Kerrotaan taas kummallisia/hirveitä treffi- tai tapailukokemuksia!

joo, kyse ei ole treffeistä vaan isoista juhlista jonne tuli eräs lähiseudulta eduskuntatyötä tekevä henkilö.

oli silloin niin mahtava ja mairea, tosi hienot puheet. nyt tajusin miten nopeasti ihminen osaa muuttaa kelkkansa ja mielipiteensä. tajusin siis kaiken olleen valhetta ja feikkiä. pelkkää näyttelijätyötä tai siihen verrattavaa

Vierailija kirjoitti:

Mentiin kahville huoltsikalle. How romantic. Lähdettiin siitä ajelulle. Mies siitä pian kaarsi levikkeelle ja kävi rinnuksiin kiinni & kertoi monisanaisesti mielipiteensä rinnoistani. Muutoinkin jatkoi kourimista.

En kokenut tilannetta pelottavana, totesinpahan vaan että juntti mikä juntti - ilman käytöstapoja.

Juu, en lähtenyt enää toistamiseen treffeille.

Kiinostais tietää että panitteko siellä autossa kourinnan perään :)

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti varmaan tosi outo. En ole käynyt treffeillä koskaan. Parisuhteita nyt kolmas

Et ole kenenkään romanttisen kumppanisi kanssa viettänyt aikaa kahdestaan? Silloin olet käynyt treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti varmaan tosi outo. En ole käynyt treffeillä koskaan. Parisuhteita nyt kolmas

Et ole kenenkään romanttisen kumppanisi kanssa viettänyt aikaa kahdestaan? Silloin olet käynyt treffeillä.

Siis jos olet viettänyt aikaa jonkun kanssa romanttisen kiinnostuksen takia, olet käynyt treffeillä.

Itse aiemmin olen tapaillut paljon miehiä netin kautta, joten en epäile hetkeäkään näiden tarinoiden todenperäisyyttä. Valitettavasti. Varsinaista friikki sirkusta koko deittailu.

Mies kertoi olevansa "Klonkun näköinen sovinistinen minimuna", nauroin katketakseni ja mietin että mikä mahtava itseironia ja miten upean erottuva ilmoitus! Vastasin ja sovittiin treffit huoltoasemalle lähelle miehen työpaikkaa ja minun kotiani. Oli sanoinkuvaamaton järkytys kun mies oikeasti näytti Klonkulta: Laiha,muutama harva hius päälaella, isot ulkonevat silmät ja tosi pitkä kaula. Mies osti meille kahvit ja käski kantaa tarjottimen pöytään "mä maksoin ni sä kannat". Tässä vaiheessa aloin epäillä, oliko ilmoitus sittenkään ollut huikeaa itseironiaa.. kahvien jälkeen mies ilmoitti  lähtevänsä kotiin suihkuun ja lähetti myöhemmin kuvan vehkeestään, joka oli oikeastikin seisokissa luokkaa popsinakki että "Haluutko imaista".

Hyi h""etti! Ei varmaan  tarvitse sanoa ettei tavattu toiste,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ne pilleritkään eivät heti vaikuta vaan joutunee jopa tunnin odotella seisokkia. Monenko naisen halut säilyy täsmällisen tarkasti ajoitetun seksinharrastamisen kanssa, on romantiikat aika kaukana. "Tänään kello 9 harrastamme seksiä"

Oletko kuullut esileikistä?

Jos kerran nainen ei halua itseensä koskettavan mitenkään ennenkuin miehellä on vankka seisokki päällä, niin ei kai sellainen kaipaa mitään esileikkejäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin menossa naiselle yökylään ja hänellä alkoi ennen sitä toosa vuotamaan mystillisesti verta. Totesin puolivitsillä, että taidetaan joutua olemaan ihan kiltisti vaan ja siitä nainen veti ihmeelliset kohtaukset. Hän ei kuulemma välttämättä halunnut seksiä, mutta sanoi että minulla oli varmaan suunnitelmissa. Sillä tavalla syyllistäen, kuin minä olisin sikamies vain seksin perässä. Minuahan ei olisi yhtään haitannut vaikkei olisi peuhattukaan. Tätä ennen nainen itse oli oma-aloitteisesti lähetellyt minulle kuvia itsestään vähissä pukeissa ja jopa itsetyydytysvideoita, joten luonnollisesti oletin että sellaiselle toiminnalle saattoi olla edellytyksiä. Kukapa valmistautumattomana lähtisi ristiretkelle. Siinä valossa vähän alkoi ihmetyttämään tuo naisen sekoilu. Sitten kun olin paikan päällä, nainen olikin kimpussa kokoajan ja olisikin pitänyt sitten yhtäkkiä peuhata kokoajan. Homma jatkui parin tapailun verran, mutta tuo naisen aivoituksien äkillinen laidasta laitaan pomppiminen ei jäänyt ainutkertaiseksi, joten totesin että liian hankala tapaus meikäläiselle.

