Miksi kysyt lähes vieraaltakin, missä hän on töissä?

En tajunnu. Siis sun työkaverit kysyy? Vai asiakkaat? Vai ihan kaikki?

Mitä sulta sitten pitäisi kysyä, jos haluaa tutustua?

joo, missä olet koulussa mitä teet työksesi? ihankuin työ määrittelisi mut kokonaan. ärsyttävää. olen paljon moniulotteisempi kuin se mitä teen työkseni tai opiskelen sillä hetkellä

No kerro niille! Suomalainen ottaa kaiken keskustelun uteluna.

Asiakaat kysyvät kun jättelevät etupäässä veikkauskuponkejaan. Pääsääntöisesti yli 55 vuotiaat. Itse olen 38v, et tuskin elämänkumppaniksi havittelevat, ja taloudellista tilannetta heti alkuun tiedusteevat...

Ap

Huomasin kotiäiti vuosinani, että kuinka paljon ihmiset lokeroi ja olettaa duunin perusteella.

Mä en ole puhunut 15 vuoteen töistäni.. kotona ja töissä, mutten vapaalla.

Kiertelen kysymykset ja vaihdan puheenaihetta. Jos esim illanistujaisissa kerrotaan työjuttuja olen hiljaa.

Jännä huomata, että osa ihmisistä täysin henkilöityy työminäänsä. Ihan kuin sitä ihmistä ei ole muuten olemassakaan. Joillekin pamahtaa vanhemmuus päähän vastaavasti. Harva on oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kotiäiti vuosinani, että kuinka paljon ihmiset lokeroi ja olettaa duunin perusteella.

Mä en ole puhunut 15 vuoteen töistäni.. kotona ja töissä, mutten vapaalla.

Kiertelen kysymykset ja vaihdan puheenaihetta. Jos esim illanistujaisissa kerrotaan työjuttuja olen hiljaa.

Jännä huomata, että osa ihmisistä täysin henkilöityy työminäänsä. Ihan kuin sitä ihmistä ei ole muuten olemassakaan. Joillekin pamahtaa vanhemmuus päähän vastaavasti. Harva on oma itsensä.

Jännä huomata. Kuinka työ ja siitä puhuminen on tabu.

En minäkään kysy heiltä, että missä he ovat töissä kun ehtivät lottojaan tänne jättelemään. Työntekijät ovat aivan kun avointa riistaa, joilta voi kysyä vaikka rintsikkojen kuppikokoa, ja siihen pitää ystävällisesti vastata.... Mitä se teille kuuluu, kysyn vaan?.

Ap.

TÄMÄ. Mun mielestä työpaikka on oikeastaan yksityisasian asteella samalla tavalla kuin vaikka perhesuhteet, missä ja miten lomailen, millaista kotonani on, jne. Työkuvioissa en siis tietenkään "piilottele", mutta musta on käsittämätöntä miten jossain sukujuhlissa on ihan korrektia pamauttaa kysymyksiä toisen työpaikasta. Se on jopa sään kanssa samalla tasolla aiheiden kanssa joista voi muka aina puhua kenen kanssa vaan. En käsitä. Ei mun työt tai niiden hakeminen tai niiden puuttuminen tai mun tyytyväisyys niihin ole mikään yleinen puimisen aihe.

Minua taas ärsyttää kysymys sukujuuristani. En ole tavallisen suomalaisen näköinen, joten tuiki tuntemattomat katsovat oikeudekseen udella syntyperääni. En minäkään kysele ihmisiltä ovatko savolaisia vai mahdollisesti saamelaisia. Ärsyttävää.

Se on vain small talkia, ei kannata niin vakavasti ottaa.

Ap mikä sinun itseäsi harmittaa ammatinvalinnassasi tai opiskelussasi?

Mistä saa kysyä jos haluaa keskustelun avata?

Asiakkaat kyselevät siis sinulta töissä ollessasi, missä olet töissä....?

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kotiäiti vuosinani, että kuinka paljon ihmiset lokeroi ja olettaa duunin perusteella.

Mä en ole puhunut 15 vuoteen töistäni.. kotona ja töissä, mutten vapaalla.

Kiertelen kysymykset ja vaihdan puheenaihetta. Jos esim illanistujaisissa kerrotaan työjuttuja olen hiljaa.

Jännä huomata, että osa ihmisistä täysin henkilöityy työminäänsä. Ihan kuin sitä ihmistä ei ole muuten olemassakaan. Joillekin pamahtaa vanhemmuus päähän vastaavasti. Harva on oma itsensä.

Mä noin 4 vuotta sitten irtisanoin itseni vakiduunista. Uusi työ oli jo tiedossa, lopetin duunin siis huhtikuussa ja uusi oli alkamassa elokuussa. Vietin ihanaa kesää ja olin todella onnellinen. 

Hassua oli, kun vastasin kyselyihin "olen työtön " , se ihmisten vaivaantuneisuuus ja kiemurtelu. Monet meni ihan lukkoon ja alkoi sönköttämään jotakin aiheen vierestä.

Kyllä, uskomattoman paljon työ määrittää ihmistä. 

No mä en tajua miksi ihmiset kyselee sulta sun työpaikalla missäolet töissä? Näkeehän ne kysymättäkin että siellähän sä olet! Mä kysyn kyllä uusilta tutuilta mitä he työkseen tekee, ja sitä saa mullaki kysyä. Jos joku kiertelee, syy on useimmiten se, ettei ole töissä. Työttömyyttä ihmiset häpeilee, ja mieluummin jättää kertomatta, sillä säästyy kuulemassa sitä saarnaa siitä miten tekevälle aina löytyy... Itse kysyn puhtaasta kiinnostuksesta kyseisen ihmisen elämää kohtaan. Jos mua ei kiinnosta hänen elämänsä, en kysy ylipäätään mitään, kun ei kiinnosta tutustua.

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Minultakin äitiysloman aikana kyseltiin, missä olen töissä. Usein tuli sitten pitkä hiljaisuus eikä mitään vastausta. Korkeasti koulutettu nainen veti hiljaiseksi. Ei muuten, mutta jos kysyy, olisi hyvä kestää vastauskin.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaat kysyvät kun jättelevät etupäässä veikkauskuponkejaan. Pääsääntöisesti yli 55 vuotiaat. Itse olen 38v, et tuskin elämänkumppaniksi havittelevat, ja taloudellista tilannetta heti alkuun tiedusteevat...

Ap

Olet sekaisin, ap. He eivät tiedustele pankkisaldoasi, vaan jutustelevat kanssasi ja ilmaisevat tuolla "missä olit, kun et ollut täällä maanantaina", että (käsittämätöntä kylläkin) pitävät sinua kivana aspana ja ovat kaivanneet sinua.

Halusit tai et, ammatti ja työpaikka ovat yleisiä ja neutraaleja keskustelunaiheita. Niitä kysytään, kun tutustutaan johonkuhun.

Jos podet huonoa omaatuntoa tai nolostelet työpaikkaasi, se on sinun oma ongelmasi. Todennäköisesti nolostelet ihan turhaan, koska vain harvat pitävät mitään rehellistä työtä vähäarvoisena. Minä en ainakaan pidä.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Ai ne naapuritko sanoivat näin, että ei saa käydä ulkona aamupäivällä ja pitäisi tehdä visusti töitä 8-16? Aikamoisia naapureita. Vai olisko vähän omaa tulkintaa ja värikynää mukana.