Lue keskustelun säännöt.
Äiti esittää ettei miestäni ole olemassakaan...
10.04.2016 |
Äiti on aina ollut hankala näissä asioissa. Ei puhunut minulle kahteen vuoteen kun seurustelin ensimmäisen kerran joskus 18-vuotiaana.
Nyt elää niinkuin avomiestäni ei olisi olemassakaan. Puhuu aina vain "minusta", ei koskaan puhu "meistä", esim.
"Millois sinä tuut taas käymään?"
Ei ole koskaan tavannut miestäni, eikä halua. Mistään suhdejutuista hänen kanssaan ei voi puhua.
Ei aio tulla häihin. Leikkii ettei mitään häitä nyt kesällä olisikaan, höpöttelee vaan niitä näitä ja kyselee että: "mitäs SINÄ meinasit nyt kesällä puuhailla?"
Olen aika varma, ettei halua koskaan tavata lapsenlapsiaan, mikäli niitä siunaantuu.
En ymmärrä äitiäni. Muuten tulemme ihan hyvin toimeen. Suhteemme on hyvin muodollinen, jos mistään oikeasta tai todellisesta ei jutella, niin äitini kanssa tulee juttuun ihan hyvin muutaman päivän ajan. On aina ollut tuollainen, oikeastaan koko äidin puolen suku on tuollaista.
Kommentit (51)
Mä komppaan kans 18. Vaikka kysyisinkin "Mitäs teet kesällä?", niin mikä sua estää kertomasta sun ja miehes suunnitelmista? Ei se, että seurustelee, menee naimisiin jne. tarkoita, että kaikki jutut tehdään "me".
Kysyn yleensä työkavereiltakin, että "millasii lomasuunnitelmia sinulla on?", lähinnä siksi, ettei heidän perhe-elämästä mua niin kiinnosta.
Äitisi yrittää tavallaan kannustaa sua elämään omaa elämäänsä. On ehkä aikoinaan haksahtanut "me-elämään", koska niin on ollut tapana.
Ja kyllä, itsellänikin on monta viiskymppistä ystävää, jotka elävät vain "me-elämää", jos mies ei lähde tai tee jotain, eivät hekään voi. Ja niillekin, jotka voivat, vähintään anoppi on kysymässä "entäs jos teille tulee ero?" (ja vaikka poikansa reissais kymmenen kertaa enemmän, se ei tuota eron uhkaa).
Voihan tietysti olla, että äitisi on vain mulkvisti, kateellinen, häiriöinen jne. Tai sittes miehes on ja äitisi tuntee sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla tuo äiti. Kun tytär on muuttanut pois kotoa, niin oletan hänen olevan aikuinen. Silti hän on yhä yksilö, ei osa jotain me-monikkoa. Olisi kamalaa, jos lapseni menettäisi ihmissuhteessa itsensä eikä osaisi enää puhua itsestään vaan kaikki peilattaisiin parisuhteen kautta.
Kun juttelen oman äitini kanssa, kyselen hänen kuulumisensa, en isän tai naapureiden.
Tuskin ap ihan tuollaista tarkoitti. Kyllä normaali vanhempi on kiinnostunut myös sen lapsen puolisonkin menemisistä. Tai ainakin osaa esittää olevansa, koska kyseessä on lapselle tärkeä asia.
Siis sinäkö ihan tosissasi kykenisit olemaan kuin lapsesi kumppania ei ole olemassakaan? Et koskaan suostuisi tapaamaan häntä? Tai lapsenlapsiasi?
Jos näin on, niin avaisitko ajatuksiasi vielä lisää.
Minusta on normaalia kysellä sen henkilön kuulumisia, jonka kanssa keskustelee. Sillä tavalla suuntaa huomionsa tähän yhteen ihmiseen eikä pidä häntä vain viestinviejänä. Kyselen äidiltäni, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän aikoo tehdä kesällä, vaikka äiti asuu isän kanssa edelleen. Äiti sitten vastaa joko kertomalla omia tekemisiään tai sanomalla, että "isän kanssa ajateltiin mennä elokuussa Prahaan".
