kohteliaasti kysyi kyllä, että eihän haittaa. Aina kun vastasin 'väärin', hän aloitti lauseen: 'ihannenaiseni sanoisi tähän että...'. Vietimme treffeillä melkein parituntisen, kunnes totesin suoraan, ettei meillä oikein synkkaa. Mies harmistui ja erotessamme pyysi pusua. Enpä arvannut silloin, että työntää pitkän kielensä suoraan suuhuni, ennen kuin ottaa jalat alleen.

Noin kolmen viikon päästä sama mies laittoi viestiä samoilla deittisivustoilla. Kertoi, että on joutunut pulittamaan hammaslääkärille lähes 600 e kahden hampaan juurihoidoista ja ettei hänellä ole aiemmin ollut edes reikiä hampaissa. Arveli saaneen minulta suubakteereja 'suudelmamme' ansiosta ja ihan pokkana kyseli, voisinko korvata edes puolet hammaslääkärikuluista. Vastaavia viestejä tuli muutama peräkkäin ennen kuin ehdin blokata hänet. Onneksi miehellä ei ollut minun puhelinnumeroani, osoitetta eikä muuta tietoa minusta kuin etunimi. Noin vuosi tuosta myöhemmin näin hänet metrossa, mutta silloin hän ei onneksi vaikuttanut enää minua tunnistavan.

Jos tämä on totta, niin tuo mieshän on ihan hullu :o Hyi helvetti mikä tyyppi....

Ehottomasti kyllä parhaimmistoa näissä treffitarinoissa. Melkin kuin jostain Kummeli- tai Putoussketsissä. Onko oikeesti tosi juttu? :-O

Valitettavasti on täyttä totta ja henkilökohtaisesti koettuna oli ihan superahdistavaa. Muutaman vuoden kuluttua kokemukseen pystyi jo suhtautumaan huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ja Suomessa on muuten paljon enemmän varakkaiden miesten kotiäitejä kuin te kuvittelette.

Perinteinen kuviohan on alkaa yrittäjäksi. Toimiala on sisustuskonsultointi, life coaching, tms. Firman liikevaihto on luokkaa 5 000eur (pari työkeikkaa ystävättärelle), tulos 0 eur ja palkkoja maksettu 0 eur.

Mutta tuolla saa updaten "yrittäjäksi", mikä kuulostaa itsenäisemmältä ja voimaantuneemmalta kuin rikkaan miehen rahoilla elävä kotiäiti.

 

No riittää sitä samanlaisia "yrittäjiä" miehissäkin. Muka pyöritetään jotain remontti- tai it-firmaa joka ei tuota käytännössä mitään. Vaimo maksaa laskut ja hoitaa lapset, kun miehellä on niin kiire "töissä".

Joo, näitä "yrittäjiä" on Suomi täynnä.

Mäkin voin koska tahansa perustaa firman, jossa ei kuitenkaan todellisuudessa tapahdu yhtään mitään. Verojakaan ei tarvitse maksaa koska mitään tuloja ei firmalla ole, eikä tyellejä kun mitään palkkoja ei makseta...mutta voin sanoa itseäni kiireiseksi yrittäjäksi, pelaan siis tetristä tms. kaikki päivät koneellani.

Tinder-mies nolona kadulla. Tää on täysin käsittämätön, satavarmasti sinkku, nähty tinderissä uusin kuvin, oikea ikä ja nimi. Itse en siis koe, että meidän välillä tapahtunut mitään outoa, kunhan hieman juteltu niitä näitä, mielestäni oli mukava ja sanoin sen. Sattumalta oon törmänny ja aikuinen mies käyttäyty kun ujo lapsi, tai provosoivasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Treffit baarissa:

Mies matkii puhetapaani ja ärsyyntyy hymystäni ja lopulta kaikesta muustakin. Koen, että hän ahdisti minut nurkkaan ja aloitti systemaattisen kiusaamisen. Hän mm kysyi, että mitä ruokaa laittaisin hänelle. Kun kerroin, oli menu hänen mukaansa ihan hirveä ja ei todellakaan toimisi. Mies oli insinööri, mutta kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Hän kertoi pitkiä tarinoita ex-naisistaan ja analysoi ja haukkui näiden naisten käytöstä.... Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan. Lopulta sanoin yhden hänen mielestään epämiellyttävän lauseen. Hän sai täydellisen raivarin ja huusi mm. vihaavansa luonnettani. Poistuin itkien paikalta. Parin päivän kuluttua tekstiviestillä hän ilmoitti, että häntä ei kiinnosta.

"Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan."

Mikä saa meidät naiset jäämään tällaisiin tilanteisiin? Olen syyllistynyt siihen joskus itsekin. Onhan aivan selvää jo aika pian, ettei tuollaisen kanssa suhdetta tule ja jos on hakemassa vain panoa, tuskin tyyppi kelpaa edes siihen.

Jos kaveri saisi rehellistä palautetta käytöksestään, olisiko minkäänlainen kehitys mahdollista? Edes jollain näistä karmivista tyypeistä?

