Antaisitko pettämisen anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli käynyt bordelleissa työmatkoillaan, lisäksi oli ollut jonkinlainen viritys sihteerinsä kanssa, ilmeisesti seksiä siinäkin kuviossa oli mukana. Selvisi luottokorttilaskuista.. Olisin ehkä voinut harkita anteeksiantoa, jos toinen olisi edes suostunut keskustelemaan asiasta tai pyytämään anteeksi. Mutta kun ei niin ei, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin erota. Ei mitään mahdollisuuksia jatkaa avioliittoa, jollei toinen ota edes vastuuta teoistaan.

Bordelleissa voi tehdä muutakin kuin panna. Eri maissa, joissa bordelleita on kuuluu normaaliin liiketoimintaan että asiakkaita käytetään kostean illan aikana bordellissa. Paljon niissä käyvät työkaveritkin keskenään ja firman piikki on auki.

Tuttu rouva oli aikoinaan töissä Keski-Euroopalaisessa luksus bordellissa. Monet tulivat vain juomaan ja keskustelemaan kauniiden tyttöjen kanssa. Se ei ollut mikään pikapanoluola, jossa sekuntikello tikitti yöpöydällä.

Täytyy kyllä ihmetellä firmojen tapaa viedä miehiä bordelleihin.

Oikein kaikin keinoin pitää huoli että miehet varmasti pettäisivät vaimojaan.

Ja toki jotkut pitävät pintansa mutta moni sitten pettää kun se oikein helpoksi tehdään ihan työpaikan puolesta ja huolehtimana.

Älä nyt ihan kaikkea usko mitä netissä kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Jos kerran jotain on luvattu niin se on luvattu. Jos haluaa perua uskollisuuslupauksensa niin siitä kerrotaan etukäteen, EI JÄLKIKÄTEEN.

Asia on tietenkin eri jos tästä asiasta ei ole keskusteltu ja huom! mitään ei ole luvattu. Loppujen lopuksi toista ihmistä ei voi omistaa.

M38

Miten tuo siis luvataan? Kun hörpitään aamuteetä niin joku "vannon kautta kivan ja kannon"-litania? Vai vihkimistäkö tarkoitat? Kun seurustellaan, niin kyllä siinä jokainen odottaa uskollisuutta. Ei sitä tarvitse erikseen ääneen sanoa. Se tarvitsee sanoa, jos haluaa avoimen suhteen.

Ainakin leffoista ja tv-sarjoista tutusti olen ymmärtänyt, että vaikkapa jenkeissä asiasta todellakin sovitaan ja samalla ns. luvataan, että nyt ollaan sitten "exclusive". Olen varmaan katsonut liikaa draamakomediaa: nykyinen avomieheni luuli aikoinaan oikeasti että vitsailen ja repesi vaikeana nauruun päin naamaa, kun kerran yhtäkkiä ruokapöydässä kysyin, että "aletaanko seurustelemaan?", kun oltiin "deittailtu" ilmeisen vakavasti jo muutaman kuukauden. :D Muistetaan tuo hetki aika hauskana molemmat: kolmekymppinen kysyy toiselta käytännössä että "alakx olee"... Ei olla kihloissa, koska ei aiota naimisiin, joten tuosta päivästä me nyt sitten lasketaan "vuosipäivä"! :)

No joo, tv-ohjelmiin tuo vain taitaa kuulua.

Minä ajattelen samalla lailla kun joku tuolla sanoikin et ei siinä ole kysymys siitä antaako anteeksi.Jos olisin ajatellut että tuo mies ei voisi valehdella ja pettää ja kävis ilmi että kyllä voikin ja näin on tehnyt niin sittenhän mä olisin ihan eri ihmisen kans yhdessä mitä olin luullut.Se mies muuttuis mun silmissä.Pettäminen on myös mielestäni myös itsekästä, lapsellista , röyhkeää ja vastuun pakoilemista.Enkä haluaisi tälläsen ihmisen kans elämääni jakaa.

Antaisin anteeki ihan itseni takia, mutta suhde loppuisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli vuoden mittainen suhde työkaveriinsa. Olivat käyneet matkoilla, mökeillä ties missä. Odotin silloin toista lastamme. Paljastui viestittelyn kautta. Aluksi ajattelin, että ilman muuta avioero, mutta harkinta-aikana löysimme toisemme uudelleen. Nykyään olemme onnellisia. Ratkaisevaa oli, että mies katui ja otti vastuun teoistaan.

Ja mies pettää edelleen.

No, kyllä minulla ensimmäinen kysymys olisi, että miksi. Siitähän se suhteen jatko riippuisi.

Entäs patologinen pettäjä, voiko muuttua?

Entäs patologinen pettäjä, voiko muuttua?

Miten pettämisen VOISI antaa anteeksi? Jos mies on suunnitellut naisen valloittamisen, harrastaa suhdetta pääasiassa kotona, on menossa naimisiin, jatkaa suhdetta häiden jälkeen...