Lue keskustelun säännöt.
Äiti esittää ettei miestäni ole olemassakaan...
10.04.2016 |
Äiti on aina ollut hankala näissä asioissa. Ei puhunut minulle kahteen vuoteen kun seurustelin ensimmäisen kerran joskus 18-vuotiaana.
Nyt elää niinkuin avomiestäni ei olisi olemassakaan. Puhuu aina vain "minusta", ei koskaan puhu "meistä", esim.
"Millois sinä tuut taas käymään?"
Ei ole koskaan tavannut miestäni, eikä halua. Mistään suhdejutuista hänen kanssaan ei voi puhua.
Ei aio tulla häihin. Leikkii ettei mitään häitä nyt kesällä olisikaan, höpöttelee vaan niitä näitä ja kyselee että: "mitäs SINÄ meinasit nyt kesällä puuhailla?"
Olen aika varma, ettei halua koskaan tavata lapsenlapsiaan, mikäli niitä siunaantuu.
En ymmärrä äitiäni. Muuten tulemme ihan hyvin toimeen. Suhteemme on hyvin muodollinen, jos mistään oikeasta tai todellisesta ei jutella, niin äitini kanssa tulee juttuun ihan hyvin muutaman päivän ajan. On aina ollut tuollainen, oikeastaan koko äidin puolen suku on tuollaista.
Kommentit (51)
Kuulostaa hyvin myrkylliseltä ja sairaalta ympäristöltä. Sinuna miettisin tarkkaan haluaisinko edes altistaa tulevia lapsiani moiselle käytökselle.
Tiedän kyllä jotain uskovaisia maalaissukuja, joissa jurpistellaan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolloin valittavaksi tulee joko äiti ja menneisyys, tai mies ja tulevaisuus.
Minä valitsisin yhteisen elämän miehen kanssa, äiti eläköön omassa sopassa rahauhassa.
Niin ja mieheni on siis somalialainen. En tiedä onko sillä jotain tekemistä asian kanssa. AP
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mieheni on siis somalialainen. En tiedä onko sillä jotain tekemistä asian kanssa. AP
Eikä ole. Mieheni on ihan suomalainen. Onko pakko tulla trollaamaan toisten aloituksiin...
Oikea AP.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mieheni on siis somalialainen. En tiedä onko sillä jotain tekemistä asian kanssa. AP
Ja lehmät lentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika järkkyä. Jotain mt-ongelmia täytyy olla, ei ole terveen aikuisen käytöstä kieltää jokin asia joka selvästi on olemassa. Itse varmaan veisin miesystäväni sinne ja pakottaisin äitini tajuamaan tilanteen.
Jos oma äitini kieltäytyisi osallistumasta häihini niin välit menisi poikki sillä sekunnilla - tai sitten kärräisin äidin hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vastaat äidillesi kun hän kysyy kesäkuulumisiasi? Sanotko että "aattelin tuossa mennä naimisiin ja jonkun häämatkankin tehdä" vai teeskenteletkö itsekin ettei miestä olekaan kun keskustelet äitisi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi. Saatiin jopa kihlajaislahja pelkästään miehelle osoitettuna. Ainoa henk koht lahja jonka anopilta 23 vuoden aikana sain oli lehtitilauksen mukana tullut ilmaiskalenteri johon oli merkinnyt kymmenien omien sukulaistensa merkkipäivät (jotta muistaisin ne paremmin).
Entisen miesystäväni sukulaistäti eli kuin minua ei olisi ollut olemassakaan. En tiedä syytä siihen. Kun istuimme kahvipöydässä tms. täti ei ikinä katsonut minua silmiin, ei vahingossakaan! Kun keskustelimme pöydässä, hän katsoi muita ihmisiä silmiin, kun nämä puhuivat, kommentoi heidän puheenvuorojansa yms., mutta kun minä puhuin, täti katsoi muualle ilmeettömin kasvoin eikä kommentoinut tietenkään mitenkään ikinä. Näin tapahtui joka ainut kerta, kun näin tädin!
Kerran synttärikutsuilla jäin vahingossa kahden olohuoneen sohvalle istumaan tädin kanssa, kun miesystäväni lähti käymään toisessa huoneessa. Heti, kun miesystäväni nousi sohvalta, täti nousi myös sohvalta ja meni seisomaan olohuoneen ikkunan ääreen ja katseli ikkunasta ulos. Hetken katseltuaan hän poistui huoneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kirjoitti:
Anoppi. Saatiin jopa kihlajaislahja pelkästään miehelle osoitettuna. Ainoa henk koht lahja jonka anopilta 23 vuoden aikana sain oli lehtitilauksen mukana tullut ilmaiskalenteri johon oli merkinnyt kymmenien omien sukulaistensa merkkipäivät (jotta muistaisin ne paremmin).
