Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Heppuli kirjoitti:

Tapasin suomi24 palstalla. Mies kirjoitteli kivasti ja vaihdoimme puhelinnumeroita.

Soittelimme monen tunnin puheluita.

Ehdotin monesti tapaamista.

Lopulta hän lupasi tulla kahville. Asui reilun tunnin ajomatkan päässä.

Mies vaikutti tosi symppikseltä, oli kivannäköinenkin.

Kahvit juotiin ja melkein heti teki lähtöä.

Ihmettelin kyllä vähän, luulin että istuisi koko illan.

No samana iltana hän taas soitti ja kysyi ensi töikseen olenko koskaan katsonut eläinpornoa?

Olin kyllä että mitä v****a. No en ollut katsonut. Hän suositteli sivuja mistä niitä voisi katsoa... lopetin puhelun lyhyeen.

Seuraavana aamuna alkoi tulla kuvia hänen vehkeestään. .se siitä fiksuudesta sitten..

Enpä olisi ensi kuulemalta ja näkemältä uskonut miten pimeä tyyppi oli.

Pimeeltä vaikuttaa. Toinen asia, mitä ihmettelen, että miten ihmiset puhuvat "monen tunnin puheluita"?

Ainakaan minulla ei mitenkään riitä juttua, eikä kyllä aikaa tai jaksamistakaan monen tunnin puheluihin. Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut pitkään ihastunut yhteen mieheen joka sitten lopulta pyysi minua treffeille. Kaikki meni tosi kivasti ja suostuinpa sitten seuraavilla treffeillä menemään hänen luokseen.

Päällä oli menkat sinä päivänä joten tiesin jo ettei seksiä tulla harrastamaan. Kyseessä kun oli pitkään haaveilemani mies, halusin oikein erityisesti että eka kerta yhdessä olisi maaginen kokemus, eikä menkkaisena turvonneena mummopöksyissä olo ollut todellakaan seksikäs.

Siinä kuitenkin pussaillessa mies alkoi siirtyä kohti kakkospesää joten sanoin vain nätisti "ei tänään".

Mitä seurasikaan? Mies alkoi vonkaamaan, siis VONKAAMAAN kuin pitempiaikaiseltakin naisystävältään. Käytti mm. ilmaisuja "pliispliispliis", "mä oikeesti rukoilen sua" ja "sä et tiedä oikeesti kuinka pitkään oon ollut ilman".

Samassa hetkessä illuusio siitä miehestä johon ihastuin murtui täysin. Päädyimme käymään pitkän KESKUSTELUN aiheesta jossa perustelin miksi en nyt halua harrastaa seksiä, kieltäydyin useita kertoja ja mies vain jankkasi ja jankkasi. Lopulta koin ettei muuta vaihtoehtoa ollut kuin hoitaa pikin hampain homma, että pääsisin tilanteesta pois.

Sanomattakin selvää, etten enää halunnut jatkaa tapailua. Hassua oli kuitenkin ettei mies ymmärtänyt yhtään miksi sai pakit. Sanoi, että särjin hänen sydämensä.

ÖÖöh. Annoit sitten tuollaiselle?

Välillä en ymmärrä naisia.

Miesnäkökulmaa:

Tästä nyt on yli vuoskymmen aikaa, muttamutta:

Olimme samalla työpaikalla tämän naisen kanssa. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Juteltiin ja kirjoiteltiin viestejä toisilemme paljon. Pikkuhiljaa oltiin aika läheisissä väleissä. Sitten jossain vaiheessa sovittiin että olisi kiva "treffata" ja juoda viiniä ja sellaista. Nainen kutsui minut kaupunkiasunnolleen.

No, nuorena miehenähän ajattelin loogisesti, että kyseessä ovat treffit. Eipä siinä mitään. Olin innoissani tapaamisesta. Viime kerrasta treffeillä oli jo aikaa, koska olin jatkuvasti matkatöissä. 

Matkalla vielä tuli pari viestiä, että täällä odotellaan, jne. Sitten kun pääsin perille, ovi avautui, ja nainen halasi minua. Astuin sisään asuntoon, ja siellä oli sen naisen kaveri! Olin hieman hämilläni, mutta annoin asian olla. Siinä sitten juotiin kolmestaan viiniä.

Tämä sen naisen kaveri ei sitten pitänyt minusta lainkaan. Välillä se esitti todella outoja, hyökkääviä kysymyksiä, (Malliin mikäs sussa on vikana kun sulla ei oo tyttöystävää? Ootko homo?). Yritin siinä sitten vastailla hämiintyneenä eukon outoihin kysymyksiin. Alkoi olla aika ahdistunut olo. Käydessäni vessassa tuijotin peiliä, ja ihmettelin että mitä vittua täällä tapahtuu. 

Jossain vaiheessa tämä kaveri sai päähänsä, että nyt mennään baariin. Kello oli paljon, ja oli arki-ilta. No, siellä sitten kierrettiin kaupunkia, yksikään lähellä ollut paikka ei ollut enää auki. Naiset juttelivat keskenään siinä omista jutuistaan, ja minä kävelen siinä vieressä totaalisen kyllästyneenä.

Sitten palattiin asunnolle. Totesin ovella, että alkaa olla myöhä, taidan lähteä nukkumaan. "Treffi"kumppani kyseli että onko pakko, tuletko vielä juomaan lasilliset? Samaan aikaan se sen kaveri tuijottaa mua sen takana sellainen outo killitys silmillään. Totean siihen, että joo on varmaan parempi mennä.