Omalla kohdalla sanoisin, että kun ihana mies johon olin lääpälläni muuttui silmänräpäyksessä kamalan ilkeäksi, menin jonkinlaiseen minishokkiin.

Tollasiin konfliktitilanteisiinkin tarvitaan harjoittelua, lapsesta asti pitäs varmaan osata vähän kinastella hiekkalaatikolla, tukistaa tyhmää pikkusisarta tai muuten osoittaa mieltään. Mutta minä olin ainoa lapsi, aina hiljainen ja kiltti, huolissani etten tee jotain väärää tai loukkaa ketään. Joten aikuisenakin minut sai aika pienelläkin painostuksella ja ilkeilyllä ihan hiljaiseksi patsaaksi tai itkemään. Ei vaan ollut taitoja ja tietoa, kroppa ja mieli ei reagoinut muuten kuin sammuttamalla kaikki järjestelmät.

Siedin siis kaikenlaista pientä idioottimaista käytöstä koko lapsuuden ja nuoruuden edes ajattelematta että voisin kapinoida. Minua kiusattiin koulussa, eikä käynyt pienessä mielessä täräyttää takaisin tai kertoa aikuiselle. Ekat poikakaverit lainasi rahaa maksamatta takaisin, kehui muita tyttöjä minua halveksuen ja ties mitä, eikä käynyt pienessä mielessä nousta ylös nauraen ja kävellä pois.

Vasta noin 20-vuotiaana löysin rajani (vasta jälkikäteen ikävä kyllä), kun ihana mies, johon olin ihastunut pari kk aiemmin juhlissa, oli minusta kiinnostunut. Tavattiin sitten eräänä iltana, käveltiin yhdessä katuja pitkin, juteltiin kaikesta, naurettiin ja kuunneltiin musiikkia. Tunsin aitoa yhteyttä ja ihastus syveni. Mentiin hänen luokse, mielessäni haaveilin kuinka hän kutsuisi mua nätiksi, suutelisi hellästi tai muuten osoittaisi tunteensa... ja pskat. Kaikki pehmeys, hauskuus ja kiltteys oli kadonnut hetkessä. Työnsi sängylle ja puski päälle, yritti riisua housuni, laittoi käteni haaroihinsa yms. Sopersin siinä jotain heikkoa eitä, estelin riisumistani, työnsin käsiä pois ja sanoin ettei voida tehdä näin, mutta lähinnä olin järkyttynyt räsynukke. Siinäkään hetkessä en halunnut loukata ja torjua, koetin jopa psyykatan itseäni kestämään tämä potentiaalinen rskaus mieluummin kuin sanoa suoraan että paimuu hlvettiin. Sain kuitenkin sen verran painokkaasti sanottua ei, että mies lopetti loukkaantuneena ja alkoi sättiä minua, oli loukkaantunut ja valitteli narisevalla äänellä kuin pikkulapsi. Nämä sanat ja käytös loukkasi paljon enemmän kuin se fyysinen päällekäyminen, meni suoraan sieluun ja tunsin olevani arvoton rätti. Käytti lopulta kättäni paineiden lievitykseen ja meni nukkumaan.

Ihan hirveää ja jopa traumaattista ja mietin vuosia miten tilanne oli tollanen, miten se on mahdollista etten lyönyt häntä tai haukkunut takaisin tai vain sanomatta mitään lähtenyt pois. Tulin siihen tulokseen ettei mikään mun elämässä siihen asti ollut valmistanut mua muuhun kuin hiljaiseen miellyttämiseen.

Nyt osaan jo pitää puoliani. Sanon "ei" myös pikkujutuissa ja olen itsekkäämpi kuin ennen, hyvällä tavalla.

Olisipa ollut sisaruksia tai sellaisia kavereita joiden kanssa olisin lapsena riidellyt, ehkä siitä olis oppinut itsensä puolustamista?

Ei auta mitään vaikka on sisarusten kanssa tapellut yms . Sen kumoaa se että tytöt kasvatetaan olemaan muita varten, olemaan olematta haitaksi arvokkaammille eli pojille ja miehille. Siihenhän miesten luulo että voi käydä kuin sika limpun kimppuun eli naiseen käsiksi eikä sana ei tarkoita miään. Mies joka maksaa mitättömiä korvauksia ra........malleen naiselle tuntee närkästystä ja raivoa kun HÄNEN pitää antaa OMIA rahoja sille ämmälle. Ei suinkaan häpeä isoa rikostaan kun onhan HÄN arvokkaanpi ja nainen aiheuttaa HÄNELLE vaivaa.

Sitten kun nainen kasvattaa iän mukana lapsuuden päinvastaisesta kasvatuksesta huolimatta itsetunnon ja pitää puolensa niin hän saa kuulla olevansa hankala, vihainen, se aika kuusta, joku taas 'voimaantunut'jne. Monesti kuulee jonkun miehen sanovan että mitå ne naiset ei sitten pidä puoliaan. Sitten kun piää niin on se hankala, muka voimaantunut ämmä eli aina yritetään vaientaa, näyttää naisen paikka.