Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Näin kilttimiehenä ihmetyttää miten nämä kammotukset ylipäätään pääsee treffeille. Ja monet tarinat päättyvät vielä totemaan "mies oli kamala ja seksikin huonoa". Olisin noihin tapauksiin suorastaan loistavaa seuraa. 

- kilttimies

elämä on kirjoitti:

Sovitaan tapaaminen luistelukentälle ja mies viettääkin siellä aikaansa kavereidensa kanssa.. sanoi sentään moi :)

Tää oli siis toinen tapaaminen samalla kaavalla..hohhoijaa..

Ehkä ko. miehelle oli tärkeämpää esittää kavereilleen, että hän saa halutessaan naisseuralaisia, vaikka ne hänen todelliset intressit ovatkin muualla... Tuskin siis tuollaisen tyypin takia menetit mitään.

Onpas ollut treffejä teillä :D

Itselläni ei tuollaisia ole, koska en ole treffaillut oikeastaan koskaan, vaan seurustelusuhteet on vähän vahingossa syntyneitä.

E tiedä mikä tämä jatkuva kilttimiesnarina on, mutta tuollaiset miehet eivät kuulosta kilteiltä. Minulla on mies joka on kiltti. Ihana. Kohtelee kaikkia hyvin, ja pitkällä pinnalla, vaikeitakin ihmistyyppejä.

Tekee vuokseni kaiken minkä pystyy. On komea, pitkä,tumma , parrakas. Itsetuntonsa ei ole ollut paras mahdollinen johtuen lapsuudesta/nuoruudesta, mutta hän on tehnyt asialle jotain,eikä jäänyt itkemään nettipalstoille huomion perään.  Mutta kiltti hän on, tekee läheistensä puolesta mitä tahansa, ja minä olen hänelle tärkein. Tasapuolisuuden nimissä sama homma toisin päin. Paitsi että minä en osaa olla ihan yhtä kiltti.

Ehkä OT, koska en tiennyt alkaneeni tapailemaan..?

Työpaikan pikkujouluissa viereen sattui toisen osaston miespuolinen työntekijä, jonka kanssa juttu luisti oikein hyvin ja hauskaa oli, luulin että ihan työkaveripohjalta. Erottiin hyvällä fiiliksellä, vaihdettiin puhelinnumeroita, sovittiin että nähdään toistekin.

Seuraavalla viikolla kyseiseltä henkilöltä tuli viesti, että haluaisinko tulla hänen synttäribileisiinsä sinä ja sinä päivänä. No mikä ettei!

Kun menin sovittuna aikana paikalle, paikalla ei ollutkaan ketään muita. "Ajattelin että oltaisiin ihan kahdestaan"... Kovasti yritti halia, suukotella ja kosketella. Kertoi miten haluaisi jo löytää parisuhteen ja perustaa perheen.

Ikävä tapaus, harmitti toisenkin puolesta että olinko antanut jotenkin väärän käsityksen. Ihan tosiaan kun näissä pikkujouluissa vain juttelimme, ikäeroa oli mutta hyvin synkkasi. Ja synkkaaminen olisi voinut jatkuakin, jollei heti toisella kerralla olisi pitänyt suunnitella loppuelämää yhdessä...

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ketju on joskus jo ollut, ja se oli mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin. Jakakaa kokemuksenne!

Itsellä ei mitään kovin kummoista ole kerrottavana, mutta tässä yksi: Kävin kerran netistä bongaamani työttömän miehen kanssa treffeillä syömässä, hänen kutsumanaan. Mies ehdotti minun maksavan, mikä oli hänen mielestään oikein, sillä itse olin kertonut olevani työelämässä. Sanoin että molemmat maksaa omansa. Emme tavanneet enää.

Olisit käskenyt miehen maksaa koko laskun, koska työstäsi maksamilla veroilla elätetään myös tätä työtöntä herrasmiestä.

uppp

Eräs miespuolinen tuttava pyysi saada yöpyä luonani. Mies oli koditon ja päihderiippuvainen, mutta ongelmistaan huolimatta vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Olin itsekin melko masentunut ja yksinäinen tuolloin, joten päästin miehen asuntooni ajatellen että kiva kerrankin saada juttuseuraa. (Lisäksi minun kävi häntä sääliksi ja olin muutenkin liian luottavainen vielä tuohon aikaan.) Ilta sujui aluksi ihan normaalisti: joimme kaljaa ja juttelimme niitä näitä, mutta jonkin ajan kuluttua vieraani paljasti, että hänen exänsä oli kuollut omituisissa merkeissä ja jostakin syystä moni piti häntä syyllisenä... Kertoipa olleensa myös mukana leikkaamassa korvaa irti joltakin "vasikalta" kavereidensa kanssa. (Olin noihin aikoihin niin turtana elämästä ja kaikesta, etten osannut oikein reagoida hänen kertomiinsa asioihin...vielä.)