Tämä treffikumppani lähettää vielä muutaman viestin. Lopulta kyllästyin vastaamaan niihin, täysin turhaa. Oli sen verran oudot "treffit". 

Siitä olisi nimittäin voinut tulla jotain mutta koska ei tullut, tapasin nykyisen vaimoni paria kuukautta myöhemmin. Vaimoni kiittää tämän naisen kaveria.

Ihan vinkkinä teille iki-sinkuille: Älkää missään tapauksessa ottako niitä kavereitanne testaamaan niitä potentiaalisia kumppaneitanne. Se on ihan vihon viimeinen erhe. Nämä kaverit kun pelkäävät menettävänsä sen sinkkuystävänsä.

tapasin baarissa miehen ja toin asunnolleni. olin selvinpäin, kuskina kavereille eikä mieskään hirveässä kännissä ollut. harrastimme ihan tyydyttävää seksiä ja sillä välin, kun kävin vessassa mies oli nukahtanut. kömmin itsekin nukkumaan ja  heräsin aamulla, kun mies pussailee KORVAANI mumisten "huomenta kultamussukkahanirakas". pomppasin sängystä ja ilmoitin että  "ex tuo kohta muksut, oli kivaa mutta sinun pitää lähteä " ( tunnustan, että liioittelin, kello oli noin 9 ja ex oli tuomassa lapsia klo 15). mies alkoi naama nurinpäin narista, että eikö edes kahvia ja  saa nälkäkin olisi .. syötin ja juotin, minkä jälkeen toistin että lapset tulevat kohta, heippa nyt. eteisessä halusi antaa vielä kielarin kunnes sain tuupattua tämän ulos ovesta, huokaisin helpotuksesta mutta liian aikaisin!

pari päivää myöhemmin olin tupakalla takapihalla kun kiinnitin huomiota läheisellä kävelyteillä seisovaan, tutunoloiseen hahmoon.. ja myöhemmin illalla tytär tuli huutamaan että takapihalla on joku mies!  ei siellä ketään enää ollut ,kun menin katsomaan, mutta kun  kysyin tytöltä tuntomerkkejä vastaus kuului että ""semmonen pitkä ja kalju." ei perk..  tämän jälkeen löysin keittiön ikkunan alta kengänjälkiä ja tupakannatsoja, lasten mukaan taas joku valaisi pihaamme metsiköstä..

siskoni kannusti ilmoittamaan poliisille, mutta tiesin ettei poliisi voisi mitään. eräänä iltana sitten  kahville tuli  miespuolinen ystävä,  kauttaaltaan tatuoitu bodari .  homo, vaikkei uskoisi :D ja kesken kahvittelun välähti taskulamppu ikkunan takana! ystäväni ryntäsi ulos ja havaittuaan pitkän ja laihan hahmon, joka ei voinut olla taskulampulla leikkivä muksu huusi "anna mun likkakaverin olla tai huonosti käy!"  tämähän sitten tepsi, hiiviskely loppui.   vieläkin kylmää muistella ja sen   opin kovimman kautta, etten ikinä tuo vierasta miestä kotiini !  

Vierailija kirjoitti:

Eräs jätkä, johon olin ihastunut päätti viedä minut ensitreffeillä syömään ravintolaan, jossa tapasin käydä eksäni kanssa esim. vuosipäivinämme illallisella (ei kertonut minne aikoo viedä minut vaan halusi pitää sen yllätyksenä). Oli varannut pöydän jne. En voinut suostua kyseiseen ravintolaan, sillä halusin vain unohtaa kaikki muistot eksästäni. Selitin tämän jätkälle ja hän vaikutti ymmärtävän tilanteen. Menimme sitten minun ehdotuksestani toiseen, melkein yhtä hienoon ravintolaan syömään ja mies olikin sitten aika etäisen ja ei-kiinnostuneen oloinen. Siinä vaiheessa tajusin ettei hänen kanssaan tule toisia treffejä. Varsin pitkin hampain hän maksoi laskunkin, ja hänen jälkeenpäin lähettämänsä "kiitos illasta"-viestikin antoi ymmärtää ettei jatkoa ole luvassa. Tyhmä kun olin niin ehdotin sitten kuitenkin toisia treffejä hänelle muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen, ja eihän jätkä tietenkään suostunut vaan toivotti hyvät jatkot.

Ehkä parempi, että tämä meni näin, jos hänelle tosiaan oli niin kova paikka etten halunnutkaan mennä juuri hänen haluamaansa ravintolaan niin etsiköön sitten sellaisen joka haluaa tanssia juuri hänen pillinsä mukaan.

Eli kun sinä olit vielä henkisesti takertunut exääsi ja otit sen esille ilman mitään syytä, niin hän oli se ilkeä paha tässä, jonka pillin mukaan piti tanssia, vaikka sinä lapsellinen nuijana sait tahtosi läpi?

Haha, ja ikää oli?

Joskus täällä tarinoinut tästäkin:

Ysärin puolivälissä (!!!) sain järkättyä nettitreffit erään opiskelijaneitosen kanssa ja hyvinhän ne lähtivät liikkeelle: iloinen, fiksu, nätinpuoleinen pirtsakka eloveenatypykkä edessäni ja juttua piisasi puolin ja toisin. Eikun paikalliseen vähän parempaan pizzeriaan pizzalle & punaviinille, lisää kävelyjuttelua ja sen jälkeen erääseen pystybaariin jatkamaan.

