Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

Näitä lukiessa tulee väistämättä olo, että itsellä on käynyt todella hyvää tuuri treffattavien suhteen. Kummajaisia ei ole osunut kohdalle. En harrasta treffi/deitti palveluita tosin. Kasvotusten kohtaamiset ovat se ainoa oikea tapa jolla voi löytää sen oikean.

Nämä ovat aika pikkujuttuja, mutta:

1. Sokkotreffit, oli todella hyvännäköinen mies mutta käytökseltään täysi kusipää. Menimme puistoon istumaan, hänellä oli kaljaa mukana, sanoi olevansa alkoholisti. Kun juttelimme, hän keksi joka puheenaiheesta tavan jollain tavalla naureskella minulle tai osoittaa paremmuuttaan. Kun en tiennyt jotain peliä, jota hän ei itsekään ollut muuten edes pelannut, hän valitti, "miten vitussa et oo muka sitä pelannut?" Myös se, että minulla ei ole omaa yritystä (olen opiskelija) oli vittuilun aihe. Mies siis itse tietysti työtön. En jaksanut kauan istua, sanoin että pitää mennä.

2. Mies, joka sanoi treffeillä että "en muista mainitsinko, mutta olen naimisissa, meillä on avoin suhde." Ei ollut maininnut. Ei tullut toisia treffejä.

Tuli mieleen yhdet treffit keskellä kesäpäivää Helsingin keskustassa. Oltiin Lasipalatsin terassilla, ei olleet mitkään erityisen mieleenpainuvat treffit tavalla eikä toisella, eli ei super hyvät mutta ei mitkään huonotkaan. Kunnes... Lähdettiin pois terassilta ja mies lähti saattamaan minua sporapysäkille (eli käytännössä kadun yli). Kun oltiin siinä Lasipalatsin läpi menevässä "tunnelissa", mies kysyi, voisiko puristaa vähän rintojani, kun ne oli kuulemma niin houkuttavasti tarjolla. No ei voinut. Muuta ei niistä treffeistä jäänyt mieleen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Tottakai viestitellen kommunikointi on monelle helpompaa, eikä moni välttämättä osaa siitä ujoudestaan yms. mitenkään erikseen mainita aivan kuten sosiaalisemmatkaan eivät erikseen mainitse sitä sosiaalisuuttaan. Monet kerrat naisväki minunkin kohdallani yllättynyt, kun saaneet viestitellessä aivan toisenlaisen ja sosiaalisemman kuvan minusta. Vaikkeivät siis itsekään ole välttämättä mitään suupaltteja olleet.

Joo ymmärrän kyllä sen, että livetilanne on aina erilainen ja yleensä keskustelu ainakin alkuun on ollut aika väkinäistä. Monilla netti-/tindertreffeillä olen ollut, mutta tuo on ainoa kerta, kun mies ei ole kyennyt puhumaan käytännössä mitään. Ainoat sanat, jotka hänestä sain irti oli väkinäinen moi ja pari kertaa joo kun varmistin että onko tyyppi se, joka oli tullut tapaamaan minua. Muuten mies hymisteli, hihitteli ja vältteli katsetta. Oli todella vaivaannuttavaa.

Miten sellaisessa tilanteessa sinun mielestäsi olisi kannattanut toimia? Netissä jutellessa mies tosiaan oli ollut mukava ja "normaali", mutta livenä kävi sitten noin. En ollut varma onko mies jossain aineissa ja siksi hihittelee vai onko kyse jostain pilasta vai mistä. Tajusin jälkikäteen, että ehkä mies oli ujo, mutta eipä se siinä tilanteessa tullut mieleen...

-2046

Ehkä mies oli jollain tavalla lievästi kehitysvammainen, sellaisten ainakin nähnyt tuottavan kuitenkin melko normaalia tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Tottakai viestitellen kommunikointi on monelle helpompaa, eikä moni välttämättä osaa siitä ujoudestaan yms. mitenkään erikseen mainita aivan kuten sosiaalisemmatkaan eivät erikseen mainitse sitä sosiaalisuuttaan. Monet kerrat naisväki minunkin kohdallani yllättynyt, kun saaneet viestitellessä aivan toisenlaisen ja sosiaalisemman kuvan minusta. Vaikkeivät siis itsekään ole välttämättä mitään suupaltteja olleet.