Miehen käytös alkoi muuttumaan illan myötä yhä rasittavammaksi ja samalla minun ahdistukseni kasvoi. Hän oli alkanut puhumaan kuin papupata ja aivan päättömiä juttuja. Suuruudenhullua uhoamista miten hän aikoo hankkia itselleen kalleimmat ja parhaimmat tavarat ja autot vielä jonakin päivänä, katkeraa marmatusta siitä miten valtio ja muut ovat kohdelleet häntä väärin jne. Lopulta kun tuli aika mennä nukkumaan, mies vaati päästä vieeeni vaikka olin laittanut hänelle pedin lattialle. Olin ällikällä lyöty - kuvittelin että rappukäytävissä nukkumisen jälkeen patja tuntuisi suorastaan luksukselta. Mutta koska en tuolloin vielä osannut pitää puoliani, päädyttiin samaan sänkyyn nukkumaan. Korostin miehelle että me tosiaankin vain nukutaan sitten, eikä mitään muuta. (Jatkuu...)

Jatkoa: Yhtäkkiä mies kiipesi päälleni ja alkoi "suudella" (siis oikeastaan kuolata) kasvojani väkisin. Samalla hän päivitteli: "Miten sulla voi olla noin isot tissit???" Vaivaantuneena mutisin jotain että "enpä tiedä" ja yritin kieriä hänen altaan pois. Mies ei hievahtanutkaan ja aloin menemään jo vähän paniikkiin. Yritin työntää miehen päältäni pois, mutta en saanut häntä ollenkaan liikkumaan. Pyysin miestä päästämään minut vapaaksi, mutta hän alkoi repimään yöhousujani pois väkivalloin ja ärähti: "Paskanmarjat! Kyllä sä tästä tykkäät!" Siinä vaiheesa aloin itkemään ja hoin vaan "pliispliispliis päästä mut" ja jatkoin työntämistä. Lopulta mies luovutti ja nousi pois päältäni.

Raiskausyrityksen jälkeenkään en saanut miestä pois asunnostani: en uskaltanut soittaa poliiseita ettei minullekin kävisi kuten hänen exälleen tai sille miehelle jolta he olivat leikanneet korvan irti. Makasin valveilla tuon kauhistuksen kuorsatessa ja mietin että mitä helvettiä olen mennyt tekemään kun päästin tuon hullun asuntooni. Aamun sarastaessa mies pomppasi sängystä ylös ja alkoi taas litkimään kaljaa. Mies marisi myös eikö saisi polttaa sisällä kun parvekkeella on niin kylmä, Siihen en sentään suostunut. Yritin vihjailla että hänen olisi nyt aika lähteä, mutta hän vaati saada käyttää suihkua ennen lähtöään. Odotin ikuisuudelta tuntuvan ajan ja kun mies lopulta tuli suihkusta, meinasi hän taas alkaa litkimään kaljaa ja köllöttelemään sängylläni. Siinä vaiheessa keksin huijata, että veljeni tulee pian kylään omilla avaimillaan (ajattelin että toinen miespuolinen henkilö saattaisi olla tarpeeksi hyvä "pelote"). Lopulta sain kuin sainkin miehen ulos ovesta. Sitä ennen hän jätti reppunsa minun luo "säilöön", vaikka kerroin (=huijasin) etten tiedä koska olen taas kotona jotta voisin antaa sen hänelle takaisin. En halunnut mitään hänen omaisuuttaan asuntooni, sillä en luonnollisestikaan halunnut tavata sitä sekopäätä enää. Lähdimme samoissa ovissa kun menin käymään kaupassa. (Ajattelin että lähtemällä itse ulos miehen on pakko lähteä myös.) (Jatkuu...)

No no nyt on jännämies.

Jatkoa, viimeinen osa: Hississä mies hyökkäsi kuolaamaan kasvojani taas ja ihan valehtelematta imaisi kasvoni suuhunsa lähes kokonaan. (Siis ei pelkästään suuta, vaan ihan koko naaman...) Pyyhin kasvojani hihalla ja meinasin oksentaa. Samalla mies valitti, että enkö pitänyt hänen "suudelmastaan". Pihalla luulin pääseväni tuosta painajaisesta viimein eroon, mutta hän seurasi minua vielä lähikauppaankin. Siellä hän päätti kuuluttaa kaikille kovaan ääneen että "Ei toi antanut mulle pillua mutta se antaa seuraavalla kerralla!" Lehahdin tulipunaiseksi enkä saanut sanaa suustani, samalla kassaneiti naurahti ja katsoi minuun kysyvästi. Mies sitten onneksi lähti kaupasta pois enkä nähnyt häntä enää... samana päivänä ainakaan. Mutta siitä alkoikin sitten viikkojen vainoaminen.