Baarissa juttu vaan alkoi tökkiä - minulla iski migreenikohtaus superaurallisena joka puudutti kasvojen lihaksia ja puhe alkoi sammaltaa kuin olisin ollut pahemmassakin hönössä vaikka eka lonkerotuoppi menossa. Toisaalta, neidin naama oli hämärässä todella kalpea ja muutenkin hän alkoi käydä hiljaiseksi, hänelläkin ilmeisen huono olo.

Päätimme yhteistuumin jättää illan siihen ja menimme odottelemaan läheiselle bussipysäkille autoja omiin suuntiimme, hyvinkin hiljaisen vaivaantuneen kanssakäymisen merkeissä. Muutamaa minuuttia myöhemmin alkoi kilpaoksentaminen pysäkin viereen auratun lumikasan takana. Hänellä ilmeisesti ruokamyrkytys tms pilaantuneista pizzasimpukoista, minulla se migreeni.

Ei tullut toisia treffejä, vaikka minua ei haitannut yhtään tuo ekan deitin epäonnistuminen - näinpähän treffattavan neidin suht epäedukkaissa olosuhteissa ja silti pidin hänestä hyvin paljon. Sääli...

Tapasin netissä jossain chatissa ihan kivan oloisen tyypin ja jonkin aikaa chattailtyämme päätettiin tavata. Tyyppi oli työtön, mutta ajattelin et annan kuitenkin mahdollisuuden kun työtön voi olla monesta syystä. No pian kävi kuitenkin ilmi et ihan omaa saamaattomuuttaan oli työtön. Oli käynyt jonkun amislinjan, mutta ei siitä alasta tykännyt, mitään muuta ei ollut opiskellut eikä oikein halunnutkaan. Oli ollut niin rankkaa ja oli niin herkkä ja muuta, pelasi tietokonepelejä päivät pitkät. Ehdotti itse et käytäisiin vuokraamassa leffa (tapahtui siis kymmenisen vuotta sitten) ja kun oltiin kassalla niin ilmoitti että nyt on varat niin vähissä et josko voitaisiin panna kulut puoliksi (leffa maksoi siis 4e!) No ei siinä mitään kyllä multa 2e liikenee mut ihmettelin et miksi pitää itse ehdottaa jotain mihin ei ole varaa ja muutenkin kuinka ihmeen vähissä on varat jos on kahdesta eurosta kiinni. Lähdettiin kävelemään tyypin kämpille päin ja käveltiin hänen äitinsä kodin ohi jolloin tyyppi sanoo rakastuneen oloisena kuinka haluaisi kyllä kovasti viedä mut näytille, sopisko. Oltiin siis tässä vaiheessa chattäilty mesessä viikon verran ja ekaa kertaa tavattiin. Sanoin et vähän liian nopeasti on nyt etenemässä et mentäiskö vaan katsomaan se leffa ja niin jatkettiin vaan matkaa. Katsottiin leffa ja suudeltiin kerran jolloin tulin viimeistään siihen tulokseen että ei tästä todellakaan ole mitään rakkaustarinaa syntymässä. Seuraavana päivänä sanoin et voitaisiinko olla vaan kavereita. Tyyppi oli kovin pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Oli siis ihan mukava tyyppi ja jatkettiin juttelua sit kavereina. Parin viikon päästä tyyppi oli tavannut jonkun muun ja intoili muuttavansa toiselle puolelle Suomea suuren rakkautensa perässä. Kuukautta myöhemmin se juttu oli jo kariutunut, mutta kertoi ylpeänä olevansa isäpuoli kun oli tavannut naisen, jolla oli lapsi. Jotenkin tuli vaan sääliksi tuota tyyppiä..

....Kappalevälit on keksitty. Tietysti, voihan sitä täyttää seinän kirjaimillakin, tiilet on ihan turhia.

Vierailija kirjoitti:

Tällainen ketju on joskus jo ollut, ja se oli mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin. Jakakaa kokemuksenne!

Itsellä ei mitään kovin kummoista ole kerrottavana, mutta tässä yksi: Kävin kerran netistä bongaamani työttömän miehen kanssa treffeillä syömässä, hänen kutsumanaan. Mies ehdotti minun maksavan, mikä oli hänen mielestään oikein, sillä itse olin kertonut olevani työelämässä. Sanoin että molemmat maksaa omansa. Emme tavanneet enää.

On kuin joku ala-asteikäisen tekemä aloitus: aletaanko nyt sitä ja sitä leikkiä, typerää.

Vierailija kirjoitti:

Nettideitin kanssa kävin minäkin treffeillä. Chatissa mies oli ollut puhelias. Kasvokkain oli todella vaivautunut, eikä puhunut parin tunnin treffeillä mitään "Moi, mm, moikka"-sanoja lukuunottamatta. Niin kiusallista!

