Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä kukaan oppinut puhumaan ranskaa sujuvasti?
11.04.2016 |
Itse aloitin viime syksyllä opiskelun, ikää 20v. Kieli itsessään tuntuu järkevältä nyt kun on kunnolla päässyt perille kieliopista, vielä on toki hirveästi opeteltavaa, mutta tuntuu suht. Helpolta. Mutta puhuminen... Oppiiko sitä koskaan kunnolla?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.
Mentaliteetti. Sujuvammin: tuolla asenteella (mistään muusta tuossa ei ole näet kysymyskään)
Miten niin sujuvammin? Mentaliteetti on yhtä kuin ajattelutapa ei asenne. Samalla lailla suomea molemmat sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallus avata suunsa ja päästellä sammakoita aluksi on se suurin kompastuskynnys suomalaisille. Vain kieltä puhumalla oppii puhumaan.
Minusta ranska on suhteellisen helppo kieli, myös ääntämiselään. Luin kolme vuotta koulussa, opiskelin lisää yliopistossa ja kielikursseilla, suoritin toisen yliopistotutkinnon ranskassa ja tein maassa myös työtä muutamia vuosia. Kyllä kielen oppii, mutta sen kanssa täytyy elää joka päivä. Sitten menin italialaisen kanssa naimisiin ja muutettiin tänne Italiaan ja opettelin sitten sen italian. Lapset on ranskalaisessa koulussa eli siinä mielessä yhteys kieleen on säilynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka suomalainen inhoaakin sitä, kun kuulee omaa kieltään puhuttavan aksentilla (joko ulkomaisella tai vaikka vain "väärällä" murteella), niin ulkomailla siihen ei yleensä suhtauduta yhtä negatiivisesti. Päin vastoin, sitä pidetään hienona asiana, että kieltä on opeteltu ja sillä yritetään selviytyä, eikä mennä huudetulla englannilla ylimielisten amerikkalaisten tapaan.
No Ranskaan tuo ei ihan täysin päde, siellä moni katsoo, ettet osaa kieltä, jos puhut sitä kankeasti tai paksulla aksentilla.
Itse opin ranskan kielen ranskalaisen mieheni avulla, ja asumalla vuosia Ranskassa. Aika nopeastikin ranskasta tuli luontevampi puhekieli kuin englannista. Esimerkiksi ranskan ääntäminen on todella säännönmukaista, toisin kuin englannissa. Muutenkaan se ei ole englantia vaikeampi, ongelmana on lähinnä se, ettei Suomessa juuri altistu ranskalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
No, onneksi ei tarvitsekaan tulla natiiviksi (vaikka itse asiassa jotkut harvat yksilöt pääsevät kyllä tosi lähelle)! Minusta pääasia on, että oppijasta tuntuu itsestään siltä, että kielitaito on riittävän hyvä niissä tilanteissa, joissa sitä tarvitsee. Aina välillä on tietysti hyvä venyttää taitonsa rajoja, aivot kiittävät ponnisteluista.
Ajatelkaapa muuten tätä: mitä hyötyä suomenkieliselle ranskanoppijalle (tai minkä kielen tahansa) on siitä, että luullaan syntyperäiseksi? Ei välttämättä mitään. Entä mitä hyötyä on siitä, että ranskankielinen tulee ajatelleeksi: onpas tuo ulkomaalainen oppinut hyvin ranskaa, taitaakin olla fiksu ja ahkera tyyppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen katselemaan https://www.youtube.com/user/imagiers tekemät videot läpi. Hyvin kerrottu monista ranskan kielioppiasioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.
Tai yhtään mitään muutakaan. Miksi vaivautua, kun ei todennäköisesti ikinä voi saavuttaa äärimmäisen korkeaa tasoa... Onpa masentava ajattelutapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ellei satu asumaan kohdemaassa, täytyy itse tehdä töitä altistuksen saamiseksi. Usein sanotaan, että ruotsia on helppo oppia Suomessa, koska täällä on ruotsinkielinen kanava ja ruotsinkieltä tunkee joka tuutista muutenkin. Siitä huolimatta moni pystyy unohtamaan ihan täysin kouluruotsin, koska sitä ei koskaan tarvitse mihinkään eli altistumista ei synny. Olen itse syyllinen tähän.