Yllä kuvattu on kyllä ihan normikäytöstä naisilta eikä viittaa minkäänlaisiin ongelmiin. Ja sinun on turha hävetä sitä, että olet seksin perässä - ei se nainen sinusta tykkäisi jos et olisi.

Miksi naisten pitää siitä huolimatta yrittää leikkiä jotain pyhää Jeesuksen Mariaa, vaikka heidän nymfomaaniset taipumuksensa ovat aiemmin tulleet jo täysin selväksi? Pitääkö sitä seksinnälkäistä miestä vaan päästä jotenkin lyttäämään vai mikä on homman idea.

Vierailija kirjoitti:

Itse aiemmin olen tapaillut paljon miehiä netin kautta, joten en epäile hetkeäkään näiden tarinoiden todenperäisyyttä. Valitettavasti. Varsinaista friikki sirkusta koko deittailu.

Sanos muuta, ihan näin miesnäkökulmastakin. Ainoat naiset joilta saanut jotain vastakaikua ovat olleet jonkinlaisia persoonallisuushäiriöisiä jotka on lähes alusta saakka jossain "tulemme elämään yhdessä onnellisina ikuisesti"-mielentilassa. Pelottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi olevansa "Klonkun näköinen sovinistinen minimuna", nauroin katketakseni ja mietin että mikä mahtava itseironia ja miten upean erottuva ilmoitus! Vastasin ja sovittiin treffit huoltoasemalle lähelle miehen työpaikkaa ja minun kotiani. Oli sanoinkuvaamaton järkytys kun mies oikeasti näytti Klonkulta: Laiha,muutama harva hius päälaella, isot ulkonevat silmät ja tosi pitkä kaula. Mies osti meille kahvit ja käski kantaa tarjottimen pöytään "mä maksoin ni sä kannat". Tässä vaiheessa aloin epäillä, oliko ilmoitus sittenkään ollut huikeaa itseironiaa.. kahvien jälkeen mies ilmoitti  lähtevänsä kotiin suihkuun ja lähetti myöhemmin kuvan vehkeestään, joka oli oikeastikin seisokissa luokkaa popsinakki että "Haluutko imaista".

Hyi h""etti! Ei varmaan  tarvitse sanoa ettei tavattu toiste,

Mikset halunnut tavata uudestaan ja imaista?

Vierailija kirjoitti:

No tylsästi vain sellainen, että joku julistaa rakkauttaan yhden näkemisen jälkeen tai pahimmassa tapauksessa ennen näkemistä.

Introverttina tää on aivan liikaa ja totaalinen turn-off.

Itselle osunut vastaavia naisia vuosien varrella muutama. Melko saman tyypisiä ihmisiä ovat olleet jokainen. Jotain ravintola työtä tekeviä opiskelijoita, ulkoisesti eivät mitään ihmeellisiä. Tutustuttu baarissa ja päätynyt heidän luokseen yökylään 1-3krt. Parin viikon jälkeen nämä soittelee umpi humalassa keskeltä meluisaa baaria huutaen "määä lakastaan suaaa!!". Vie tosiaan introvertiltä mielenkiinnon täysin tavata uudestaan tuollaiset takertujat.

Vierailija kirjoitti:

Nettideitin päässä oli röllimäinen kasa takkuuntunutta hiusta joka sojotti jamaikapipon alta hartioilla kuin säikähtänyt villikissa, menossa oli raskas projekti: luomurastat. 