Vein miehen repun lähikaupan eteiseen, sillä tiesin hänen majailevan siellä jatkuvasti. Tiesin myös, että mies käyttäisi sitä varmasti tekosyynä tunkeutuakseni asuntooni uudelleen. Jonkin ajan kuluttua mies alkoikin öykkäröimään parvekkeeni alla aina välillä, väittäen että pidän hänen tavaroitaan itselläni ja olen kuulemma  varastanut häneltä. (Mies ei millään uskonut että olin vienyt hänen reppunsa sinne lähikaupan eteiseen.) Hän kävi aamuyölläkin oven takana pimpottelemassa ja ölisemässä että "Päästä mut sisään". Kaupungilla hän lähti seuraamaan minua jos näki minut vilaukseltakaan. Lopulta karjahdin että soitan poliisit ellei hän jätä minua rauhaan ja sen jälkeen mies onneksi lopetti vainoamiseni. Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen hän yritti aina välillä tulla kaupungilla juttelemaan minulle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt miestä ei ole enää näkynyt pitkään aikaan, en tiedä onko hän kuollut tai joutunut  vankilaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa, viimeinen osa: Hississä mies hyökkäsi kuolaamaan kasvojani taas ja ihan valehtelematta imaisi kasvoni suuhunsa lähes kokonaan. (Siis ei pelkästään suuta, vaan ihan koko naaman...) Pyyhin kasvojani hihalla ja meinasin oksentaa. Samalla mies valitti, että enkö pitänyt hänen "suudelmastaan". Pihalla luulin pääseväni tuosta painajaisesta viimein eroon, mutta hän seurasi minua vielä lähikauppaankin. Siellä hän päätti kuuluttaa kaikille kovaan ääneen että "Ei toi antanut mulle pillua mutta se antaa seuraavalla kerralla!" Lehahdin tulipunaiseksi enkä saanut sanaa suustani, samalla kassaneiti naurahti ja katsoi minuun kysyvästi. Mies sitten onneksi lähti kaupasta pois enkä nähnyt häntä enää... samana päivänä ainakaan. Mutta siitä alkoikin sitten viikkojen vainoaminen.

Vein miehen repun lähikaupan eteiseen, sillä tiesin hänen majailevan siellä jatkuvasti. Tiesin myös, että mies käyttäisi sitä varmasti tekosyynä tunkeutuakseni asuntooni uudelleen. Jonkin ajan kuluttua mies alkoikin öykkäröimään parvekkeeni alla aina välillä, väittäen että pidän hänen tavaroitaan itselläni ja olen kuulemma  varastanut häneltä. (Mies ei millään uskonut että olin vienyt hänen reppunsa sinne lähikaupan eteiseen.) Hän kävi aamuyölläkin oven takana pimpottelemassa ja ölisemässä että "Päästä mut sisään". Kaupungilla hän lähti seuraamaan minua jos näki minut vilaukseltakaan. Lopulta karjahdin että soitan poliisit ellei hän jätä minua rauhaan ja sen jälkeen mies onneksi lopetti vainoamiseni. Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen hän yritti aina välillä tulla kaupungilla juttelemaan minulle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt miestä ei ole enää näkynyt pitkään aikaan, en tiedä onko hän kuollut tai joutunut  vankilaan tms.

Tämä on jo niin hirveä tarina että saa kaikki kuvahuijarit ja normitörpöt kalpenemaan :0 hyi helkkari, toivottavasti tosiaan tienne eivät enää kohtaa...

Tulipahan eilen koettua melkoiset treffit.

Mentiin tinderdeitin kanssa paikalliseen irkkubaariin parille oluelle. Tämä deittini oli tosi hermostunut, koska sitä taisi jännittää niin paljon. Suu vaan kävi ja kävi taukoamatta, se ei katsonut ensin mua edes silmiin varmaan kertaakaan tunnin aikana.. Ajattelin tyypin olevan vain ujo, kunnes...

Se koko ajan jauhoi omista jutuista ja leuhotti, että miten hän on ollu kaikkien muusikoiden mielestä hyvä jätkä ja kenen kaikkien kanssa on ryypännyt jne. (Aika moni sen tarina liittyi ryyppäämiseen) Pakenin sitten vessaan, että menee hetki koska joudun samalla muka liimaamaan irtoripsen takaisin kiinni, mutta oikeasti pelasin aikaa itselle keksiä sulavaa tekosyytä poistua takavasemmalle ja laitoin väliraporttia jännityksessä olevalle ystävälle, joka tiesi mun olevan treffeillä.