Nyt opettelen ruotsia ja olen tehnyt itselleni pienen ruotsinkielisen kuplan. Jos katson elokuvia, valitsen ruotsinkieliset tekstit, luen Kalle Ankas pocketia ja muita ruotsinkielisiä kirjoja, kuuntelen ruotsinkielistä musiikkia ja uutislähetyksiä. Jos elokuva on dupattu ruotsiksi, valitsen sen. Paha kyllä minua ei hirveästi kiinnosta ruotsalaiset elokuvat ja vain lastenelokuvat on dupattu ruotsiksi, joten kuullunymmärtäminen on aika paljon jäljessä.
Ranskalla tämä kaikki on vielä helpompaa. Voit tehdä kaikki samat asiat, jotka olen jo neuvonut, mutta sen lisäksi duppaaminen on paljon yleisempää Ranskassa kuin Pohjoismaissa. Tutki dvdhyllysi antimia ja katso miten monessa Suomessa ostetussa elokuvassa on ranskalaiset duppaukset. Käy myös kirjastossa katselemassa, koska usein vuokradvd:issä on laajemmat kielivalikoimat kuin ostoleffoissa. Youtubestakin löytyy vaikka minkälaisia videoita ranskaksi.
Tee siis parhaasi leikkiäksesi ranskalaista!
Miten kaikki tällä palstalla sattuu olemaan jotain kielineroja? Tunnen vain harvoja jotka osaa sujuvasti puhua edes englantia, saatika jotain ranskaa. Ja ei, en ole kateellinen, kunhan ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki tällä palstalla sattuu olemaan jotain kielineroja? Tunnen vain harvoja jotka osaa sujuvasti puhua edes englantia, saatika jotain ranskaa. Ja ei, en ole kateellinen, kunhan ihmettelen.
Itse en ole kielinero. Olen vain kiinnostunut kielistä. Olen lukennut aika montakin kieltä aikojen saatossa. Toisia osaan enemmän toisia vähemmän. Nykyisin kielen lukeminen on netin avulla niin paljon helpompaa ja monipuolisempaa. Luenpa tässä nyt huvikseni viron sanoja. Pohjalla monta vuotta sitten käyty viron kansalaisopiston kurssi.
PS. Sujuvuudenkin voi määritellä monella eri tavalla. Itselle se on sitä että uskaltaa avata suunsa ja puhua sekä hoitaa ne asiat jotka tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.
Mentaliteetti. Sujuvammin: tuolla asenteella (mistään muusta tuossa ei ole näet kysymyskään)
Miten niin sujuvammin? Mentaliteetti on yhtä kuin ajattelutapa ei asenne. Samalla lailla suomea molemmat sanat.
No eikö se ajattelutapakin siis lähde nimenomaan siitä asenteesta ? Siis siitä miten asennoidut johonkin ,pidätkö sitä itsellesi tärkeänä vai onko se sinulle aivan yhdentekevää,vai vastustatko sitä peräti,inhoatko sitä vai miten siihen suhtaudut ,eli mikä on oma henkilökohtainen suhteesi siihen.
'Mentaliteetti' on (Nykysuomen sanakirjan mukaan) muuten määritelty 'mielen-,tai hengenlaaduksi' . Se kuuluu kielessämme ns. sivistys-(eli siis muista kielistä johdettuihin sanoihin.
Kantasana on tässä 'mentaliteetti'-sanassa tietysti latinan 'mente' ( jolla tarkoitettiin mieltä tai sielua)
Siitä on johdettu lukuisia sanoja esim. 'dementia' ( joka on sananmukaisesti siis ajateltu 'mielen tyhjenemiseksi')
Mielekkäämpää on nyt tässä tapauksessa käyttää tätä 'asenne '-sanaa,koska sekin kertoo aivan täysin sen mistä siinä on kysymys ja mitä sillä nyt tuossa esimerkkilauseessamme haettiin.
Sivistyssanan käytön suomen kielisessä tekstissä tulisi aina olla erittäin hyvin perusteltu ja sen perustelun myös kestää kriittinen tarkastelu.
