Lue keskustelun säännöt.
Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!
Tällainen ketju on joskus jo ollut, ja se oli mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin. Jakakaa kokemuksenne!
Itsellä ei mitään kovin kummoista ole kerrottavana, mutta tässä yksi: Kävin kerran netistä bongaamani työttömän miehen kanssa treffeillä syömässä, hänen kutsumanaan. Mies ehdotti minun maksavan, mikä oli hänen mielestään oikein, sillä itse olin kertonut olevani työelämässä. Sanoin että molemmat maksaa omansa. Emme tavanneet enää.
Kommentit (2200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Tässä ihan vähän aikaa sitten tapasin yhden kiinnostavan naisen hiihtoladulla. Sovittiin treffit kahvilaan. Otettiin kahvit ja munkit (kumpikin maksoi omansa). Nainen ei kuitenkaan ottanut HUS-pipoaan päästä sisällä kahvilassa. Minusta tuollainen on epäkorrektia käytöstä. Tuo oli paha turn off minulle. Poistuin pettyneenä paikalta kahvit juotuani.
Naisena voin sanoa, että hiukset siellä pipon alla ovat litassa ja näyttävät karmeilta. Siis miksi meni laittamaan pipon päähän, kun tämä oli varmasti tiedossa? Olen samaa mieltä, mutta teki mokan jo pipon päähän laittaessaan. Sen verran pitäisi ajatella asioita etukäteen.
Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoito-pipo? HUS-pipo? Husky-pipo? Häh? Olisko sillä ollu peruukki päässä, eikä sen takia ottanu pipoa pois, ettei jää siitä kiinni.
No heh-heh.
Vai ettekö yhtään seuraa uutisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää mene treffeille naisen kanssa, jolla ei ole kokovartalokuvaa ( tuohon on varmasti syy), on kuvissa otsa rypyssä auton etupenkillä, on ilman meikkiä ja miemäinen.
Mallia kuviin voi ottaa Pietarin naisten kuvista. Kun tuo taso saavutetaan, voin harkita treffejä.
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos Suomen ja Venäjän välillä ei olisi ihmisen tekemää rajaa, veikkaan että venäläisten vaimojen määrä kaikista Suomen avioliitoista vuodessa olisi joku 95%.
Imatrallakin kun pistää Tinderiin vaikka säteeksi 40km, niin on aika isot erot kuvissa kulttuurien kesken. Tai vaikka Helsingin ja Tallinnan välillä.
No yksinäisyys ja masennus on Suomessa rajussa kasvussa. Ja ihan syystä. Kiitos feminismin, joka ei vain toimi, vaan on sairas ideologia.
No oletko valmis pitämään venäläistä vaimoa? Asun maassa jossa heitä on paljon paikallisten miesten kanssa. Kyllä, he nuorina ovat nättejä, laihoja (jokainen suupala lasketaan) ja laittautuneita. He kokkaavat ja siivoavat kotona, myös kun ovat itse sairaana. Ja sängyssä saat palveluksia.
Mutta se tarkoittaa sitä että sinä maksat meikit, kasvohoidot (kerran kuussa), sokeroinnit/vahaukset (kerran kuussa), kampaajan (2 kk välein), ripsien pidennykset (3 vk välein), kynsihuollon (2 vk välein), hieronnat, spa-hoidot, vaatteet (aina kun haluaa), alusvaatteet (ei mitään markettikamaa), illalliset (toki niillä närpitään salaattia lähinnä), kuntosalin, kodin sisustuksen jne jne.
Loma kun lähestyy, hän kysyy sinulta, no niin kulta, mihin olemme menossa? Ja vastauksena on parempi olla kahden viikon matka lämpimään erittäin hienossa hotellissa. Matkan suunnittelet ja maksat sinä, hän vain ilmestyy nättinä paikalle.
Ja jos on mitään draamaa tai riitaa niin voit uskoa että lepyttelijä olet sinä. Ja siihen ei mikään kukkapuska riitä, puhutaan koruista ja shampanjasta. Plus tietenkin syntymäpäivät ja joulut ja ystävänpäivät jne jne. Niitä lahjoja ei Prismasta hankita.
