Kysy psykiatriselta sairaanhoitajalta

Osa täällä taas mustamaalaa psykiatrian avohoitoa. Itse olen saanut käydä jo kymmenen vuoden ajan kerran viikossa. Ikinä ei ole tarvinnut apua pyytää. Päinvastoin. Kaiken lisäksi mulla on aivan maailman paras hoitaja ja lääkäri. 

Mutta kysymys: Onko mikään tapaus jäänyt kummittelemaan mieleen? Tekeekö esim. pahaa katsoa todella ahdistunutta ihmistä?

Mikä on vaikein potilasryhmä? Millaista palkkaa saat?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vaikein potilasryhmä? Millaista palkkaa saat?

Potilaita on ihan mahdotonta luokitella johonkin ryhmiin, sillä saman diagnoosiluokituksen sisällä on todella suurta variaatiota. Omasta mielestäni kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsoaffektiivinen häiriö ovat potilaan kannalta kaikkein ikävimpiä sairauksia ja heitä on usein hyvin haastavaa auttaa. Lisäksi monet harhaluuloisuushäiriöistä kärsivät potilaat ovat haastavia, koska heitä on hankala sitouttaa lääkehoitoon ja siitä on usein huono vaste.

Teen päivätyötä, joten palkka on aina sama hieman yli 2000€ käteen kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä taas mustamaalaa psykiatrian avohoitoa. Itse olen saanut käydä jo kymmenen vuoden ajan kerran viikossa. Ikinä ei ole tarvinnut apua pyytää. Päinvastoin. Kaiken lisäksi mulla on aivan maailman paras hoitaja ja lääkäri. 

Mutta kysymys: Onko mikään tapaus jäänyt kummittelemaan mieleen? Tekeekö esim. pahaa katsoa todella ahdistunutta ihmistä?

Mukava kuulla positiivisiakin kokemuksia! Muista joskus kiittää myös heitä, siitä tulee uskomattoman hyvä mieli!

Monet asiat ovat jääneet syvälle mieleen, niin hyvät kuin pahatkin. Ikävimpiä ovat varmasti itsemurhatapaukset. Silloin sitä aina miettii, olisiko itse voinut tehdä vielä jotain enemmän ja paremmin. Mutta myös paljon hienoja yhteisiä onnistumisen hetkiä potilaiden kanssa on jäänyt mieleen roppakaupalla.

Mua kiinnnostaa syömishäiriöisten ajatusmaailma. Minkälaisia potilaita anorektikot ja muut syömishäiriöiset on? Onko kaikki yhtä fanaattisia kuin eräs nimeltä mainitsematon palstailija? Kuinka moni anorektikko on kuollut sun työssäoloaikana?

Kuinka hanakasti ja millaisissa tilanteissa suosittelet mieliaalääkkeitä potilaalle? Koetko turhauttavana sen, jos potilas empii lääkkeiden ottoa vaikka selvästi voisi hyötyä siitä? Miten koet, jos potilaan tila ei muutu (kohene) hoidosta huolimatta? Onko työssäsi ns tulosvastuu tai tavoitteita potilaiden parantumiseen liittyen?

Itselleni keskustelut psyk. sairaanhoitajan kanssa ovat olleet todella hyödyllisiä. Kiitos! Teette arvokasta työtä.

Vierailija kirjoitti:

Osa täällä taas mustamaalaa psykiatrian avohoitoa. Itse olen saanut käydä jo kymmenen vuoden ajan kerran viikossa. Ikinä ei ole tarvinnut apua pyytää. Päinvastoin. Kaiken lisäksi mulla on aivan maailman paras hoitaja ja lääkäri. 

Mutta kysymys: Onko mikään tapaus jäänyt kummittelemaan mieleen? Tekeekö esim. pahaa katsoa todella ahdistunutta ihmistä?

Vai mustamaalataan? Ihan itse ovat psykiatrialla onnistuneet sössimään maineensa, siitä on turhautuneita/suuttuneita potilaita turha syyllistää, mikä tuntuu olevan btw psykiatrisella se ainut "hoito". Potilaiden syyllistäminen, tarinoiden keksiminen potilaspapereihin, olemattomien oireiden ja diagnoosien lätkiminen. Sairaudentunnottomuus-kortin käyttäminen, kun ei parempaan pystytä. Siinä pähkinänkuoressa psykiatrinen "hoito".

Onko hoitaja linjoilla?

Hei! Minkä verran voi käyntikertoja olla?

Up, potilaatkin voivat vastata :)

Mitä minun pitää kysyä? 

^Hyvän hoidon kulmakiviä ovat kuitenkin oikeanlainen lääkitys, luottamuksellinen ja pitkäkestoinen hoitosuhde sekä toimintakykyä ylläpitävä tekeminen%

 

Luottamuksellinen hoitosuhde on kyllä koominen ilmaus, kun kaikki potilaan sanomiset ovat kaikkien halukkaiden luettavissa potilastiedoista. Jopa hieroja jolla on fysioterapeutin pätevyys, saa halutessaan plärätä psyk lehtiä. Samaten hammaslääkäri.

Pitkäkestoinen samassa lauseessa luottamuksellisen kanssa taas antaa ymmärtää, että potilasta hoitavat koko ajan samat henkilöt. Lääkärit kuitenkin vaihtuvat viuhuen ja psh:kin saattaa vaihtua useampaan kertaan potilaasta riippumattomista syistä.