On siis perusteltua esim. käyttää sanaa 'diabetes' eikä puhua 'sokeritaudista' mutta jos tuota 'mentaliteetti '-sanaa nyt aivan välttämättä,vaikka nyt jostain tyylillisistä seikoista johtuen haluaa käyttää, olisi sitten ainakin osattava kirjoittaa se oikein,eikä pelkästään levittää kirjoitusvirheitä ('tt') .
Eri asia on sitten jos tarkoitus on nimenomaan parodioida jotain, mutta siitähän tuossa esimerkissämme ei kaiketi ollut kysymys.
Kysymyshän koko keskustelunaiheessamme on nimenomaan kielen opiskelusta ja oppimisesta ja jos jotain 'hengenlaatua' siihen tarvitaan,niin se on nimenomaan (sitä oikeaa) 'henkistä nöyryyttä'. jos mitä,eli todellista halua oppia jotain. Se on esim. kykyä myöntää itselleen omat virheensä ja oppia juuri niistä.
Emme tuon hengenlaadun nimissä kuitenkaan ole pakotettu mitenkään 'nöyristelemään',tai 'nöyrtymään' kenenkään päsmäröimään,tai 'asiassa niskan päälle pyrkivän 'edessä vaan nimenomaan ja ainoastaan ainoastaan sen edessä mitä voimme oppia.Opimme ne jos haluamme ja jos halumme siihen on riittävän voimakas. Tuo halu nimenomaan on sitä 'oikeaa nöyryyttä tuntemattoman asian edessä'
Millään 'kyynärpäätaktiikalla' ja pelkällä 'oikeassa olemisen imperatiivilla' emme kuitenkaan opi muuta kuin puolustamaan virheitämme ja hiljentämään osaltamme kaikissa tilanteissa kaikki ne mahdolliset henkilöt joilta voisimme jossain tilanteessa oppiakin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin koulussa 5 vuotta, sen jälkeen kansalaisopistossa 2 vuotta.
Kun muutin Brysseliin, niin en pystynyt puhumaan. Mutta kyllä sen paikan päällä oppi. En nyt natiivin tasoisesti, mutta sellaista helppoa kieltä, että pärjään missä tahansa. Ydinvoimasta enkä politiikasta pysty kylläkään keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin koulussa 5 vuotta, sen jälkeen kansalaisopistossa 2 vuotta.
Kun muutin Brysseliin, niin en pystynyt puhumaan. Mutta kyllä sen paikan päällä oppi. En nyt natiivin tasoisesti, mutta sellaista helppoa kieltä, että pärjään missä tahansa. Ydinvoimasta enkä politiikasta pysty kylläkään keskustelemaan.
Moni pystyy ja onnistuu ( esim.noista mainitsemistasi teemoista keskusteltaessa) äidinkielelläänkin paljastamaan vain,todellisuudessa täydellisen tietämättömyytensä niistä.(...vaikkakin sitten täysin natiivilla ja ehdottoman autenttisella aksentilla ja lauseenmuodostustavoilla sen tietämättömyytensä ilmaisten .)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, sanottiinko ketjussa jo asiasta, mutta natiiveilla on paljon eroa keskenään. Toinen voi olla kouluttamaton ja pienellä sanastolla ja toinen pitkälle koulututettu runoja ja kaunokirjallisuutta harrastava (pahoittelen mustavalkoisia esimerkkejä).
Kun suomalainen lukee vierasta kieltä yliopistolla, oppii hän kyseisestä kielestä asioita, joita moni natiivikaan ei tiedä. Sujuvaan kielenpuhumiseen ilman aksenttia tarvitaan kielellistä lahjakkuutta, hyvää omaksumiskykyä ja oleskelua kyseisessä maassa. Ilman erityislahjoja ei aksentin saaminen natiivin tasolla kyllä onnistu, mutta se ei lienekään kaikkien tavoite.
Aksentti on siitä tärkeä asia, että se vaikuttaa natiivien suhtautumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.
Mentaliteetti. Sujuvammin: tuolla asenteella (mistään muusta tuossa ei ole näet kysymyskään)
Miten niin sujuvammin? Mentaliteetti on yhtä kuin ajattelutapa ei asenne. Samalla lailla suomea molemmat sanat.