Eli ole hyvä vaan ja lähde hakureissulle.
Nyt puhutaan mallitasoisesta ja mahdollisesti mallina työskentelevästä parikymppisestä naisesta jonka aviomies on huomattavasti vanhempi tms.
Jos katsot vastaavia suomalaisia pariskuntia, huomaat että yleensä miehen ammatti on "liikemies" tai "viihdetaiteilija". Ihan sama kuvio pätee Suomessakin.
Muuten tuollainen kuvio ei mene läpi. Jos miehellä on varaa tuollaiseen, kyseisellä miehellä on mistä valita. Voi valita tyttöystävän tai rakastajattaren jolle kyllä noita maksetaan mutta minkäänlaista kiukuttelua ei suvaita, ja yleensä tyttö vaihtuu uuteen iän lähestyessä 25v rajapyykkiä. Tästä joskus käytetään termiä "Moscow lover". Niin, ja tälläin miehellä on yleensä vaimokin, rakastajattaren lisäksi.
Olet väärässä jos kuvittelet että hoikalla ja nätillä venäläisnaisella olisi tuollaisia vaatimuksia. Työnjako on astetta perinteisempi (kts. Suomi menneisyydessä), mutta todellakaan ei mene niin että nainen vain keskittyisi ulkonäkönsä hoitamiseen. Meikkaamalla ei välty työnteolta.
Tuo ajatus että ulkomailla naiset elävät prinsessaelämää on ammattikoulutasoisten suominaisten lööppilehtiin perustuva fantasia.
ps. Ja olen alkujaan kotoisin Venäjältä.
Kuten sanoin, asun maassa jossa tätä on runsaasti. Tunnen useita venäläisiä naisia jotka elävät kuvaamani kaltaista elämää, osalla nuori ja komea poikaystävä, osalla vanhempi, mutta mies maksaa aina kaiken. Töissä toki käyvät mutta naisen raha on hänen omaansa. Mies maksaa nuo kauneushoidot ja lomat ja lahjat. Erittäin hyvä ystäväni on venäläinen ja tuo lomaesimerkki on häneltä suoraan - mies laittaa kaiken valmiiksi ja hän vain pakkaa laukun ja ilmestyy lentokentälle josta lähdetään Santorinille tms. Ei siis ole fantasiaa täällä.
"mies maksaa aina kaiken. Töissä toki käyvät mutta naisen raha on hänen omaansa."
Ihan sama kuvio kuin Suomessakin kun mies tienaa selkeästi enemmän."Erittäin hyvä ystäväni on venäläinen ja tuo lomaesimerkki on häneltä suoraan - mies laittaa kaiken valmiiksi ja hän vain pakkaa laukun ja ilmestyy lentokentälle josta lähdetään Santorinille tms. Ei siis ole fantasiaa täällä."
On fantasiaa, koska unohdat mitä tapahtuu tuon vastineeksi arjessa. Mitäpä veikkaat, jakautuvatko kotityöt 50-50?Juurikin noin.
Molemmat käyvät töissä. Ei niin että vaimo vain istuu kotona selaamassa sisustuslehtiä.
Nainen tekee leijonan osan kotitöistä, päivätyön lisäksi. Miehelle riittää se kun tienaa paremmin.
Mies maksaa asioista naiselle koska tienaa enemmän, ja hemmottelee välillä.Tuohan on huomattavasti parempi versio kuin Suomessa! Täälläkin pitäisi "jakaa sama elintaso" eli todellisuudesa elättää naista...mutta sen lisäksi tehdä puolet kotitöistä kun molemmilla on päivätyökin. Ainoa mikä jäisi pois olisi tuo laukkujen pakkaaminen naisen puolesta.
Reippaasti parempi diili.
Minulla olisi ehdotus vielä paremmaksi diiliksi.
Sekä mies että nainen asuvat omissa asunnoissaan, kumpikin tekee oman osansa kotitöistä ja kumpikin pitää omat rahansa ja elää niiden mukaisesti.Jos se seurauksena mies elää omakotitalossa ja viettää lomansa kesämökillä tai Thaimaassa ja nainen taas asustaa keskustan vuokra-asunnossa ja käy Turkissa kerran kolmessa vuodessa niin se on vain elämön arvotuksia ja valintoja.