Joo ymmärrän kyllä sen, että livetilanne on aina erilainen ja yleensä keskustelu ainakin alkuun on ollut aika väkinäistä. Monilla netti-/tindertreffeillä olen ollut, mutta tuo on ainoa kerta, kun mies ei ole kyennyt puhumaan käytännössä mitään. Ainoat sanat, jotka hänestä sain irti oli väkinäinen moi ja pari kertaa joo kun varmistin että onko tyyppi se, joka oli tullut tapaamaan minua. Muuten mies hymisteli, hihitteli ja vältteli katsetta. Oli todella vaivaannuttavaa.

Miten sellaisessa tilanteessa sinun mielestäsi olisi kannattanut toimia? Netissä jutellessa mies tosiaan oli ollut mukava ja "normaali", mutta livenä kävi sitten noin. En ollut varma onko mies jossain aineissa ja siksi hihittelee vai onko kyse jostain pilasta vai mistä. Tajusin jälkikäteen, että ehkä mies oli ujo, mutta eipä se siinä tilanteessa tullut mieleen...

-2046

Juu ei, kukaan ei ole kenellekään mitään velkaa. Ei tutustumista, ei edes kahvittelua, vaikka oltaisiin mitä kirjoiteltu. Kuinka moni oikeasti jaksaa katsella ja antaa mahdollisuutta ihmiselle joka vain sanoo moi ja hihihihihihi? Mä ainakin etsin sosiaalisilta taidoiltaan normaalia kumppania, eikä mun tarvitse tuhlata aikaani jos heti käy selväksi ettei tästä tule mitään. Ujous on ok, mutta se että oikeasti ei pysty sanomaan mitään ei ole.

Olin jossain opiskelijaporukassa kertonut, missä opiskelija-talossa asun. Eräs porukan mies oli ottanut selville sukunimeni ja tuli soittamaan ovikelloa. Koska olimme pari sanaa vaihtanut, päästin hänet kylään, vaikka ihmeissäni olinkin. Juttelimme jotain opinnoista, kunnes tyyppi sanoi minun olevan ihana ja hän on rukoillut (luterilaiselta) Jumalataan anteeksi, että hänellä on syntisiä haluja minua kohtaan.

Ei kiitos näitä kiihkeitä uskovaisia.

Sabriina kirjoitti:

Tapailemani mies halusi, että olisin juossut pururadalla rinnat paljaana ja hän olisi kuvannut sitä, kun suuret rintani hölskyvät siinä juostessa. Oli vielä miettinyt paikan ja ajan, jolloin ei välttämättä ketään sattuisi tulemaan vastaan.

Lisäksi minun olisi pitänyt sanoa jotain repliikkejä tähän tyyliin kuin vaikka:

"Iik, älä katso jättimäisiä rintojani!"

"Voi miten suuriksi rintani ovatkaan kasvaneet!"

"Toivottavasti kukaan ei näe suuria riippuvia rintojani täällä metsässä!"

Lisäksi olisi pitänyt kotona pukea päälle jonkinlainen lehmän häntä ja päähine ja rinnat paljaana konttaisin lattialla ja joisin vettä kupista ja välillä sanoisin ammuu! Samalla tietokoneella pelaava tapailemani mies olisi vastunnut tähän, että hiljaa lehmä. Että tällaista!

Kuulostaa Jussi Parviaiselta 🤣

Jos mies sanoo treffeillä vit**, sanon minä siihen kyr**, ja siinä vaiheessa mies ymmärtääkin jo lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo treffeillä vit**, sanon minä siihen kyr**, ja siinä vaiheessa mies ymmärtääkin jo lähteä.

väärä tulkinta. noistahan siinä on just kyse, jos mätsää. jää ne paskapuheet ja lirkuttelut pois - ja suoraan asiaan vain.