Vikaa varmaan sinussakin jos toisen oli mahdollista olla 2 tuntia hiljaa. Eli et joko itsekään puhunut mitään tai et ymmärtänyt poistua tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä jossain chatissa ihan kivan oloisen tyypin ja jonkin aikaa chattailtyämme päätettiin tavata. Tyyppi oli työtön, mutta ajattelin et annan kuitenkin mahdollisuuden kun työtön voi olla monesta syystä. No pian kävi kuitenkin ilmi et ihan omaa saamaattomuuttaan oli työtön. Oli käynyt jonkun amislinjan, mutta ei siitä alasta tykännyt, mitään muuta ei ollut opiskellut eikä oikein halunnutkaan. Oli ollut niin rankkaa ja oli niin herkkä ja muuta, pelasi tietokonepelejä päivät pitkät. Ehdotti itse et käytäisiin vuokraamassa leffa (tapahtui siis kymmenisen vuotta sitten) ja kun oltiin kassalla niin ilmoitti että nyt on varat niin vähissä et josko voitaisiin panna kulut puoliksi (leffa maksoi siis 4e!) No ei siinä mitään kyllä multa 2e liikenee mut ihmettelin et miksi pitää itse ehdottaa jotain mihin ei ole varaa ja muutenkin kuinka ihmeen vähissä on varat jos on kahdesta eurosta kiinni. Lähdettiin kävelemään tyypin kämpille päin ja käveltiin hänen äitinsä kodin ohi jolloin tyyppi sanoo rakastuneen oloisena kuinka haluaisi kyllä kovasti viedä mut näytille, sopisko. Oltiin siis tässä vaiheessa chattäilty mesessä viikon verran ja ekaa kertaa tavattiin. Sanoin et vähän liian nopeasti on nyt etenemässä et mentäiskö vaan katsomaan se leffa ja niin jatkettiin vaan matkaa. Katsottiin leffa ja suudeltiin kerran jolloin tulin viimeistään siihen tulokseen että ei tästä todellakaan ole mitään rakkaustarinaa syntymässä. Seuraavana päivänä sanoin et voitaisiinko olla vaan kavereita. Tyyppi oli kovin pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Oli siis ihan mukava tyyppi ja jatkettiin juttelua sit kavereina. Parin viikon päästä tyyppi oli tavannut jonkun muun ja intoili muuttavansa toiselle puolelle Suomea suuren rakkautensa perässä. Kuukautta myöhemmin se juttu oli jo kariutunut, mutta kertoi ylpeänä olevansa isäpuoli kun oli tavannut naisen, jolla oli lapsi. Jotenkin tuli vaan sääliksi tuota tyyppiä..

Tottakai leffa laitetaan puoliksi jos se yhdessä haetaan ja katsotaan. Jos mies olisi hakenut leffan valmiiksi, niin silloin olisi aika noloa pyytää 2 eroa maksuksi jälkikäteen. 

Ei varsinaisesti hirveitä treffejä ole ollut, mutta kerran en tajunnut olevani treffeillä. Meillä oli kaveriporukka, jossa oli tyttöjä ja poikia. Yhden kerran minun piti tavata ainoastaan noita tyttöjä. Yksi oli tullut aiemmin paikalle ja sanoi, että muut tulevat myöhemmin. Minä olin siinä sitten, että odotellaan sitten heitä, enkä siinä mitään ihmeempää tehnyt. Lähinnä päivittelin, että jokohan kohta tulevat. Tyttö vaikutti pettyneeltä. Sitten kun toiset tytöt tulivat lähes tunti myöhemmin, niin olivat siten, että miten teillä on täällä mennyt? Onko ollut kivaa? Tuolloin vasta tajusin, että nämä ilmeisesti olivat treffit, eikä muut tulleet vahingossa myöhemmin. 

Olen BI-nainen, joten on tullut tapailtua kumpaakin sukupuolta. Miesten kaamein:

Muusikko, jonka käsitin olevan ihan menestynytkin. Mies soitti räkälöissä ja julkaisi omakustanteita. Ääni kuin synnyttävällä hirvilehmällä ja syytti menestyksen puutteesta kaikkea muuta paitsi itseään, syy oli pinnallisissa musiikinkuuntelijoissa, ahneissa ja tyhmissä levyfirmoissa ja saivat osansa myös bändissä joskus olleet soittokaverit, huonot soittimet sekä menestyneet artistit jotka kaikki olivat kuulemma paskaa. Niin narsistinen ja itserakas, ei mistään muusta puhunutkaan kuin itsestään eikä kuunnellut kuin omaa ääntään. Ei jatkoon. Olin uusi paikkakunnalla, olen myöhemmin saanut kuulla totuuden tyypistä monelta muulta. Uskoo itsestään aivan liikoja.

Nainen, jonka kanssa treffasimme ensimmäistä kertaa kotonani. Ihan koska molempien kokemuksen mukaan tekee julkisella paikalla treffit niin saa usein häiriökseen jonkun ukon joka kerjää kolmen kimppaan, tai jonkun uskiksen joka solvaa. Nainen ihasteli koriste-esineitäni ja kerjäsi koko ajan että anna mullle jotain, anna mulle joku esine, anna mulle joku mikä tahansa anna. Mulle  jokainen esine on rakas jollain tavalla, useimmat saanut lahjaksi tai ostanut muistoksi matkalta ulkomailta, joten kieltäydyin kiusaantuneena. Käväisin vessassa, ja kun tulin takaisin, tyttö teki lähtöä. Hänen mentyään tajusin että yksi pikkuinen posliinipatsas puuttui. Se soitteli ja pyyteli toisia treffejä, kun totesin että joo, voitkin palauttaa sen ottamasi posliinipatsaan, sain luurin korvaan. Ei myöskään jatkoon.

