Lue keskustelun säännöt.
Mitä häpeätte eniten?
11.04.2016 |
Jos väität että et mitään, ei tarvitse kommentoida. Tunnustakaa anonyyminä elämänne häpeän aiheet, joista ette mielellänne puhu!
Itse häpeän huijatuksi tulemista, jonka vuoksi menetin aika suuren summan omaisuutta. Hävettää, että retkahdin sellaiseen häiriintyneeseen huijarimieheen.
Kommentit (106)
Inhoan siivoamista ja se näkyy kodissani. Koska inhoan siivoamista, olen sukulaisten mielestä epäkelpo naiseksi. En silti saa siivottua ja inhoan sitä aina vain enemmän, mitä enemmän siitä minulle huomautetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huuliani, hampaitani, toista epämuodostunutta silmääni, puheääntäni, pituuttani, pitkää selkääni, vinoon kasvavia kynsiäni, aikaisempaa tupakan polttoani, sitä että olen "white trash", hulluuttani, sitä että mua on moneen otteeseen käytetty seksuaalisesti hyväksi, sitä että pelkään miehiä joskus, että mulla on vihanhallintaongelmia yms.
Sitä että olen antanut lemmikkini lihoa/lihottanut sen. Nyt se on onneksi laihdutuskuurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtumaan mä häpeää en saa. Tätä mä en voi enää muuksi muuttaa. Ammattikoulu, ammattikoulu, ammattikoulu. Okei kävin vain vuoden ajan mutta silti. Vieläkin puistattaa
Ilmavaivoja, vessassa juoksemista, hikoilua, ominaishajuani, hidasta ja typerää puhettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääntäni kun kuulen sen nauhoitettuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kuinka älyttömän lapsellinen ja paska äiti mä olen välillä tuolle mun uhmikselleni ollut. Ihan taantunut samalle tasolle ja allekin. Toivon ja rukoilen, etten ole onnistunut käytökselläni aiheuttamaan mitään peruuttamatonta vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Matematiikka-kammoani, joka johtuu koulutraumoista. Ei tarvi esittää kuin joku ihan yksinkertainen viaton päässälasku liittyen vaikka jossain nähtyyn lasten koulutehtävään, lautapeliin tai ostoksiin, niin johan menen lukkoon ja alan sokeltaa, että minulta ei ainakaan kannata kysyä, olen niin huono matikassa heh heh heh... Ja siis periaatteessa varmaan hetken omassa rauhassani mietittyäni osaisin helposti vastatakin, mutta jos joku siinä vieressä on ottanut asian puheeksi ja odottaa vastausta (jonka pitäisi helppouden takia tulla kuin apteekin hyllyltä), niin menen vain lukkoon, eikä mikään ajatus kulje. Järkyttävän kiusallista aikuisella ihmisellä, ettei voisi edes esim. tuurata ketään kymmentä minuuttia jätski-kiskalla, koska heti ensimmäistä vaihtorahaa laskiessa rupeaisi vain etsimään pakotietä ja tuijottamaan tyhjyyteen. Ja tietenkin se, jos ei osaa suoraan vastata helppoon matemaattiseen tehtävään (vaikka kertolaskuun) on ilmiselvästi merkki vajaaälyisyydestä tosi monen mielestä, tai niin voi ainakin ilmeistä päätellä.
Minulla aivan sama. Vanhan koulutrauman vuoksi en meinaa kestää mitään matematiikkaan liittyvää. Joka päiväisessä elämässä tuosta ei aiheudu ongelmia, mutta jatkokoulutushaaveet voi unohtaa.
Näin aikuisena olen yrittänyt hakea ongelmaani apua, mutta törmään vain seinään. Lukihäiriöön saa apua mutta jos kärsii matemaattisesta/ hahmottamishäiriöstä ja olet aikuinen, et apua saa. Tunnen tämän asian vuoksi itseni täysin epäonnistuneeksi yksilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa sanoa ettei mitään? Kaikesta oon oppinut. Jokainen tekee virheitä. En häpeä mitään.