No eikö se ajattelutapakin siis lähde nimenomaan siitä asenteesta ? Siis siitä miten asennoidut johonkin ,pidätkö sitä itsellesi tärkeänä vai onko se sinulle aivan yhdentekevää,vai vastustatko sitä peräti,inhoatko sitä vai miten siihen suhtaudut ,eli mikä on oma henkilökohtainen suhteesi siihen.
'Mentaliteetti' on (Nykysuomen sanakirjan mukaan) muuten määritelty 'mielen-,tai hengenlaaduksi' . Se kuuluu kielessämme ns. sivistys-(eli siis muista kielistä johdettuihin sanoihin.
Kantasana on tässä 'mentaliteetti'-sanassa tietysti latinan 'mente' ( jolla tarkoitettiin mieltä tai sielua)
Siitä on johdettu lukuisia sanoja esim. 'dementia' ( joka on sananmukaisesti siis ajateltu 'mielen tyhjenemiseksi')
Mielekkäämpää on nyt tässä tapauksessa käyttää tätä 'asenne '-sanaa,koska sekin kertoo aivan täysin sen mistä siinä on kysymys ja mitä sillä nyt tuossa esimerkkilauseessamme haettiin.
Sivistyssanan käytön suomen kielisessä tekstissä tulisi aina olla erittäin hyvin perusteltu ja sen perustelun myös kestää kriittinen tarkastelu.
On siis perusteltua esim. käyttää sanaa 'diabetes' eikä puhua 'sokeritaudista' mutta jos tuota 'mentaliteetti '-sanaa nyt aivan välttämättä,vaikka nyt jostain tyylillisistä seikoista johtuen haluaa käyttää, olisi sitten ainakin osattava kirjoittaa se oikein,eikä pelkästään levittää kirjoitusvirheitä ('tt') .
Eri asia on sitten jos tarkoitus on nimenomaan parodioida jotain, mutta siitähän tuossa esimerkissämme ei kaiketi ollut kysymys.
Kysymyshän koko keskustelunaiheessamme on nimenomaan kielen opiskelusta ja oppimisesta ja jos jotain 'hengenlaatua' siihen tarvitaan,niin se on nimenomaan (sitä oikeaa) 'henkistä nöyryyttä'. jos mitä,eli todellista halua oppia jotain. Se on esim. kykyä myöntää itselleen omat virheensä ja oppia juuri niistä.
Emme tuon hengenlaadun nimissä kuitenkaan ole pakotettu mitenkään 'nöyristelemään',tai 'nöyrtymään' kenenkään päsmäröimään,tai 'asiassa niskan päälle pyrkivän 'edessä vaan nimenomaan ja ainoastaan ainoastaan sen edessä mitä voimme oppia.Opimme ne jos haluamme ja jos halumme siihen on riittävän voimakas. Tuo halu nimenomaan on sitä 'oikeaa nöyryyttä tuntemattoman asian edessä'
Millään 'kyynärpäätaktiikalla' ja pelkällä 'oikeassa olemisen imperatiivilla' emme kuitenkaan opi muuta kuin puolustamaan virheitämme ja hiljentämään osaltamme kaikissa tilanteissa kaikki ne mahdolliset henkilöt joilta voisimme jossain tilanteessa oppiakin jotain.
OÖÖÖ! Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin nilittää yhdestä sanasta??? Näitä pilkku- ja yhdyssanaviilajia on nähty, mutta että yhdestä sanasta viitsii kirjoittaa kilometrin pituisen jaarittelutekstin??? Hanki elämä! Oikeasti!
tää on niin...mitä sillä hakee. Mun ranskanope (syntyperäinen) kehui että ääntämys on niin erinomaista. Ei ole mitään korjattavaa. Mutta ykis pieni ongelma, eli se että sanavarasto on kovin heikko....
ei siinä hieno musikaalinen äääntämys paljon auta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.
Mentaliteetti. Sujuvammin: tuolla asenteella (mistään muusta tuossa ei ole näet kysymyskään)
Miten niin sujuvammin? Mentaliteetti on yhtä kuin ajattelutapa ei asenne. Samalla lailla suomea molemmat sanat.