Anoppi täälläkin. Vietettiin esikoisen 3v syntymäpäiviä, anoppi sitten pyyhälsi paikalle ja toi omalle pojalleen lahjan. Synttärisankari ei saanut edes onnitteluja.
Näin kirjoitti:
Anoppi. Saatiin jopa kihlajaislahja pelkästään miehelle osoitettuna. Ainoa henk koht lahja jonka anopilta 23 vuoden aikana sain oli lehtitilauksen mukana tullut ilmaiskalenteri johon oli merkinnyt kymmenien omien sukulaistensa merkkipäivät (jotta muistaisin ne paremmin).
Ei saat...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei keskustellaan siitä, mistä tuo voi johtua psykologisesti? Psykologeja paikalla? Osaako kukaan selittää tai edes esittää valistuneita arvauksia? Minua kiinnostaisi ymmärtää.
Mun äiti on vähän samanlainen, johtuu siitä ettei tule toimeen mun miehen kanssa. Mutta onhan tuo todella huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hei keskustellaan siitä, mistä tuo voi johtua psykologisesti? Psykologeja paikalla? Osaako kukaan selittää tai edes esittää valistuneita arvauksia? Minua kiinnostaisi ymmärtää.
Luultavasti johtuu jostain mt-ongelmasta (skitsofrenia) tai ihan vaan narsismista. Oma lapsi on äidille minäkuvan jatke, ei oma persoonansa.
Lapsen pariutuminen ja lisääntyminen merkitsee sitä, että lapsella on elämässään muutakin tärkeää kuin se oma äiti.
Anna kun arvaan ap, äitisi syytää sinulle rahaa ja muuta materiaa vaikka et sitä pyytäisi? Jotkut vanhemmat koittavat sitoa aikuisia lapsiaan taloudellisesti riippuvaisiksi heistä.
Joillekin myös lasten seksielämä on ihan hirveä paikka. Vakituinen suhde muistuttaa lapsen seksielämästä ja lapsenlapset vain todistavat tämän.
Voisin olla tuo äiti. Kun tytär on muuttanut pois kotoa, niin oletan hänen olevan aikuinen. Silti hän on yhä yksilö, ei osa jotain me-monikkoa. Olisi kamalaa, jos lapseni menettäisi ihmissuhteessa itsensä eikä osaisi enää puhua itsestään vaan kaikki peilattaisiin parisuhteen kautta.
Kun juttelen oman äitini kanssa, kyselen hänen kuulumisensa, en isän tai naapureiden.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla tuo äiti. Kun tytär on muuttanut pois kotoa, niin oletan hänen olevan aikuinen. Silti hän on yhä yksilö, ei osa jotain me-monikkoa. Olisi kamalaa, jos lapseni menettäisi ihmissuhteessa itsensä eikä osaisi enää puhua itsestään vaan kaikki peilattaisiin parisuhteen kautta.
Kun juttelen oman äitini kanssa, kyselen hänen kuulumisensa, en isän tai naapureiden.
Tuskin ap ihan tuollaista tarkoitti. Kyllä normaali vanhempi on kiinnostunut myös sen lapsen puolisonkin menemisistä. Tai ainakin osaa esittää olevansa, koska kyseessä on lapselle tärkeä asia.
Siis sinäkö ihan tosissasi kykenisit olemaan kuin lapsesi kumppania ei ole olemassakaan? Et koskaan suostuisi tapaamaan häntä? Tai lapsenlapsiasi?
Jos näin on, niin avaisitko ajatuksiasi vielä lisää.
Mulla on vähän sama juttu isoäitini kanssa. Sukulaisten kanssa se jaksaa jauhaa ja juoruilla jostain teini-ikäisten sukulaisten suhteista ja tyttöystävien vaihtumisista ja kihloista, mutta ei ole koskaan edes maininnut minua ja miestäni missään keskusteluissa sukulaisillemme. Me ollaan seurusteltu neljä vuotta ja asuttu avoliitossakin jo melkein alusta asti, joten tuntuu oudolta, että 17-vuotiaan sukulaispojan vaihtuvat tyttöystävät on jotenkin relevantti aihe isoäidin ja sukulaisten keskusteluissa, mutta oman ainoan lapsenlapsen ei parisuhteeseen ei koskaan viitata edes sivulauseessa.
Kyllä minä varmaan ottaisin asian puheeksi, ja jos ongelma jatkuisi, kertoisin että on olemassa myös leikki "ai,ei minulla ole äitiä" :D