Koska "en häpeä mitään"-tyypit yrittävät esittää jotain henkisesti suurempaa yli-ihmistä, vaikka häpeä on ihmisen luonnollinen tunne, ja tuon tyyppiset ihmiset kuitenkin lukee tätä keskustelua kihisten mielihyvästä muiden häpeän vuoksi. Liekö sitten etteivät syystä tai toisesta pysty sitä itse tuntemaan jonkun tunnelukon vuoksi.
Ei se niin ole. Vaan sitä, että ei enää niin stressaa sitä mitä muut mahdollisesti ajattelee. Häpeä syntyy suhteessa muihin. Siihen opitaan. Se ei ole myötädyntyistä niin kuin ilo tai suru.
Ymmärrät tämän ehkä myöhemmin. Enkä mitenkään "kihise mielihyvästä". Miksi? En ymmärrä sellaista pahanilkisyyttä tai vahingoniloakaan. Nekin varmaan on ihmisen luonnollisia tunteita?
Miksi on vaikea ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Kokemusten, ympäristön, kasvatuksen, mahdollisen uskonnollisuuden jne muokkaamia. Siksi toiset häpeävät ihan kaikkea ja toiset eivät juuri mitään. Pyrin silti käyttäytymään hyvin kaikkia kohtaan.
Olen semmoinen luonnonlapsi. En häpeile. Kaikki eivät tästä pidä, mutta - no, minkä teen. Ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa sanoa ettei mitään? Kaikesta oon oppinut. Jokainen tekee virheitä. En häpeä mitään.
Koska "en häpeä mitään"-tyypit yrittävät esittää jotain henkisesti suurempaa yli-ihmistä, vaikka häpeä on ihmisen luonnollinen tunne, ja tuon tyyppiset ihmiset kuitenkin lukee tätä keskustelua kihisten mielihyvästä muiden häpeän vuoksi. Liekö sitten etteivät syystä tai toisesta pysty sitä itse tuntemaan jonkun tunnelukon vuoksi.
Ei se niin ole. Vaan sitä, että ei enää niin stressaa sitä mitä muut mahdollisesti ajattelee. Häpeä syntyy suhteessa muihin. Siihen opitaan. Se ei ole myötädyntyistä niin kuin ilo tai suru.
Ymmärrät tämän ehkä myöhemmin. Enkä mitenkään "kihise mielihyvästä". Miksi? En ymmärrä sellaista pahanilkisyyttä tai vahingoniloakaan. Nekin varmaan on ihmisen luonnollisia tunteita?
Miksi on vaikea ymmärtää, että ihmiset on erilaisia? Kokemusten, ympäristön, kasvatuksen, mahdollisen uskonnollisuuden jne muokkaamia. Siksi toiset häpeävät ihan kaikkea ja toiset eivät juuri mitään. Pyrin silti käyttäytymään hyvin kaikkia kohtaan.
Toinen kirjoittaja vastaa. Jokainen tuntee häpeää joskus, ainakin hetkellisesti. Ketjun aiheena oli nuo tunteet, joten onhan se heti hieman epäilyttävää, kun jonkun täytyy ketjun aiheesta huolimatta tulla julistamaan häpeämättömyyttään. Mutta jospa jätetään sinun häpeän tuntemattomuutesi nyt tähän, ja jatketaan!
Itse häpeän tilannetta, kun appiukkoni yllätti minut vahingossa alasti. Nykyään kyllä vitsailemme jo tästä.
No kyllä voi häpeä syntyä ihan vain suhteessa itseensä. Jos ei vastaa lähellekään omaa yliminää, tai tekee vaikka jonkun mokan.
Vierailija kirjoitti:
Sitä että olen maannut veljeni kanssa.
Kaikkihan sitä tekee.
Sitä häpeän eniten, että olen joskus lapsena, 90 luvun puolessa välissä käyttänyt pyöräilykypärää.
Muuta en sitten häpeä, paitsi sitä että olen sokeasti uskonut suomalaiseen paremmuuteeen.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä voi häpeä syntyä ihan vain suhteessa itseensä. Jos ei vastaa lähellekään omaa yliminää, tai tekee vaikka jonkun mokan.
Ei. Se on syyllisyyttä. Kaksi eri asiaa.
Asuinaluettani