Olenko hullu? Jälleensyntymisestä...

Valinnanvapaus on tietoisen aineellisen olemassaolon perusparadigma. Se merkitsee vapautta valita reaktiot ulkoisiin olosuhteisiin, vapautta valita reaktiot vallitseviin olosuhteisiin, vapautta hallita tunteita ja valita niitä mielensä mukaan, vapautta hallita tunteitaan ja ottaa vastuu valinnoistaan. Muussa tapauksessa elävä olento toimii perusvaistojensa mukaan, ja sitä pidetään eläimenä, joka ei kykene järkeen ja joka johtaa reaktiivista elämäntapaa ennustettavissa olevan käyttäytymismallin mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan lapsuudesta kaksi asiaa, jotka mietityttävät mahdolliseen jälleensyntymiseen liittyen. Noin 10-v. muistan katsoneeni itseäni peilistä ja miettineeni, että näytän oikeasti toisenlaiselta. Tai siis että tämä pikkutytön (sanotaan nyt vaikka, että nimeni on Sanna) ulkomuoto kätkee taakseen toisen ihmisen. Muistan jopa katsoneeni itseäni peilin kautta syvälle silmiin, toivoen näkeväni sen toisen 'Sannan'. Lisäksi sain suunnilleen samanikäisenä flasbackeja auton/kärryjen tmv. alle jäämisestä. Eli kun seisoin vaikka suojatien edessä odottamassa ylitystä ja näin lähestyviä autoja, mietin että tiedän miltä tuntuu, kun kärryt tmv. vyöryvät yli ja samalla aistin välähdyksinä kivun ja sekasorron. Tietääksi en ole koskaan oikeasti meinannut jäädä auton alle.

Teini-ikään tultaessa nämä asiat olivat jääneet taka-alalle. Ehkä se oli joku kehitysvaihe lapsen elämässä ja mielikuvituksen kehitys oli erityisen vilkasta. Nämä tapahtumat kuitenkin muistan hyvin, koska en ollut ihan pikkulapsi enää.

Minulla on pitkään ollut tunne tai tieto, ikään kuin tietäisin, miltä tuntuu tulla ammutuksi. Minulla on myös kehossani merkki, joka voisi viitata siihen.

Koen myös tietynlaisen kovan tuulen ja myrskyn jotenkin rauhoittavaksi, ajattelen käpertyväni joidenkin lämpimien turkiksien tms. keskelle nukkumaan. Kuitenkin inhoan sitä, miltä tuuli tuntuu.

Ian Stevenson on tutkinut niitä.

https://med.virginia.edu/perceptual-studies/who-we-are/history-of-dops/…

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Sen vuoksi aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan huomion, joukkohurmion ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä antikristuksen salaisuus näytä olevan näistä vähäisin.

Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät suhtaudu välinpitämättömästi yliluonnolliseen) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Televisioruuduilta mahtavat spiritualistit julistavat, että pahan voimat ovat voittaneet jo kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuisen helvetin kaikille, jotka kiinnittävät Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero) ranteeseensa.

Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Päivin ja öin hän näkee unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä kehästä, pahan silmän poistamisesta ja karman parantamisesta. Koska hän luottaa sokeisiin oppaisiin, hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että Saatana on tullut jo kauan sitten ja että se on juurtunut hyvin näiden kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

Valmistaudut torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisälläsi, nauraa tyhmyydellesi, auttaa sinua ehdottamalla, että sinun on ostettava amuletteja, luettava loitsuja, kuunneltava tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatiota. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demonien luokittelujen tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan. He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

He maalaavat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego, on paholaisen voittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa sen ilmenemismuodoissa.

Entä kun joku hyökkää täysin viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun röyhkeästi, ja muutama vuosi sen jälkeen sairaus ja suru iskee hyökkääjän omaan perheeseen rankalla kädellä? Onko tämmmöinen pelkkää sattumaa vai teorian mukaista karmaa? Hyytävää ajatella, että joku P. Askiainen voisi aiheuttaa omalla pahuudellaan karman kautta syyttömille ihmisille kärsimystä, olkoonkin kyse hänen omasta perheestään...

