Onko täällä kukaan oppinut puhumaan ranskaa sujuvasti?

Kauanko teillä muilla meni, ennen kuin puhuminen alkoi olla luonnollista, muutitteko kenties maahan, jossa puhutaan ranskaa vai oliko muita kontakteja?

No en täällä, mutta koulussa ja Ranskassa kyllä.

Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.

Jos muutat Ranskaan, niin ehkä sitten sujuu. Sitä pitäisi puhua melkeinpä päivittäin jos haluaa todella sujuvaa kieltä osata.

Puhumaan oppii vaan käytännössä. Oon ite oppinut puhumaan ranskaa sujuvasti ranskankielisessä maassa asuessani. Pakko paras opettaja :)

Vierailija kirjoitti:

Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.

Itse tunnen naisen, joka opetteli thai-kielen, puhunut ja opiskellut monta vuotta mutta toimii nykyään tulkkina thaimaalaisille, puhuu ja kirjoittaa siis todella hyvin.

Miksei voisi oppia myös ranskaa?

Minä. Luin koulussa kolme vuotta, sitten kävin kultturikeskuksen keskustelutunneilla ja tietysti aina kun voin, matkustin Ranskaan. Ostin ranskankielisiä lehtiä, levyjä ja höpötin itsekseni koko ajan ranskaksi kaiken mitä mielen tuli.

Ranskalaisia leffoja ahmin levyltä ilman tekstejä, mitä muuta.

Sujuvasti puhun, mutta edelleen on vaikea ymmärtää joitain ranskalaisia kun sielläkin erilaisia murteita ja puhetapoja on paljon.

Jatka vaan, harjoittelu tekee mestarin!

Opiskelin koulussa ranskaa 8 vuotta, josta ensimmäiset kuusi Suomessa ja loput ranskankielisen opettajan huomissa ulkomailla (ei-ranskankielisessä maassa). Lopussa ymmärsin paljon puhetta, erinomaisesti tekstiä ja osasin kirjoittaa hyvin, mutta puhua en osannut juuri mitään. Ihan niitä perusasioita tietysti tuli apteekin hyllyltä, mutta menin lukkoon heti jos piti puhua jotenkin spontaanimmin. Omalla kohdallani vika oli siinä (uskoisin), että Suomessa opetus oli todella kielioppipainotteista, mikä oli esim. kirjoituksen kannalta myöhemminkin hyvä asia, mutta ihan normaalia jutustelua ei koskaan harjoiteltu ranskaksi. Puhetehtävät olivat aina luokkaa "ou est la gare" "la gare est la-bas". Niinpä sitten kun jouduin puhepainotteiseen opetukseen ulkomailla, oli puheen tuottamiselle todella suuri kynnys. Harjoittelemalla olisi oppinut tietysti. 

Ehdottomasti kannattaa mennä mielestäni ranskankieliseen ympäristöön opiskelemaan ja opettelemaan. Muussa tapauksessa vaaditaan aivan äärettömästi päättäväisyyttä, jaksamista ja aikaa, että kieli on edes jotenkin hallussa. Ensiapuna ranskankielisiä elokuvia ja helppolukuisia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.

Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.

Katso sanakirjasta sanat sujuva ja natiivi. Yritä ymmärtää ero.

Väittäisin, että tarpeeksi pitkä asuminen kohdemaassa ja voi ihan varmasti puhua kuin natiivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi oppia ikinä puhumaan kuin natiivi. Sori.

Miksi pitäisikään? Tuolla menttaliteetillä ei kannattaisi opiskella mitään kieliä.

Mentaliteetti. Sujuvammin: tuolla asenteella (mistään muusta tuossa ei ole näet kysymyskään)

Siinä ranskaa voi oppia kuin saksaa tai englantiakin. (tai italiaa,espanjaa,venäjää...jne.jne.)

Kiva,että ihmiset ovat kiinnostuneet täällä muustakin kuin englannista ja aina  vain siitä. Edes jonkunverrankin paneutuminen  ranskan kieleen syventää siinä sivussa muuten sitä englanninkin osaamista.

Tunnen erään Keski-Euroopasta Suomeen muuttaneen naisen, joka oppi aikuisella iällä puhumaan suomea oikein hyvin. Suomeen verrattuna ranska on todella helppo kieli.

Pitää asua ranskankielisessä maassa ja/tai puhua ranskaa päivittäin. Kuulla ja kuunnella kieltä. Ikävä kyllä harva suomalainen (joka ei ole lapsena) oppinut pystyy koskaan täysin oikeaa intonaatiota ja äänteitä.

Jos pystyy keskustelemaan 10 minuuttia ranskaksi niin, että natiivipuhuja ei huomaa, ettet ole syntyperäinen puhuja, sitten osaat kieltä hyvin.