Samoin toimii ap:n äiti, joka kysyy, koska ap tulee käymään tai mitä ap aikoo tehdä kesällä. Ei siinä suljeta puolisoa pois elämästä, siinä ollaan kiinnostuneita ap:sta. Äitien kanssa ei ole edes tarkoitus käydä läpi mitään suhdejuttuja, aikuiset lapset osaavat hoitaa parisuhteensa muutenkin kuin äidin avulla.
Minusta kyse ei ole ap:n äidistä lainkaan vaan ap:n omasta halusta nähdä äiti hankalana. Ap nostaa esille tiettyjä asioita, mutta jättää toiset kertomatta. Entä jos ap:n äiti on vain niin kohtelias, että ei ryhdy utelemaan ap:n kumppanin elämästä, koska sellaista pidetään huonona käytöksenä ja uteliaisuutena. Lapsi joko kertoo tai ei kerro kumppanistaa, kyseleminen on epähienoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä komppaan kans 18. Vaikka kysyisinkin "Mitäs teet kesällä?", niin mikä sua estää kertomasta sun ja miehes suunnitelmista? Ei se, että seurustelee, menee naimisiin jne. tarkoita, että kaikki jutut tehdään "me".
Kysyn yleensä työkavereiltakin, että "millasii lomasuunnitelmia sinulla on?", lähinnä siksi, ettei heidän perhe-elämästä mua niin kiinnosta.
Äitisi yrittää tavallaan kannustaa sua elämään omaa elämäänsä. On ehkä aikoinaan haksahtanut "me-elämään", koska niin on ollut tapana.
Ja kyllä, itsellänikin on monta viiskymppistä ystävää, jotka elävät vain "me-elämää", jos mies ei lähde tai tee jotain, eivät hekään voi. Ja niillekin, jotka voivat, vähintään anoppi on kysymässä "entäs jos teille tulee ero?" (ja vaikka poikansa reissais kymmenen kertaa enemmän, se ei tuota eron uhkaa).
Voihan tietysti olla, että äitisi on vain mulkvisti, kateellinen, häiriöinen jne. Tai sittes miehes on ja äitisi tuntee sen.
Äitini on siis tavannut vain yhden poikaystäväni (ensimmäisen) ja sen jälkeen ei puhunut minulle moneen vuoteen. Tätä ei ole koskaan tavannut, eli saa aikamoiset äidin vaistot olla jos tuollaista tietää ihmisestä jota ei ole koskaan nähnytkään eikä suostu kuuntelemaan mitään mitä kerron hänestä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä komppaan kans 18. Vaikka kysyisinkin "Mitäs teet kesällä?", niin mikä sua estää kertomasta sun ja miehes suunnitelmista? Ei se, että seurustelee, menee naimisiin jne. tarkoita, että kaikki jutut tehdään "me".
Kysyn yleensä työkavereiltakin, että "millasii lomasuunnitelmia sinulla on?", lähinnä siksi, ettei heidän perhe-elämästä mua niin kiinnosta.
Äitisi yrittää tavallaan kannustaa sua elämään omaa elämäänsä. On ehkä aikoinaan haksahtanut "me-elämään", koska niin on ollut tapana.
Ja kyllä, itsellänikin on monta viiskymppistä ystävää, jotka elävät vain "me-elämää", jos mies ei lähde tai tee jotain, eivät hekään voi. Ja niillekin, jotka voivat, vähintään anoppi on kysymässä "entäs jos teille tulee ero?" (ja vaikka poikansa reissais kymmenen kertaa enemmän, se ei tuota eron uhkaa).
Voihan tietysti olla, että äitisi on vain mulkvisti, kateellinen, häiriöinen jne. Tai sittes miehes on ja äitisi tuntee sen.