Mies, joka uskoi kummituksiin. Asun  vanhassa ja vähän huonokuntoisessa rintamamiestalossa, ja tämä mies tuli toisilla treffeillä luokseni. Ekoilla treffeillä oli ollut ihan OK, mutta nyt koko illan ajan se pomppasi kattoon pienestäkin rapsahduksesta. Täällä rannikolla esim. tuuli saattaa kolistaa vanhaa peltikattoa, puiden oksat hakkaavat seiniä tuulessa ja hirret paukahtavat pakkasessa, ja toki sellainen saattaa säikäyttää tottumattoman mutta kun tää ukko säikkyi esimerkiksi pakastimen käynnistymistä pariin kertaan, samoin vanhan puulattian narahduksia ja oli aivan vakuuttunut siitä että nyt kummittelee, vaikka sanoin moneen kertaan että ei, kun se oli pakastin ja tuo on vanha lattia jossa on kannakepalkki vähän huonosti alla. Ja tuossa rotan rapinaa seinässä. Mies kiinnostui talosta enemmän kuin minusta, selosti koko ajan kummittelua, hiippasi ympäriinsä pimeässä talossa, sammutti valoja, säikkyi, säpsähteli ja ehdotteli että tuodaan tänne sellainen kummituksia etsivä laite joka skannaa taajuuksia, sitten huomaat että täällä kummittelee, senhän tuntee jo ilmapiiristäkin. Totesin että ei meilllä kyllä ole mitään yhteistä, mutta mies vaan jatkoi liiketunnistinkameroista, kunnes estin hänen numeronsa. Ehdottomasti ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä jossain chatissa ihan kivan oloisen tyypin ja jonkin aikaa chattailtyämme päätettiin tavata. Tyyppi oli työtön, mutta ajattelin et annan kuitenkin mahdollisuuden kun työtön voi olla monesta syystä. No pian kävi kuitenkin ilmi et ihan omaa saamaattomuuttaan oli työtön. Oli käynyt jonkun amislinjan, mutta ei siitä alasta tykännyt, mitään muuta ei ollut opiskellut eikä oikein halunnutkaan. Oli ollut niin rankkaa ja oli niin herkkä ja muuta, pelasi tietokonepelejä päivät pitkät. Ehdotti itse et käytäisiin vuokraamassa leffa (tapahtui siis kymmenisen vuotta sitten) ja kun oltiin kassalla niin ilmoitti että nyt on varat niin vähissä et josko voitaisiin panna kulut puoliksi (leffa maksoi siis 4e!) No ei siinä mitään kyllä multa 2e liikenee mut ihmettelin et miksi pitää itse ehdottaa jotain mihin ei ole varaa ja muutenkin kuinka ihmeen vähissä on varat jos on kahdesta eurosta kiinni. Lähdettiin kävelemään tyypin kämpille päin ja käveltiin hänen äitinsä kodin ohi jolloin tyyppi sanoo rakastuneen oloisena kuinka haluaisi kyllä kovasti viedä mut näytille, sopisko. Oltiin siis tässä vaiheessa chattäilty mesessä viikon verran ja ekaa kertaa tavattiin. Sanoin et vähän liian nopeasti on nyt etenemässä et mentäiskö vaan katsomaan se leffa ja niin jatkettiin vaan matkaa. Katsottiin leffa ja suudeltiin kerran jolloin tulin viimeistään siihen tulokseen että ei tästä todellakaan ole mitään rakkaustarinaa syntymässä. Seuraavana päivänä sanoin et voitaisiinko olla vaan kavereita. Tyyppi oli kovin pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Oli siis ihan mukava tyyppi ja jatkettiin juttelua sit kavereina. Parin viikon päästä tyyppi oli tavannut jonkun muun ja intoili muuttavansa toiselle puolelle Suomea suuren rakkautensa perässä. Kuukautta myöhemmin se juttu oli jo kariutunut, mutta kertoi ylpeänä olevansa isäpuoli kun oli tavannut naisen, jolla oli lapsi. Jotenkin tuli vaan sääliksi tuota tyyppiä..

Tottakai leffa laitetaan puoliksi jos se yhdessä haetaan ja katsotaan. Jos mies olisi hakenut leffan valmiiksi, niin silloin olisi aika noloa pyytää 2 eroa maksuksi jälkikäteen. 