Mutta ranska on niin kansainvälinen kieli, että sitä puhutaan vaikka millä aksentilla, joten aksentilla en oikeastaan ole väliä, jos vaan saa itsensä ymmärretyksi.

Sanoisin, että henkilö, joka on hieman musikaalinen ja uskaltaa leikitellä kielellä oppii parhaiten puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse aloitin viime syksyllä opiskelun, ikää 20v. Kieli itsessään tuntuu järkevältä nyt kun on kunnolla päässyt perille kieliopista, vielä on toki hirveästi opeteltavaa, mutta tuntuu suht. Helpolta. Mutta puhuminen... Oppiiko sitä koskaan kunnolla?

Samaa voisi kysyä  minkä tahansa kielen oppimisen suhteen .Eikö sitäpaitsi ole aika riittävää sekin kunhan  oppii tarpeeksi omiin tarpeisiinsa. Mitä ne tarpeet sitten itse kullakin ovat.Itsehän ne jokainen parhaiten omalta kohdaltaan tietää.Kaikesta voi tietää jotain,mutta kaikkea ei kuitenkaan voi kukaan tietää kielestä-siihen ei riitä kenenkään koko elämäkään.Sitäpaitsi kyllä sitä  monilla ihan natiiveillakin on aika suppeat kiinnostuksen kohteet elämässään ja sanavarasto sen mukainen. Tällä voi lohduttautua kun kielenoppimisen vaikeus joskus tilapäisesti tuppaa masentamaan. Lukeminen yleensäkin on tietysti paras harrastus kun haluaa laajentaa sanavarastoaan ja keskustelu kielestä siitä samalla tavalla kiinnostuneiden kanssa. Ketkä sitä nyt olisivat niitä 'kielen natiiveja mestareita' huom. tälläKÄÄN palstalla. Suhteellisuuden taju auttaa kun haluaa luoda sitä omaa suhdettaan johonkin kieleen.Ja muistaa että yrityksen ja erehdyksen kautta se oppiminen yleensä on sujunut kaikilla muillakin.

Opiskelin ranskaa 6 v koulussa, mutta kun muutin Ranskasn au pairiksi niin tuntuisiktä kun en olisi ikinä oppinutkaan koko kieltä. Kun sitä joutui pakon edessä oppimaan... oli aika hankalaa kun perhe ei osannut muuta kuin ranskaa niin muistan, että siinä meni mulla n. 3 kuukautta kun yhtäkkiä huomasin että uskallan ja osaankin höpötellä ranskaksi, en täydellisesti mutta pystyin ihan keskustelemaan vieraidenkin ihmisten kanssa ongelmitta. Vuoden aikana kielitaitoni kehittyi huimasti ja jäinkin asumaan ja työsketelemään ranskaan pariksi vuodeksi. Täydellisesti en koskaan puhu mutta pärjään sen asian kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Pitää asua ranskankielisessä maassa ja/tai puhua ranskaa päivittäin. Kuulla ja kuunnella kieltä. Ikävä kyllä harva suomalainen (joka ei ole lapsena) oppinut pystyy koskaan täysin oikeaa intonaatiota ja äänteitä.

Jos pystyy keskustelemaan 10 minuuttia ranskaksi niin, että natiivipuhuja ei huomaa, ettet ole syntyperäinen puhuja, sitten osaat kieltä hyvin.

Mutta ranska on niin kansainvälinen kieli, että sitä puhutaan vaikka millä aksentilla, joten aksentilla en oikeastaan ole väliä, jos vaan saa itsensä ymmärretyksi.

Sanoisin, että henkilö, joka on hieman musikaalinen ja uskaltaa leikitellä kielellä oppii parhaiten puhumaan.

On sulla melko mustavalkoinen tuo hyvyyden käsite.

Kokeile FSI The Introducition to French Phonologya. Se auttoi omaa ääntämistäni silloin kun opettelin ranskaa. Kurssi on vanha ja hieman tylsä, mutta todella tehokas. Ja paras asia siinä on hinta eli se on ilmainen. Sieltä löytyy kursseja myös muille kielille ja ne ovat kunnollisia kursseja eikä vain ääntämistä opettavia kursseja.

https://fsi-languages.yojik.eu/languages/french-phonology.html

Kieltä kuin kieltä oppii puhumaan. Itse opiskelin koulussa lyhyen ranskan, kertasin sen aikuisena ja kävin puolen vuoden kurssin. Nyt osaan aika hyvin jo puhua ja pärjään keskusteluissa.

Natiivistikin voi kieltä oppia puhumaan. Ruotsia osaan nykyään natiivisti. Mutta se on vaatinut vuosikymmenien hioutumisen.