Sabriina kirjoitti:

Tapailemani mies halusi, että olisin juossut pururadalla rinnat paljaana ja hän olisi kuvannut sitä, kun suuret rintani hölskyvät siinä juostessa. Oli vielä miettinyt paikan ja ajan, jolloin ei välttämättä ketään sattuisi tulemaan vastaan.

Lisäksi minun olisi pitänyt sanoa jotain repliikkejä tähän tyyliin kuin vaikka:

"Iik, älä katso jättimäisiä rintojani!"

"Voi miten suuriksi rintani ovatkaan kasvaneet!"

"Toivottavasti kukaan ei näe suuria riippuvia rintojani täällä metsässä!"

Lisäksi olisi pitänyt kotona pukea päälle jonkinlainen lehmän häntä ja päähine ja rinnat paljaana konttaisin lattialla ja joisin vettä kupista ja välillä sanoisin ammuu! Samalla tietokoneella pelaava tapailemani mies olisi vastunnut tähän, että hiljaa lehmä. Että tällaista!

Selkeesti kattonut tai lukenut liikaa japanilaista hentaita :D :D Kaikki maneerit sieltä.

t; japanilaisia animaatioita ja sarjakuvia 30 vuotta harrastanut nainen.

Vierailija kirjoitti:

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Mulla oli vähän samantyyppinen,miesten omien sanojen mukaan "kilttis" "ystävä" suhde,antoi olettaa että ollaan parisuhteessa mutta ei uskaltanut kuitenkaan julkisesti menemään kahville tai minnekään, netissä kirjoitteli hirveästi ja oli siellä kuin kala vedessä ,mutta sen kerran kun näin,niin hänen kotonaan,ei edes sanonut tervetuloa tms,vaivaantunut hiljaisuus jonka aikana minä yritin pitää juttua yllä,toisen oltaessa tuppisuuna vaan.

Telkkaria katsottiin,jonka aikana otti kädestä about kymmenen kertaa ja joka kerta irrotin vaan käteni.

Valitti usein yksinäisyyttään ja että kukaan ei halua tavata ja naiset ei halua (oli komea ulkonäöltään että siinä ei vika), kuitenkin oli vaan koneella,ja meni kauppaankin lähemmäksi sulkemis aikaa,lenkkeili iltahämärässä. Mutta koneella vaan pelasi ja oleili. Meidän ns "ystävyys" päättyi sit siihen kun muutin paikkakunnalta,vaihdoin numeroni enkä ollut ikinä sen jälkeen siihen yhteydessä.

Taisin kertoa tämän aikaisemmin mut menkööt vielä tähänkin ketjuun. Vaikka mies olisi kuinka komea ,niin se ulkonäkö ei auta jos toinen on jatkuvasti tuppisuuna ja ei saa edes vuosien jälkeen sanottua viittä sanaa enempää:/

Oli mies, joka treffeillä jostain syystä aina halusi laittaa ison kätensä vatsani päälle, kuin kätilö, joka tarkkailee syntymättömän vauvan tilaa.... Olin hoikka, ei todellakaan vatsaa, ja minua tuollainen typerä käytös loukkasi niin, että heivasin koko suhteen (oli muitakin syitä, mutta tämä ällötti erityisesti).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettideitin päässä oli röllimäinen kasa takkuuntunutta hiusta joka sojotti jamaikapipon alta hartioilla kuin säikähtänyt villikissa, menossa oli raskas projekti: luomurastat. 

En osaa sanoa saiko se hänet näyttämään enemmän Tarzanilta vai pultsarilta, mutta hippi haisi ainakin asvalttiviidakon kiistattomalta kuninkaalta. 

Luomurastat eivät paakkuunnu, kunhan niitä  huoltaa eivätkä haise.

Hajun ei väitetty tulevan hiuksista, onhan tässäkin langassa moni puhunut ummehtuneen ja tiskirätin hajuisista vaatteista. Hienhaju ja puuttuva dödö siihen lisättynä voi saada ihmisen haisemaan oikeasti todella pahalle.

