Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut äidit liioittelevat ja rehvastelevat lastensa tulevaisuuden suunnitelmista?
09.04.2016 |
Kaikkien lapset on aina vuorostaan hakemassa lukion jälkeen yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä, lakia, opettajaksi, psykologiaa ym. Tai kaikki menee peruskoulun jälkeen lukioon tai jos menee amikseen, niin siitä ei puhuta tai ruvetaan selittelemään, että ei toi meidän Matti ole oikein lukiotyyppi, mutta varmasti hakee ammattikorkeakouluun amiksen jälkeen... 10v. tätä seurannut työelämässä ja varmaan kahden lapsi on oikeasti mennyt sinne yliopistoon :D
Kommentit (24)
Eräskin äiti voohotti toisen lapsensa ylioppilasjuhlista ihan hulluna. Kun sitä tätä ja tota ja pitää saada lomaa siihen, että voi valmistella ym. Mutta toisen lapsensa ammattikoulusta valmistumisesta ei maininnut oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eiköhän se ole aika inhimillistä ja jopa asiaankuuluvaa toivoa omalle rakkaalle lapselleen mahdollisimman hyvää elämää. Hyvän ammatin ja varakkuutta.
Ei minua ainakaan haittaisi kertoa, jos lapseni haluaa jonkun duunariammatin. Hän nyt kumminkin haaveilee arkkitehdin työstä. Voi hyvin olla, ettei hänestä koskaan arkkitehtia tule, mutta kukapa tietää. Koska olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, on todennäköistä, että lapsistakin tulee. Kumpikin menossa lukioon ja sen jälkeen joko yliopsitoon tai ammattikorkeaan. Ei siinä ole meidän sosiaalisessa kuplassamme yhtään mitään outoa tai erikoista, enemmänkin olisi erikoista ja poikkeavaa se, jos lapset menevät peruskoulun jälkeen ammattikouluun (ko. koulutusta siis väheksymättä).
Kaikkien lapset ovat neroja ja älykköjä vuorostaan. Totuus ei kuitenkaan ole sellainen.
Mun kakkospoika on menossa amikseen suunnitelmissa tulevaisuudessa inssiopinnot. Tytär varmaan jatkaakin lukioon ja hukkaanheitettyä olisi, ellei päätyisi yliopistoon. Nelosesta ei vielä tiedä, kun koulutaival vasta syksyllä alkaa. Esikoinen on koulutettu kokki, mutta ei osaa edes vettä keittää, on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
No, eiköhän se ole aika inhimillistä ja jopa asiaankuuluvaa toivoa omalle rakkaalle lapselleen mahdollisimman hyvää elämää. Hyvän ammatin ja varakkuutta.
Ei minua ainakaan haittaisi kertoa, jos lapseni haluaa jonkun duunariammatin. Hän nyt kumminkin haaveilee arkkitehdin työstä. Voi hyvin olla, ettei hänestä koskaan arkkitehtia tule, mutta kukapa tietää. Koska olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, on todennäköistä, että lapsistakin tulee. Kumpikin menossa lukioon ja sen jälkeen joko yliopsitoon tai ammattikorkeaan. Ei siinä ole meidän sosiaalisessa kuplassamme yhtään mitään outoa tai erikoista, enemmänkin olisi erikoista ja poikkeavaa se, jos lapset menevät peruskoulun jälkeen ammattikouluun (ko. koulutusta siis väheksymättä).
Joo, on tietysti, mutta aika monella tuo on vain pelkkää puhetta, äidin luuloja. Aika hiljaisia ovat olleet nuo mammat lastensa totuudenmukaisista koulutusvalinnoista, kun ei sitten mentykään sinne yliopistoon, vaan jotain ihan muuta näin 10 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivempi tuo kuin lapsen alaspainaminen ja mitätöinti.