En osaa sanoa saiko se hänet näyttämään enemmän Tarzanilta vai pultsarilta, mutta hippi haisi ainakin asvalttiviidakon kiistattomalta kuninkaalta. 

Luomurastat eivät paakkuunnu, kunhan niitä  huoltaa eivätkä haise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ne pilleritkään eivät heti vaikuta vaan joutunee jopa tunnin odotella seisokkia. Monenko naisen halut säilyy täsmällisen tarkasti ajoitetun seksinharrastamisen kanssa, on romantiikat aika kaukana. "Tänään kello 9 harrastamme seksiä"

Oletko kuullut esileikistä?

Jos kerran nainen ei halua itseensä koskettavan mitenkään ennenkuin miehellä on vankka seisokki päällä, niin ei kai sellainen kaipaa mitään esileikkejäkään.

Minulla oli sänkypuolella vähän suoriutumisongelmia ja nainen turhautui siihen malliin, että mitään seksuaalissävytteistä ei saanut hänelle tehdä koska kuulemma impona vaan kiusasin häntä. Viagraa toki väläytteli, mutta tuollainen on mielestäni aika törkeä suhtautuminen toisen fyysiseen ongelmaan ja todellakin tuli vaikutelma, ettei hän mitään räpeltämistä kaipaa vaan pelkkää jyystämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ne pilleritkään eivät heti vaikuta vaan joutunee jopa tunnin odotella seisokkia. Monenko naisen halut säilyy täsmällisen tarkasti ajoitetun seksinharrastamisen kanssa, on romantiikat aika kaukana. "Tänään kello 9 harrastamme seksiä"

Oletko kuullut esileikistä?

Kätevästi leikkasit pois aiemmat viestit, jossa mainittiin että jos naiselle yhdyntä on tärkeintä, niin tulee ongelmia. Miksi tällainen nainen kaipaisi mitään esileikkejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa? 

En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia. 

Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.

Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.

Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.

Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän. 

Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut, 

kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut. 

Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla. 

Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi. 

Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista. 

Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.

Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.

Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.

Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.

Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.

Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.

Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.

Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.

Kaikki kuvittelee noin alussa

Minä nyt en enää mikään untuvikko ole näissä seurusteluasioissa, kokemusta on useista vuosia kestäneistä suhteista, mutta kyllä minulla edelleen ulkonäkö on se asia joka määrittää sen että kenen kanssa aloitan seurustelun.

Ehkä joillain ihmisillä on sitten eri kriteerit mitkä määrittää sen, keneen he ihastuvat 🤷🏻‍♀️

T. Sama

En oikein ymmärrä, että mihin muuhun kuin ulkonäköön voi alussa ihastua, kun sinne ihmisen sisälle ei näe?

Luonteeseen tietysti, kun tutustuu, juttelee, tekee asioita yhdessä.

Niin, toki sitten pidemmällä aikavälillä. Mutta pitää sen nyt sen verran silmää miellyttää, että lähtee edes tutustumaan ja tekemään niitä asioita. Ellei ole kyse kaveruudesta.

Moni parisuhde alkaa kaveruudesta, vaikka toinen ei alkuun mielyttäisi, niin luonne voi saada rakastumaan palavasti. Itsellä oli aikanaan esim. useita ihastuksia ulkonäön puolesta kaveri piireissä ja töissä joiden ulkonäkö ei ollut erikoinen, mutta ajan myötä ihastunut persoonallisuuteen. Persoonalla on pidemmän päälle enemmän merkitystä ja sillä tuleeko toisen kanssa päivittäin toimeen, kuin pelkällä ulkonäöllä tai tilipussilla. On ollut monia todella näyttäviä kumppaneita, mutta ei se ulkonäkö riitä. Jos on valehteleva pettäjä, eikä arvosta ja kuuntele toista, niin ei sillä ole merkitystä vaikka olisi maailman upein ulkoisesti. Törmännyt näihin joita olisi halunnut mielyttää tekemällä heitä mielyttäviä asioita myös kokeillakseni itse sellaista ensimmäistä kertaa, mutta vastaukseksi saa lähinnä "ei tarvi koska sä et kuitenkaan halua tehdä niin", tai jotain muuta vastaavaa lähes joka kerta. Ja tämän jälkeen aina oltiin vetoamassa samaan jos jotain tekemistä yritti suunnitella, "Ei meidän tarvi koska sä et kuitenkaan halua." Oletti tietävänsä mitä haluan joka kerta, ja tuli vähän sen jälkeen siihen päätökseen että täytyi laittaa poikki koska en halunnut käydä missään, koska itse oletti niin ja tyrmäsi kaikki ehdotukset sen takia. Niin vaikea ottaa selvää jos toinen tunkee väkisin omat luulot toiselle. Meni into edes ehdottaa mitään koska tyrmättiin maahan joka kerta "et sä kuitenkaan halua!". Vaikka olis halunnut ihan oikeasti tehdä niitä asioita juuri hänen kanssaan, mutta ei kelvannut ja tyrmäsi aina.