Naisille tuo ei käy.
Pienituloiset ja keskituloiset naiset joilla ei ole vielä kummemmin omaisuutta haluavat yhä muuttaa yhteen. Ellei tätä ole tarjolla, nousee komeus-, ja sytyttävyysrima tasolle jota on saatavilla pelkästään FWB-suhteisiin ja irtosuhteisiin.
Hyvätuloisille naisille tuo käykin, ja itse asiassa on usein ainoa vaihtoehto, koska he suostuisivat yhdistämään taloudet korkeintaan yhtä hyvätuloisen tai parempituloisen miehen kanssa.
Olen pienituloinen nainen, mutta en enää ikinä huoli miestä saman katon alle (omakotitalooni) kanssani asumaan. Suhde voi hyvin, kun molemmat pyörittävät omaa arkeaan ja tapaamiset ovat yhtä juhlaa. En edes tiedä mieheni tuloja, mutta varmasti hän tienaa reippaasti minua enemmän.
Tämä ei nyt ole vain yksi treffikerta.
Mulla on sellanen treffailukokemus että tapasin baarissa yhden erittäin omaan makuun sopivan miehen. Oltiin sellaisia 20v. Mä olin aivan totaalisen lääpällään häneen ja mietin että miten sainkin näin täydellisen tyypin. Me tapailtiin varmaan 3kk sillein että joka päivä töiden jälkeen hän tuli hakemaan mut mun kotoa autollaan ja se aina katto mua tosi rakastuneesti kun tulin autolle jossa hän odotti auton vieressä seisten. Me pussailtiin vähän ja hän aina sanoi kuinka kaunis olen ja etenkin kehui silmiäni ja piteli sydäntään sillai kuin olisi pakahtua kauneudestani. :D Se oli ihanaa. Me ei oltu koskaan sovittu että seurusteltaisiin enkä oikeastaan ajatellut että hän välttämättä olisi vain minun kanssani. Elättelin kuitenkin toiveita että me joskus oltaisiin yhdessä ja olin super onnellinen aina hänen kanssaan. Me ei oikeastaan tehty yhdessä ollessa mitään ihmeellistä, ajeltiin ja käytiin jossain kahvilla. Välillä olin vähän hämilläni siitä että pitääköhän hän minua vain kaverina ja soittaakohan hän minulle enää seuraavana päivänä mutta aina hän soitti ja aina me vähän pussailtiin. Itse asuin tuolloin vielä vanhemmillani ja hän veljellään joten meillä ei oikein ollut paikkaa missä olla rauhassa.
No sitten yksi päivä hän taas soitti minulle että voiko tulla hakemaan minut ja kertoi että hänen veljensä on tänään pois koko päivän ja yön että mennäänkö sinne. Vastasin kyllä ja mielessäni mietin että nyt harrastamme seksiä ja halusin sitä myös itse. Näin myös tapahtui ja seksi oli hyvää, joskin ehkä vähän kömpelöä mutta useinhan se alussa on. No arvaatteko jo? Seuraavana päivänä hän ei enää soittanutkaan minulle. Eikä seuraavana. Eikä enää koskaan. Itse laitoin viestiä hänelle tuon jälkeen muutaman päivän kuluttua ja siitä eteenpäin vielä pari kertaa. Hän kyllä vastasi mutta tiesin että emme enää koskaan näe.
Tästä on nyt aikaa n.15 vuotta. Mietin edelleen että mitä tässä kävi. Tosiaanko hän jaksoi kolme kuukautta hengata kanssani vain saadakseen seksiä. Kyseessä kuitenkin henkilö joka sai seksiä ja naisia "koska vain halutessaan". Vai olikohan seksi hänen mielestään niin huonoa että halusi pistää poikki. Tämä olisi ehkä outoa ottaen huomioon että hän vaikutti olevan oikeasti kiinnostunut minusta ja olisihan seksikertamme parantunut varmasti tuosta. Vai eikö häntä vain enää kiinnostanut kun sai. En tiedä mutta edelleen häntä mietin ja jos hän olisi minut ottanut niin ikinä en olisi hänestä luopunut.
