Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

Mistä sait selville bordellissa käynnit? Luottokorttilaskuistako?

Minä olen ajatellut että jos työmatkoilla käyvä mieheni kävisi noissa paikoissa, niin hän maksaisi käteisellä.

Olen antanut kyllä aina pettämiseni itselleni anteeksi. Aina löytyy, joku hyvä syy, useimmiten oon syyn löytänyt omasta miestäni. Miehen vika on jos nainen pettää.

En.

Mieheni petti minua kohta kaks vuotta sitten. En ole antanut anteeksi. Saman katon alla elellään silti.

Suutelun voisi helpommin ymmärtää, pettämistä kyllä sekin

Suutelun kyllä, panemista en, suhteesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

Bordelleissa voi tehdä muutakin kuin panna. Eri maissa, joissa bordelleita on kuuluu normaaliin liiketoimintaan että asiakkaita käytetään kostean illan aikana bordellissa. Paljon niissä käyvät työkaveritkin keskenään ja firman piikki on auki.

Tuttu rouva oli aikoinaan töissä Keski-Euroopalaisessa luksus bordellissa. Monet tulivat vain juomaan ja keskustelemaan kauniiden tyttöjen kanssa. Se ei ollut mikään pikapanoluola, jossa sekuntikello tikitti yöpöydällä.

Vierailija kirjoitti:

Suutelun kyllä, panemista en, suhteesta puhumattakaan.

lisäyksenä vielä että miehen tulisi katua ja itse tunnustaa, muuten en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa minä luulen että antaisin anteeksi, mutta vain yhden illan jutun. Enemmän kuin kerran toistuvaa syrjähyppyä saman hutsun kanssa en enää nielisi.

Toki saisi kuulla kunniansa, ja koska olen yleensä ikävä kyllä hyvin kostonhimoinen ihminen, saattaisin pitää pitkänkin mykkäkoulun ja jopa paeta vaikka hitto äidin sohvalle nukkumaan niin kauaksi aikaa, että mies tekee jotain mullistavaa. Ei mitään ruusupuskaa tai muuta, vaan "persoonallinen" ja AITO pahoittelu.

Pussailu vieraan naisen kanssa saattaisi tuntua jopa pahemmalta! Se on minusta intiimimpää kuin joku pano, joka ei merkitse mitään.

Eikös yleensä panoon kuulu pussailuakin?

Voi kyllä olla... Ehkä visioin tuon "yhden illan jutun", jonka VOISIN antaa anteeksi, ennemminkin sellaisena aggressiivisena sohimisena, jossa hampaat kolisee yhteen ja alapäät törmäilee sattumanvaraisesti, josko osuis ja uppois.

Toisin sanoen, täysin harkittua ja selvinpäin toteutettua panoa ei mykkäkoulukosto parantaisi... Silläkin on tietysti väliä, että kuka se misu oli. Baarista napattu tuntematon tapaus ei tuntuisi niin pahalta.. Miehen (saati oma) kaveri tai ystävä tai edes hyvänpäiväntuttu... no, se olisi vaikeampi unohtaa.

Muistaako joku muuten: "Jonkun nuoren vosun mä vielä ymmärtäisin, mut tollanen vanha lehtokurppa!"

En ole joutunut tuohon tilanteeseen ja vaikea tietää miten tosi paikan tullen suhtautuisi.

Teoriassa tuntuu siltä että se olisi joko ero tai sitten suhtautuisin niin että mies olisi päättänyt että meillä on avoin suhde ja olkoon sitten niin.

Vierailija kirjoitti:

En. Yksiselitteisesti en.

En minäkään. Ajattelin näin jo alta kaksikymppisenä ja nyt 40+ ajattelen edelleen samalla lailla. Päätin jo aikoinaan, että mä olen niin kaunis, kiva ja uskollinen että jos mua petetään niin se on saman tien moido. 

Elinkin kolmannen poikaystäväni ja silloisen mieheni kanssa hyvät vuodet yhdessä ennen hänen menehtymistään 7 v sitten. Koskaan ei tarvinnut miettiäkään mitään pettämisiä. Mies sanoikin joskus aikoinaan, että mitä sitä Ladalla ajelemaan kun saa Mersun kyytiä kotosalla :-D

Nykyinen mieheni on myös hulluna muhun neljän vuoden jälkeenkin ja minä häneen.

En antaisi anteeksi. En varmaan pystyisi, sillä en ole antanut edes itselleni anteeksi, kun petin vuosia sitten, tunnustin ja erottiin. Kärsin omasta käytöksestä vieläkin, niin miten kärsisin sitten toisen hairahduksesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Miten tuo siis luvataan? Kun hörpitään aamuteetä niin joku "vannon kautta kivan ja kannon"-litania? Vai vihkimistäkö tarkoitat? Kun seurustellaan, niin kyllä siinä jokainen odottaa uskollisuutta. Ei sitä tarvitse erikseen ääneen sanoa. Se tarvitsee sanoa, jos haluaa avoimen suhteen.