Ai että kassalla eka toinen maksaa 2e kortilla ja toinen 2e omalla kortillaan? Käteistä nykyään kuitenkaan kaikilla ei noin vain ole. Eikö se ole ihan sama kumpi sen parin euron leffan maksaa? Varsinkin jos toinen pyytää luokseen katsomaan leffaa niin varmaan olisi aikonut muutenkin ko. leffan katsoa. Hakekoot netistä ilmaiseksi jos haluaa pihistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä jossain chatissa ihan kivan oloisen tyypin ja jonkin aikaa chattailtyämme päätettiin tavata. Tyyppi oli työtön, mutta ajattelin et annan kuitenkin mahdollisuuden kun työtön voi olla monesta syystä. No pian kävi kuitenkin ilmi et ihan omaa saamaattomuuttaan oli työtön. Oli käynyt jonkun amislinjan, mutta ei siitä alasta tykännyt, mitään muuta ei ollut opiskellut eikä oikein halunnutkaan. Oli ollut niin rankkaa ja oli niin herkkä ja muuta, pelasi tietokonepelejä päivät pitkät. Ehdotti itse et käytäisiin vuokraamassa leffa (tapahtui siis kymmenisen vuotta sitten) ja kun oltiin kassalla niin ilmoitti että nyt on varat niin vähissä et josko voitaisiin panna kulut puoliksi (leffa maksoi siis 4e!) No ei siinä mitään kyllä multa 2e liikenee mut ihmettelin et miksi pitää itse ehdottaa jotain mihin ei ole varaa ja muutenkin kuinka ihmeen vähissä on varat jos on kahdesta eurosta kiinni. Lähdettiin kävelemään tyypin kämpille päin ja käveltiin hänen äitinsä kodin ohi jolloin tyyppi sanoo rakastuneen oloisena kuinka haluaisi kyllä kovasti viedä mut näytille, sopisko. Oltiin siis tässä vaiheessa chattäilty mesessä viikon verran ja ekaa kertaa tavattiin. Sanoin et vähän liian nopeasti on nyt etenemässä et mentäiskö vaan katsomaan se leffa ja niin jatkettiin vaan matkaa. Katsottiin leffa ja suudeltiin kerran jolloin tulin viimeistään siihen tulokseen että ei tästä todellakaan ole mitään rakkaustarinaa syntymässä. Seuraavana päivänä sanoin et voitaisiinko olla vaan kavereita. Tyyppi oli kovin pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Oli siis ihan mukava tyyppi ja jatkettiin juttelua sit kavereina. Parin viikon päästä tyyppi oli tavannut jonkun muun ja intoili muuttavansa toiselle puolelle Suomea suuren rakkautensa perässä. Kuukautta myöhemmin se juttu oli jo kariutunut, mutta kertoi ylpeänä olevansa isäpuoli kun oli tavannut naisen, jolla oli lapsi. Jotenkin tuli vaan sääliksi tuota tyyppiä..

Tottakai leffa laitetaan puoliksi jos se yhdessä haetaan ja katsotaan. Jos mies olisi hakenut leffan valmiiksi, niin silloin olisi aika noloa pyytää 2 eroa maksuksi jälkikäteen. 

Ai että kassalla eka toinen maksaa 2e kortilla ja toinen 2e omalla kortillaan? Käteistä nykyään kuitenkaan kaikilla ei noin vain ole. Eikö se ole ihan sama kumpi sen parin euron leffan maksaa? Varsinkin jos toinen pyytää luokseen katsomaan leffaa niin varmaan olisi aikonut muutenkin ko. leffan katsoa. Hakekoot netistä ilmaiseksi jos haluaa pihistellä.

No eihän hän sitä leffaa sen takia vuokraa, että haluaa sen nähdä, vaan siksi, että teillä on jotain tekemistä treffeillä. Ei treffeillä sitä elokuvaa yleensä edes katsota, mutta sitä voi katsoa jos tulee hiljaisuuden hetkiä, jolloin ei tarvitse varpaisiin tuijotella.

Toinen vuokraa elokuvan ja toinen heittää sen 2 euroa toiselle. Vaihtoehtoisesti voi kasata 4 euron karkkipussin tai ostaa molemmille oluet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin netissä jossain chatissa ihan kivan oloisen tyypin ja jonkin aikaa chattailtyämme päätettiin tavata. Tyyppi oli työtön, mutta ajattelin et annan kuitenkin mahdollisuuden kun työtön voi olla monesta syystä. No pian kävi kuitenkin ilmi et ihan omaa saamaattomuuttaan oli työtön. Oli käynyt jonkun amislinjan, mutta ei siitä alasta tykännyt, mitään muuta ei ollut opiskellut eikä oikein halunnutkaan. Oli ollut niin rankkaa ja oli niin herkkä ja muuta, pelasi tietokonepelejä päivät pitkät. Ehdotti itse et käytäisiin vuokraamassa leffa (tapahtui siis kymmenisen vuotta sitten) ja kun oltiin kassalla niin ilmoitti että nyt on varat niin vähissä et josko voitaisiin panna kulut puoliksi (leffa maksoi siis 4e!) No ei siinä mitään kyllä multa 2e liikenee mut ihmettelin et miksi pitää itse ehdottaa jotain mihin ei ole varaa ja muutenkin kuinka ihmeen vähissä on varat jos on kahdesta eurosta kiinni. Lähdettiin kävelemään tyypin kämpille päin ja käveltiin hänen äitinsä kodin ohi jolloin tyyppi sanoo rakastuneen oloisena kuinka haluaisi kyllä kovasti viedä mut näytille, sopisko. Oltiin siis tässä vaiheessa chattäilty mesessä viikon verran ja ekaa kertaa tavattiin. Sanoin et vähän liian nopeasti on nyt etenemässä et mentäiskö vaan katsomaan se leffa ja niin jatkettiin vaan matkaa. Katsottiin leffa ja suudeltiin kerran jolloin tulin viimeistään siihen tulokseen että ei tästä todellakaan ole mitään rakkaustarinaa syntymässä. Seuraavana päivänä sanoin et voitaisiinko olla vaan kavereita. Tyyppi oli kovin pettynyt, mutta ymmärtäväinen. Oli siis ihan mukava tyyppi ja jatkettiin juttelua sit kavereina. Parin viikon päästä tyyppi oli tavannut jonkun muun ja intoili muuttavansa toiselle puolelle Suomea suuren rakkautensa perässä. Kuukautta myöhemmin se juttu oli jo kariutunut, mutta kertoi ylpeänä olevansa isäpuoli kun oli tavannut naisen, jolla oli lapsi. Jotenkin tuli vaan sääliksi tuota tyyppiä..