Daami kertoi treffeillä olevansa vegaani. Kysyin että eikö se rajoita petipuuhia jos ei voi laittaa lihaa suuhun?
Treffit loppui siihen.
HUS-pipo oli vinkki pöydän toisella puolella olevalle et hus siitä.
Siksi ei pitänyt kun toinen piti pipoa päässään koska siihen oli sisällytetty viestikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vei katsomaan American psykoa ensitreffeille. Oli nähnyt leffan itse aiemmin ja oli kuulema niin hyvä. Juu en lähteny kämpille.
Vaimon kanssa ensitreffit leffaan, leffana Henry Lee Lucas - Portrait of a Serial Killer. Ollaan oltu yhdessä kohta kolkyt vuotta. Pari lastakin tullut matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin e-kontakti-nimisen deittipalvelun kautta vähän neuroottisen oloisen, kovasti silmiään räpyttävän ja monotonisella äänellä puhuvan miehen. Miehen ulkovaatteissa oli aika vahva ja ummehtunut ns. hometalon tuoksu. Treffit olivat kahvilassa, molemmat maksoivat omat kahvinsa. Miehellä oli mukana taiteltu paperi, johon oli kirjoittanut kysymyksiä. Kohteliaasti kysyi kyllä, että eihän haittaa. Aina kun vastasin 'väärin', hän aloitti lauseen: 'ihannenaiseni sanoisi tähän että...'. Vietimme treffeillä melkein parituntisen, kunnes totesin suoraan, ettei meillä oikein synkkaa. Mies harmistui ja erotessamme pyysi pusua. Enpä arvannut silloin, että työntää pitkän kielensä suoraan suuhuni, ennen kuin ottaa jalat alleen.
Noin kolmen viikon päästä sama mies laittoi viestiä samoilla deittisivustoilla. Kertoi, että on joutunut pulittamaan hammaslääkärille lähes 600 e kahden hampaan juurihoidoista ja ettei hänellä ole aiemmin ollut edes reikiä hampaissa. Arveli saaneen minulta suubakteereja 'suudelmamme' ansiosta ja ihan pokkana kyseli, voisinko korvata edes puolet hammaslääkärikuluista. Vastaavia viestejä tuli muutama peräkkäin ennen kuin ehdin blokata hänet. Onneksi miehellä ei ollut minun puhelinnumeroani, osoitetta eikä muuta tietoa minusta kuin etunimi. Noin vuosi tuosta myöhemmin näin hänet metrossa, mutta silloin hän ei onneksi vaikuttanut enää minua tunnistavan.Jos tämä on totta, niin tuo mieshän on ihan hullu :o Hyi helvetti mikä tyyppi....
Eliittikumppani 🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovittiin jonkun edellisenä viikonloppuna tapaamani tyypin kanssa, että hän hakee mut autolla, mutta mitään tarkempaa tietoa treffien suunnitelmasta ei ollut. Oli pirun kylmä alkukesän ilta ja satoi vettä. Tyyppi halusi ajaa jonnekin 10 kilometriä kaupungin ulkopuolelle ja mennä rämpimään jotain poluntapaista pitkin meren rantaan. Olisi edes voinut varoittaa, niin olisin pukeutunut enemmän säähän ja ulkoiluun sopivasti. Sillä itsellään oli tietysti kumisaappaat ja kaikki. Siinä sitten tuulessa ja sateessa ihailtiin merta joku vartti, kunnes sanoin, että tänne jäätyy ja pyysin heittämään takaisin kotiin. Ei nähty enää sen koommin.