Sitten kun tulin takaisin pöytään, niin hän sanoi ettei tajua tätä irtoripsijuttua, että miksi semmosia täytyy käyttää. Sanoin vain, että täytyy vähän jotain lisää olla kun on omat niin hennot ja vaaleat luonnostaan. Se kysyi ihan epäuskoisena, että "ootko sä oikeesti vaalea?" (olen siis värjännyt hiuksia tummaksi jo vuosia) niin vastasin, että "olen, vaikka mulla onkin tummat silmät". Se oikein epäuskoisena kysyi, että miten se on MUKA mahdollista :D Ööh, miksei muka olisi? Vastasin, että vaaleuden olen periny isältä, mutta tummat silmät ja ulkonäön äidiltä. Kyseli sitten sukujuurista, koska ilmeisesti tämä kombinaatio oli hänelle vaikea käsittää.

Sen kauhee selitys omista jutuista taas jatkui ja siinä vaiheessa se alkoi olla jo aika kännissä. Mietin koko ajan, että missä vaiheessa saisin sanottua johonkin väliin, että nyt olisi mun aika poistua. Pian se olikin ihan lärvit ja se olisi halunnut soitattaa sen lempibändin musiikkia sen puhelimesta mulle (oltiin siis edelleen baarissa), mutta sain toppuuteltua sitä että voin kotona Spotifystä kuunnella. Sitten alkoi vinoilu (???), että käytän Spotifyn Premium-versiota. Seuraavaksi se rupesi arvostelemaan sitä että poltan sätkää :D Kuulemma liian väkevää ja vahvaa, vaikka itse veti kolmella henkosella punaista Marlboroa.

Mentiin viimeisen kerran tupakalle ja tämä ehdotti jos mentäisiin jatkamaan iltaa vielä toiseen baariin jossa alkaisi happy hour, mutta tekeydyin kipeäksi, koska olen muutenkin vielä hieman flunssainen. Niistin nenää vaivihkaa ilman mitään mahtipontisia fanfaareita, niin se katsoi mua kuin halpaa makkaraa ja kysyi että "mikä tauti sulla oikee on? En mä kehtaa olla sua lähellä jos toi tarttuu mulle" :D Sitten se sanoi ihan nakit silmillä, että "toivottavasti sulla oli ees vähän mukavaa" niin vastasin, että eipä ollut ainakaan hiljaisia hetkiä. Käteltiin ja kiittelin juttutuokiosta, niin tämä mongersi umpikännissä, että "et sä voi tehdä noin, että sanot olleen kivaa mutta lähdet" mutta vetosin siihen että "on kuumeinen olo".

Se sitten jäi sinne baariin, kun joku sen kaveri oli kai sinne tulossa myös. Jätkä aikoi sitten vetää viskikännit, vaikka oli jo tuossa vaiheessa umpilärvit. Ei muuten tavata toista kertaa...

Joskus teininä tutustuin nelosen chatissa tyyppiin, joka esittäytyi 17-vuotiaaksi pojaksi ja kuvaili näyttävänsä eräältä pelihahmolta (Cloud Strife), jota pidin silloin komeana. Kamerakännyköitä tai someja ei ollut vielä tuolloin (ainakaan minun tiedossani), joten kuvia emme vaihtaneet. Viestittelimme joidenkin päivien ajan, kunnes päätettiin että on aika tavata. "Poika" asui melko pitkällä toisessa kaupungissa, joten pyysin äitini heittämään minut sinne autolla. Sovittiin treffit erään kauppakeskuksen eteen ja noustuani ulos autosta aloin etsimään häntä katseellani. Ketään komeaa vaaleaverikköä ei näkynyt, mutta ilmeisesti oma kuvaukseni oli ollut osuva, sillä hetken kuluttua treffiseurani löysikin minut.

Järkytys oli melkoinen, kun minua vastaan hoippui honkkeli rillipäinen nörtti, jolla oli punainen sänkitukka ja jonkinlainen iho-ongelma. Halasin häntä vaivautuneesti takaisin ja lähdimme kiertelemään kauppakeskusta, vaikka tässä vaiheessa olin tajunnut jo toisenkin ikävän asian: tuo "poika" oli itseasiassa aikuinen mies (arvioisin että vähintään 20 v). Äitini oli ilmeisesti huomannut saman (hän ei ollutkaan lähtenyt minnekään, vaan oli jäänyt parkkipaikalle seuraamaan tilannetta), koska sillä hetkellä hän soitti järkyttyneenä ja käski minut takaisin autoon. Tämä oli loistava tilaisuus poistua tapaamisesta. Sanoin rillirouskulle, että äidilläni on jotakin asiaa ja minun täytyy käydä nopeasti ulkona juttelemassa hänen kanssaan, mutta palaan vielä takaisin. Lähdin parkkipaikalle hippulat vinkuen, nousin autoon ja kaahattiin pois.