Tämä nyt ei ole edes tapailukokemus, kun tapailuun ei koskaan päästy. Mies oli kovin innokas, kun olimme treffipalstalla tavanneet, kyseli ummet ja lammet ja olisi heti halunnut tavata, mutta en ehtinyt. Viestiteltiin paljon useiden päivien ajan. Sitten tuli viikonloppu ja olin sukujuhlissa, enkä ehtinyt viestitellä. Maanantaina huomasin, että mies oli blokannut minut Whatsapissa kuin teini.

Keski-äkäiset miehet on nyt alkaneet tuota blokkaamista harrastaa. Olen joutunut tässä viime aikoina kahdesti blokatuksi! Ja mitään epäasiallista en ole tehnyt, korkeintaan ollut kiireinen tai en ole heti ehtinyt tavata, niin blokkaus. On tämä oudoksi mennyt :-D

Yksi mies oli TODELLA hyvännäköinen ja mietin että on varmaan naimisissa tai joku sarjamur haaja kun vielä vapaa. Totuus ei ollut kumpaakaan. Mies oli sosiaalisesti todella kömpelö ja täysin huumorintajuton.

Toinen mies  halusi sellaisen seksileikin että olisin lenkillä ja hän kävisi kimppuun takaapäin, kiskoisi puskaan ja repisi housuni pois, toisinsanoen hän siis tahtoi rais kata minut luvallani.  Intti ettei oikeasti tietenkään satuttaisi minua ja että tykkäisin itsekin. 

Kolmannen miehen kanssa taas päädyttiin naimisiin, vaikka treffit olivat todella kummalliset. Mies nimittäin  sai antabus-reaktion hänelle määrätystä antibiootista ja joutui lähtemään kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämän takia naisten urheilua katsellaan!

Kiitos kaikille tarinansa jakaneille! Näiden lukeminen sai toivomaan, että nykyinen parisuhteeni kestäisi vielä ainakin parikymmentä vuotta eteenpäin, ettei enää ikinä tarvitsisi lähteä deittailumarkkinoille...

No, osallistun jakamalla oman kokemuksen, joka ei ole pahimmasta päästä. Tapahtui -00 luvulla ennen kuin ”alettiin oleen” nykyisen aviopuolisoni kanssa. Olin just aloittelemassa vaihto-opiskelijavuotta eurooppalaisessa miljoonakaupungissa. Palloilin varmaan aika eksyneen näköisenä paikallisella kampuksella kun random tyyppi tuli jutulle. Paikallisen kielen osaamiseni oli tuossa vaiheessa vielä heikohkoissa kantimissa, englantia toki osasin mutta mies ei. Hänessä ei ollut mitään erityisen viehättävää, ei kasvonpiirteissä eikä ruumiinrakenteessa (lyhyen ja pyöreän sorttinen). No mitä lie yksinäisyyttäni en sitten torjunut häntä suoralta kädeltä vaan vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin myöhemmin treffit johonkin kuppilaan. Keskustelu oli varmaan melkoista tervanjuontia, ennen kaikkea kielimuurista johtuen, muistan kuitenkin, että kehui kävelytyyliäni sporttiseksi.

En kyllä ymmärrä miksi halusin tavata toisenkin kerran (taas se yksinäisyys vieraassa kaupungissa?), kun mitään vetoa en tyyppiä kohtaan tuntenut. Kertoi olevansa kokki (sen sanan osasi sentään englanniksi koska itse en tunnistanut sitä paikallisella kielellä, no nytpä osaan senkin) ja kutsui minut luokseen syömään. Syötiin ja juotiin ja muistan, että ruoka ei kyllä ollut yhtään perus kotikokin tekosia parempaa. Yritti sitten lähennellä ja tässä vaiheessa sain sitten sanottua ihan paikallisella kielellä, että haluan olla vaan kavereita. Heitti tämän jälkeen minut autolla asunnolleni (jonkun verran naukkailtuaan, että missähän itsesuojeluvaistoni oli...)

Kaipa olin siis itse osaltani se kummallinen treffikumppani hänelle, puutteellinen kielitaito ja kai sit annoin ymmärtää enemmän kun ymmärsin antaa?