Jos sinulla on moni suhde alkanut kaveritasolta, ei se tarkoita että yleisesti moni parisuhde alkaa niin. Minä voisin sanoa taas täysin päinvastoin, että koskaan ei ole parisuhde alkanut kaverisuhteesta vaan se on alusta saakka pitänyt napsahtaa tai ei sitten ollenkaan. Ja sen epäonnistuneen alkunapsahduksen jälkeen kun on kavereiksi ajauduttu, ei tietenkään myöhemminkään ole odotettavissa mitään säkenöintejä.

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Tottakai viestitellen kommunikointi on monelle helpompaa, eikä moni välttämättä osaa siitä ujoudestaan yms. mitenkään erikseen mainita aivan kuten sosiaalisemmatkaan eivät erikseen mainitse sitä sosiaalisuuttaan. Monet kerrat naisväki minunkin kohdallani yllättynyt, kun saaneet viestitellessä aivan toisenlaisen ja sosiaalisemman kuvan minusta. Vaikkeivät siis itsekään ole välttämättä mitään suupaltteja olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa? 

En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia. 

Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.

Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.

Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.

Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän. 

Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut, 

kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut. 

Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla. 

Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi. 

Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista. 

Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.

Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.

Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.

Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.

Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.

Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.

Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.

Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.

Kaikki kuvittelee noin alussa

Minä nyt en enää mikään untuvikko ole näissä seurusteluasioissa, kokemusta on useista vuosia kestäneistä suhteista, mutta kyllä minulla edelleen ulkonäkö on se asia joka määrittää sen että kenen kanssa aloitan seurustelun.

Ehkä joillain ihmisillä on sitten eri kriteerit mitkä määrittää sen, keneen he ihastuvat 🤷🏻‍♀️

T. Sama

En oikein ymmärrä, että mihin muuhun kuin ulkonäköön voi alussa ihastua, kun sinne ihmisen sisälle ei näe?

Luonteeseen tietysti, kun tutustuu, juttelee, tekee asioita yhdessä.

Niin, toki sitten pidemmällä aikavälillä. Mutta pitää sen nyt sen verran silmää miellyttää, että lähtee edes tutustumaan ja tekemään niitä asioita. Ellei ole kyse kaveruudesta.

Moni parisuhde alkaa kaveruudesta, vaikka toinen ei alkuun mielyttäisi, niin luonne voi saada rakastumaan palavasti. Itsellä oli aikanaan esim. useita ihastuksia ulkonäön puolesta kaveri piireissä ja töissä joiden ulkonäkö ei ollut erikoinen, mutta ajan myötä ihastunut persoonallisuuteen. Persoonalla on pidemmän päälle enemmän merkitystä ja sillä tuleeko toisen kanssa päivittäin toimeen, kuin pelkällä ulkonäöllä tai tilipussilla. On ollut monia todella näyttäviä kumppaneita, mutta ei se ulkonäkö riitä. Jos on valehteleva pettäjä, eikä arvosta ja kuuntele toista, niin ei sillä ole merkitystä vaikka olisi maailman upein ulkoisesti. Törmännyt näihin joita olisi halunnut mielyttää tekemällä heitä mielyttäviä asioita myös kokeillakseni itse sellaista ensimmäistä kertaa, mutta vastaukseksi saa lähinnä "ei tarvi koska sä et kuitenkaan halua tehdä niin", tai jotain muuta vastaavaa lähes joka kerta. Ja tämän jälkeen aina oltiin vetoamassa samaan jos jotain tekemistä yritti suunnitella, "Ei meidän tarvi koska sä et kuitenkaan halua." Oletti tietävänsä mitä haluan joka kerta, ja tuli vähän sen jälkeen siihen päätökseen että täytyi laittaa poikki koska en halunnut käydä missään, koska itse oletti niin ja tyrmäsi kaikki ehdotukset sen takia. Niin vaikea ottaa selvää jos toinen tunkee väkisin omat luulot toiselle. Meni into edes ehdottaa mitään koska tyrmättiin maahan joka kerta "et sä kuitenkaan halua!". Vaikka olis halunnut ihan oikeasti tehdä niitä asioita juuri hänen kanssaan, mutta ei kelvannut ja tyrmäsi aina.