Ihan vaan ihmettelen...mikäli mies oli aivan idiootti niin miksi on mahdollista että sait" tartunnan"? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin erään hepun luokse, jonka kanssa olin kirjoitellut netissä. Äijä ehdotti elokuvaa ja kysyi kelpaako kauhu. Ei siinä muuten mitään, mutta leffa oli valitettavasti Human Centipede. Noin puolessa välissä sanoin että voitko laittaa elokuvan pois kun voin oikeasti jo pahoin. Heppu nauroi ja sanoi "mut täähän on hauska" Laittoi kuitenkin sen leffan pois. Tv:stä tuli joku luontodokumentti apinoista ja siinä kerrottiin kuinka urosapinat kiimassa rai s kaavat naaraita. Heppu nauroi jälleen pelottavasti ja sanoi "Pitäisköhän mun ottaa mallia noista" Kävin vessassa ja huomasin että pyykkikoneen päällä oli naisten hajuvesi ja tamponeja, lisäksi patterilla stringit. Kysyin suoraan seurusteleeko hän. Vastaus oli "No joo, mutta ei se haittaa kun ei se muija tiiä tästä meidän jutusta" Ilmoitin etten tapaile varattuja ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli kerran herra hiusten haistelija. En tiedä onko tämä nyt hauska juttu, mutta outo. Saanko haistaa sun hiuksia... No haista. :D
Minulla oli myös hiustenhaistelijamies! Ja kun mies haistoi tukkaani, hän alkoi puhkua kiihotuksesta kuin härkä ja olin melkein varma, että tulee pian housuihinsa. Ei tullut lisätreffejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tutustunut kaverin kautta yhteen naiseen. Menimme kerran kesällä veneilemään kaverin kanssa ja hänen avokki tuli mukaan. Avokin mukana tuli myös tämä nainen johon olin tutustunut viikkoa aiemmin ja olimme kerran laittaneet normaalin viestin toisillemme. No ensimmäinen 30min meni mukavasti, kunnes tämä nainen alkoi sanomaan minulle että minun pitäisi ostaa hänelle asunto. Eikä ollu edes vitsi vaan aivan tosissaan. Nauroin vain hermostuneesti ja sanoin etten asuntoa ala ostaa niin nainen alkoi lässyttää minulle "sä oletkin sitten köyhä oi oi". Katsoin kaveriani joka katsoi minua yhtä hämillään takaisin. Tämän jälkeen ajelimme kohti yhtä saarta jossa olisi ravintola minne menisimme syömään. Nainen koko matkan ajan selitti kuinka läski hän on sarkastisten vitsien säestämänä. En tienyt miten olisi kuulunut reagoida joten keskityin juttelemaan kaverin ja hänen avokin kanssa matkan ajan. Ravintolassa nainen sai jonkun ihmeellisen huutokohtauksen jossa alkoi huutaa naamapunaisena minulle kuinka hänen isänsä maksaa hänen laskut että minun kuulusi maksaa hänen ruokansa. Ei siinä mitään, maksoin laskun sillä halusin että nainen hiljenee... Ruokailun jälkeen kun vihdoin reissu sai päätöksensä ja laitoimme veneen takaisin lähtölaiturille niin tämä nainen alkoi kinumaan minulta halia. Annoin pikaisen "moikka" halin niinkuin muillekkin. No meni viikko puhumatta naisen kanssa kunnes sain tietää kaverilta kuinka nainen on kertonut avokilleen, että olisin nyt yhdessä naisen kanssa ja hyvässä seurustelu suhteessa. Olin aivan paniikissa, että mitä hitsiä tapahtuu. Tein selväksi ystävällisesti naiselle kuinka en ole yhdessä hänen kanssaan ja kuinka minua kiinnostaa toinen. Nainen todellakin suuttui eikä ole enää sanonut minulle edes moi vaikka näemme viikottain kavereiden takia. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin :0 ...
Kesä2020 kirjoitti:
En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin :0 ...