Vierailija kirjoitti:

Enkä oo muuten missään väittänyt että muiden sairaudet johtuu pahasta karmasta. Ihan hyvin nekin voi johtua vaativasta sielusta. Mutta voihan se toki olla että olin edellisessä elämässä Hitler tai jotain. En vaan muista yhtään. 

eri

Hitler on pudonnut kivikauteen, siis kiveksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

Mutta missä se ”Saatana” asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

Minkä paholaisen kanssa ihminen painii, kun hänen sydämensä on täynnä ylpeyttä, himoa, turhamaisuutta, kateutta, ahneutta ja muuta sellaista? Tule järkiisi, sotilas, olet niin lähellä Saatanaa, ettet huomaa häntä lainkaan! Tulkaa järkiinne! Hän on sinussa, ja sinä etsit häntä ilman häntä.

Sana saatana myös ilmenee sanskritin kielessä. Alkuperäisissä juutalaisissa teksteissä käytetään sanaa assatan, jonka etymologia ei ole täysin tunnettu. Sanskritissa on lähes samanlainen sana, asshatana, joka tarkoittaa..... you guessed it, HOUKUTUSTA. Se tarkoittaa myös jonkun asian kuten lain rikkomista, tai rikosta ihmistä/ihmisyyttä kohtaan. Juu, eihän nämä Indran palvojat ole mitenkään yhteydessä proto-juutalaisiin. Ai niin, sieltä Mesopotamiasta löytyy myös sama jumalolento, jota on kutsuttu myös Ishtariksi. Ilmojen hallitsija hänkin. Ja Suomen muinaisuskossa Ilmatar. Aika jännästi kaikki kietoutuu yhteen...

Vierailija kirjoitti:

Sana saatana myös ilmenee sanskritin kielessä. Alkuperäisissä juutalaisissa teksteissä käytetään sanaa assatan, jonka etymologia ei ole täysin tunnettu. Sanskritissa on lähes samanlainen sana, asshatana, joka tarkoittaa..... you guessed it, HOUKUTUSTA. Se tarkoittaa myös jonkun asian kuten lain rikkomista, tai rikosta ihmistä/ihmisyyttä kohtaan. Juu, eihän nämä Indran palvojat ole mitenkään yhteydessä proto-juutalaisiin. Ai niin, sieltä Mesopotamiasta löytyy myös sama jumalolento, jota on kutsuttu myös Ishtariksi. Ilmojen hallitsija hänkin. Ja Suomen muinaisuskossa Ilmatar. Aika jännästi kaikki kietoutuu yhteen...

Pahuuden ongelma oli suuri huolenaihe Zarathustran kaltaisille ihmisille. Zarathustra aloitti saarnaamisensa Intiassa, ja hänellä, kuten monilla karismaattisilla, nykyajan ajattelijoilla, oli kysymys: "Jos Jumala on olemassa, hänen pitäisi olla hyvän lähde, mutta näen, että maailmassa on niin paljon epätäydellisyyttä ja pahaa". Sitten Zarathustra päätteli, että jumalia on itse asiassa kaksi. Ne ovat hyvän jumala ja pahan jumala, ja pahan jumalaa kutsuttiin paholaiseksi. Ja kävi ilmi, että Zarathustralaisen näkökulmasta oli toinenkin ongelma - hyvän jumala taisteli jatkuvasti pahan jumalaa vastaan. Myöhemmin kristityt filosofit ottivat tämän ajatuksen omakseen.

Se mitä teemme itse itsellemme monesti sairastuttaa ei entinen elämä. Ja nyt loppuu röökinpoltto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

ENTÄS TIEDÄTKÖ ITSE, ETTÄ KRISTINUSKON JUURET OVAT PAKANUUDESSA?

https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity

Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.

Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.