Jos sinulla on moni suhde alkanut kaveritasolta, ei se tarkoita että yleisesti moni parisuhde alkaa niin. Minä voisin sanoa taas täysin päinvastoin, että koskaan ei ole parisuhde alkanut kaverisuhteesta vaan se on alusta saakka pitänyt napsahtaa tai ei sitten ollenkaan. Ja sen epäonnistuneen alkunapsahduksen jälkeen kun on kavereiksi ajauduttu, ei tietenkään myöhemminkään ole odotettavissa mitään säkenöintejä.

Tinder ja muut netti deitti palvelut ovat muuttaneet suhteiden muodostumisen periaatteet täysin. Ennen luotettiin jumalan tahtoon ja kohtaloon, ja se elämän rakkaus kohdattiin kasvotusten perhosia vatsaan tuoden. Nykyään jumalan tarkoittamaa kohtalo kohtaamista elämän rakkauden kanssa ei enää tapahdu koska ihmiset tuijottavat vain näyttöjä ja elämän rakkaus kävelee vain ohi, tai se sivuutetaan koska oli paremman näköinen tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä juttelun jälkeen piti tavata ekan kerran. Odotin kahvilan edessä kuten oltiin sovittu. Mies tuli paikalle ja näytti kuvaltaan eli sen suhteen ei yllätyksiä. Mutta mies oli ihan tolkuttoman ujo(?), ei saanut sanottua kunnolla edes moi. Katseli vähän sivusilmin minuun päin, hymyili ja hihitteli hiljaa itselleen- Mulle tuli todella epämiellyttävä olo, tuntui ihan siltä kuin olisin jossain piilokamerassa tai jossain ja et se mies tietää että jotain tapahtuu kohta ja pokka ei meinaa pitää.

Sanoin miehellekin et mulle tuli epämukava olo siitä kun se vaan hihittelee ja hymyilee eikä puhu mitään, mutta mies vain hihitteli sillekin. Sanoin että on varmaan parempi ettei mennä kahville ja lähdin pois.

Tapaamisen jälkeen mies laittoi viestin jossa haukkui pinnalliseksi ja huijariksi kun en ollut valmis tutustumaan.

Netissä mies kuitenkin pystyi kommunikoimaan ihan normaalisti ja ennen tapaamista ei ollut yhtään varoittanut, että on ujo ja saattaa kikatella. En tiedä mistä siinä oli kyse.

Tottakai viestitellen kommunikointi on monelle helpompaa, eikä moni välttämättä osaa siitä ujoudestaan yms. mitenkään erikseen mainita aivan kuten sosiaalisemmatkaan eivät erikseen mainitse sitä sosiaalisuuttaan. Monet kerrat naisväki minunkin kohdallani yllättynyt, kun saaneet viestitellessä aivan toisenlaisen ja sosiaalisemman kuvan minusta. Vaikkeivät siis itsekään ole välttämättä mitään suupaltteja olleet.

Joo ymmärrän kyllä sen, että livetilanne on aina erilainen ja yleensä keskustelu ainakin alkuun on ollut aika väkinäistä. Monilla netti-/tindertreffeillä olen ollut, mutta tuo on ainoa kerta, kun mies ei ole kyennyt puhumaan käytännössä mitään. Ainoat sanat, jotka hänestä sain irti oli väkinäinen moi ja pari kertaa joo kun varmistin että onko tyyppi se, joka oli tullut tapaamaan minua. Muuten mies hymisteli, hihitteli ja vältteli katsetta. Oli todella vaivaannuttavaa.