Jälkeenpäin meidän perheessä ollaan naurettu tuolle jutulle, mutta tuolloin häpesin silmät päästäni.  Olin vielä ennen matkaa kuuluttanut kaikille kuinka olen menossa tapaamaan "tulevaa poikaystävääni" :D

Vierailija kirjoitti:

Mentiin ihan kivaan paikkaan syömään. Äijä puhui lähes kaksituntisen vain ja ainoastaan itsestään. Ei edes kohteliaisuuden vuoksi kysynyt mitään mun elämäntilanteesta, töistä, harrastuksista tms. Totesin että minäminä ei ole mua varten.

Tosiaan puhui niin tauotta, että en tainnut saada juuri mitään häneltä kysyttyä. Ajatteli varmaan, että tyly nainen kun ei hänen asiat yhtään kiinnosta :)

Kuulostaa niin tutulta: ettei vaan olis eräs nuoruuden tuttavuus... Nimikirjaimet A.P.?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini meni treffeille melko vastahakoisesti erään Tinder-miekkosen kanssa koska häntä kiinnosti eräs toinen tapaus silloin. Kaverini yritti aluksi tämän treffipyynnön saatuaan ystävällisesti torjua sen mutta mies ei ottanut kieltäytymistä kuuleviin korviinsa vaan alkoi syyllistävään ja melkein ilkeään sävyyn vaatia tapaamista. 

Kaverini lopulta taipui ja meni sitten kunnon hälläväliä-mielentilassa vähän krapulaisena näkemään tätä tyyppiä. Tapaaminen oli tämän miehen kotona ja meni ihan mukavasti mutta esimerkiksi yhdessä vaiheessa mies ehdotti kesken juttelun että "nukutaan päikkärit" ja alkoi yhtäkkiä vetämään hirsiä. Kaverinikin sitten pienen ihmettelyn jälkeen torkkui hetken. Tapaamisen jälkeen mies lähetteli viestejä joissa kertoi, että piti kaveristani kovasti ja odotti jo jatkoa. Kaverini ei edelleenkään ollut lämmennyt tälle miehelle joten hän vain lähetti kiitokset illasta mutta ei antanut vastakaikua miehen tunteille ja siitäkös mies riemastui. Hän pommitti töykeillä viesteillä ja oli vihainen kun kaverini ei ollutkaan kiinnostunut hänestä. Ego oli tainnut saada pienen kolauksen.Vielä noin kuukauden jälkeen vaikka kaverini ollut ollut enää missään tekemisissä tyypin kanssa sai hän yhtenä iltana tältä mieheltä katkeransävyisen viestin jossa kyseltiin oliko kaverini jo alkanut seurustella yms.

Kaiken kuitenkin huipensi se kun kaverini törmäsi erääseen tuttuun joka sattui tuntemaan tämän psykomiehen. Ohimennen hän mainitsi että oli ollut treffeillä miehen kanssa ja kertoi että tämä oli ahdistava tyyppi vihaisine ja syyllistävine viesteineen.

Tämä tuttu ei ollut mikään järjenjättiläinen joten seuraavan kerran kun hän tapasi tämän psykomiehen hän kommentoi tyyliin "Heh heh, oot sitten vähän ahdistellut tota neiti X:ää".

Mies veti tästä ihan infernaaliset herneet nenään. Hän aloitti hirveän haukkumaviestien tulvan kaverilleni WhatsApissa. Tuntikausia hän pauhasi siitä että kaverini on pilannut hänen maineensa ja että hän aikoo kostaa. Sieltä tulivat kaikki perus huorittelut ym ja romaaninpituisia itkuvirsiä tuli ihan taukoamatta tuntikausia.

Jonkin aikaa sitten itse törmäsin tähän tyyppiin Tinderissä. Tiedän miltä hän näyttää koska kaveri oli näyttänyt hänen kuvansa. Lähetin kaverille screenshotin tyypistä ja viestin että katsos kuka tuli vastaan pitäiskö likettää :D

Siis... Miten joku uskaltaa ensinnäkin mennä jonkun äijän kämpille heti eka treffeille? Ja sitten vielä nukahtaa siellä hetkeksikään?!?! Entä jos tuo oliskin vain juoni: saada pahaa aavisgamaton nainen nukahtamaan ja sitten vaikka raiskata tai mitä tahansa?!?! :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini meni treffeille melko vastahakoisesti erään Tinder-miekkosen kanssa koska häntä kiinnosti eräs toinen tapaus silloin. Kaverini yritti aluksi tämän treffipyynnön saatuaan ystävällisesti torjua sen mutta mies ei ottanut kieltäytymistä kuuleviin korviinsa vaan alkoi syyllistävään ja melkein ilkeään sävyyn vaatia tapaamista. 