Tottakai leffa laitetaan puoliksi jos se yhdessä haetaan ja katsotaan. Jos mies olisi hakenut leffan valmiiksi, niin silloin olisi aika noloa pyytää 2 eroa maksuksi jälkikäteen. 

Ai että kassalla eka toinen maksaa 2e kortilla ja toinen 2e omalla kortillaan? Käteistä nykyään kuitenkaan kaikilla ei noin vain ole. Eikö se ole ihan sama kumpi sen parin euron leffan maksaa? Varsinkin jos toinen pyytää luokseen katsomaan leffaa niin varmaan olisi aikonut muutenkin ko. leffan katsoa. Hakekoot netistä ilmaiseksi jos haluaa pihistellä.

No eihän hän sitä leffaa sen takia vuokraa, että haluaa sen nähdä, vaan siksi, että teillä on jotain tekemistä treffeillä. Ei treffeillä sitä elokuvaa yleensä edes katsota, mutta sitä voi katsoa jos tulee hiljaisuuden hetkiä, jolloin ei tarvitse varpaisiin tuijotella.

Toinen vuokraa elokuvan ja toinen heittää sen 2 euroa toiselle. Vaihtoehtoisesti voi kasata 4 euron karkkipussin tai ostaa molemmille oluet. 

Vau miten laadukkaita treffi-ideoita täällä onkaan...

Vierailija kirjoitti:

Olen BI-nainen, joten on tullut tapailtua kumpaakin sukupuolta. Miesten kaamein:

Muusikko, jonka käsitin olevan ihan menestynytkin. Mies soitti räkälöissä ja julkaisi omakustanteita. Ääni kuin synnyttävällä hirvilehmällä ja syytti menestyksen puutteesta kaikkea muuta paitsi itseään, syy oli pinnallisissa musiikinkuuntelijoissa, ahneissa ja tyhmissä levyfirmoissa ja saivat osansa myös bändissä joskus olleet soittokaverit, huonot soittimet sekä menestyneet artistit jotka kaikki olivat kuulemma paskaa. Niin narsistinen ja itserakas, ei mistään muusta puhunutkaan kuin itsestään eikä kuunnellut kuin omaa ääntään. Ei jatkoon. Olin uusi paikkakunnalla, olen myöhemmin saanut kuulla totuuden tyypistä monelta muulta. Uskoo itsestään aivan liikoja.

Nainen, jonka kanssa treffasimme ensimmäistä kertaa kotonani. Ihan koska molempien kokemuksen mukaan tekee julkisella paikalla treffit niin saa usein häiriökseen jonkun ukon joka kerjää kolmen kimppaan, tai jonkun uskiksen joka solvaa. Nainen ihasteli koriste-esineitäni ja kerjäsi koko ajan että anna mullle jotain, anna mulle joku esine, anna mulle joku mikä tahansa anna. Mulle  jokainen esine on rakas jollain tavalla, useimmat saanut lahjaksi tai ostanut muistoksi matkalta ulkomailta, joten kieltäydyin kiusaantuneena. Käväisin vessassa, ja kun tulin takaisin, tyttö teki lähtöä. Hänen mentyään tajusin että yksi pikkuinen posliinipatsas puuttui. Se soitteli ja pyyteli toisia treffejä, kun totesin että joo, voitkin palauttaa sen ottamasi posliinipatsaan, sain luurin korvaan. Ei myöskään jatkoon.

Mies, joka uskoi kummituksiin. Asun  vanhassa ja vähän huonokuntoisessa rintamamiestalossa, ja tämä mies tuli toisilla treffeillä luokseni. Ekoilla treffeillä oli ollut ihan OK, mutta nyt koko illan ajan se pomppasi kattoon pienestäkin rapsahduksesta. Täällä rannikolla esim. tuuli saattaa kolistaa vanhaa peltikattoa, puiden oksat hakkaavat seiniä tuulessa ja hirret paukahtavat pakkasessa, ja toki sellainen saattaa säikäyttää tottumattoman mutta kun tää ukko säikkyi esimerkiksi pakastimen käynnistymistä pariin kertaan, samoin vanhan puulattian narahduksia ja oli aivan vakuuttunut siitä että nyt kummittelee, vaikka sanoin moneen kertaan että ei, kun se oli pakastin ja tuo on vanha lattia jossa on kannakepalkki vähän huonosti alla. Ja tuossa rotan rapinaa seinässä. Mies kiinnostui talosta enemmän kuin minusta, selosti koko ajan kummittelua, hiippasi ympäriinsä pimeässä talossa, sammutti valoja, säikkyi, säpsähteli ja ehdotteli että tuodaan tänne sellainen kummituksia etsivä laite joka skannaa taajuuksia, sitten huomaat että täällä kummittelee, senhän tuntee jo ilmapiiristäkin. Totesin että ei meilllä kyllä ole mitään yhteistä, mutta mies vaan jatkoi liiketunnistinkameroista, kunnes estin hänen numeronsa. Ehdottomasti ei jatkoon.