Ei kuulosta aivan terveeltä tapaukselta, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olikohan siinä veneily naisessa hieman rantaruotsalaista kuulosti vähän siltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffit baarissa:
Mies matkii puhetapaani ja ärsyyntyy hymystäni ja lopulta kaikesta muustakin. Koen, että hän ahdisti minut nurkkaan ja aloitti systemaattisen kiusaamisen. Hän mm kysyi, että mitä ruokaa laittaisin hänelle. Kun kerroin, oli menu hänen mukaansa ihan hirveä ja ei todellakaan toimisi. Mies oli insinööri, mutta kiinnostunut psykologiasta ja ihmisten käyttäytymisestä. Hän kertoi pitkiä tarinoita ex-naisistaan ja analysoi ja haukkui näiden naisten käytöstä.... Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan. Lopulta sanoin yhden hänen mielestään epämiellyttävän lauseen. Hän sai täydellisen raivarin ja huusi mm. vihaavansa luonnettani. Poistuin itkien paikalta. Parin päivän kuluttua tekstiviestillä hän ilmoitti, että häntä ei kiinnosta.
"Yritin myötäillä häntä ja kestää hirveän illan."
Mikä saa meidät naiset jäämään tällaisiin tilanteisiin? Olen syyllistynyt siihen joskus itsekin. Onhan aivan selvää jo aika pian, ettei tuollaisen kanssa suhdetta tule ja jos on hakemassa vain panoa, tuskin tyyppi kelpaa edes siihen.Jos kaveri saisi rehellistä palautetta käytöksestään, olisiko minkäänlainen kehitys mahdollista? Edes jollain näistä karmivista tyypeistä?
Omalla kohdalla sanoisin, että kun ihana mies johon olin lääpälläni muuttui silmänräpäyksessä kamalan ilkeäksi, menin jonkinlaiseen minishokkiin.
Tollasiin konfliktitilanteisiinkin tarvitaan harjoittelua, lapsesta asti pitäs varmaan osata vähän kinastella hiekkalaatikolla, tukistaa tyhmää pikkusisarta tai muuten osoittaa mieltään. Mutta minä olin ainoa lapsi, aina hiljainen ja kiltti, huolissani etten tee jotain väärää tai loukkaa ketään. Joten aikuisenakin minut sai aika pienelläkin painostuksella ja ilkeilyllä ihan hiljaiseksi patsaaksi tai itkemään. Ei vaan ollut taitoja ja tietoa, kroppa ja mieli ei reagoinut muuten kuin sammuttamalla kaikki järjestelmät.
Siedin siis kaikenlaista pientä idioottimaista käytöstä koko lapsuuden ja nuoruuden edes ajattelematta että voisin kapinoida. Minua kiusattiin koulussa, eikä käynyt pienessä mielessä täräyttää takaisin tai kertoa aikuiselle. Ekat poikakaverit lainasi rahaa maksamatta takaisin, kehui muita tyttöjä minua halveksuen ja ties mitä, eikä käynyt pienessä mielessä nousta ylös nauraen ja kävellä pois.
Vasta noin 20-vuotiaana löysin rajani (vasta jälkikäteen ikävä kyllä), kun ihana mies, johon olin ihastunut pari kk aiemmin juhlissa, oli minusta kiinnostunut. Tavattiin sitten eräänä iltana, käveltiin yhdessä katuja pitkin, juteltiin kaikesta, naurettiin ja kuunneltiin musiikkia. Tunsin aitoa yhteyttä ja ihastus syveni. Mentiin hänen luokse, mielessäni haaveilin kuinka hän kutsuisi mua nätiksi, suutelisi hellästi tai muuten osoittaisi tunteensa... ja pskat. Kaikki pehmeys, hauskuus ja kiltteys oli kadonnut hetkessä. Työnsi sängylle ja puski päälle, yritti riisua housuni, laittoi käteni haaroihinsa yms. Sopersin siinä jotain heikkoa eitä, estelin riisumistani, työnsin käsiä pois ja sanoin ettei voida tehdä näin, mutta lähinnä olin järkyttynyt räsynukke. Siinäkään hetkessä en halunnut loukata ja torjua, koetin jopa psyykatan itseäni kestämään tämä potentiaalinen rskaus mieluummin kuin sanoa suoraan että paimuu hlvettiin. Sain kuitenkin sen verran painokkaasti sanottua ei, että mies lopetti loukkaantuneena ja alkoi sättiä minua, oli loukkaantunut ja valitteli narisevalla äänellä kuin pikkulapsi. Nämä sanat ja käytös loukkasi paljon enemmän kuin se fyysinen päällekäyminen, meni suoraan sieluun ja tunsin olevani arvoton rätti. Käytti lopulta kättäni paineiden lievitykseen ja meni nukkumaan.