Huomaa, että et ole kanssani samassa työpaikassa. Työkavereista kaikkien lapset on lähteneet yliopistoon, jos äiti tai isä on asiasta puhunut (tai kehuskellut, kuten sinä asian näet). Kahden laiskimman työkaverin lapset on ammattikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eiköhän se ole aika inhimillistä ja jopa asiaankuuluvaa toivoa omalle rakkaalle lapselleen mahdollisimman hyvää elämää. Hyvän ammatin ja varakkuutta.
Ei minua ainakaan haittaisi kertoa, jos lapseni haluaa jonkun duunariammatin. Hän nyt kumminkin haaveilee arkkitehdin työstä. Voi hyvin olla, ettei hänestä koskaan arkkitehtia tule, mutta kukapa tietää. Koska olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, on todennäköistä, että lapsistakin tulee. Kumpikin menossa lukioon ja sen jälkeen joko yliopsitoon tai ammattikorkeaan. Ei siinä ole meidän sosiaalisessa kuplassamme yhtään mitään outoa tai erikoista, enemmänkin olisi erikoista ja poikkeavaa se, jos lapset menevät peruskoulun jälkeen ammattikouluun (ko. koulutusta siis väheksymättä).
Joo, on tietysti, mutta aika monella tuo on vain pelkkää puhetta, äidin luuloja. Aika hiljaisia ovat olleet nuo mammat lastensa totuudenmukaisista koulutusvalinnoista, kun ei sitten mentykään sinne yliopistoon, vaan jotain ihan muuta näin 10 vuoden jälkeen.
No, sinun sosiaalisessa kuplassasi ehkä noin, mutta ymmärtänet, että tässä on isoja eroja. Akateemisten lapsista tulee yleensä alateemisia, eikä sitä pidetä millään tavalla outona tai rehvastelemisen arvoisena.
Ikävää tietysti aina, jos oman lapsensa uravalintaa ja ammattia ei kunnioita, vaan nolostelee.
Kai sitä jokainen äiti - ja tai isä - haluaa parasta lapselleen... Paljon surullisempaa on kuulla mm. näiden äitien vuodatusta, jotka syyttävät lapsen valinnoista kumppaiaan (lapsen isää tai äitiä), kiten meijän Martti-Lotta menee ammattikoulun kun se peri isältään huonon lukupään ja Ja tai meidän Liisa-Pekka menee parturi-kampaamo linjalle kun äitinsä kaltainen sykkerö. Tai sitten vanhemmat kertovat itse päättäneensä mihin lapsi menee, koska lapsi/ tai nuori nyt ei voi itse tietää mihin hänen on parasta suunnata jatkamaan opintojaan. Laura-Samuli (12 -vuotta) menee yläkoulun jälkeen lukioon kun kai sen nyt jokainen tietää millaista porukkaa ammattikouluissa opiskelee. Hän on kyllä kotona kovin innokas harrastamaan kokkailua mutta sehän nyt on vain sellaista harrastelua ja puuhastelua, joka ei kyllä kerro oikeasti siitä, mistä Laura-Samuli on kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenelle akateeminen tutkinto on rehvastelua?
Liioitteluna pitäisin sitä, että ennustetaan miten meidän Maija-Liisa tulee sitten väittelemään...
Huomaatko ap ristiriidan omassa tekstissäsi. Ensin valitut että lapset menee lukioon ja heti perään teet selväksi ettei amiskaan ole yhtään sen parempi. Mitä mäkinen lapsien pitäisi tehdä? Jäädä suoraan työttömäksi sossupummiksi niinkuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eiköhän se ole aika inhimillistä ja jopa asiaankuuluvaa toivoa omalle rakkaalle lapselleen mahdollisimman hyvää elämää. Hyvän ammatin ja varakkuutta.