Ai luoja, tälle repesin totaalisesti, hahaa :'D

Vierailija kirjoitti:

Miesnäkökulmaa:

Tästä nyt on yli vuoskymmen aikaa, muttamutta:

Olimme samalla työpaikalla tämän naisen kanssa. Meillä oli samanlainen huumorintaju. Juteltiin ja kirjoiteltiin viestejä toisilemme paljon. Pikkuhiljaa oltiin aika läheisissä väleissä. Sitten jossain vaiheessa sovittiin että olisi kiva "treffata" ja juoda viiniä ja sellaista. Nainen kutsui minut kaupunkiasunnolleen.

No, nuorena miehenähän ajattelin loogisesti, että kyseessä ovat treffit. Eipä siinä mitään. Olin innoissani tapaamisesta. Viime kerrasta treffeillä oli jo aikaa, koska olin jatkuvasti matkatöissä. 

Matkalla vielä tuli pari viestiä, että täällä odotellaan, jne. Sitten kun pääsin perille, ovi avautui, ja nainen halasi minua. Astuin sisään asuntoon, ja siellä oli sen naisen kaveri! Olin hieman hämilläni, mutta annoin asian olla. Siinä sitten juotiin kolmestaan viiniä.

Tämä sen naisen kaveri ei sitten pitänyt minusta lainkaan. Välillä se esitti todella outoja, hyökkääviä kysymyksiä, (Malliin mikäs sussa on vikana kun sulla ei oo tyttöystävää? Ootko homo?). Yritin siinä sitten vastailla hämiintyneenä eukon outoihin kysymyksiin. Alkoi olla aika ahdistunut olo. Käydessäni vessassa tuijotin peiliä, ja ihmettelin että mitä vittua täällä tapahtuu. 

Jossain vaiheessa tämä kaveri sai päähänsä, että nyt mennään baariin. Kello oli paljon, ja oli arki-ilta. No, siellä sitten kierrettiin kaupunkia, yksikään lähellä ollut paikka ei ollut enää auki. Naiset juttelivat keskenään siinä omista jutuistaan, ja minä kävelen siinä vieressä totaalisen kyllästyneenä.

Sitten palattiin asunnolle. Totesin ovella, että alkaa olla myöhä, taidan lähteä nukkumaan. "Treffi"kumppani kyseli että onko pakko, tuletko vielä juomaan lasilliset? Samaan aikaan se sen kaveri tuijottaa mua sen takana sellainen outo killitys silmillään. Totean siihen, että joo on varmaan parempi mennä.

Tämä treffikumppani lähettää vielä muutaman viestin. Lopulta kyllästyin vastaamaan niihin, täysin turhaa. Oli sen verran oudot "treffit". 

Siitä olisi nimittäin voinut tulla jotain mutta koska ei tullut, tapasin nykyisen vaimoni paria kuukautta myöhemmin. Vaimoni kiittää tämän naisen kaveria.

Ihan vinkkinä teille iki-sinkuille: Älkää missään tapauksessa ottako niitä kavereitanne testaamaan niitä potentiaalisia kumppaneitanne. Se on ihan vihon viimeinen erhe. Nämä kaverit kun pelkäävät menettävänsä sen sinkkuystävänsä.

Heh. Iki-sinkkukaverit antoivat alapeukkuja! :)

Vierailija kirjoitti:

Sitten palattiin asunnolle. Totesin ovella, että alkaa olla myöhä, taidan lähteä nukkumaan. "Treffi"kumppani kyseli että onko pakko, tuletko vielä juomaan lasilliset? Samaan aikaan se sen kaveri tuijottaa mua sen takana sellainen outo killitys silmillään. Totean siihen, että joo on varmaan parempi mennä.

...jos pimuilla oli mielessä kunnon kolmen kimppa? :)

Itse jouduin erään neidon kanssa jokseenkin samanlaiseen kuvioon, sillä erotuksella että hän antoi piupaut kaveriensa mielipiteille, ajoi arvostelijalauman (3 muuta nuorta naista - kunnon "kimppatreffit")  ulos kämpiltään ja jatkoi iltaa kanssani kahden, aamuun asti (seuraavankin päivä) ja hyvinkin vähäpukeisissa aktiviteeteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten palattiin asunnolle. Totesin ovella, että alkaa olla myöhä, taidan lähteä nukkumaan. "Treffi"kumppani kyseli että onko pakko, tuletko vielä juomaan lasilliset? Samaan aikaan se sen kaveri tuijottaa mua sen takana sellainen outo killitys silmillään. Totean siihen, että joo on varmaan parempi mennä.

...jos pimuilla oli mielessä kunnon kolmen kimppa? :)

Itse jouduin erään neidon kanssa jokseenkin samanlaiseen kuvioon, sillä erotuksella että hän antoi piupaut kaveriensa mielipiteille, ajoi arvostelijalauman (3 muuta nuorta naista - kunnon "kimppatreffit")  ulos kämpiltään ja jatkoi iltaa kanssani kahden, aamuun asti (seuraavankin päivä) ja hyvinkin vähäpukeisissa aktiviteeteissa.

Tuollaiset sinkut taitaa olla aika vähissä. Yleensä kaverit menee naisilla ensin.