Äitini on siis tavannut vain yhden poikaystäväni (ensimmäisen) ja sen jälkeen ei puhunut minulle moneen vuoteen. Tätä ei ole koskaan tavannut, eli saa aikamoiset äidin vaistot olla jos tuollaista tietää ihmisestä jota ei ole koskaan nähnytkään eikä suostu kuuntelemaan mitään mitä kerron hänestä.
AP
Kuvitteletkohan? Siis miten tämä ilmenee ettei halua tavata/kuulla mitään hänestä?
Oletko kysynyt äidiltä suoraan? Kysy onko kiinnostunut mahdollisesta isoäidin roolista? Mitä sanoo syyksi ettei tulisi häihin? Oletko sanonut että se tuntuu oudolta ja loukkaavalta? Ota mies ensi kerralla mukaan ja kysy.. Mt-ongelmilta kuulostaa ja siltä että kasvatettu hyvin oudoille tavoille..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei keskustellaan siitä, mistä tuo voi johtua psykologisesti? Psykologeja paikalla? Osaako kukaan selittää tai edes esittää valistuneita arvauksia? Minua kiinnostaisi ymmärtää.
Luultavasti johtuu jostain mt-ongelmasta (skitsofrenia) tai ihan vaan narsismista. Oma lapsi on äidille minäkuvan jatke, ei oma persoonansa.
Lapsen pariutuminen ja lisääntyminen merkitsee sitä, että lapsella on elämässään muutakin tärkeää kuin se oma äiti.
Anna kun arvaan ap, äitisi syytää sinulle rahaa ja muuta materiaa vaikka et sitä pyytäisi? Jotkut vanhemmat koittavat sitoa aikuisia lapsiaan taloudellisesti riippuvaisiksi heistä.
Joillekin myös lasten seksielämä on ihan hirveä paikka. Vakituinen suhde muistuttaa lapsen seksielämästä ja lapsenlapset vain todistavat tämän.
Skitsofrenia tai narsismi. Ihan puutaheinää...
Aikamoista. Ymmärrän että haluaa kysyä SINUN kuulumisia mutta että kieltäytyy kokonaan tapaamasta miestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käly soittelee minulle ja kysyy, että "no mitä te aiotte tehdä Matin kanssa ensi viikolla" ja minä vastaan, että kysypä Matilta ja kiikutan puhelimen miehelle. Jos ei ole kiinnostunut minusta, niin rupatelkoot veljelleen. Jos olen aikeissa tehdä miehen kanssa jotain erityistä, niin kerron sen kyllä, mutta odotusarvoisesti eläminen symbioosissa - ei ole minun juttuni.
Isi on samanlainen.ei halua mulle kavereita eikä puolisoa.ajattelen että se on sairas...raskasta
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
J
Vierailija kirjoitti:
Hei keskustellaan siitä, mistä tuo voi johtua psykologisesti? Psykologeja paikalla? Osaako kukaan selittää tai edes esittää valistuneita arvauksia? Minua kiinnostaisi ymmärtää.
Joskus voi olla kysymys siitä, että joku sukulainen ei hyväksy esiaviollisia suhteita ja osoittaa mieltään sitä vastaan.
Mun tätini oli jonkin aikaa tuollainen miehelleni. Mieheni on korkeassa asemassa ja kävi ilmi, että tätini jännitti ihan pirusti "Helsingin herraa". Huvittavaa sinänsä, koska minä olen ihan yhtä hyvin pärjännyt työelämässä, joten olisihan siitä voinut päätellä, että samanlaisia kuolevaisia tässä ollaan.
No, meni jokunen kuukausi ja täti näki, kun mieheni hakkasi halkoja - ja kiroili. Siitä hän tajusi, että kyseessä on normaali tapaus ja nyt sitten suitsuttaa miestä kiusallisuuteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies työskentelee it-alalla ja on hyvä tietokonejutuissa. Mua niin ärsyttää, kun esim mun veljen perhe kääntyy MUN puoleen tietokoneongelmissaan. Veli ja vaimo olettavat että selvitän asian mieheltä ja soitan sit heille " vastauksen". En haluaisi olla puhemiehenä. Oonkin viime aikoina aina sanonut ettei mies oo kotona ja pyytänyt soittamaan hänelle. No eivät soita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä olette? Siis ap ja äiti?