Ainakin leffoista ja tv-sarjoista tutusti olen ymmärtänyt, että vaikkapa jenkeissä asiasta todellakin sovitaan ja samalla ns. luvataan, että nyt ollaan sitten "exclusive". Olen varmaan katsonut liikaa draamakomediaa: nykyinen avomieheni luuli aikoinaan oikeasti että vitsailen ja repesi vaikeana nauruun päin naamaa, kun kerran yhtäkkiä ruokapöydässä kysyin, että "aletaanko seurustelemaan?", kun oltiin "deittailtu" ilmeisen vakavasti jo muutaman kuukauden. :D Muistetaan tuo hetki aika hauskana molemmat: kolmekymppinen kysyy toiselta käytännössä että "alakx olee"... Ei olla kihloissa, koska ei aiota naimisiin, joten tuosta päivästä me nyt sitten lasketaan "vuosipäivä"! :)

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Mitä oikeastaan tarkoittaa tämä hokema : Toista ei voi omistaa?

Minun kokemukseni mukaan kun aletaan tapailla, niin sellaisessa ihan alkuvaiheessa voi ajatella että tapaa muitakin, mutta aika pian tulee aivan itsestäänselvä oletus että ollaan uskollisia.

Mutta se ei ole sama asia kuin omistaminen.

Ajattelin aina, etten antaisi, mutta toisin kävi kun osui omalle kohdalle. Rakastin ja rakastan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

Bordelleissa voi tehdä muutakin kuin panna. Eri maissa, joissa bordelleita on kuuluu normaaliin liiketoimintaan että asiakkaita käytetään kostean illan aikana bordellissa. Paljon niissä käyvät työkaveritkin keskenään ja firman piikki on auki.

Tuttu rouva oli aikoinaan töissä Keski-Euroopalaisessa luksus bordellissa. Monet tulivat vain juomaan ja keskustelemaan kauniiden tyttöjen kanssa. Se ei ollut mikään pikapanoluola, jossa sekuntikello tikitti yöpöydällä.

Täytyy kyllä ihmetellä firmojen tapaa viedä miehiä bordelleihin.

Oikein kaikin keinoin pitää huoli että miehet varmasti pettäisivät vaimojaan.

Ja toki jotkut pitävät pintansa mutta moni sitten pettää kun se oikein helpoksi tehdään ihan työpaikan puolesta ja huolehtimana.

Joo antaisin koska en halua antaa miestäni millekään huoralle. Omaisuus ja lasten ikä vaikuttaa asiaan myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Miten tuo siis luvataan? Kun hörpitään aamuteetä niin joku "vannon kautta kivan ja kannon"-litania? Vai vihkimistäkö tarkoitat? Kun seurustellaan, niin kyllä siinä jokainen odottaa uskollisuutta. Ei sitä tarvitse erikseen ääneen sanoa. Se tarvitsee sanoa, jos haluaa avoimen suhteen.

Ainakin leffoista ja tv-sarjoista tutusti olen ymmärtänyt, että vaikkapa jenkeissä asiasta todellakin sovitaan ja samalla ns. luvataan, että nyt ollaan sitten "exclusive". Olen varmaan katsonut liikaa draamakomediaa: nykyinen avomieheni luuli aikoinaan oikeasti että vitsailen ja repesi vaikeana nauruun päin naamaa, kun kerran yhtäkkiä ruokapöydässä kysyin, että "aletaanko seurustelemaan?", kun oltiin "deittailtu" ilmeisen vakavasti jo muutaman kuukauden. :D Muistetaan tuo hetki aika hauskana molemmat: kolmekymppinen kysyy toiselta käytännössä että "alakx olee"... Ei olla kihloissa, koska ei aiota naimisiin, joten tuosta päivästä me nyt sitten lasketaan "vuosipäivä"! :)

Tähän ei voi sanoa kuin "LOL".... 

Jos kyseessä olisi vain seksi, niin antaisin anteeksi. Olen antanutkin. Mutta jos kyseessä olisi myös tunteet, niin antaisin varmaan anteeksi, mutta avioliittomme ei jatkuisi.

Olen antanut aviomiehelleni anteeksi pitempään jatkuneen sivusuhteen. En edes tiedä, kauanko suhde kesti, enkä haluakkaan tietää. Asia tapahtui jo 2000- luvun alussa, kun olin hoitovapaalla kolmen lapsemme kanssa kotona. Unohtanut en ole, enkä tule koskaan unohtamaankaan. Sen verran iso pommi se oli. Myös toiselle naiselle mieheni oli valehdellut suut ja silmät täyteen, kuten minullekin.

Toista kertaa en tule antamaan anteeksi ja sen olen tehnyt miehelleni selväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

Bordelleissa voi tehdä muutakin kuin panna. Eri maissa, joissa bordelleita on kuuluu normaaliin liiketoimintaan että asiakkaita käytetään kostean illan aikana bordellissa. Paljon niissä käyvät työkaveritkin keskenään ja firman piikki on auki.

Tuttu rouva oli aikoinaan töissä Keski-Euroopalaisessa luksus bordellissa. Monet tulivat vain juomaan ja keskustelemaan kauniiden tyttöjen kanssa. Se ei ollut mikään pikapanoluola, jossa sekuntikello tikitti yöpöydällä.

Ei näköjään ole niin paksua pajunköyttä, että se ei joihinkin menisi täydestä.