Miten sellaisessa tilanteessa sinun mielestäsi olisi kannattanut toimia? Netissä jutellessa mies tosiaan oli ollut mukava ja "normaali", mutta livenä kävi sitten noin. En ollut varma onko mies jossain aineissa ja siksi hihittelee vai onko kyse jostain pilasta vai mistä. Tajusin jälkikäteen, että ehkä mies oli ujo, mutta eipä se siinä tilanteessa tullut mieleen...

-2046

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä taustaa varten kysyisinkin teiltä, jotka sanovat, että ulkonäkö ei ole tärkeä: miten te voitte alkaa suhteeseen jonkun epämiellyttävän näköisen ihmisen kanssa? 

En ole koskaan alkanut suhteeseen selkeästi epämiellyttävän näköisen kanssa, mutta olen ollut suhteessa ei-vetovoimaisen kanssa, jolla oli joitakin yksittäisiä ei-niin-viehättäviä ominaisuuksia. 

Viihdyin hänen seurassaan todella hyvin, huumori toimi ja meillä oli hauskaa.

Arvostin hyvää ystävyyttä ja kumppanuutta enemmän kuin fyysistä vetovoimaa.

Kumppani oli myös erittäin halukas miellyttämään, joten hän oli etenkin suhteen alkuvaiheessa mitä parhaimmin käyttäytyvä henkilö.

Kun kiinnyin häneen, niin hänen ulkonäkönsäkin miellytti minua enemmän. 

Rakastin koko sydämestäni häntä, mutta ihan samanlaista vetovoimaa en kokenut, 

kuin mitä on ollut niihin, jotka ovat jo ihan alkujaan olleet viehättäviä silmissäni ja joihin olen ihastunut. 

Tästä vetovoiman puutteesta tuli ajan mittaan enemmän ja enemmän kitkaa, sillä kumppanillani oli ihan erilaiset odotukset suhteelta kuin minulla. 

Jatkossa yritän olla tarkempi tuossa, että alan pidempään suhteeseen vain jos ihastun selvästi. 

Se, että yhdessä on kivaa viettää aikaa, ei riitä sille kumppanille pidemmän päälle, kun hän todennäköisesti odottaa vetovoiman olevan molemminpuolista. 

Olen itse huomannut saman, valitettavasti. Jos ei kumppani ole hyvännäköinen, ei hommasta vaan tule mitään.

Jonkun aikaa sitä pystyy itselleen valehtelemaan että "ehkä tässä nyt kuitenkin olisi jotain", jos kuitenkin muuten tullaan hyvin juttuun, mutta kyllä se homma ennemmin tai myöhemmin vaan kaatuu siihen että ei epäviehättävän ihmisen kanssa yksinkertaisesti halua panna.

Siinä rupeaa sitten katselemaan muita, paremman näköisiä sillä silmällä, ja siinä vaiheessa suhde onkin jo tuhoon tuomittu.

Jos ihmiseen rakastuu, hän näyttää rakastuneen silmissä huomattavasti viehättävämmältä kuin muuten ulkoisesti kaunis. On sulla elämä melko pinnallista jos noin ajattelet, tuskin koskaan tulet rakastumaan jos ulkokuori on noin tärkeä. Vanhuus ja rypyt tulee jokaiselle eteen, silloin se ulkonäkö ei ole ensimmäisenä mielessä.

Joo, itse kävin kuumana erääseen ja pidin häntä jopa liian hyvännäköisenä itselleni. Kaverini palautteli onneksi maanpinnalle tolkuttaen ettei todellakaan ole hyvännäköinen.

Tässä yksi hyvä elämänohje: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan. Niin totta, jos olet pinnallinen niin tulet olemaan yksin kun omasta pinnasta maali rappeutuu. Siinä kerkeät miettimään niitä ihmisiä jotka sinusta välitti vaikka itse pidit heitä rumina.

Mun pitää ensin ihastua ulkonäköön, jotta voin myöhemmin rakastua sisimpään.

Siksi se kumppanin ulkonäkö on niin tärkeä asia. Jos en ihastu, en myöskään rakastu.

Kaikki kuvittelee noin alussa

Minä nyt en enää mikään untuvikko ole näissä seurusteluasioissa, kokemusta on useista vuosia kestäneistä suhteista, mutta kyllä minulla edelleen ulkonäkö on se asia joka määrittää sen että kenen kanssa aloitan seurustelun.