Kaldealaisten symboli Tammuzille oli kirjain tau, joka näkyy san-serif-kirjaimella kirjoitettuna t-kirjaimena ja jota yleisesti pidetään ristinä (Babylonian Mystery Religion, s. 51; Vine's, "Cross, Crucify"). Vaikka Raamattu tosiaan opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, ristiinnaulitsemisen muodosta ei ole tietoa. Tuohon aikaan roomalaiset käyttivät erimuotoisia pystypylväitä, joissain oli ristipalkit ja joissain ei. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että alkukirkko olisi koskaan käyttänyt ristiä uskonnollisena symbolina, mutta useat pakanalliset uskonnot olivat käyttäneet sitä jo vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää.

Miten palvoa Jumalaa

Miksi suuri osa nykyajan kristillisistä rituaaleista ja uskomuksista perustuu muinaisiin pakanallisiin käytäntöihin eikä niinkään Raamattuun? Eikö riitä, että ihmiset kunnioittavat Jumalaa miten haluavat? Inhimillinen logiikka saattaisi sanoa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa osoittaakseen henkilökohtaista uskonnollista uskoaan, kunhan tarkoituksena on palvoa Jumalaa. Jumalalla on kuitenkin paljon erilainen näkemys.

Kun hän antoi muinaisille heprealaisille ohjeita siitä, miten häntä tulisi palvoa, Jumala myös käski heitä hyvin nimenomaisesti olemaan lainaamatta tai kopioimatta heitä ympäröivien pakanallisten kulttuurien käytäntöjä.

Oikea uskova, joka on löytänyt yliluonnollisen yhteyden eli saanut Pyhän Hengen kasteen, ei suorita muita rituaaleja kuin kasteen vedellä sekä toimii vain vastaanottajana Pyhän Hengen kasteessa. Oikea uskovainen voi olla vasta kun kummatkin on suoritettu, tai pikemminkin Jeesuksen seuraaja. Uskovainen vain uskoo, meditoija vain etsii, mutta nöyränä Jeesuksen tunnustava saa kaiken mitä tarvitsee yhdessä silmänräpäyksessä. Kirkot ovat valitettavasti usein sellaisten ihmisten johtamia, jotka eivät tiedä mitään mistään, vaan haluavat saarnata omiaan. Tottakai on olemassa myös vanhurskaita seurakuntia, jossa seurataan Raamatun sanomaa. Erityisen ritualistisista kirkoista kannattaa pysyä kaukana, kuten katolilaisuudesta. Kristityt itse asiassa pitävät katolilaisia feikki-kristittyinä, koska pyhimysten palvonta ei kuulu meidän hommiin. Vain yhtä saa kutsua, vain yhdelle saa rukoilla.

Vierailija kirjoitti:

Entä kun joku hyökkää täysin viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun röyhkeästi, ja muutama vuosi sen jälkeen sairaus ja suru iskee hyökkääjän omaan perheeseen rankalla kädellä? Onko tämmmöinen pelkkää sattumaa vai teorian mukaista karmaa? Hyytävää ajatella, että joku P. Askiainen voisi aiheuttaa omalla pahuudellaan karman kautta syyttömille ihmisille kärsimystä, olkoonkin kyse hänen omasta perheestään...

Se voi olla seurausta karmasta tässä elämässä tai karmasta edellisistä elämistä - siitä, mitä hyökkääjälle tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

ENTÄS TIEDÄTKÖ ITSE, ETTÄ KRISTINUSKON JUURET OVAT PAKANUUDESSA?

https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity

Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.

Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.

Kaldealaisten symboli Tammuzille oli kirjain tau, joka näkyy san-serif-kirjaimella kirjoitettuna t-kirjaimena ja jota yleisesti pidetään ristinä (Babylonian Mystery Religion, s. 51; Vine's, "Cross, Crucify"). Vaikka Raamattu tosiaan opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, ristiinnaulitsemisen muodosta ei ole tietoa. Tuohon aikaan roomalaiset käyttivät erimuotoisia pystypylväitä, joissain oli ristipalkit ja joissain ei. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että alkukirkko olisi koskaan käyttänyt ristiä uskonnollisena symbolina, mutta useat pakanalliset uskonnot olivat käyttäneet sitä jo vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää.