No eikö se ajattelutapakin siis lähde nimenomaan siitä asenteesta ? Siis siitä miten asennoidut johonkin ,pidätkö sitä itsellesi tärkeänä vai onko se sinulle aivan yhdentekevää,vai vastustatko sitä peräti,inhoatko sitä vai miten siihen suhtaudut ,eli mikä on oma henkilökohtainen suhteesi siihen.
'Mentaliteetti' on (Nykysuomen sanakirjan mukaan) muuten määritelty 'mielen-,tai hengenlaaduksi' . Se kuuluu kielessämme ns. sivistys-(eli siis muista kielistä johdettuihin sanoihin.
Kantasana on tässä 'mentaliteetti'-sanassa tietysti latinan 'mente' ( jolla tarkoitettiin mieltä tai sielua)
Siitä on johdettu lukuisia sanoja esim. 'dementia' ( joka on sananmukaisesti siis ajateltu 'mielen tyhjenemiseksi')
Mielekkäämpää on nyt tässä tapauksessa käyttää tätä 'asenne '-sanaa,koska sekin kertoo aivan täysin sen mistä siinä on kysymys ja mitä sillä nyt tuossa esimerkkilauseessamme haettiin.
Sivistyssanan käytön suomen kielisessä tekstissä tulisi aina olla erittäin hyvin perusteltu ja sen perustelun myös kestää kriittinen tarkastelu.
On siis perusteltua esim. käyttää sanaa 'diabetes' eikä puhua 'sokeritaudista' mutta jos tuota 'mentaliteetti '-sanaa nyt aivan välttämättä,vaikka nyt jostain tyylillisistä seikoista johtuen haluaa käyttää, olisi sitten ainakin osattava kirjoittaa se oikein,eikä pelkästään levittää kirjoitusvirheitä ('tt') .
Eri asia on sitten jos tarkoitus on nimenomaan parodioida jotain, mutta siitähän tuossa esimerkissämme ei kaiketi ollut kysymys.
Kysymyshän koko keskustelunaiheessamme on nimenomaan kielen opiskelusta ja oppimisesta ja jos jotain 'hengenlaatua' siihen tarvitaan,niin se on nimenomaan (sitä oikeaa) 'henkistä nöyryyttä'. jos mitä,eli todellista halua oppia jotain. Se on esim. kykyä myöntää itselleen omat virheensä ja oppia juuri niistä.
Emme tuon hengenlaadun nimissä kuitenkaan ole pakotettu mitenkään 'nöyristelemään',tai 'nöyrtymään' kenenkään päsmäröimään,tai 'asiassa niskan päälle pyrkivän 'edessä vaan nimenomaan ja ainoastaan ainoastaan sen edessä mitä voimme oppia.Opimme ne jos haluamme ja jos halumme siihen on riittävän voimakas. Tuo halu nimenomaan on sitä 'oikeaa nöyryyttä tuntemattoman asian edessä'
Millään 'kyynärpäätaktiikalla' ja pelkällä 'oikeassa olemisen imperatiivilla' emme kuitenkaan opi muuta kuin puolustamaan virheitämme ja hiljentämään osaltamme kaikissa tilanteissa kaikki ne mahdolliset henkilöt joilta voisimme jossain tilanteessa oppiakin jotain.
OÖÖÖ! Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin nilittää yhdestä sanasta??? Näitä pilkku- ja yhdyssanaviilajia on nähty, mutta että yhdestä sanasta viitsii kirjoittaa kilometrin pituisen jaarittelutekstin??? Hanki elämä! Oikeasti!
Kiitos vihjeestä,mutta tunnen jo tuon käyttämäsi 'get a life' käännöslainan ( huom. olen jo naimisissa ja minulla on mieheni kanssa jo pieni tytärkin) Sillähän näet tarkoitetaan käytännössä lähinnä vain sitä,että 'mene naimisiin,hanki itsellesi vastuu ja lakkaa itse käyttäytymästä kuin pahainen kakara.' (Mitään muuta 'elämäähän' ei näet jo elävä ihminen voi itselleen hankkia.)