Kaverini lopulta taipui ja meni sitten kunnon hälläväliä-mielentilassa vähän krapulaisena näkemään tätä tyyppiä. Tapaaminen oli tämän miehen kotona ja meni ihan mukavasti mutta esimerkiksi yhdessä vaiheessa mies ehdotti kesken juttelun että "nukutaan päikkärit" ja alkoi yhtäkkiä vetämään hirsiä. Kaverinikin sitten pienen ihmettelyn jälkeen torkkui hetken. Tapaamisen jälkeen mies lähetteli viestejä joissa kertoi, että piti kaveristani kovasti ja odotti jo jatkoa. Kaverini ei edelleenkään ollut lämmennyt tälle miehelle joten hän vain lähetti kiitokset illasta mutta ei antanut vastakaikua miehen tunteille ja siitäkös mies riemastui. Hän pommitti töykeillä viesteillä ja oli vihainen kun kaverini ei ollutkaan kiinnostunut hänestä. Ego oli tainnut saada pienen kolauksen.Vielä noin kuukauden jälkeen vaikka kaverini ollut ollut enää missään tekemisissä tyypin kanssa sai hän yhtenä iltana tältä mieheltä katkeransävyisen viestin jossa kyseltiin oliko kaverini jo alkanut seurustella yms.

Kaiken kuitenkin huipensi se kun kaverini törmäsi erääseen tuttuun joka sattui tuntemaan tämän psykomiehen. Ohimennen hän mainitsi että oli ollut treffeillä miehen kanssa ja kertoi että tämä oli ahdistava tyyppi vihaisine ja syyllistävine viesteineen.

Tämä tuttu ei ollut mikään järjenjättiläinen joten seuraavan kerran kun hän tapasi tämän psykomiehen hän kommentoi tyyliin "Heh heh, oot sitten vähän ahdistellut tota neiti X:ää".

Mies veti tästä ihan infernaaliset herneet nenään. Hän aloitti hirveän haukkumaviestien tulvan kaverilleni WhatsApissa. Tuntikausia hän pauhasi siitä että kaverini on pilannut hänen maineensa ja että hän aikoo kostaa. Sieltä tulivat kaikki perus huorittelut ym ja romaaninpituisia itkuvirsiä tuli ihan taukoamatta tuntikausia.

Jonkin aikaa sitten itse törmäsin tähän tyyppiin Tinderissä. Tiedän miltä hän näyttää koska kaveri oli näyttänyt hänen kuvansa. Lähetin kaverille screenshotin tyypistä ja viestin että katsos kuka tuli vastaan pitäiskö likettää :D

Siis... Miten joku uskaltaa ensinnäkin mennä jonkun äijän kämpille heti eka treffeille? Ja sitten vielä nukahtaa siellä hetkeksikään?!?! Entä jos tuo oliskin vain juoni: saada pahaa aavisgamaton nainen nukahtamaan ja sitten vaikka raiskata tai mitä tahansa?!?! :O

Jostain syystä kämpilleni tuli netti-seksitreffeille aika monikin nainen. Vaikka ainoa kontakti oli ollut ensin netti, sitten pari puhelua, sitten tapaaminen kaupungin keskustassa jonka aikana useimmiten nainen sanoi "no joko mennään sun/mun luo"...

Hyi helekatti, alkaa tulla kaikenmaailman flashbackejä nuoruudesta, kun lukee tätä ketjua... Että kaikkiin hyypiöihin sitä on ittekin aikoinaan törmäillyt! :O

Tässä nyt yksi muisto (vähemmän karmivasta päästä) näin pikaisesti; saatan tulla myöhemmin kertomaan lisää, kunhan on enempi aikaa...

En muista missä tähän treffiehdokkaaseen törmäsin alunperin, kai joillain puhelintreffilinjoilla (siihen aikaan oli vaan suunnilleen niitä ja lehti-ilmotuspalstoja).