Mä olisin aika päivää sitten unohtanut tuommoisen äidin.
Miehen sihteerinä en myöskään toimi. "Moi! Voisko Mika auttaa yhdessä helpossa koodausasiassa?" Aina annan miehen sähköpostiosotteen, että kysyy itse suoraan. En ryhdy välikädeksi.
Monen kaverin ja sukulaisen homman mäkin olisin voinut hoitaa.. vissiin mies nörtti on uskottavampi, vai olenko mä näkymätön?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mieheni on siis somalialainen. En tiedä onko sillä jotain tekemistä asian kanssa. AP
Oho & ou nou
Et taida arvostaa itseäsi kovin korkealle.
No pistetään se nuoreuden ja tyhmyyden piikkiin.
Oma asiasi tietysti mutta kyllä se vaan niin on että myös historia tulee vaikuttamaan tulevaan eikä aina niin miten toivoisitko.
Jos ja kun suhteenne on ohi niin monia miehiä tuo sinun historiasi häiritsisi ja varsinkin jos olisi vielä 1-3 lasta tuon somalialaisen miehen kanssa.
Ehkä et ymmärrä tai halua ymmärtää tätä tosiasiaa.
Äitisi ymmärtää ja on huolissaan sinusta ja sinut tulevaisuudestasi ja syystä.
Vierailija kirjoitti:
Hei keskustellaan siitä, mistä tuo voi johtua psykologisesti? Psykologeja paikalla? Osaako kukaan selittää tai edes esittää valistuneita arvauksia? Minua kiinnostaisi ymmärtää.
Tämä. Haluaisin myös tietää mistä tuollainen ihmeellinen käytös johtuu? Ja haluaisin myös tietää mitä on käynyt sellaisille kylmäkiskoisille ihmisille, jotka eivät tunnu koskaan edes hymyilevän tai edes puhuvan? Onkohan niiden vanhemmatkin samalla tavalla sairaita päästään, vai mitäs vittua?
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla tuo äiti. Kun tytär on muuttanut pois kotoa, niin oletan hänen olevan aikuinen. Silti hän on yhä yksilö, ei osa jotain me-monikkoa. Olisi kamalaa, jos lapseni menettäisi ihmissuhteessa itsensä eikä osaisi enää puhua itsestään vaan kaikki peilattaisiin parisuhteen kautta.
Kun juttelen oman äitini kanssa, kyselen hänen kuulumisensa, en isän tai naapureiden.
No mutta kyllähän tuohon välille mahtuu myös normaalia kanssakäymistä, että kysytään sekä omia että puolison kuulumisia ja pariskunnan yhteisiä kuulumisia. "Mitä sulle kuuluu? Mitä te ajattelitte tehdä jouluna?" ymv. Ja ihan älytöntä on, että äiti teeskentelee ettei tyttärellä olisi miestä ollenkaan.
Minun äitini oli vähän samanlainen. Ei nyt ihan tuolla tasolla, mutta minun perheessä seurustelu, rakastuminen yms. olivat aivan ehdottoman no-no puheenaiheita. Perheessäni oli hyvin tunnekylmä ja kireä ilmapiiri, mitään tunteita ei koskaan osoitettu ja kaikki lakaistiin maton alle. Olen joutunut opettelemaan aikuisiällä puhumaan tunteistani edes jotain eikä se helppoa ole, mutta yritän.
Häh? Miksi viestini poistettiin? Asiallinen viesti jossa vastasin ylläolevaan ja mietin, että eikö yleensä vanhemmat ole edes jollain tasolla kiinnostuneita lastensa asioista ja elämästä, johon kuuluu ne kumppanitkin.