Ei minua ainakaan haittaisi kertoa, jos lapseni haluaa jonkun duunariammatin. Hän nyt kumminkin haaveilee arkkitehdin työstä. Voi hyvin olla, ettei hänestä koskaan arkkitehtia tule, mutta kukapa tietää. Koska olemme miehen kanssa molemmat akateemisia, on todennäköistä, että lapsistakin tulee. Kumpikin menossa lukioon ja sen jälkeen joko yliopsitoon tai ammattikorkeaan. Ei siinä ole meidän sosiaalisessa kuplassamme yhtään mitään outoa tai erikoista, enemmänkin olisi erikoista ja poikkeavaa se, jos lapset menevät peruskoulun jälkeen ammattikouluun (ko. koulutusta siis väheksymättä).
Joo, on tietysti, mutta aika monella tuo on vain pelkkää puhetta, äidin luuloja. Aika hiljaisia ovat olleet nuo mammat lastensa totuudenmukaisista koulutusvalinnoista, kun ei sitten mentykään sinne yliopistoon, vaan jotain ihan muuta näin 10 vuoden jälkeen.
No, sinun sosiaalisessa kuplassasi ehkä noin, mutta ymmärtänet, että tässä on isoja eroja. Akateemisten lapsista tulee yleensä alateemisia, eikä sitä pidetä millään tavalla outona tai rehvastelemisen arvoisena.
Ikävää tietysti aina, jos oman lapsensa uravalintaa ja ammattia ei kunnioita, vaan nolostelee.
Meidän työpaikalla nämä rehvastelijat eivät itse ole mitään akateemisia. Ammattikorkeakoulun käyneitä sairaanhoitajia (kuten minäkin) tai amiksen käyneitä osastonsihteereitä. Yksikään lääkäri esimerkiksi ei ole rehvastellut omien lastensa tulevaisuuden suunnitelmista ym.
Yleensä ottaen huomaa että naiset aika estottomasti juttelee lastensa asioista eteenpäin.
Sen ymmärtää toki kun lapsi on taapero. Mutta jossain vaiheessa tietysti äitiyteen kuuluisi myös havaita oman lapsensa erillisyys ja kunnioittaa sitä esim. niin että ei juoruile lapsensa asioista - niin kuin ei muidenkaan ihmisten. On ne asiat sitten opiskeluun liittyviä tai poikakavereihin, tai muuhun.
Minkä verran itse höpisette lapsenne asioista kavereillenne tai työkavereillenne? Minkä ikäisiä lapsenne ovat? Onko koskaan tullut mieleen että onko tämä juoruilu nyt asiallista ja mitä lapsesi siitä ajattelisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin olin niin ylpeä tyttäreni pääsystä yliopistoon, että kerroin sen töissä kaikille jo toukokuun alussa ennen lakkiaisia.
Ihan tiedoksi: yliopistoon voi päästä ilman pääsykokeita esim. menesymällä hyvin kansallisissa tai kansainvälisissä tiedekilpailuissa.
Mutta ihan oikeasti meidän työpaikalla rehvastellaan ja lähes kilpaillaan kenen lapsi on saavuttanut sitä ja tätä ja aina jonkun pitää vetää paremmaksi. Ja tosiaan aliarvioidaan näitä amiksen käyneitä lapsia (heistä ei juuri puhuta).
"Kenelle akateeminen tutkinto on rehvastelua? -Liioitteluna pitäisin sitä, että ennustetaan miten meidän Maija-Liisa tulee sitten väittelemään..."
- En tiedä, mutta jos ja kun on tätä palstaa lukenut niin osalle se on pelottavalla tavalla jotenkin itsestään selvyys, että lapsi suorittaa korkeakoulu/ yliopisto -tutkinnon. Sen sijaan lukion asemasta - ammattikoulun valitsevia pidetään jotenkin automaattisesti lahjattomina tai muuten vain surkeina tapauksina.
Eiköhän tämä taas kesän kynnyksellä nähdä useammassakin mediassa, jossa mm. ylioppilaita juhlitaan kansankunnan nuorina toivoina ja rakentajina. Vastaavasti samaan aikaan valmistuneita ammattikoululaisia ei noteerata, kuin joinain satunnaisina mainintoina. Ja silloinkin hyvin usein kerrotaaan, että kuinka nyt ammattikoulusta valmistunut Janne-Lotta aikoo jatkaa opintojaan... Elämme koulutus -uskovaisessa maassa...