Ihan hirveää ja jopa traumaattista ja mietin vuosia miten tilanne oli tollanen, miten se on mahdollista etten lyönyt häntä tai haukkunut takaisin tai vain sanomatta mitään lähtenyt pois. Tulin siihen tulokseen ettei mikään mun elämässä siihen asti ollut valmistanut mua muuhun kuin hiljaiseen miellyttämiseen.
Nyt osaan jo pitää puoliani. Sanon "ei" myös pikkujutuissa ja olen itsekkäämpi kuin ennen, hyvällä tavalla.
Olisipa ollut sisaruksia tai sellaisia kavereita joiden kanssa olisin lapsena riidellyt, ehkä siitä olis oppinut itsensä puolustamista?
Kävin treffeillä mukavalta vaikuttavan miehen kanssa, joka ei sitten treffeillä puhunut juuri muusta kuin Lena Olinista. Hän oli miehen palavan rakkauden kohde, johon juttu aina jotenkin kummasti kääntyi. Itse olen ulkonäöltäni enemmänkin Claire Danes-tyyppiä, joten ei tullut toisia treffejä...
Kävin treffeillä Ikaalisten tappajan kanssa ilmeisesti hyvin pian näiden sen uusintarötösten jälkeen, tietenkään asiasta en tiennyt. Oli harvinaisen kuiva tyyppi, jankkasi "vihjailevasti" panemisesta ja kun en lämmennyt lähti kiitämään hyvin äkkiä. Minä vielä loppuun ystävällisesti halasin. :D Loppui se tinderdeittailu muuten meikämaijalta tähän.
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Tässä ihan vähän aikaa sitten tapasin yhden kiinnostavan naisen hiihtoladulla. Sovittiin treffit kahvilaan. Otettiin kahvit ja munkit (kumpikin maksoi omansa). Nainen ei kuitenkaan ottanut HUS-pipoaan päästä sisällä kahvilassa. Minusta tuollainen on epäkorrektia käytöstä. Tuo oli paha turn off minulle. Poistuin pettyneenä paikalta kahvit juotuani.
Naisena voin sanoa, että hiukset siellä pipon alla ovat litassa ja näyttävät karmeilta. Siis miksi meni laittamaan pipon päähän, kun tämä oli varmasti tiedossa? Olen samaa mieltä, mutta teki mokan jo pipon päähän laittaessaan. Sen verran pitäisi ajatella asioita etukäteen.
Kyllä. Tätä juuri on pohdittu, että miksi laittoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettynyt mies kirjoitti:
Tässä ihan vähän aikaa sitten tapasin yhden kiinnostavan naisen hiihtoladulla. Sovittiin treffit kahvilaan. Otettiin kahvit ja munkit (kumpikin maksoi omansa). Nainen ei kuitenkaan ottanut HUS-pipoaan päästä sisällä kahvilassa. Minusta tuollainen on epäkorrektia käytöstä. Tuo oli paha turn off minulle. Poistuin pettyneenä paikalta kahvit juotuani.
Naisena voin sanoa, että hiukset siellä pipon alla ovat litassa ja näyttävät karmeilta. Siis miksi meni laittamaan pipon päähän, kun tämä oli varmasti tiedossa? Olen samaa mieltä, mutta teki mokan jo pipon päähän laittaessaan. Sen verran pitäisi ajatella asioita etukäteen.
Kyllä. Tätä juuri on pohdittu, että miksi laittoi.
Kyllä se pää ehdottomasti kannattaa palelluttaa rakkauden tähden.
Itse olen ollut vuosia kimpassa ven. naisten kanssa, myös töissä rajan takana. Helppoa ja mukavaa seurustelua ollut. Tietenkin itsestä lähtee, ja kumppanin luonteesta kiinni. Pääsääntöisesti treffit usein "laiskan miehen" hommaa. Avoimuus on luontaista. Juttu luistaa tosi helposti. Miltei vain juopottelemalla saat pilattua asiasi kuten meilläkin.