Miten palvoa Jumalaa

Miksi suuri osa nykyajan kristillisistä rituaaleista ja uskomuksista perustuu muinaisiin pakanallisiin käytäntöihin eikä niinkään Raamattuun? Eikö riitä, että ihmiset kunnioittavat Jumalaa miten haluavat? Inhimillinen logiikka saattaisi sanoa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa osoittaakseen henkilökohtaista uskonnollista uskoaan, kunhan tarkoituksena on palvoa Jumalaa. Jumalalla on kuitenkin paljon erilainen näkemys.

Kun hän antoi muinaisille heprealaisille ohjeita siitä, miten häntä tulisi palvoa, Jumala myös käski heitä hyvin nimenomaisesti olemaan lainaamatta tai kopioimatta heitä ympäröivien pakanallisten kulttuurien käytäntöjä.

Oikea uskova, joka on löytänyt yliluonnollisen yhteyden eli saanut Pyhän Hengen kasteen, ei suorita muita rituaaleja kuin kasteen vedellä sekä toimii vain vastaanottajana Pyhän Hengen kasteessa. Oikea uskovainen voi olla vasta kun kummatkin on suoritettu, tai pikemminkin Jeesuksen seuraaja. Uskovainen vain uskoo, meditoija vain etsii, mutta nöyränä Jeesuksen tunnustava saa kaiken mitä tarvitsee yhdessä silmänräpäyksessä. Kirkot ovat valitettavasti usein sellaisten ihmisten johtamia, jotka eivät tiedä mitään mistään, vaan haluavat saarnata omiaan. Tottakai on olemassa myös vanhurskaita seurakuntia, jossa seurataan Raamatun sanomaa. Erityisen ritualistisista kirkoista kannattaa pysyä kaukana, kuten katolilaisuudesta. Kristityt itse asiassa pitävät katolilaisia feikki-kristittyinä, koska pyhimysten palvonta ei kuulu meidän hommiin. Vain yhtä saa kutsua, vain yhdelle saa rukoilla.

Yksi aikamme polttavimmista kysymyksistä on uskontojen vuoropuhelu. Muuten ihmisillä on taipumus "kiehua" omassa alakulttuurissaan, jolloin muiden perinteiden kannattajia pidetään lähtökohtaisesti ideologisina vihollisina. Ja tietyissä historiallisissa olosuhteissa viholliset, kuten tiedämme, julistetaan sotaan. Uskontojen välisen vuoropuhelun estää niin sanottu "uskon kateus", joka luo jonkin tunnustuksen edustajalle tunteen ylivertaisuudesta muihin nähden ja tunteen siitä, että hänellä on monopoliasema totuuden suhteen. Yleensä tämä johtuu alhaisesta sivistyksestä, halusta olla aina ja kaikkialla oikeassa ja tiedon puutteesta.

Kristinusko on vain kahden tuhannen vuoden historiansa aikana jakautunut yli kahteentuhanteen eri virtaukseen. Tämä osoittaa, ettei perinteen säilyttämiseen ja hengellisen tiedon välittämiseen ole olemassa mitään mekanismia. Jos tämä pirstaloitumisen suuntaus jatkuu, kristillisen opetuksen eheys katoaa täysin, ja tulevien sukupolvien on hyvin vaikea ymmärtää sen ydintä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

Et  osaa sanskritia sen enempää kuin Vedoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te tutkineet näitä hinduismin alkuperiä yhtään? Kaikki viittaa luciferianismiin. Alkuperäiset vedalaiset palvoivat "tietoa" ja harrastivat uhrausta. En ole tuota asianhaaraa tutkinut tarkemmin, mutta eiköhän puhuta myös ihmisuhreista. Sana veda tarkoittaa tietoa. Tästä voimme vetää yhteyden Eedeniin ja hyvän ja pahan tiedon puuhun, josta saatana houkuttelee ihmisen maistamaan hedelmää jotta hän tietäisi kaiken ja voisi olla kuin Jumala. Jännästi muuten sana deva, josta todennäköisesti on juontunut sana devil, tarkoittaa jumaluuksien lisäksi ns kirkasta olentoa ("shining one"), jollaiseksi Luciferia kutsutaan Raamatussa. Deva on myös sanskritia kuten veda. Vedalaisten palvoma jumala, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista, on ILMAN/MYRSKYN/UKKOSEN jumala. Luciferia kuvaillaan myös juuri ilmojen hallitsijana Raamatussa. Vedalaisuudesta on saanut aikansa hinduismi, paitsi että ensimmäinen usko on monoteistinen ja toinen polyteistinen.