Tuo 'oikeasti' taas (ja vielä huutomerkillä erikseen tehostettuna ) on kyllä minun mielestäni sinänsä aivan infantiilinen kehotus ja lapsellisen mahtipontinen oman sanomansa tehostus. Loppuun saakka tuo sana on kulutettu tyylillisesti ja jo muoti-ilmaisunakin.
En yleensäkään harrasta mediasta opittujen kaavamaisten muoti-ilmaisujen viljelyä.Haluan yleensä viestinnässä käyttämälläni kielellä vain ilmaista omat ajatukseni.
En myöskään pakota ketään niitä lukemaan.
Olisit aivan hyvin voinut sivuuttaa tekstini ,jos et kertakaikkiaan jaksa lukea kuin jotain, korkeintaan parin kolmen,mitenkuten muoti-ilmaisuista kyhätyn lauseentapaisen mittaisia lyhyitä 'heittoja'.
Ja lopuksi tiedoksi sinulle :aivan yhdestä sanastakin ja sen käytöstä voidaan ja on kielitieteessä tehty jopa väitöskirjojakin, ja kielipakinoitakin niistä esim. lehtiin syntyy helposti.
Katsopa huviksesi esim. vaikka tuota nykyään ah,niin muodikkaalta kuulostavaa 'about'-"lainasanan" käyttöä jostain englanninkielen (suppeastakin) sanakirjasta.
Onko sen merkitys siellä pelkästään vain 'noin' tai 'suurinpiirtein' ? Saatat yllättyä. Tai sitten kuittaat tämänkin vain järjettömäksi höpinäksi eli jaaritteluksi ja jatka 'vajakkien' ,'pahvien' ym. viisaiden muotisanojesi viljelyn linjalla samaa sarkaa eteenpäin, etkä unohda alapeukuttaa kaikkea 'liian pitkää' kirjoittelua,varsinkaan jos sen lukeminen haastaa ajattelemaan. 'Pero tu mismo y a tu aire', kuten espanjalaiset sanovat ,eli suomeksi, että 'tee kuten lystäät ja ihan niinku ittelles parhaiten sopii'.
Nyt en tosiaankaan jouda täällä enempiä kanssasi jaarittelemaan tälle päivälle, sillä omat asiani kutsuvat jo tärkeämpään, kuin mitään OÖÖÖÖÖ-mapin kommentteja täällä lukemaan
En varmaan, mutta oon opiskellut lyhyttä ranskaa lukiossa.:) Tykkään ranskan kielestä.:) Lisäksi muita kieliä osaan myös.:)
T: 22-vuotias nuori mies/poika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.
No, onneksi ei tarvitsekaan tulla natiiviksi
Ajatelkaapa muuten tätä: mitä hyötyä suomenkieliselle ranskanoppijalle (tai minkä kielen tahansa) on siitä, että luullaan syntyperäiseksi? Ei välttämättä mitään. Entä mitä hyötyä on siitä, että ranskankielinen tulee ajatelleeksi: onpas tuo ulkomaalainen oppinut hyvin ranskaa, taitaakin olla fiksu ja ahkera tyyppi...
Juuri näin. Suomalaisilla on todella kummallinen tapa ajatella, että vain natiivin lailla ääntävällä olisi hyvä kielitaito. Uskallan väittää, että tuo on todella perisuomalaista, kukaan muu ei siitä välitä.
Puhun erittäin sujuvaa ranskaa aiheesta kuin aiheesta mutta pyrkimykseni ei ole koskaan edes ollut yrittää saavuttaa jotain ihme natiivipuhujan tasoa. Mitä ihmeen lisäarvoa se toisi?? Kaikki työtoverini puhuvat ranskaa tai englantia niillä oman äidinkielensä aksenteilla eikä sitä kukaan ihmettele eikä arvostele.
Ulkosuomalainen 17 vuoden ajan
Alue: Aihe vapaa
Vaikka suomalainen inhoaakin sitä, kun kuulee omaa kieltään puhuttavan aksentilla (joko ulkomaisella tai vaikka vain "väärällä" murteella), niin ulkomailla siihen ei yleensä suhtauduta yhtä negatiivisesti. Päin vastoin, sitä pidetään hienona asiana, että kieltä on opeteltu ja sillä yritetään selviytyä, eikä mennä huudetulla englannilla ylimielisten amerikkalaisten tapaan.