Ehkä joillain ihmisillä on sitten eri kriteerit mitkä määrittää sen, keneen he ihastuvat 🤷🏻‍♀️

T. Sama

En oikein ymmärrä, että mihin muuhun kuin ulkonäköön voi alussa ihastua, kun sinne ihmisen sisälle ei näe?

Luonteeseen tietysti, kun tutustuu, juttelee, tekee asioita yhdessä.

Niin, toki sitten pidemmällä aikavälillä. Mutta pitää sen nyt sen verran silmää miellyttää, että lähtee edes tutustumaan ja tekemään niitä asioita. Ellei ole kyse kaveruudesta.

Moni parisuhde alkaa kaveruudesta, vaikka toinen ei alkuun mielyttäisi, niin luonne voi saada rakastumaan palavasti. Itsellä oli aikanaan esim. useita ihastuksia ulkonäön puolesta kaveri piireissä ja töissä joiden ulkonäkö ei ollut erikoinen, mutta ajan myötä ihastunut persoonallisuuteen. Persoonalla on pidemmän päälle enemmän merkitystä ja sillä tuleeko toisen kanssa päivittäin toimeen, kuin pelkällä ulkonäöllä tai tilipussilla. On ollut monia todella näyttäviä kumppaneita, mutta ei se ulkonäkö riitä. Jos on valehteleva pettäjä, eikä arvosta ja kuuntele toista, niin ei sillä ole merkitystä vaikka olisi maailman upein ulkoisesti. Törmännyt näihin joita olisi halunnut mielyttää tekemällä heitä mielyttäviä asioita myös kokeillakseni itse sellaista ensimmäistä kertaa, mutta vastaukseksi saa lähinnä "ei tarvi koska sä et kuitenkaan halua tehdä niin", tai jotain muuta vastaavaa lähes joka kerta. Ja tämän jälkeen aina oltiin vetoamassa samaan jos jotain tekemistä yritti suunnitella, "Ei meidän tarvi koska sä et kuitenkaan halua." Oletti tietävänsä mitä haluan joka kerta, ja tuli vähän sen jälkeen siihen päätökseen että täytyi laittaa poikki koska en halunnut käydä missään, koska itse oletti niin ja tyrmäsi kaikki ehdotukset sen takia. Niin vaikea ottaa selvää jos toinen tunkee väkisin omat luulot toiselle. Meni into edes ehdottaa mitään koska tyrmättiin maahan joka kerta "et sä kuitenkaan halua!". Vaikka olis halunnut ihan oikeasti tehdä niitä asioita juuri hänen kanssaan, mutta ei kelvannut ja tyrmäsi aina.

Jos sinulla on moni suhde alkanut kaveritasolta, ei se tarkoita että yleisesti moni parisuhde alkaa niin. Minä voisin sanoa taas täysin päinvastoin, että koskaan ei ole parisuhde alkanut kaverisuhteesta vaan se on alusta saakka pitänyt napsahtaa tai ei sitten ollenkaan. Ja sen epäonnistuneen alkunapsahduksen jälkeen kun on kavereiksi ajauduttu, ei tietenkään myöhemminkään ole odotettavissa mitään säkenöintejä.

Tinder ja muut netti deitti palvelut ovat muuttaneet suhteiden muodostumisen periaatteet täysin. Ennen luotettiin jumalan tahtoon ja kohtaloon, ja se elämän rakkaus kohdattiin kasvotusten perhosia vatsaan tuoden. Nykyään jumalan tarkoittamaa kohtalo kohtaamista elämän rakkauden kanssa ei enää tapahdu koska ihmiset tuijottavat vain näyttöjä ja elämän rakkaus kävelee vain ohi, tai se sivuutetaan koska oli paremman näköinen tarjolla.

Joo näitä riittää tuttava piiristä "Ei tästä voi tulla mitään, on matcheja paremman näköisten kanssa!, voi poistaa taas rumimmat matchit" jne. Vaihtamassa ollaan jo ennen tutustumista toiseen koska illuusio valinnan varasta on olemassa feikki tilien ja pelimiesten antaman suosion takia.