Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpeätte eniten?
11.04.2016 |
Jos väität että et mitään, ei tarvitse kommentoida. Tunnustakaa anonyyminä elämänne häpeän aiheet, joista ette mielellänne puhu!
Itse häpeän huijatuksi tulemista, jonka vuoksi menetin aika suuren summan omaisuutta. Hävettää, että retkahdin sellaiseen häiriintyneeseen huijarimieheen.
Kommentit (106)
Yksi yhden yön juttu. Olin ihan hirvittävässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotta vanhat viiltelyarvet käsivarsissa ja jaloissa, niitä on satoja, ja monet niistä haavoista oli tosi syviä, ja arvet on sit sellasia paksuja valkoisia "kastematoja".
Kukaan muu kuin mutsini ei oo ikinä nähnyt arpiani, inhottavaa piilotella ja joutua elämään sen kanssa että pilasin ihan itse elämäni, mutta olin silloin IHAN VARMA etten tulis enää kovin kauaa elämään, joten en välittänyt. Harmittaa joka päivä.
Sitä, että valehtelen pieniä valkoisia valheita. Joka päivä.
Tää on äärimmäisen helppo. Rintojani. Kahden lapsen imetyksen, huonojen rintaliivien ja runsaan painonpudotuksen seurauksena etumustani korostaa kaksi täysin lussukkaa lätkää. Sivusta katsottuna kaikki karmeus paljastuu vaikka edestäkin ne on susirumat. En ole oikeasti nähnyt monia rumempia tissejä.Pienet tissitkin olisi ok jos ne ei roikkuisi näin ja olisi täynnä arpia. Käytän AINA mieheni kanssa sängyssä ollessani rintaliivejä ja peitän rintani käsillä aina jos on pienikin mahdollisuus että joku näkee ne. En voi käydä uimahalleissa, saunailloissa tmv. Koitan olla katsomatta niihin enkä koskaan ole peilin edessä alasti. Tunnen raivoa kun jotkut tuomitsee silikonit joka tilanteessa. Sellaisella ihmisellä ei ole mitään käsitystä miten pohjamudissa itsetunto voi olla jos omaat yhdet maailmankaikkeuden rumimmista rinnoista. Itselläni ei ole mahdollisuutta silikonioperaatioon sen hinnan vuoksi. Voin kertoa että kärsin rinnoistani joka ikinen päivä ja häpeän niitä syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lesbouttani :( Olen niin kaapissa suurimmalle osalle ihmisistä ja tuntuu kuin mussa olisi jotain likaista, väärää, kieroon kasvanutta ja poispestävää, suunnaton häpeä harteilla :( Haluaisin vain olla normaali :(
Junttiuttani. Olen sosiaalisissa tilanteissa älyttömän kömpelö. Lauon idioottimaisuuksia tai möllötän hiljaa
Vasta kun tilanne on auttamatta ohi, keksin nasevaa sanottavaa. En osaa englantia ja joudun käyttämään kääntäjää lähes kaikissa sanoissa
Kammokaun jos joku tulee lysymään vaikka tietä jonnekin englanniksi. Änkytän i dont speak english ja liukenen ääntä nopeammin paikalta. Kadehdin älyttömästi kaikkien kanssa toimeen tulevia, suosittuja persoonia joilla on sana hallussa ja jotka ovat kuin kalat vedessä ihmisten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä etten osaa olla rento "normaalisti" sosiaalisissa tilanteissa.
Runsasta karvoitusta.
Surkeus sosiaalisissa tilanteissa, en keksi fiksua sanottavaa ja ajattelen, että ihmiset eivät halua olla seurassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, miten käyttäydyin välillä äitiäni kohtaan teininä.
Vierailija kirjoitti:
Lesbouttani :( Olen niin kaapissa suurimmalle osalle ihmisistä ja tuntuu kuin mussa olisi jotain likaista, väärää, kieroon kasvanutta ja poispestävää, suunnaton häpeä harteilla :( Haluaisin vain olla normaali :(
Ei toisen ihmisen rakastaminen ole likaista eikä väärää. Miksi sinun pitäisi hävetä? Et ole tehnyt pahaa kenellekään, etkä ole ällöttävä tai kieroonkasvanut. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylimielisyyttäni ja joitakin narsistisia piirteitäni. En kuitenkaan ole niin pahasti häiriintynyt ettenkö tunnistaisi noita piirteitä itsessäni ja en halua kenellekään pahaa.
Häpeän esiintymisjännistystäni ja sitä, että en osaa olla luonteva ja supliikki ihmisten kanssa.
Hävettää miten vähän hyviä ystäviä minulla on.
Lisäksi häpeän sottaisuuttani ja sitä, että miehenikin on kovempi siivoamaan kuin minä. Laiskuuteni ja saamattomuuteen hävettää myös, sekä se, että olen puhelintyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..........................................................................................................................................................................................................................................
Häpeän isäni alkoholismia. Lisäksi hävettää opintojen hidas edistyminen ja itseaiheutetut arvet.
En tunne mitään empatiaa koskaa :( ei vaan liikuta mitenkään vaikka tapahtuis mitä. Osaan kyllä salata tämän hyvin eli jos joku alkaa kauhistelemaan jotain asiaa niin kauhistelen mukana eli teeskentelen. Jos kertoisin tästä jollekin niin mua pidettäis kylmänä ja tunteettomana ihmisenä :( itselleni jos sattuu jotain niin suren kyllä mutta muiden surua en vaan jotenki osaa käsitellä/ei tunnu missään. Välillä mietin tätä asiaa paljon ja mikä minussa on vikana ja kuolisin häpeästä jos joku sais tietää.
Sitä, että vaikka minulla on korkeakoulututkinto, en ole onnistunut saamaan koulutustani vastaavaa työtä, vaan olen sellaisissa hommissa, jotka osaisi hoitaa koulutettu simpanssikin. Häpeän siis kertoa ihmisille missä olen työssä ja mitä teen työkseni, vaikka vakituinen kokopäivätyö onkin.
Sitä, että rakastuin ns. jännämieheen ja annoin hänen kohdella minua todella huonosti. Se itsekunnioituksen ja selkärangan puute saa punan nousemaan edelleen poskilleni, vaikka tapahtuneesta on jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että rakastuin ns. jännämieheen ja annoin hänen kohdella minua todella huonosti. Se itsekunnioituksen ja selkärangan puute saa punan nousemaan edelleen poskilleni, vaikka tapahtuneesta on jo vuosia.
Täysin aiheen vierestä, mutta älkää nyt herranjumala alkako käyttää näitä lassukoiden ja misogynistien sanoja!
Häpeä on hyvin sidonnaista kulttuuriin, aikaan, kokemuksiin, maailmankuvaan.. Japanilaiset tekevät itsemurhia sen takia. Suomalaiset ovat myös häpeäjäkansaa, eikä täällä katsota hyvällä jos joku "ei ymmärrä hävetä".
Ulkomailla paljon asuneena olen tottunut tähän. Enkä jaksa välittää.