ENTÄS TIEDÄTKÖ ITSE, ETTÄ KRISTINUSKON JUURET OVAT PAKANUUDESSA?

https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity

Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.

Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.

Kaldealaisten symboli Tammuzille oli kirjain tau, joka näkyy san-serif-kirjaimella kirjoitettuna t-kirjaimena ja jota yleisesti pidetään ristinä (Babylonian Mystery Religion, s. 51; Vine's, "Cross, Crucify"). Vaikka Raamattu tosiaan opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, ristiinnaulitsemisen muodosta ei ole tietoa. Tuohon aikaan roomalaiset käyttivät erimuotoisia pystypylväitä, joissain oli ristipalkit ja joissain ei. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että alkukirkko olisi koskaan käyttänyt ristiä uskonnollisena symbolina, mutta useat pakanalliset uskonnot olivat käyttäneet sitä jo vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää.

Miten palvoa Jumalaa

Miksi suuri osa nykyajan kristillisistä rituaaleista ja uskomuksista perustuu muinaisiin pakanallisiin käytäntöihin eikä niinkään Raamattuun? Eikö riitä, että ihmiset kunnioittavat Jumalaa miten haluavat? Inhimillinen logiikka saattaisi sanoa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa osoittaakseen henkilökohtaista uskonnollista uskoaan, kunhan tarkoituksena on palvoa Jumalaa. Jumalalla on kuitenkin paljon erilainen näkemys.

Kun hän antoi muinaisille heprealaisille ohjeita siitä, miten häntä tulisi palvoa, Jumala myös käski heitä hyvin nimenomaisesti olemaan lainaamatta tai kopioimatta heitä ympäröivien pakanallisten kulttuurien käytäntöjä.

Oikea uskova, joka on löytänyt yliluonnollisen yhteyden eli saanut Pyhän Hengen kasteen, ei suorita muita rituaaleja kuin kasteen vedellä sekä toimii vain vastaanottajana Pyhän Hengen kasteessa. Oikea uskovainen voi olla vasta kun kummatkin on suoritettu, tai pikemminkin Jeesuksen seuraaja. Uskovainen vain uskoo, meditoija vain etsii, mutta nöyränä Jeesuksen tunnustava saa kaiken mitä tarvitsee yhdessä silmänräpäyksessä. Kirkot ovat valitettavasti usein sellaisten ihmisten johtamia, jotka eivät tiedä mitään mistään, vaan haluavat saarnata omiaan. Tottakai on olemassa myös vanhurskaita seurakuntia, jossa seurataan Raamatun sanomaa. Erityisen ritualistisista kirkoista kannattaa pysyä kaukana, kuten katolilaisuudesta. Kristityt itse asiassa pitävät katolilaisia feikki-kristittyinä, koska pyhimysten palvonta ei kuulu meidän hommiin. Vain yhtä saa kutsua, vain yhdelle saa rukoilla.

Fundamentalistinen pelastususkonto jakaa maailman kahteen leiriin - paholaisen ohjaamiin uskottomiin ja oikeauskoisiin kristittyihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kun joku hyökkää täysin viattomien ja puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun röyhkeästi, ja muutama vuosi sen jälkeen sairaus ja suru iskee hyökkääjän omaan perheeseen rankalla kädellä? Onko tämmmöinen pelkkää sattumaa vai teorian mukaista karmaa? Hyytävää ajatella, että joku P. Askiainen voisi aiheuttaa omalla pahuudellaan karman kautta syyttömille ihmisille kärsimystä, olkoonkin kyse hänen omasta perheestään...

Se voi olla seurausta karmasta tässä elämässä tai karmasta edellisistä elämistä - siitä, mitä hyökkääjälle tapahtui.

Tai sitten ihan vaan sitä, että rahalla, vallalla ja häikäilemättömyydellä voi kyllä aiheuttaa pahaa, mutta sitä on vaikeampi estää...

