Miksi kysyt lähes vieraaltakin, missä hän on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Mä kysyn kyllä uusilta tutuilta mitä he työkseen tekee, ja sitä saa mullaki kysyä. Jos joku kiertelee, syy on useimmiten se, ettei ole töissä. Työttömyyttä ihmiset häpeilee, ja mieluummin jättää kertomatta, sillä säästyy kuulemassa sitä saarnaa siitä miten tekevälle aina löytyy

Olen törmännyt usein tähän harhaluuloon. En usein vastaa, jos tuntemattomat kysyvät työstäni - syystä ettei asia kuuli heille. Inhoan työn perusteella lokerointia. Minulla on oikein hyvä työ suuressa yrityksessä, ja voi sitä hämmästelyn määrää jos utelias sen jostain kuulevat. Koska minunkaan täytyy olla työtön tai vaikka bajamajojen tyhjentäjä vähintään (kaikki kunnioitus heille), jos en halua puhua työstä tuntemattomien kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Ai ne naapuritko sanoivat näin, että ei saa käydä ulkona aamupäivällä ja pitäisi tehdä visusti töitä 8-16? Aikamoisia naapureita. Vai olisko vähän omaa tulkintaa ja värikynää mukana.

Ei vaan oletus, että on työtön, jos ei tee töitä virka-aikana. Tai ei pidetä oikeana työntekijänä. Ei ne kyselleet kun ennen tuota yrittäjyyttä olin tvp-koulutuksessa. Luulivat kai, että menen töihin. 

Miten vieraasta ihmisestä voi koskaan tulla tuttua, jos hänen kanssaan ei saa jutella muusta kuin säästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Ai ne naapuritko sanoivat näin, että ei saa käydä ulkona aamupäivällä ja pitäisi tehdä visusti töitä 8-16? Aikamoisia naapureita. Vai olisko vähän omaa tulkintaa ja värikynää mukana.

Ei vaan oletus, että on työtön, jos ei tee töitä virka-aikana. Tai ei pidetä oikeana työntekijänä. Ei ne kyselleet kun ennen tuota yrittäjyyttä olin tvp-koulutuksessa. Luulivat kai, että menen töihin. 

Ai, en ole tuollaista itse koskaan kohdannut. Minun sos. piirissäni aika harvalla edes on ma-pe 8-16- työ.

Vieraasta ihmisestä halutaan muodostaa mielikuva ja tähän yksi oleellinen seikka on se että mitä tämä tekee työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin kotiäiti vuosinani, että kuinka paljon ihmiset lokeroi ja olettaa duunin perusteella.

Mä en ole puhunut 15 vuoteen töistäni.. kotona ja töissä, mutten vapaalla.

Kiertelen kysymykset ja vaihdan puheenaihetta. Jos esim illanistujaisissa kerrotaan työjuttuja olen hiljaa.

Jännä huomata, että osa ihmisistä täysin henkilöityy työminäänsä. Ihan kuin sitä ihmistä ei ole muuten olemassakaan. Joillekin pamahtaa vanhemmuus päähän vastaavasti. Harva on oma itsensä.

Mä noin 4 vuotta sitten irtisanoin itseni vakiduunista. Uusi työ oli jo tiedossa, lopetin duunin siis huhtikuussa ja uusi oli alkamassa elokuussa. Vietin ihanaa kesää ja olin todella onnellinen. 

Hassua oli, kun vastasin kyselyihin "olen työtön " , se ihmisten vaivaantuneisuuus ja kiemurtelu. Monet meni ihan lukkoon ja alkoi sönköttämään jotakin aiheen vierestä.

Kyllä, uskomattoman paljon työ määrittää ihmistä. 

Eihän tuossa mitään määrittämisestä ole kysymys.

Jos olisit normaali ja keskustelutaitoinen, olisit kertonut, että lopetit edellisen ja aloitat uuden työn, ja kuinka innoissasi olet ja kuinka ihana mahdollisuus nyt on viettää pitkä loma.

Nyt vaan möläytit ja tapoit keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Olen myös yrittäjä. Kerron siitä kaikille, koska tarvitsen asiakkaita ja jokaisen puolitutun tuttavakin saattaa tarvita juuri minua.

Verkostoituminen on sitä.

Työttömät kotiäidit siis häpeävät statustaan. Kyllä ammatti ja työ nyt määrittää ihmistä paljon, koska työssä viettää suuren osan ajastaan. Amerikassa on ok kysellä paljonko tienaat, Suomessa missä olet töissä kuuluu normaaliin small talkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjänä kotona takavuosina. Aika usein naapurit kyselivät, että etkö ole saanut töitä. Kävin esim. lenkillä ja hiihtämässä aamupäivällä ja jatkoin sitten töitä. Ei olisi saanut, kun kerran oli yrittäjä. Olisi pitänyt tehdä visusti 8-16, ei silloin kun itsestä tuntui. Mulla ihan puhtaasti kulukorvauksella tehtäviä töitä, ei palavereja yms. joten pystyin tekemään vaikka yöllä, jos siltä tuntui. 

Ai ne naapuritko sanoivat näin, että ei saa käydä ulkona aamupäivällä ja pitäisi tehdä visusti töitä 8-16? Aikamoisia naapureita. Vai olisko vähän omaa tulkintaa ja värikynää mukana.

Ei vaan oletus, että on työtön, jos ei tee töitä virka-aikana. Tai ei pidetä oikeana työntekijänä. Ei ne kyselleet kun ennen tuota yrittäjyyttä olin tvp-koulutuksessa. Luulivat kai, että menen töihin. 

Ai, en ole tuollaista itse koskaan kohdannut. Minun sos. piirissäni aika harvalla edes on ma-pe 8-16- työ.

No minä olin aina kotona ja nämä tiesivät, että mulla on toiminimi, mutta sitä ei otettu vakavasti, kun en tehnyt töitä säännöllisesti. 

Yhdyn moneen edelliseen. Small talkia. Itse kyselen toisen töistä ja opiskeluista yleensä siksi, etten muutakaan keksi ja haluan välttää kiusallisen hiljaisuuden. Totta kai ihminen on muutakin kuin työ, mutta se on ehkä helpoin kohta lähteä liikkeelle, kun tutustuu. Itse en ole kovin supliikki, ja jos nuo työ-opiskelukysymykset olisi kielletty, lähtisi lörpöttelyni oudommille ja kiusallisemmille urille.

Kaikesta sitä nykyään jaksetaan loukkaantua :D

Kuten sanottu, millä hitolla sitä enää tutustuu uusiin ihmisiin jos niinkään normaalista ja jokapäiväisestä asiasta kuin työpaikka ei saisi keskustella. Eri asia jos joku utelisi vaikka palkkaasi, mutta työpaikkaa! Only in Finland.