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko ap ristiriidan omassa tekstissäsi. Ensin valitut että lapset menee lukioon ja heti perään teet selväksi ettei amiskaan ole yhtään sen parempi. Mitä mäkinen lapsien pitäisi tehdä? Jäädä suoraan työttömäksi sossupummiksi niinkuin sinä?
Öö, en. Vaan ennen, kuin peruskoulusta ollaan päästy, niin kaikki MENEE lukioon. Oikeasti kaikki eivät menneet sinne lukioon, vaan monikin haki ammattikouluun (asiasta ei juuri enää puhuttu sen jälkeen eikä varmasti vouhoteta amiksesta valmistumisesta niin, kuin ylppäreistä). Sitten nämä jotka ovat menneet lukioon lähtevät tottakai yliopistoon opiskelemaan lakia... Niin, muutama sinne yliopistoon todellisuudessa meni. Taas ollaan hiljaa, ikään kuin hävettäisiin. Esim. jokunen vuosi sitten yhden työkaverin lapsi oli saanut vakipaikan eräästä vaateliikkeestä, mutta kuulemma on heti lähdössä opiskelemaan eikä siellä kauaa ole. Tämä samainen tyttö on edelleen töissä myyjänä tuolla samaisessa vaateliikkeessä vuosien jälkeen eikä asiasta olla enää puhuttu :)
Ihme ketju taas. Toinen puhuu aidasta ja toinen seipäistä, ja muka vielä akateemisia ollaan. Tsiisus.
"Kyllä minä ainakin olin niin ylpeä tyttäreni pääsystä yliopistoon, että kerroin sen töissä kaikille jo toukokuun alussa ennen lakkiaisia. Ihan tiedoksi: yliopistoon voi päästä ilman pääsykokeita esim. menesymällä hyvin kansallisissa tai kansainvälisissä tiedekilpailuissa."
Onnea tyttärellesi ja varmasti myös kannustaneille kotijoukoille.
Tiedoksi, tai en malta olla täydentämättä tietämättömille, että vain joihinkin ja hyvin harva opiskelu paikka Suomalaisesta yliopistosta on mahdollista saada, mitenkään muuten kuin pääsykokeiden kautta. - Tämä saattaa toisinaan olla jopa hieman turhauttavaa, jos ja kun on ahkeroinut lukiossa, niin saa toki lisäpisteita - jotka toki ovat arvokkaita- mutta jos on -syystä tai toisesta kirjoitukset on menneet "vain" hyvin, tai jopa alle niin eipä niiden varaan paljoa voi laskea,että varmasti, tai edes hyvin todennäköisesti saa jatko-opiskelu paikan yliopistossa omalta/ yleiseltä suosikki alalta.
- En tiedä kannattaisiko näitä "tiede -kilpailuita" lisätä ja siten saada osa porukkaa innostumaan jostain oppiaineesta enemmänkin jo mahd. aikaisemmassa vaiheessa, kuten jo lukio aikana... Kun luullakseni esimerkiksi matikan - tai ylseisemmin luonnontieteiden - kiinnostusta lukiolaisten keskuudessa on yritetty lisätä näillä kilpailuilla.
En ole kuullut koskaan, että joku olisi saanut kilpailu voittona Suomalaisesta yliopistosta opiskelupaikan valtio/ yhteiskunnallisista -tieteistä/ humansitiselta -puolelta/ taiteista.... kärjistäen miltään perinteisesti nais-valtaisemmilta alalta. Sen sijaan jotkut etevimmät(?) ovat voineet saada opiskelupaikan matemaattis/ -luonnontieteelliseltä puolelta. - Näin todetessani en yhtään, tai mitenkään halua väheksyä näitä paikkoja, pikimminkin päin vastoin.
... ja lahjaton lapsillaan.