Mies oli minua 11 v. vanhempi: se arvelutti nuorta tyttöä tietysti (olin jotain 17v.) kun siinä iässä tuollanen ikäero on vielä hirveän suuri. Noh, hän vaikutti muuten mielenkiintoiselta ja gentlemanilta, osasi kohdella & käyttäytyä hyvin jne. Kävi töissä kuten kunnollinen mies ainakin. Ulkonäkökin ihan komea, vaikkakin oli lyhyehkö mies. Kirjoteltiin sitten ihan etanapostia paljon, romanttisesti... Silloin tällöin soiteltiinkin (lankapuhelimien aikaa).

Välillä vähän ahdisti miehen "liiallinenkin" täydellisyys, ja toisaalta avautumiset kirjeissään: tuntui olevan muka kovastikin ihastunut/rakastunut jo alkuvaiheessa, vaikka vain kirjoiteltiin ja joskus soiteltiin. Mies kertoi eronneensa pitkähköstä liitosta jokin aika sitten. Kertoi olevansa täysin ehdoton absolutisti, mutta että häntä ei haittaisi, jos minä ottaisin alkoholia silloin tällöin. Aavistelin, että taustalla on jotain muutakin kuin pelkkä halu olla absolutisti...

Uutena vuonna päätimme sitten treffata hänen luonaan isommassa naapurikaupungissa, ja käydä katsomassa ilotulitukset ym. Hänellä oli ihan ok ja siisti asunto, joimme kahvit ja juttelimme. Tunnelma oli minusta vähän jännittynyt ja muodollinen. Tuntui, että ikäero vaikutti tässäkin, ja ihan kuin hän olisi ehkä vielä ikäistäänkin vanhemman oloinen - tai sitten että hän salasi jotain, esitti jotain muuta kuin oli.

Kirjahyllyssä oli lapsen kuva kehyksissä (oli sanonut, ettei hänellä ole lapsia): kysyin, kuka kuvassa on. "Tuota - se on siskon lapsi..!" Minusta tuntui, että mies valehteli, ja että se olikin hänen lapsensa. Hämmennyin ja ajattelin, että ei kai sentään valehtelisikaan, kieltäisi omaa lastaan? No, vietimme loppuiltaa menemällä tosiaan katsomaan uudenvuoden ilotulituksia ja kävelimme käsikädessä kartsalla.

Jatkoimme "seurustelua" ahkerasti kirjoitellen, soitellen ja tapaillenkin muutaman kuukauden ajan. Mies oli yhä enemmän kiintyneen oloinen ja kirjoitteli joskus tosi överimakeita, tulevaisuudenhaaveisia kirjeitä. Minusta tuntui välillä, että niitä juttuja oli kirjoiteltu jopa päissään, vaikka mies oli muka absolutisti. Ne kirjeiden jutut olivat kuitenkin niin erilaisia kuin millainen mies oli tavatessamme ja soitellessamme! (Aika vakava ja yksitotinen, tylsäkin.)

Vaikka hän oli muka niin romanttisesti rakastunut, niin hän ei kuitenkaan koskaan ehdotellut mitään seksiin viittaavaakaan. Pussailtiin ja halailtiin vain korkeintaan. Olin jonkun kerran hänen luonaan yötäkin ja hän kävi meillä jokusen viikonlopun, kun asuin vielä vanhemmilla... Itse yritin häntä joskus jopa houkutella rohkeampiin petipuuhiin... Ei mitään eloa alapäässä. :/ Mies vain selitti vaivaantuneena jotain tekosyitä, miksi ei voi. (Jatkuu)

(Jatkoa) Homma ei tuntunut etenevän mihinkään, ja mies kaikessa tylsyydessään ja epäaitoudessaan alkoi todellakin jo oikein kyllästyttää minua. Itselläni oli hänen kanssaan aina vähän vaivautunut olo, enkä jonkun kummallisen vaiston takia luottanut hänen aitouteensa ja rehellisyyteensä, vaikka vanhempani ja muutkin pitivät häntä oikein mukavana ja kunnollisena miehenä... Päätin lopulta jättää hänet.

Mies oli todella pettynyt ja murheissaan, mutta tyytyi tietysti "kohtaloonsa".

Paljon myöhemmin eräs nuoruudentuttuni oli törmännyt häneen, he olivat mennneet kimppaan, saivat yhteisiä lapsiakin. Mutta liitto kariutui heilläkin, vaikka aika pitkään kestikin.

Vielä myöhemmin kuulin, että jo minun aikoihin tuo mies oli oikeasti alkoholisoitunut, joten siksi piti olla kokonaan "absolutisti". (Minulle esitti olevansa muuten vain alkoton ja niin viimeisen päälle kunnollinen aina ollut.) Oli kuitenkin sitten myöhemmin taas ratkennut jossain vaiheessa, ja kännissä hän oli kuulemma aivan holtiton ja hullu.