Vierailija kirjoitti:

hmh, oliko tää maanjäristys mitenkään näitten turkkilaisten lapsien syytä.

Et voi spekuloida tuolla tavalla. Kaikkinainen arvailu on turhaa ja itsellesi vahingollista, koska tuomitseminen on lähellä. Jokainen on vastuussa omasta karmavelastaan.

Kaikki meitä kohtaava paha ei ole syytämme. Voi myös olla niin, että lapsi, joka kuolee, on suorittanut sen, mitä tuli tekemään tässä inkarnaatiossa - kysymys ei välttämättä ole lainkaan karmavelasta. Ehkä hän tuli vain opettamaan meille muille jotakin tärkeää.

Voit vain auttaa kärsiviä eloonjääneitä, mikäli mahdollista.

Ylijumalatar Sanna Mariiniko se sielä yrittää demarien pääministeriksi loppuiäkseen.....?

Vierailija kirjoitti:

Aiemmat halumme, ajatuksemme ja tekomme ovat määrittäneet sen, millaisia meistä tulee tässä elämässä, millaisia sukulaisemme, vihollisemme ja ystävämme ovat, kuinka monta vuotta elämme ja kuinka paljon surua ja iloa kestämme. Siten meistä tulee syystä vaikutus ja palkinto menneistä teoistamme. Aiemmat tekomme, jotka ovat kiinnittyneet alitajuntaan, saavat meidät refleksiivisesti toistamaan kaikkea jo tapahtunutta, mutta ihmisellä on tahdonvapaus, jonka ansiosta hän voisi ymmärryksen ja tietoisuuden kautta muuttaa tekojaan ja niiden seurauksia muuttamatta syyn ja seurauksen lain toimintaa tulevissa inkarnaatioissaan.

Valitsemme oman syntymämme ja elämän yleiset piirteet, mutta syyt valintaan tai vetovoimaan voivat olla monimutkaisia, ei laskettavissa vain yksilön hyvän tai huonon karman seuraukseksi. Aiempien elämien kokemukset heijastuvat seuraaviin elämiin ja kehoihin ja vaikuttavat siihen millaiseksi tulemme, mitä haluamme ja mitä kohti pyrimme. Pitkä elämä, hyvä terveys tai menestys voi riippua muistakin tekijöistä kuin hyvyydestä tai korkeasta tiedostamisen tasosta, ne voivat kertoa jopa päinvastaista, jos henkilö on laskelmoiva omaneduntavoittelija, joka ajattelee kaikessa vain itseään ja vähät välittää muista. Toisaalta henkilö, jolla on paljon hyvää karmaa voi kärsiä maailman pahuudesta ja herättää muissa kateutta tai kummastusta, mistä seuraa surua, huonoa onnea ja yksinäisyyttä hänen tielleen.

Henkilö voi sen lisäksi syntyä auttamaan jotain toista henkilöä tai ryhmää tai kohtaamaan jokin tietty tilanne tai ajanjakso, jossa häntä tarvitaan ratkaisemaan ja todistamaan jotain tapahtumaa ainutlaatuisesta näkökulmastansa käsin. Jos henkilö haluaa kovasti jotain, hän voi saada sen uudessa syntymässä. Toive voi olla pieni, iso, hyvä tai huono, se voi olla ei-egoistinen tai egoistinen ja toteutua siitä huolimatta, koska henkilö vetää ajatuksillaan sellaista todellisuutta ja kokemusta voimakkaasti puoleensa. Näemme myös elämissämme mitä meiltä odotetaan ja mitä pidetään ihailtuna tai haluttuna, myös huonoja, egoistisia ja neutraaleja asioita, ja alamme ajatuksissamme kiinnittyä niihin ja tietämättämme johtaa itseämme ja syntymiämme vahvemmin sellaisiin suuntiin. Ratkaisu kaikkeen on herätä ja tulla tietoiseksi.

Sannan jauhojengi kirjoitti:

Ylijumalatar Sanna Mariiniko se sielä yrittää demarien pääministeriksi loppuiäkseen.....?

Vaikka väkisin