No tarina jatkui vielä sen verran, että kerran törmäsin tyyppiin asuntoni läheisellä ostarilla (ihan eri suunnalla, missä tyyppi itse asui). Se tervehti minua asiallisesti, mä menin ihan punaiseksi ja hikoilin tuskanhikeä vaivaantuneena, se kysyi, että onko kaikki ok ja taas sain paikallisella kielellä selostettua että oon kipeenä (varmasti oli tottakin, ääni painoksissa ja olin muutenkin vähän väliä sen vuoden aikana flunssassa johtuen eri pöpökannasta).

Juu, että kyllä se olin lähinnä siis minä se kummallinen treffikumppani, mutta kiusallista oli itsellänikin! Ja normaalitilanteessa olen käsittääkseni sosiaalisesti melko normaali tapaus, ehkä aavistuksen jännittäjätyyppi.

Tosi Mies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämän takia naisten urheilua katsellaan!

Kameramiehet myös alansa ammattilaisia. Dokumentoivat katsojia ajatellen, niin ettei mielenkiinto lopahda.

Sabriina kirjoitti:

Tapailemani mies halusi, että olisin juossut pururadalla rinnat paljaana ja hän olisi kuvannut sitä, kun suuret rintani hölskyvät siinä juostessa. Oli vielä miettinyt paikan ja ajan, jolloin ei välttämättä ketään sattuisi tulemaan vastaan.

Lisäksi minun olisi pitänyt sanoa jotain repliikkejä tähän tyyliin kuin vaikka:

"Iik, älä katso jättimäisiä rintojani!"

"Voi miten suuriksi rintani ovatkaan kasvaneet!"

"Toivottavasti kukaan ei näe suuria riippuvia rintojani täällä metsässä!"

Lisäksi olisi pitänyt kotona pukea päälle jonkinlainen lehmän häntä ja päähine ja rinnat paljaana konttaisin lattialla ja joisin vettä kupista ja välillä sanoisin ammuu! Samalla tietokoneella pelaava tapailemani mies olisi vastunnut tähän, että hiljaa lehmä. Että tällaista!

Ei kyllä nykyään tarvi hämmästyä enää mistään. :D :D .D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta minulta naiset jostain syystä ovat kysyneet esim. "Kuka on ollut sinun kaunein tyttöystävä?", niin saa kyllä rehellisen vastauksen. Ovat osa tienneet entisiä, joten olettanut että on rehellisyys testi samalla. Aina ollut rehellinen ja sanonut ketkä ovat olleet ulkoisesti kauneimpia. Vastauksesta ei vain ole pidetty. Kuitenkin perään yleensä kehunut luonnetta tai muuta asiaa mitä nähnyt heissä parempana, jos se mykkäkoulu suuttumis kohtauksen jälkeen on ollut mahdollista. Monesti uusi tyttöystävä ei ole ollut yhtä kaunis ulkoisesti kuin entiset, mutta luonteesta pitänyt huomattavasti enemmän. Pitäisikö kumppaneille ennemmin valehdella kuin olla rehellinen? Pitäsikö kysyä haluaako arvon rouva rehellisen vai valheellisen vastauksen?

Eikö rehellisyys kannata nykypäivänä?

Pelimiehet, mikä on oikea tapa toimia tässä tilanteessa?

En ole pelimies, mutta tilanteen virityksestä riippuen vastauksen voi vetää joko täysin överileikiksi, tai sitten kuitata jotenkin "jaa empätiiä" tasoisesti virnuillen ja suudella + siirtyä siitä eteenpäin tilanteen mukaan. Joka tapauksessa kyseessä on positiivinen signaali; jos nainen kyselee tämmöisiä hän on kiinostunut sinusta ja yrittää lisäksi kehitellä itselleen jonkinlaista draamaa. Draamavetoisuus on periaatteessa red flag, mutta hallittavissa kun muistaa että draaman ilmenemistä voi yleensä viivästyttää panemalla.

Ok, kiitos näkemyksestä.