Olin ollut oikeassa myös siitä lapsen kuvasta kirjahyllyssä: lapsi oli oikeasti hänen. :/ Todella loukkaavaa ja pöyristyttävää minusta, ettei hän voinut kertoa tyttöystävälleen omasta lapsestaan!

- Onneksi jätin ajoissa, säästyin isommilta pettymyksiltä. :)

Mies jota olin tapaillut n. puoli vuotta kutsui minut viimein kotiinsa. Katselin magneettikuvia jääkaapin ovessa joissa oli miehen tyttö tuolloin 10-11v. Tyttö näytti vähän lapsenpyöreältä kuten moni tuon ikäisistä. Kehuin kuinka nätti tytär hänellä on. (oikeasti kauniit kasvonpiirteet) johon mies tokaisi

"No se Erika on aika läski nykyään, että kyllä sopisi kymmenen kiloa tiputtaa ja sitä olen sanonutkin muttei mene perille"

Ja lapsi mitoiltaan joku 150cm/54kg

Minua kuvotti tuollainen lapsen painon arvostelu ja juttu jäi siihen.

Tämä tyyppi oli tinderistä. Oltiin juteltu kuukausia tekstiviestein, vaikutti mukavalta, lähetti itsestään usein kuvia ja näytti tosi suloiselta. Päätettiin tavata. Tyyppi asui aika kaukana minusta, ja hän jostain syystä piti kokoajan itsestäänselvyytenä, että minä matkustan hänen luokseen; ei toisinpäin. 

Ehdotin että jos mennään vaikka kahville tai syömään, mutta samana päivänä kun tapaaminen koitti, hän alkoikin mankumaan että jos tulen sittenkin hänen luokseen. Tyhmänä suostuin. Menin autolla paikan päälle. Löysin oikean paikan, ja tajusin että vastoin miehen puheita hän asuikin vielä vanhempiensa luona.. No ei siinäkään vielä mitään, oltiin kuitenkin vasta parinkympin paremmalla puolella, minä hieman nuorempi. 

Kyseinen tyyppi oli jotenkin mystisesti onnistunut ottamaan itsestään todella edustavia kuvia, koska totuus oli todella toinen. Söpöt jäänsiniset silmät olivatkin harmaat pienet siansilmät, ja tyyppi oli minua pienikokoisempi, ja olen itsekin aika pikkuruinen.. Äänikin oli kummallinen kimittävä. Sisälle päästyämme tyyppi alkoi jankata "mitä haluut tehä" ja toljotti minua hölmistyneenä. Ehdotin elokuvan katselua. Se sopi, mutta alkoi jankkaus "mitä elokuvaa". Toljotti taas herkeämättä ja jankkasi kummallisesti. Kysyin hänen mielipidettään, vastaus "ihan sama". Päätin sitten randomilla jonkun elokuvan ja alettiin katsomaan. 

Istuttiin sohvalla ja mies (tai poika) alkoi hiplaamaan minua ja heilumaan kummallisesti, myös hölötti kokoajan taukoamatta. Ihan kummia juttuja. Sanoi, että hänellä on keskittymishäiriö ja käsillä on pakko olla jotain tekemistä, eikä pysty olla hiljaa. Olisi voinut sanoa siinä vaiheessa kun ehdotin elokuvan katselua... Yhtäkkiä tunki kätensä rintsikoideni alle ja puristeli rintojani. Menin niin lukkoon että en oikeen osannut tehdä mitään, työnsin vaan häntä kiusaantuneena pois. Tyyppi istui vieressäni ihan parin sentin päässä ja tuijotti minua pää minuun päin, todella ahdistavasti. Itse katsoin vaan elokuvaa mutta vaistosin tuijotuksen. Rintojen puristelu ei loppunut joten nousin ylös ja sanoin että tehdään jotain muuta. Mies alkoi esittelemään minulle taloa, ja jauhoi siitä kuinka rikas perhe hänellä on. Jauhoi myös siitä, miten inhoaa tupakoivia naisia. Minulla oli luojan kiitos muutama tupakka mukana ja sanoin ihan tahalteen että nyt on päästävä tupakalle. Sieltä laitoin ystävälle viestiä että nyt soita joku feikkipuhelu ja pelasta. Kaveri soitti, ja mulla ei meinannut pokka millään pitää, tyyppi taisi tajuta että kyseessä on näytelty puhelu. No samapa tuo, pääasia että pääsin lähtemään sieltä äkkiä. En vastannut enään miehen viesteihin. Jälkeenpäin on jäänyt ahdistamaan ja harmittamaan että en pannut luuta kurkkuun sille idiootille viimeistään siinä vaiheessa kun kuvitteli rintojeni koskettelun olevan jotenkin ok! Huhhuh.